En mitenkään malttanut vielä jättää Tukholman muotiviikkoja taakseni. Tuntuu, että muutaman päivän aikana tuli taas koettua ja nähtyä niin paljon kaikenlaista, että suorastaan pakko purkaa vielä ajatuksia tänne blogiin. Vaikka siis muotiviikkomaanantain päällimmäiset fiilikset tulikin jo pikaisesti kerrottua.
Ensimmäisenä catwalkille asteli Whyred. On aika suuri kunnia saada avata muotiviikko. Yleensä silloin on paikalla kaikenlaisia tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia, kulttuurin- ja kaupan alan järjestöpamppuja, poliitikkoja yms. Lehdistöä on toki paikalla koko ajan, mutta varsinkin avajaisissa on myös niitä, jotka eivät muuten muodista niin syvällisesti raportoi. Eli kunnian lisäksi on mahdollisuus saada varsin laajaa julkisuutta.

Tällä kertaa oli sekä oma nimeni että Indiedays kirjoitettu joka kerta seatingissä oikein! Todella poikkeuksellista! Varsinkin sukunimeni tuottaa yleensä kovasti päänvaivaa, samoin on uskomatonta, miten monella tavalla Indiedays voidaan kirjoittaa väärin. Pitää siis muistaa, että tapahtumiin kuitenkin ilmoittaudutaan aina kirjallisesti, eli PR-toimistoilla olisi kyllä ollut ennenkin kirjoitusmalli käytettävissä.
Tässä kuvaamani laadukas video Whyredin näytöksen loppukiitoksista:

Itse näytösten lisäksi muotiviikoilla on käynnissä varsinainen mediasirkus. Pihalla on päällä sen päiväinen katumuotikuvien näpsiminen, että välillä tuntuu, ettei sellaista paikkaa olekaan, missä ei joutuisi kameroiden ristituleen. Siis en tarkoita, että kukaan varsinaisesti olisi kiinnostunut asuistani, vaan kun yrittää siirtyä paikasta a paikkaan b, tuhoamatta jonkun kuvaussessiota.

Lisäksi paikalla on lukuisia kameratiimejä, jotka haastattelevat väliajoilla paikalle saapuneita fashion-profiileja. Harva kai päätyy oikeasti telkkariin, mutta lehtien, radio- ja tv-kanavien verkkolähetyksissä näkyy milloin kenenkäkin kertovan mielipiteensä kulloisestakin näytöksestä ja muodista noin ylipäätään.
Muotiviikon yhteydessä on yleensä myös kaikenlaisia näyttelyitä. Yksi hauskimmista oli tänä vuonna amerikkalainen Snoopy goes fashion -muotinallenäyttely. Lukuisat muotitalot olivat saaneet tehtäväkseen tulkita ja toteuttaa Snoopylle ja Bellelle signature-tyyppiset asukokonaisuudet.

En nyt tiedä mikä näyttelyn anti noin niinkuin muodin näkökulmasta on, mutta kyllähän sitä tällainen ex-ompelija, joka on viettänyt koko nuoruutensa väsäten Barbie-nukelle kopioita omista vaatteistaan, ihastui totaalisesti. Vasemmalla ylhäällä Diane von Furstenbergin Snoopyt. Farkkutakki kuuluu Isabel Marantin luomukselle ja lähikuva on siitä syystä, että kuulemma yrittivät saada jopa tuon farkkukankaan kudonnan olevan skaalassa mahdollisimman luonnollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Alhaalla vasemmalla Rodarte ja oikealla Dries van Noten.

Ida Sjöstedtin näytöstä tulikin jo kehuttua, mutta halusin vielä laittaa yhden kuvan, missä näkyy upeat puitteet. Yksi Bernsin ison salongin mielettömistä kristallikruunuista oli laskettu ihan alas ja voimakkaat spotit loivat maagiset varjot catwalkin perukoille. En olisi voinut kuvitella paremmin malliston fiilikseen sopivaa miljöötä!

Oscar Jacobsoniakin tuli jo kehuttua, mutta täytyy sanoa, että vielä näin jälkikäteenkin heidän intiimi, klassinen näytöksensä, missä suunnittelija itse kuvailee jokaisen asun, kertoo materiaalit ja ajatukset kokonaisuuden takana, mallin kävellessä rauhallisesti yleisön välissä, jäi kyllä mieleen yhtenä koko muotiviikon highlightseista! Ja olihan siellä aivan ihanat tarjoilutkin.
Maanantain päätti Filippa K, joka näytti jälleen kerran, että on paikkansa muotitaivaan kiintotähtenä todellakin ansainnut.

Yllättävänkin 70-lukuhenkisen – mutta onneksi varsin sofistikoituneella tavalla – malliston parasta antia olivat laajapunttiset housut, elegantit tekoturkikset, kauniisti leikatut jakku-housupuvut ja tietenkin se pakottamaton rennon elegantti tyylikkyys, joka on yksi Filippa K:n ehdottomista vahvuuksista.