Ruotsissa muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan vain yksin täällä heitetään roskiin vuosittain kymmeniä tuhansia kiloja vaatteita. Väkilukuun suhteutettuna se tarkoittaa, että jokaista asukasta kohti roskikseen päätyy kahdeksan kiloa! Aika mielettömiä lukuja. Jotenkin voisi kuvitella, että ison osan siitä voisi kierrättää joko materiaalina tai sitten ihan vaatteina.
Muotibisnes ei ole mikään kierrätyksen malliesimerkki, vaikka vintage ja second hand -shoppailu onkin ollut trendikästä jo pitkään. Trendien vaihtelu houkuttaa uusimaan garderobia ja hankkimaan uutta, vaikkei sille välttämättä olisi suoranaista tarvetta.
Pelkästään muodin kuluttajien syyllistäminen on mielestäni lyhytnäköistä ja typerää. Valmistajien, maahantuojien ja jälleenmyyjien pitäisi ottaa nykyistä suurempi vastuu siitä, että tuotteet päätyvät uusiokäyttöön tai kiertoon – eikä roskavuorta kasvattamaan.

Männäviikolla kävimme Filippa K:lla kuuntelemassa, miten eri tavoin heillä on pyritty kohti kestävämpää kulutusta.
Sinänsä Filippa K on mielestäni yksi niistä valmistajista, joiden perusfilosofia jo tukee ylenpalttisen kulutuksen välttämistä. Vaikka joka sesonki heiltäkin tulee aina uusia malleja, kuoseja ja tyylejä, linjat ovat ajattomia ja eri kausien vaatteet helposti toistensa kanssa yhdisteltävissä. Tietyt perusmallit säilyvät mukana vuodesta toiseen ja garderobia voi täydentää pikkuhiljaa aina tarpeen mukaan.
Monen valistuneen valmistajan tavoin Filippa K:kin kiinnittää huomiota vaatteen koko tuotantoketjuun, materiaalista valmistukseen, kuljetukseen ja sosiaaliseen ympäristövaikutukseen.

Uutta on Tencelistä valmistettu minimallisto, joka koostuu kolmesta pehmoisesta ja hengittävästä tuotteesta: mekosta, kauluspaidasta ja topista. Suosikkini on kauluspaita, joka on skarpin ja fiksun näköinen, mutta Tencel-jerseyn ansiosta supermukava päällä. Myös mekon lepakkohihat ja kauniisti avoin selkä ovat tosi kivat. Tencel-mallisto on tietääkseni myynnissä ihan kaikissa Filippa K:n myymälöissä.

Toinen iso askel kulutuksen vähentämiseen on vaateiden liisaus. Vaatevuokraamot tai -lainaamot eivät ole mikään uusi keksintö, mutta minä en ole ainakaan kuullut aikaisemmin, että valmistaja itse vuokraisi asujaan.
Heti oli pakko rynnätä kysymään, että onko tuo aivan mielettömän ihana smokkijakkupuku liulahkeisine housuineen liisattavien vaatteiden listalla. Voisin niin kuvitella pukeutuvani juuri siihen eräässäkin huhtikuussa edessä olevassa blogi-gaalassa. Mutta ei se kuulemma ollut – toistaiseksi vuokrattavana on vain juhlapukuja. Sinänsä silti aivan ihana idea ja toivottavasti kokeilu on menestys, että saadaan laajempi vaatevalikoima ja toiminta laajenemaan myös muualle kuin kolmeen ruotsalaiseen myymälään.

Mintun virallinen “odottelen-kaveria-sovituskopista-ulos” -peiliselfie. Haha!
Kolmas uutuus Filippa K:lla on vaatteiden palautusoikeus. Jos tuo minkä tahansa vanhan Filippa K -vaatteen liikkeeseen, saa voucherin, joka oikeuttaa 15 % alennukseen seuraavasta ostoksesta. Ja tämä siis täysin riippumatta palautettavan vaatteen kunnosta! Kertyneet vaatteet myydään eteenpäin Filippa K:n omissa second hand -myymälöissä tai lahjoitetaan kirpparitoimintaa ylläpitäville hyväntekeväisyysjärjestöille.
Sinänsä palautuksesta saatava 15 % alennus ei mielestäni ole tässä niinkään olennaista. Tärkeämpää olisi ajatella asiaa niin, että vaatteiden valmistaja on vastuussa tuotteidensa koko elinkaaresta. Mielestäni aivan kaikki pitäisi velvoittaa ottamaan vastaan omat tuotteensa sen jälkeen, kun kuluttaja ei niitä enää halua – vähän samaan tapaan kuin pullojen palautus. Näin kasvaisi aivan varmasti myös kiinnostus materiaalien uusiokäyttöön ja toisaalta paljon vähemmän päätyisi ihan vain roskiin.
Filippa K:llakin palautushomma on toistaiseksi käytössä vain Ruotsissa ja Tanskassa. Mutta kysyin kyllä ja Suomi on kuulemma seuraavana listalla!

Tulihan siinä sitten samalla kaiken valistuksen ohessa tutustuttua myös kevään uuteen mallistoon. Alan olla aika vakuuttunut siitä, että Filippa K tekee maailman kivoimmat rennot pikkulaukut! Kuvaavaa on se, että sekin jo kuusi-seitsemän vuotta sitten alesta ostamani pieni olkalaukku on edelleen joka vuosi mukana mallistossa. Aina vähän eri värisenä ja erilaisin metalliosin, mutta mitä sitä muuten klassikkoa muuttamaan.

 
Filippa K:n neuleilla voisi myöskin helposti täyttää yhden garderobin. Ja kengillä.
Heti muistin, että kaapistani löytyy yksi superkittana (hei vaan 90-luku!) harmaaksi pesty valkoinen Filippa K t-paita. Vähän kutkuttelisi käydä testaamassa palautusprosessin toimivuutta sen kanssa…

Olin tosiaan eilen päivän mittaisella pikavisiitillä Helsingissä. Herätyskello soi aamulla vähän viiden jälkeen ja sen jälkeen olikin sitten varsinaista haipakkaa siihen asti, kun kymmeneltä illalla taas istuin lentokoneessa matkalla takaisin Tukholmaan.
Ohjelmassa oli ensin uusien profiilikuvien kuvaamista id:n etusivua varten. Ja jos ihan totta puhutaan, toivon, että sieltä löytyisi myös joku kiva otos, jolla voisin korvata tuon blogin sivupalkissa olevan, nyt jo ziljoona vuotta vanhan esittelykuvan.
Tuntui aivan superluksukselta saapua paikalle Indiedaysin toimistolle, jossa odotti ihana Kira, joka vastasi kuvausmeikeistä ja hiustenlaitosta.

Lasillinen Fresitaa kädessä istahdin kammattavaksi. Esitin toiveeksi, että haluaisin rennon, hiukan sekaisen ja surffihenkisen kiharakampauksen sekä meikin, missä painopiste on silmissä. Tunsin oloni aivan superstaraksi, kun kaikkia toivomuksia kuunneltiin ja itse ei tarvinnut muuta kuin rentoutua ja antaa asiantuntijan hoitaa hommansa!

Tämä oli ihan ensimmäinen kerta ikinä, kun olin varsinaisesti meikattavana. Joskus on tullut käytyä muotiviikoilla ja muissa häppeningeissä “pikameikissä”, mutta silloin on aina pohjalla ollut oma ehostus ja kysymys on ollut lähinnä siitä, että meikkaaja vähän kohentelee lopputulosta. Sovimme meikkaaja-Kiran kanssa, että hän tekee päivänvaloon sopivan, vähän kevyemmän sumusilmäehostuksen.

Lopputulos on hiukan erilainen kuin mitä normaalisti käytän, mutta silti ehdottomasti itseni näköinen. Hiukset varsinkin onnistuivat mielestäni aivan täydellisesti. Tykkään myös meikistä, vaikka tuskin ihan samanlaista yritän itse toteuttaa. Kira ymmärsi hyvin toivomani sävymaailman ja jopa huulimeikki tuntui hyvin luonnikkaalta tällaiselle huulipunakammoisellekin. Kuvassa näköjään silmät vielä vähän punoittaa pensselöimisen jäljiltä, mutta onneksi se ehti laskeutua varsinaiseen photoshootiin mennessä.
Yksi ihanimpia asioita tällaisissa tapahtumissa on upeiden blogikollegoiden tapaaminen. Taas tuli parannettua maailmaa, annettua vertaistukea, hölpöteltyä niitä näitä mm. Tinder-deittailusta ja naurettua vatsalihakset kipeiksi. Mahtavaa!

Karkkipäivän Sanni kampausvuorossa, Mami GO GO:n Minttu on kuvausassistenttina, kun säädin kameran asetuksia ja Annikankin kampausta hiukan kohenneltiin. Saatoimme ehkä myös syödä kilon juustoa siinä sivussa…

Take a pose…

Kuvaussessio oli hauska, mutta yllättävän haastava. Jotenkin sitä kuvittelee, että mikä tahansa kuvaustilanne on helppo ottaa haltuun, kun kameran edessä tulee keikisteltyä tämän tästä. Enkä voi sanoa, että olisin tilannetta mitenkään erityisesti jännittänyt. Suorituspaineita oli toki hiukan. Edelliset viralliset profiilikuvat otettiin monta vuotta sitten ja sen tietää, että näiden kanssa tulee elää aika pitkään tästä eteenpäin.
Kuvaaja oli onneksi ihan rento ja huomasi kyllä, kun hymy alkoi hyytyä. Siinä vaiheessa hän kehotti ajattelemaan vain mukavia asioita, lomamatkaa ja auringonpaistetta. En tiedä mahtoiko hän arvostaa, kun kerroin, että Peetu alkaa aina höpötellä juttuja kissanpennuista päivänasukuvauksien yhteydessä, jos hän huomaa, että alan jännittää nenääni (= Peetun ilmaisu sille, että ilme kohmettuu paikoilleen…).

Kun kaikki halukkaat oli kuvattu, siirryimme id:n toimiston yläkerrassa sijaitsevaan edustustilaan syömään lounasta ja pitämään palaveria. Tsekkaa Jannin mielettömän ihana hapsuneule!

Aivan järkyn hyviä erilaisia salaatteja ja onko tuo nyt sitten joku pesto-versio bruschettasta… Omnomnomnom! Reilu parituntisen palaverin jälkeen oli pakko käydä santsaamassa vielä yksi kierros salaatteja – ja voin kertoa, että en ollut ainoa!
Päivän virallisen osuuden jälkeen suuntasimme vielä Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan Rekorderlig-bileisiin.

Ihan täydellinen, kuulas, aurinkoinen, tyyni kevätpäivän alkuilta. Niin uskomattoman kaunista!

On aika vaikea kuvitella makeampaa paikkaa pitää kesä-teemaisia juhlia näin heti talven loputtua kuin Helsingin kasvitieteellinen puutarha. Trooppinen lämpö, runsas kasvillisuus ja hilpeästi thai-henkinen monivärinen valaistus loivat ihan mahtavat puitteet bileille.

Pääsin myös toteuttamaan ikiaikaisen haaveeni ja viritin päähäni oikein näyttävän hennon vaaleanpunaisista muhkeista ruusuista koostuvan kukkapannan. Olo oli vähintäänkin kuin Disney-prinsessalla! Tai no, Disney-prinsessa, joka juo siideriä pullon suusta ja pukeutuu printtipaitaan ei ehkä ole mikään ihan normaali-ilmiö, mutta siitä huolimatta oli hauskaa saada tekosyy huvitella ruusuövereitten kanssa.

Pitihän sitä tietty ikuistaa myös bloggari-kollegoita kukkapannat päässä!

Juhliminen jäi omalta kohdaltani varsin pikaiseksi, koska piti lähteä kohti lentokenttää ja kotimatkalle. Ihan mahtavaa kuitenkin, että ehdin edes pyörähtää paikalla. Harvoin, jos koskaan, sitä pääsee näin erityiseen paikkaan irrottelemaan.
Kotimatka sujui ilman pahempaa turbulenssia. Mitä nyt viereen osui pahassa (ja äänekkäässä) parisuhdekriisissä oleva nuoripari… Onneksi Urbanearsin kuulokkeet eristävät mainiosti myös ulkoa tulevia ääniä.
Postauksen kuvista kaikki ne, missä esiinnyn itse ja jotka eivät selvästi ole selfieitä, on ottanut joko Sanni tai Minttu – suurkiitokset teille ja olipas niin kiva tavata!! Seuraavan kerran sitten Bloggers’ Inspiration Day:ssä huhtikuussa – eikö niin!?

No nyt olen taas takaisin kotona työreissultani Kööpenhaminaan. Oli kyllä intensiivinen viikko, ohjelmaa aamusta iltaan, eikä hotellissa ehtinyt kuin pyörähtää pikaisesti vaihtamassa vaatteita ja hiukan nukkumassa. Ihanaa vaihtelua tavalliseen toimistohommaan, mutta kyllä on mahtavaa olla taas kotona, nukkua omassa sängyssä omien kisujen kanssa. Ja oman nettiyhteyden päässä!
Tukholman muotiviikolta jäi vielä paljon kerrottavaa, joten tämän aurinkoisen sunnuntain kunniaksi ajattelin palata vielä hetkeksi toissaviikon tapahtumiin.

Muotiviikkotiistai alkoi Hunkydoryn Hotel Diplomatin sviitissä pitämällä näytöksellä. En ole ollut ihan niin täysin myyty merkin aikaisempiin mallistoihin, vaikka varsin voimakkaasti Isabel Marant -henkeä huokuvat vaatteet ihan kivoja ovat olleetkin. AW15-mallistosta sen sijaan tykkäsin kovasti. Pehmeät vaaleat vaniljan, hiekan, saven ja graniitin sävyt sekä upeat materiaalit: silkki, mokkanahka, nahka, lampaan turkis ja ylelliset neuleet muodostavat kauniin, rennosti elegantin kokonaisuuden. Toki mukana on Hunkydorymaisia tunikoita ja muuta outoa, mutta muuten pidin koko mallistoa erittäin onnistuneena.
Näytöspaikan valinta oli ehkä aavistuksen erikoinen. Tila oli varsin ahdas ja mallit kompastelivat “catwalkin” kynnyksiin.

Hauskan näköinen valokuvaajarykelmä suoraan oman paikkani edessä.

Korusuunnittelija Efva Attlingia haastatellaan ennen näytöstä Bernsin isossa salongissa.
Yksi muotiviikon vaikuttavimpia elämyksiä oli Fift Avenue Shoe Repair -suunnittelijapariskunnan uuden merkin, avantgardin ja kokeilevan By the No:n esittely. (By the No = by the numbers)

Tilan molempiin näyteikkunoihin syntyi mielettömät taideteokset samaan aikaan, kun väki tutustui huikeisiin luomuksiin.

Ei ehkä ihan jokatytön tai -pojan makuun nämä, mutta olisihan se mieletöntä, jos tuollainen luomus tulisi kadulla vastaan!
Yksi näytös, jota odotan aina joka vuosi yhtä suurella innolla, on Dagmar.

Tasaisen varma, aina yhtä persoonallisen tyylikäs, aikuinen ja elegantti Dagmar ei pettänyt tälläkään kertaa! 70-luvun vaikutteita oli täälläkin nähtävissä, mutta hienostuneesti ja ajankohtaisesti toteutettuna. Neuleet ovat luonnollisesti myös AW15 -sesongilla Dagmar-naisen pukeutumisen runko ja kaiken lähtökohta. Tuon kuvassa vasemmalla näkyvän sinisen neulemekon ottaisin garderobini täydennykseksi vaikka aivan välittömästi!

Lahjakkaat ja menestyneet bloggari/toimittaja/kirjailija/lifestyletaituri -sisarukset Frida ja Sofi Fahrman näytösten välissä.
J.Lindeberg esitteli muotiviikolla poikkeuksellisesti vain naisten malliston. Se oli mielestäni aika yllättävä veto, sillä jotenkin ainakin tähän asti naisten vaatteet ovat tuntuneet vain täydennykseltä miesten mallistolle. Siis, kun on tehty miehille kiva nahkarotsi, on ajateltu, että väsätäänpä naisille oma versio siitä.

Nyt kuitenkin J.Lindebergin naisten mallisto tuntui viimeistellyltä ja ajatellulta kokonaisuudelta. Oli myös fiksu veto jättää miesten vaatteet pois, sillä jo pelkästään sen vuoksi näytös tuntui olevan yksi muotiviikkojen pääpuheenaiheista. Ja mikä ettei mallistokin ollut kehujen arvoinen. Metallinkiiltävät nahkavaatteet, huikeat karvalakit, agressiivisen oloiset parkat jne loivat kuvan vahvasta ja itsenäisestä tulevaisuuden naisesta, joka ei pelkää seistä omilla jaloillaan.
Koko muotiviikon huikeimmasta showsta vastasi jälleen kerran Cheap Monday.

Näytöspaikkana toimi Kungsträdgårdenin puiston keskellä oleva vesiputousallas. Talvella siinä ei tietenkään ole vettä ja reunoja kiertäville rappusille oli helppo pystyttää katsomo. Pressille ja kutsuvieraille oli varattu istumapaikoille fleece-peittoja ja kuumaa teetä. Kaikki halukkaat olivat silti tervetulleita katsomaan spektaakkelia.
Oli todella maaginen hetki, kun juuri ennenkuin mallit alkoivat astella altaan ympäri agressiivisen musiikin saattelemana, koko näytösalue syttyi palamaan! Valaistuksena toimi huikeat tuliviritykset ja tunnelma oli todella ainutkertainen.

Kyllähän niitä vaatteitakin tuli katsottua – aika pitkälle kotoisa Cheap Monday on edennyt halpisfarkkuajoistaan. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin näytöksen jättämä huikea fiilis ja niin se taisi olla osittain tavoitekin. Tämän tapaisen näytöksen tarkoitus on enemmin vahvistaa brändiä kuin varsinaisesti näyttää yksittäisiä vaatekappaleita. Ja siinä Cheap Monday todella onnistui!

En mitenkään malttanut vielä jättää Tukholman muotiviikkoja taakseni. Tuntuu, että muutaman päivän aikana tuli taas koettua ja nähtyä niin paljon kaikenlaista, että suorastaan pakko purkaa vielä ajatuksia tänne blogiin. Vaikka siis muotiviikkomaanantain päällimmäiset fiilikset tulikin jo pikaisesti kerrottua.
Ensimmäisenä catwalkille asteli Whyred. On aika suuri kunnia saada avata muotiviikko. Yleensä silloin on paikalla kaikenlaisia tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia, kulttuurin- ja kaupan alan järjestöpamppuja, poliitikkoja yms. Lehdistöä on toki paikalla koko ajan, mutta varsinkin avajaisissa on myös niitä, jotka eivät muuten muodista niin syvällisesti raportoi. Eli kunnian lisäksi on mahdollisuus saada varsin laajaa julkisuutta.

Tällä kertaa oli sekä oma nimeni että Indiedays kirjoitettu joka kerta seatingissä oikein! Todella poikkeuksellista! Varsinkin sukunimeni tuottaa yleensä kovasti päänvaivaa, samoin on uskomatonta, miten monella tavalla Indiedays voidaan kirjoittaa väärin. Pitää siis muistaa, että tapahtumiin kuitenkin ilmoittaudutaan aina kirjallisesti, eli PR-toimistoilla olisi kyllä ollut ennenkin kirjoitusmalli käytettävissä.
Tässä kuvaamani laadukas video Whyredin näytöksen loppukiitoksista:

Itse näytösten lisäksi muotiviikoilla on käynnissä varsinainen mediasirkus. Pihalla on päällä sen päiväinen katumuotikuvien näpsiminen, että välillä tuntuu, ettei sellaista paikkaa olekaan, missä ei joutuisi kameroiden ristituleen. Siis en tarkoita, että kukaan varsinaisesti olisi kiinnostunut asuistani, vaan kun yrittää siirtyä paikasta a paikkaan b, tuhoamatta jonkun kuvaussessiota.

Lisäksi paikalla on lukuisia kameratiimejä, jotka haastattelevat väliajoilla paikalle saapuneita fashion-profiileja. Harva kai päätyy oikeasti telkkariin, mutta lehtien, radio- ja tv-kanavien verkkolähetyksissä näkyy milloin kenenkäkin kertovan mielipiteensä kulloisestakin näytöksestä ja muodista noin ylipäätään.
Muotiviikon yhteydessä on yleensä myös kaikenlaisia näyttelyitä. Yksi hauskimmista oli tänä vuonna amerikkalainen Snoopy goes fashion -muotinallenäyttely. Lukuisat muotitalot olivat saaneet tehtäväkseen tulkita ja toteuttaa Snoopylle ja Bellelle signature-tyyppiset asukokonaisuudet.

En nyt tiedä mikä näyttelyn anti noin niinkuin muodin näkökulmasta on, mutta kyllähän sitä tällainen ex-ompelija, joka on viettänyt koko nuoruutensa väsäten Barbie-nukelle kopioita omista vaatteistaan, ihastui totaalisesti. Vasemmalla ylhäällä Diane von Furstenbergin Snoopyt. Farkkutakki kuuluu Isabel Marantin luomukselle ja lähikuva on siitä syystä, että kuulemma yrittivät saada jopa tuon farkkukankaan kudonnan olevan skaalassa mahdollisimman luonnollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Alhaalla vasemmalla Rodarte ja oikealla Dries van Noten.

Ida Sjöstedtin näytöstä tulikin jo kehuttua, mutta halusin vielä laittaa yhden kuvan, missä näkyy upeat puitteet. Yksi Bernsin ison salongin mielettömistä kristallikruunuista oli laskettu ihan alas ja voimakkaat spotit loivat maagiset varjot catwalkin perukoille. En olisi voinut kuvitella paremmin malliston fiilikseen sopivaa miljöötä!

Oscar Jacobsoniakin tuli jo kehuttua, mutta täytyy sanoa, että vielä näin jälkikäteenkin heidän intiimi, klassinen näytöksensä, missä suunnittelija itse kuvailee jokaisen asun, kertoo materiaalit ja ajatukset kokonaisuuden takana, mallin kävellessä rauhallisesti yleisön välissä, jäi kyllä mieleen yhtenä koko muotiviikon highlightseista! Ja olihan siellä aivan ihanat tarjoilutkin.
Maanantain päätti Filippa K, joka näytti jälleen kerran, että on paikkansa muotitaivaan kiintotähtenä todellakin ansainnut.

Yllättävänkin 70-lukuhenkisen – mutta onneksi varsin sofistikoituneella tavalla – malliston parasta antia olivat laajapunttiset housut, elegantit tekoturkikset, kauniisti leikatut jakku-housupuvut ja tietenkin se pakottamaton rennon elegantti tyylikkyys, joka on yksi Filippa K:n ehdottomista vahvuuksista.

Ensi viikolla on taas tiedossa ihanaa muotihulinaa – Tukholman muotiviikko alkaa jälleen! Ihanaa!!
Nyt esittelyyn tulee syys/talvi 15/16 – eli tuttavallisemmin AW15 -sesongin mallistot. Yours truly on luonnollisesti paikanpäällä ja raportoi tuoreeltaan kaikki tärkeimmät trendit, fiilikset ja tietenkin myös muotiviikkovieraiden yllä bongatut ihanuudet.
Luvassa on taas monta mielenkiintoista näytöstä. Vanhoja muotitaivaan kiintotähtiä on luonnollisesti mukana useita: Whyred on saanut kunnian avata, Filippa K, Carin Wester, juurikin vuoden designer-palkinnon Elle Galassa pokannut Dagmar, J.Lindeberg, Cheap Monday ja monta muuta. Ida Sjösted on palannut muotiviikon päänäyttämölle Bernsin isoon salonkiin – eikä mikään ihme, kun Nobel-illallisiltakin bongasin ainakin viisi IS-luomusta.

 
 
(Perinteinen muotiviikkokutsukollaasi ei ole ihan entisensä. Tänä vuonna fyysisiä kutsuja ei tullut kuin kaksi, joten päätin ensimmäisen kerran tehdä kollaasin sähköpostiin saapuneista. Ihan kauniitahan nuo ovat noinkin – ja mikä parasta – sähköisten kutsujen kanssa ei tarvitse käydä keskenänsä henkistä taistelua, pitäisikö hieno kutsu arkistoida johonkin – vai voiko sen heittää roskiin… :D)
Suurella innolla odotan myös Fift Avenue Shoe Repair -suunnittelijakaksikon uuden merkin “By the No” esittelyä. Fashion-täti tässä muistelee, että käyttivät samaa nimeä jo aikoinaan FASR:n rinnalla toteutettujen upeiden, veistosmaisten couture-luomustensa kanssa. Aivan huikeat ennakko-odotukset on myös täysin uuden tulokkaan Lamija Suljevicin näytöksen suhteen.
Viikonlopun aikana pitäisi sitten keksiä jotain päälle pantavaa kaikille kolmelle päivälle. Onneksi säätiedotus lupaa vesi-/räntäsadetta jokaiselle päivälle ja öiksi jopa kahdeksaan pakkasasteeseen laskevaa lämpötilaa. Täällä kun ei ole juuri tapana hiekoitella katuja – ja noilla spekseillä se tuskin auttaisikaan – niin onneksi ei tarvitse juurikaan pohtia korkojen käyttöä. Jääpiikit tai jotain muuta yhtä eleganttia olisi huomattavasti parempi vaihtoehto. Mitään kovin väljiä siirtymäaikoja ei eri näytösten välillä nimittäin ole tälläkään kertaa ja koska edelleenkin hoidan näytösten välillä liikkumisen joko kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä, pitää kenkien olla käyttökelpoiset – niin epä-fashionilta kuin se kuullostaakin. Haha!
Viimeaikoina vakiintuneen tavan mukaisesti laitan Instagramiin makupaloja tuoreeltaan ja tänne blogiin yritän saada aikaiseksi jotain vähän paremmin pureskeltua materiaalia. Mintun insta löytyy hakusanalla: minnapaakkulainen. 🙂