Voi mieletön, mistä kuninkaallisesta loistosta saatiinkaan nauttia toissailtana Nobel 2014 juhlallisuuksissa! Ihan yhtä silmä kovana en tätä televisiointia seurannut kuin Linnan juhlien vastaavaa, mutta sisääntulon katsoin tietenkin ja muutenkin lähetys pyöri taustalla koko illan.
Kaikenlaista juhlapukeutumishärveliä tuollakin nähtiin. Itseasiassa skaala on vielä laajempi kuin Linnan juhlissa – osalla ei vaikuttanut olevan minkäänlaista tajua siitä, millaiseen tilaisuuteen olivat tulossa. Suurin osa oli toki pukeutunut kivasti ja tyylikkäästi, tapahtuman arvokkaan luonteen huomioiden.
Häikäisevimmät kaikista olivat tällä(kin) kertaa nykyiset ja tulevat prinsessat – kaikki ruotsalaisten suunnittelijoiden upeissa luomuksissa.

Prinssi Carl Philipin kihlattu Sofia Hellqvist on mielestäni ollut tähän asti aivan kertakaikkiaan järkyttävän tylsä pukeutuja. Superhoikka ja suloinen nuori nainen on monesti näyttänyt aivan viisikymppiseltä tantalta. En tiedä johtuuko siviilisäädyn muuttumisesta tyttöystävästä kihlatuksi vai mistä, mutta tämä räväkkään huikean pinkkiin Ida Sjöstedtin luomukseen pukeutunut raikas leidi on ihan jotain muuta!
Väri, tyyli, paljettikirjailut, silkkinen miehusta ja laaja tyllihelma – aivan ihana kokonaisuus, joka sopii lumikkimaiselle Hellqvistille todella loistavasti. Ja täytyy myöntää, että ikuisena Ida Sjöstedt -fanina sydämeni ihan hypähti, kun näin komean parin sisääntulon!

Sofia Hellqvist oli Nobel-juhlissa ensimmäistä, mutta tuskin viimeistä kertaa. Aika hurjan suloista mielestäni, että etiketin mukaan kihloissa olevaa paria ei saa “erottaa”. Eli siksi he tulevat tässä yhdessä sisään ja lisäksi istuivat vierekkäin illallisella. Molemmat näyttivät vielä kaiken lisäksi aivan superonnellisilta yhdessä – niin ihanaa!

Prinsessa Madeleinen puku on haute couture -tyyppisen käsityötaiteen täkäläisen gurun Fadi el Kouryn käsialaa. Silkkiorganzasta ja pehmeästä silkkityllistä kerroksittain rakennettu mekko on kirjailtu kauttaaltaan käsin vanhan roosan ja tummemman ruusunpunaisilla lasihelmillä. Painoa sillä on kuulemma huikeat 15 kg!

Tässä lähikuvassa helmikirjailut näkyvät vähän paremmin – samoin kuin nuo ihanat ametisti-kruunujalokivet korvissa, ranteessa ja nauhaa kiinnittävänä solkena.
Lähikuva on sikäli tärkeä, että tunnustan ensimmäiseksi olleeni aika kysymysmerkkinä tämän puvun kanssa. Siis onhan se upea, mutta Madeleine? Jotenkin en tunnista tästä sitä iloista, kepeää pikkusiskoprinsessaa, johon on tottunut. Eikä se nyt johdu pelkästään siitä, että pääntie on harvinaisen tiukkis… Upean kaunishan hän on, mutta – äh – jotenkin kovin vakavan ja melkein masentuneen oloinen. Ehkä vauva valvottaa tai jotain.

Takaa Madeleinen mekko on ehkä kaikkein upeimmillaan. Näkymättömästi levenevä helma ja kaunis laahus yhdessä työstetyn pääntien kanssa antaa kuninkaallista asennetta pukuun. Pikku kulma vilahtaa myös vanhan roosan värisestä Bottega Venetan clutchista. Madeleinella on pakko olla tuo sama iltalaukku tasan kaikissa mahdollisissa väreissä…

Upea, upea, UPEA!! Voi olla, että unohdin hetkeksi hengittämisen, kun kruunuprinsessa Victoria purjehti sisään tässä Pär Engsheden järkyttävän hienossa, puhtaan punaisessa silkkiluomuksessa, sen verran nimittäin alkoi huimata. Jotain maagista täytyy kruunuprinsessan ja suunnittelijan yhteistyössä olla, sillä viimeksi koin samanlaista hengenahdistusta, kun näin Victorian ensimmäisen kerran niinikään Pär Engshedenin suunnittelemassa hääpuvussa.
Laaja, monenkertaisella tyllialushameella kohotettu helma, laahus, voimakkaasti drapeerattu miehusta – aivan kertakaikkiaan täydellinen kokonaisuus! Ihana nähdä myös tuollainen olkaimeton malli Victorialla – en nyt heti muista olisiko hän koskaan ollut virallisessa tilaisuudessa noin avoimessa asussa.

Tässä kuvassa helman ja miehustan drapeeraukset näkyvät vielä paremmin. Ristikaulakorusta luin sellaisen hauskan tiedon, että kuningatar Silvia käytti samaa, kun oli ensimmäistä kertaa Nobel-juhlissa.
Appropå Silvia..

Kuningatar Silvia näyttää kyllä niin kuningattarelta, että varmasti kaikki juhlia seuranneet pikkutytöt ovat tyytyväisiä. Pääntie antaa hyvin tilaa jalokiville ja väri pukee tummaa aikuista kaunotarta oikein hyvin. Siihen nähden, että Silvia kyllä osaa antaa myös vilpittömiä fashion-wau -elämyksiä, tämä on ehkä vähän laimea.
Vieraista, ja vieraiden puvuista, on yllättävän vähän mitään kuvakavalkadeja löydettävissä, vaikka haravoin interwebsiä ees taas pitkät pätkät. Muistan kyllä bonganneeni muutamankin tosi upean kokonaisuuden, mutta ne nyt jää esittelemättä.

Lääketieteen Nobel-palkinnon saajan May-Britt Moserin paksusta yönsinisestä silkkisatiinista valmistettua mekkoa koristaa hopealangoilla tehty kirjailu. Tyylikäs, epäsymmetrinen kokonaisuus ja kuviointi esittää kuulemma aivojen sähköimpulsseja (tai jotain sinnepäin…), mikä tietty tekee asiasta sitäkin hauskemman!
Kuningashuoneen juhlapukeutuminen voi olla hankala inspiraation lähde tavalliselle meikämintulle. Sen sijaan kampaukset ovat helposti sovellettavissa vaikka uuden vuoden bileisiin.

Mites ne sanookaan: three is a trend? Alas niskaan tehty nuttura on nyt näköjään Se Juttu. Täytyykin pitää mielessä.
Sitten vielä juhlien kohokohta…

Awww! <3
Kuvat: DN, SVT, SvD, Elle, Svenska Dambladet, Aftonbladet – TACK!!

Ihan ensimmäiseksi pitää vähän taivastella, miten nopeasti aika menee. Ei ollut tarkoitus olla kahta päivää “blogilomalla”, mutta perjantaina ajattelin kerrankin tehdä ensin kotihommat ja ryhtyä vasta sitten postaushommiin. Kun palasin puoli yhdeltätoista illalla/yöllä pesutuvalta kuivien pyykkien kanssa tuumasin, että nyt kyllä on aika mennä nukkumaan ja blogi saa odottaa.
Lauantaina leikittiin Karkin kanssa, löydettiin mm. tytölle aivan ihana talvitakki! Ei ollut kamera mukana, mutta pitää kyllä ehdottomasti esitellä se teillekin. Shoppailujen jälkeen käveltiin koko matka keskustasta kotiin leudonkosteassa marraskuun illassa ja parannettiin maailmaa. Aktiivisen päivän jälkeen oltiin niin nälkäisiä, että päätettin skipata ruuanlaitto ja illalliseksi ajateltu terveellinen linssikeitto ja tilattiin pitsat! Pahistelun kruunasi True Bloodin viimeisen sesongin neljä viimeistä jaksoa. (Sori Peetu, me katsottiin se nyt sitten loppuun… Lupaan, että en spoilaa!)
Tänään olen reippaillut hiukan ulkona, mutta pääasiassa aika on kuitenkin mennyt keittiössä. En olisi tätäkään uskonut kokevani – puoli sunnuntaita häviää kokkailuhommiin! No, nyt on pakastin taas täynnä lounaslaatikoita, mikä kyllä helpottaa arkea ja taloudenpitoa huomattavasti. Yhden ruokalajin, Peetun loistavan kaaliwokin, kuvasin myös blogijuttua varten. Toivottavasti syyspimeässä otetut kuvat onnistuivat edes jotenkin, että voin julkaista ohjeen blogissa. Nopeampaa, herkullisempaa ja kukkarolle hellävaraisempaa reseptiä tuskin on keksittykään.
Mutta tarkoitus ei nyt ollut höpistä viikonlopun edesottamuksista, vaan kertoa ihanasta illallisesta, jolle sain osallistua viime tiistaina.

Illallinen järjestettiin upean tunnelmallisessa Rosendals Trädgårdin ravintolassa (tai café se taitaa virallisesti olla…) ja kutsujana toimi Esprit. Illan teema oli “Everyday Amazing” ja ennen ruokailua yksi Espritin muusista Ella Woodward demonstroi sokerittomien vegaani-herkkujen tekemistä. Mukaan saamassani pressipaketissa on muutama resepti ja aion ehdottomasti testata ainakin energiapalluroiden tekemistä. Ovat kuulemma aivan täydellisiä nautittavaksi, kun iltapäivän sokeri-himotus-musta-aukko iskee. Huomattavasti kevyempiä ja sata kertaa terveellisempiä kuin ne Ballerina-keksit, joita tavallisesti on pakko tankata, ettei aivan putoaisi kesken iltapäivän.

Selfie-moment. Viime tiistain asu tulikin jo esiteltyä – eli Viktor & Rolfin H&M-malliston silkkineuletakki pääsi edustamaan illalliselle.

Rosendals Trädgådenissa tarjottu illallinen oli alusta loppuun täysin vegaani. Valitettavasti olen sen verran noviisi edelleenkin näissä ruokahommissa, että en ihan tarkalleen osaa kertoa, mitä meille tarjoiltiin. Mustajuurta, kurpitsaa, artisokkaa, pinaattia, bataattia, oliiveja ja punakaalia nyt ainakin. Kaikki oli aivan järkyttävän herkullista eikä edes vastapäätä istunut vannoutunut lihansyöjä(mies) keksinyt mitään valittamista. Upeita, monimuotoisia ja vivahteikkaita makuja ja kaunista visuaalista harmoniaa koko illallinen alusta loppuun.
Tuossa vasemmalla alhaalla näkyy se Ella Woodwardin “energiapallura”. Toimii siis erinomaisesti myös jälkkärinä kaffen kanssa. Sen sijaan tuo hyvin sievästi minikokoisesta hillopurkista tarjoiltu suklaamousse ei ihan kolahtanut – mutta se johtuu ehkä siitä, että pääraaka-aine on banaani ja itselläni se maku assosioituu aina johonkin puoliksi epämiellyttävään nyt-äkkiä-energiaa-tai-pyörryn -tilanteeseen.

Vasemmalla alhaalla olevasta illalliskuvasta voi bongata myös nutturapäisen Mintun. (Valitettavasti en tiedä pressikuvaajan nimeä, mutta tuo ja kaikki Ella Woodward -kuvat on hänen ottamiaan.) Hurjan kaunista ja tunnelmallista istua lämpimässä kasvihuoneessa kauniisti katetun pöydän ympärillä pimeässä marraskuun illassa. Ravintola sijaitsee tosiaan kasvihuoneessa ja “lattia”, joka näkyy kuvissakin, on ihan soraa.

My plate! Tilli-sweetchili kurkut maistuivat myös aivan taivaalliselle – raikkaalle ja ruokaisalle samanaikaisesti. Niitä voisi ehkä uskaltaa kokeilla itsekin jopa ilman ohjetta. Tuoretta kurkkua lohkoina, pari ruokalusikallista sweet chili -kastiketta, loraus valkoviinietikkaa ja runsaasti tuoretta tilliä. Ei kai tuo voi mennä vikaan?

Illallisen jälkeen odotti yllätys! Kaikki vieraat saivat käydä valitsemassa yhden vaatteen “ruokasalin” seinustalla sijaitsevasta vaaterekistä. Olin jo melkein valitsemassa kuvassa näkyvää camo-kuvioista pidemmän mallista neuletakkia, mutta sitten päädyin ihanaan klassiseen violettiin palmikkoneuleeseen. Vasta jälkeenpäin näitä kuvia tsekkaillessani tajusin, että neule on tismalleen sama, joka Ella Woodwardilla oli päällänsä illallisilla!

Rosendals Trädgård on klassinen kesäkohde, joka näin pimeään vuodenaikaan saattaa tuntua ihan epärelevantilta paikalta. Suosittelen kuitenkin miettimään toisenkin kerran. Puutarha on ehkä talviunisena vähän tylsä, mutta kahvila/ravintola ja putiikki ovat avoimena ja kahvila varsinkin on erittäin tunnelmallinen. Ihanaa ekologista, biodynamista lounasta voi tosiaan käydä nauttimassa ympäri vuoden ja ruokalista on aina sovitettu kulloiseenkin vuodenaikaan.

En osaa sanoa, onko se esihistoriallinen luolanainen minussa vai aavistuksen tuoreempi partiomenneisyys, mutta kyllä oikea tuli tuntuu hyvältä – ja saa aina jotenkin hiljaiseksi.

Niin se vain sujahti vauhdilla ohitse taas tämäkin huikea, kiihkeästi odottamani bloggariviikonloppu. Nyt istun jo taas takaisin omassa sohvannurkassani. Lento meni onneksi kohtuullisen tasaisesti – hiukan ehdin jo jännittää, että onko tiedossa kovaakin rytyytystä, koska Helsingissä oli niin älytön tuuli.
Tässä nyt päällimmäiset fiilikset eilisestä päivätapahtumasta, jonka nimi on kuvaavasti “Inspiration Day”. Erittäin monenlaista inspiroitumista tuli koettua ja kunhan saan asioita vähän sulateltua, kirjoitan niistä ihan omat postauksensa. Voisin kuvitella, että muitakin kiinnostaa esimerkiksi ammattilaisen vinkit kuvissa poseeraamiseen ja ruoka-annosten valokuvaaminen.

Ihan ensimmäiseksi meillä oli kamerankäyttökoulutusta Olympus Pen EPL-7 -kameroiden kanssa. Kaikkia hienouksia en ole vielä testannut, mutta jo nyt tuntuu, että tuo kamera on aivan käsittämättömän fantastinen! Kooltaan se on niin pieni, että mahtuu kätsysti melko pieneenkin käsilaukkuun, mutta vääntöä löytyy kuin isossa järkkärissä. Uutta siinä on myös alas kääntyvä näyttö, jonka ansiosta selfieiden ottaminen on entistäkin helpompaa!

Ihana Nadja kuvausseinällä. Rakastuin aivan tuohon Nadjan kauniiseen mekkoon. Yleensä syksyllä ei kukkakuosit meikäläiselle iske, mutta tuossa on kyllä niin kivat army-vihreän ja tummanpunaisen sävyt yhdessä valkoisen kanssa.

Ihanat tarjoilut! Jostain syystä onnistuin taas tälläkin kertaa tajuamaan ruokatarjoilun vasta siinä vaiheessa, kun kaikki melkein oli jo loppunut…

Huipputaitava valokuvaaja Mikko Rasila oli opastamassa ja antamassa vinkkejä ruokien kuvaamiseen. Palaan tähän vielä, sillä itse sain todellisia oivalluksia ja erinomaisen hyviä vinkkejä. Aivan loistavaa, että Mikko on myös niin pedagoginen ohjaaja, että tällainen harvapäinen blondikin tajuaa, mistä on kysymys.

Opettelin drinksujen valmistusta (todella kuuman, tatuoidun) baarimikon opastuksella. Suurkiitokset Jannille oppimisprosessin ikuistamisesta! Harmi, kun en tajunnut ottaa vielä yhteiskuvaa sen baarimikon kanssa.. Haha!

Omenaa, mangoa ja kuohuviiniä sisältävä raikas drinksu. Tein ihan ite tuollaisen aivan hillittömän hienon koristeenkin. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa kyllä “opeltakin” meinasi mennä pokka. No, ehkä mun ei kannata haaveilla uran vaihdosta ainakaan vielä näillä taidoilla.

Kansainvälistä suhinaa tilaisuuten toivat ruotsalaisvieraat Fanny Lyckman ja Victoria Törnegren . Herttaisen oloiset huippubloggarit jakoivat bloggausvinkkejä ja kertoilivat suuren suosionsa salaisuuksista.

Upea Sandra oli myös mukana kertomassa River Islandille suunnittelemasta kenkämallistosta.

Aino, Janni ja Sara olivat stailaanneet kukin yhden asukokonaisuuden Designer Loungen tuotteilla. Voisin helposti kuvitella käyttäväni niistä mitä tahansa, mutta eniten taisin kuitenkin rakastua Saran toteutukseen. Mutta se on tuo violettipörröinen takki ja laatikkomainen laukku. Me likes!

Pääsin minäkin vähän “stailaamaan”. Hobbyhallin osastolla oli kiva kilpailu, jossa kymmenessä minuutissa piti tehdä oman näköinen vuode-/makuuhuonekokonaisuus. Halusin stailata pehmoisen boheemin bloggarin pesän. Paljon tyynyjä, myllerretyt peitot, läppäri ja lasi viiniä. Sellaistahan se bloggarin elämä on!
Paljon tosiaan tarttui mukaan muistoja, inspiraatiota ja ihan konkreettista oppia. Kaikkein suurin anti oli kuitenkin bloggarikollegoiden tapaaminen. Miten älyttömän paljon upeita ihmisiä blogimaailmassa onkaan! On suuri kunnia saada tuntea niin hienoja, aitoja, taitavia ja ystävällisiä naisia. Joidenkin kanssa tavattiin ensimmäisen kerran IRL ja joidenkin kanssa ollaan tehty blogimatkaa yhdessä jo vuodesta 2007. Jokainen kohtaaminen on suuri aarre! I’m a one lucky girl.

Filippa K:lla on tosi kiva tapa pitää muutaman kerran vuodessa pienet juhlat heidän pääputiikissaan täällä Tukholmassa. Normaalista superfäshion-meinigistä poiketen, esittelyssä on juuri kyseisen sesongin vaatteet eikä jonkun hamassa tulevaisuudessa keikkuvan vuodenajan mallistot.
Kävin viime viikolla tsekkailemassa tämän syys-/talvisesongin päätrendit Filippa K:lla ja samalla bongailin pikäaikaiseen käyttöön sopivia investointi-vaatteita. Tärkeimmän niistä, merinovillaisen neuletakin (jonka hankkimista olen rehellisesti sanottuna lykännyt aivan liian kauan!) ostinkin viimein ja viime maanantaina klassikkokaunokainen olikin jo esittelyssä.

En ole oikeastaan ajatellut, että olisin mikään varsinainen Filippa K -tyyppi. Jotenkin olen itse mieltänyt, että sellaisen pitäisi olla ainakin pidempi ja melkoisesti hoikempi, mutta myöskin tyyliltään jotenkin monta kertaa seesteisempi. Aika huvittavaa sinänsä, koska ne muutamat kerrat, kun olen tavannut itse Filippa K:n, Filippa Knutsonin (tai niinkuin hän hetken aikaa oli nimeltään: Filippa Kihlborg), erilaisissa – lähinnä Tukholman muotiviikkoon liittyvissä – yhteyksissä, hän ei suinkaan ole mikään 180 senttinen hoikka amatsooni, jollaiseksi miellän brändin arkkityypin.
Olen kuvitellusta ei-filippa-k-maisesta tyylistäni huolimatta kuitenkin havainnut, että heti H&M:n jälkeen hyvänä kakkosena garderobiani kansoittaa juurikin Filippa K -merkkiset vaatteet, parit kengät ja jokunen laukkukin. Yllättäen olen näköjään päätynyt juuri niihin, kun olen etsinyt hyviä pukeutumispalapelin kulmapaloja, joissa hinta ja laatu kohtaavat normaalin toimistoduunarin tarpeet ja budjetin. Eilenkin sekä kauluspaita että neule olivat Filippa K:ta.

Putiikki-partyn päällimmäiseksi fiilikseksi jäi vaalean teräksenharmaan, tumman italiansinisen ja kevyesti taitetun pellavanvalkoisen muodostama värimaailma (ihanan prosecco ja marja/pähkinä -tarjoilun lisäksi siis). Aksenttivärinä käytetään lähinnä viininpunaisen ja tumman violetin eri sävyjä, mutta myös todella haaleita, jäisen huurrettuja pastellisävyjä. Perinteinen musta ja puhdas valkoinen ovat tietty myöskin omilla vahvoilla vakipaikoillaan.
Karvafanina ilahduin siitä, että kaikenlaisia kivoja nahkajuttuja kengistä laukkuihin ja lompakoihin on tarjolla myös eläimellisinä karvaversioina.


Ihan parhaita perusvaatteita! Vaalea teräksenharmaa – tai ehkä pitäisi sanoa alumiininharmaa? – on uusi ja todella raikkaalta tuntuva syysväri. Filippa K:lta sävyä löytyy niin neuleissa, jakuissa kuin paksummissa päällysvaatteissakin.

Ylärivissä tuossa on mustan merinovillaneulettakkini alumiininharmaa sisar – ja sininenkin siellä vähän pilkottaa. Tuntuu vähän siltä, että taidan olla pakotettu hankkimaan kaikki päävärit ko. neuletakista. Eihän sitä nyt enää kykene palaamaan joihinkin epämääräisiin akryyliversioihin, kun on saanut maistaa ihanaa huippulaatua. Sitäpaitsi on paljon järkevämpää säästää jossakin muussa. Neuletakkien suurkuluttajana niiden hinta/käyttökerta laskee kuitenkin todella pieneksi.

Bestikseni – ja erinomainen pukeutuja – Tinni, on sitä mieltä, että jokaisen naisen garderobista tulisi löytyä hyvä nahkahame. Olen tässä aivan samaa mieltä, sillä monipuolisuudessaan etenkin musta nahkahame on täysin samaa luokkaa perinteisen pikkumustan kanssa. Stailauksella hameen voi muuttaa sopivaksi aivan mihin tilanteeseen ja tilaisuuteen tahansa ja näyttää aina todella hyvältä ja tyylikkäältä. Tavallinen kankainen musta puolihame ei pysty missään tapauksessa samaan ilmaisulliseen skaalaan.
Lisäksi nahkahame on aivan mainio matkakumppani, sillä se ei rypisty – eikä myöskään nukkaannu tai ärsyynny pikkuroiskeista!
Filippa K:n syysmalliston nahkahame on malliltaan aivan täydellinen. Noin polvipituinen ja kevyesti A-linjainen hame imartelee useimpia vartalotyyppejä ja se kestää erinomaisesti trendikellon heilahteluja. Mielestäni tuosta on olemassa myös ruskea versio, mutta kestoklassikkoa etsivälle musta on tietty se ainoa oikea.

 
Jotenkin tuntuu taas, että Filippa K on palannut hyvällä tavalla juurilleen. Tai onhan tätä kestänyt jo aika kauan. Se oli joskus silloin 2010-luvun taitteessa ja ehkä pikkuisen sitä ennen, kun tuntui, että brändi ei oikein tiedä suuntaansa ja mallistoissa oli mukana kaikenlaista sinne tänne sohottavaa trendijuttua, printtejä ja kaikkea muuta kuin klassisia leikkauksia. Onneksi perustaito ei ole hävinnyt minnekään ja tuntuu, että tänään Filippa K:n laadunvalvontaosastolla ollaan skarpimpana kuin koskaan!

Huomasin juuri, että viimeisen Tukholman muotiviikkopäivän raportti on jäänyt jonnekin Peetun muuton aiheuttaman kaaoksen jalkoihin. Kuvia peratessani ajattelin, että kirjoittelenkin vähän yleisemmin siitä, millaista muotiviikoilla oleminen noin ylipäätään on. Tai on täällä Tukholmassa. Voin vain kuvitella, että kaikenlainen bisnes ja show ja säätäminen on ihan eri luokkaa maailman suurilla Fashion Weekeillä. Perusasiat on varmaankin kuitenkin aika samat oli missä tahansa.

Eli tästä lähdetään. Ohjelma on yleensä rakennettu väljän tiiviiksi, mikä tarkoittaa sitä, että näytösten välillä ehtii tehdä oikeastaan vain yhtä asiaa: jonottaa seuraavaan näytökseen. Syöminen rajoittuu pikaisesti suuhun tungettuihin kolmioleipiin ja mahdollisesti jossain tapahtumassa tarjottuihin pikkupalleroihin. Jos haluaa lounaalle tai illalliselle, se pitää tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla – tai sitten pitää jättää joku näytös väliin. Jonossa on tosin yleensä leppoisa tunnelma ja fashionistat astuvat mielihyvin sivuun kuvattavaksi, kunhan vain joku kaveri jää pitämään paikkaa.
Tosin jonopaikalla ei kyllä varsinaisesti ole mitään väliä, sillä sisään pääsee kaikki, joiden nimi on kutsuvieraslistalla ja istumapaikan saa ne, joille sellainen on etukäteen määrätty. Ja front row – se kaikkein tärkein paikka näytöksessä – on tietty varattu niille kaikkein tärkeimmille vieraille.

Jonotuksen jälkeen päästään saliin ja järjestävän PR-toimiston ahkera henkilökunta yritää parhaansa mukaan löytää kaikkien oikeat paikat ja saada vieraat istumaan ajoissa paikoilleen. Näytöksen pitää alkaa ainakin suht ajallaan, koska suurimmalla osalla on jo taas kiire seuraavaan näytökseen. Ei kyllä käy kateeksi PR-ihmisiä tuossa hommassa, välillä väki ei vain kertakaikkiaan suostu istumaan, kun vielä tuon ja tuonkin kanssa pitää vaihtaa äkkiä kuulumiset tässä ja nyt. (PS. Ruotsalainen fashion-väki ei käytä poskisuudelmia! Olen yllätyksekseni huomannut, että suomessa bloggari- ja muotiporukoissa on vallalla oikeen fransmannien kolmen pusun menetelmä. Huisaa!)
Tuo ylläoleva hurjan tarkka ja hieno, kolmosriviltä napattu, kuva on Altewaisaomen aivan mielettömän upeasta näytöksestä!

Näytössalissa menee toki aikansa, ennenkuin itse action alkaa. Silloin voi vaikka diskreetisti bongailla kivoja detaljeja ihmisten asuista. Tuon samaisen, siis saman mallisen, Stella McCartneyn ketjulaukun bongasin niin monella muotiviikon aikana, että ihan tuli mieleen, että onko nyt joku salainen it-laukkuboomi, josta en ole kuullut ollenkaan.

Ja sitten lähdetään kohti seuraavaa näytöstä. Bussissa tuli istuttua pienen luokkaretken verran, sillä yksi Tukholman muotiviikon virallisista näytöspaikoista sijaitsee Djurgårdenilla vanhassa venevarastossa. (Kuullostaapa “venevarasto” kovin köyhältä? “Båthall” ruotsiksi eniveis.)

Valokuvaaja tiukassa paikassa. Kameroita ja kuvaajia on koko ajan ja joka paikassa. Kaikkia tosin ei kuvata. He he!

Joskus näytöselämys antaa vielä vähän enemmän. Erik Bjerkesjön musiikista vastasi livebändi. Hyvä oli myös näytös, mutta olen lopettanut melkein kokonaan miesten vaatteiden kommentoimisen, kun en siitä niin kovasti mitään kunnolla tiedäkään. Mutta jos siellä on muodista kiinnostuneita miehiä ruudun toisella puolella, suosittelen pistämään nimen muistiin!

Sit jonotetaan taas vähän lisää.. Pakko saada musta pohjemittainen kellohame, btw.

Ja sitten katsotaan näytöstä. Tässä ihan käsittämättömän lahjakkaan Ida Klambornin design. Viimeiselle muotiviikkopäivälle osui sekä upeimmat että myös ne vähän vahemmän vaikuttavat elämykset. Kaikki eivät ehkä ole ihan vielä valmiita oikealle catwalkille luomustensa kanssa, mutta esimerkiksi juuri Ida Klamborn on hyvä esimerkki siitä, että kun on kunnianhimoa, näkemystä ja taitoa, onnistua voi myös ilman vuosikausien kokemusta!

Seuraavaksi bongaillaan pitsejä ja nahkatakkeja.

Aina välillä sponsorit pitävät huolta muotiviikkovieraiden nestetasapainosta. Peroni on kyllä kunnostautunut myös auttamalla hyvin paljon eri taidealojen nuoria luovia suunnittelijoita ja muotoilijoita.

Sitten lopuksi vielä vähän front rown julkkisbongailua! Kesän suuren svenne-hitin (Girls) tekijä Beatrice Eli ja talvella Ida Klambornin näytöksessä esiintynyt Silvana Imam. (Karkki – tää oli sulle! <3)