Ai vitsi vieköön, että oli hieno tapahtuma eilen! Italian suurlähetystö sijaitsee Djursholmenilla pienen kukkulan päällä. Puutarhasta on ihan mielettömät  näkymät merelle Tukholman lahteen, Söderin valot pilkottivat tunnelmallisesti pimeässä – ja yllättävän lämpimässä – syysillassa. Lindexin Missoni-mallisto osoittautui olevan livenä vähintään yhtä hieno kuin kuvissakin. Pari uutta must have -juttua kipusi Mintun ostoslistalle…

Kuvasin liudan kuvia juhlista, vieraiden outfitteja ja tietty näytöksestä. Laitan kuvat järjestykseen tänään illalla, mutta tässä alkupaloiksi näytöksessä kuvaamani (tällä kertaa yllättävän hyvä!) video:

Missonin ja Lindexin yhteistyöstä taisi ensimmäiset uutiset tulla jo alkukesästä. Noin periaatteessa innostun yleensä aina, kun ketjuputiikeilla on hyviä virityksiä high fashion -talojen kanssa. Kesällä Missonin täyteläinen sahalaitakuosi sen paremmin kuin neuleetkaan eivät iskeneet ihan täysillä. Toisin kävi nyt, kun pääsin tsekkailemaan kaikkia kampanjakuvia!

Aivan fantastisen ihanan näköisiä vaatteita. Etenkin neuletakit ja -mekot kiinnostavat. Niistä saisi aivan varmasti hyvää ja pitkäaikaista täydennystä toimistovaatevarastoon. Ja kyllä täytyy sanoa, että tuo pleksikaulakoru on myös aivan mielettömän hieno!

Yksi mekko ja tuo kaulakoru pitää ehdottomasti saada! Tekisi kyllä mieleni myös noita mallin jalassa olevia saapikkaita, mutta ne eivät taida kuulua mallistoon.

Hienot kampanjakuvat tulevat siis Lindexiltä ja kuvaaja on Giampaolo Sgura.

Ja hei tiedättekö mitä! Nyt on ihan pakko pikkuisen täpistä ja täristä – olen nimittäin niiiiin innoissani. Tällainen kutsukortti kolahti jokin aika sitten postiluukusta:

Eli pääsen tiistaina seuraamaan Missoni-Lindex -malliston esittelyä Italian suurlähetystössä järjestettävässä muotinäytöksessä! Eipä siis ihan mahtavaa!! Ja paikalle tulevat myös Missonin edustajat Angela Missoni ja Margherita Maccapani Missoni. Ihan mieletöntä!

Kutsukortissa (jota olen kanniskellut mukana käsilaukussani, siksi se on niin nuhjunen.. ;D) on nimeni oikein käsin kirjoitettuna. Tuollaisista pienistä asioista se ylellinen luksus-olo tulee…

Oltiin tosiaan Peetun kanssa eilen Filippa K:n Grev Turegatanin putiikissa juuri myyntiin saapuneen syysmalliston esittelytilaisuudessa. Suureksi iloksemme tajuttiin, että Filippa K on ottanut positiivisessa mielessä pari askelta taaksepäin – palannut juurilleen ja tekemään hyviä ja laadukkaita, pohjoismaiselle vartalolle leikattuja perusvaatteita. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että garderobissani olisi useammankin Filippa K -vaatteen kokoinen aukko.

Peetu on ihan muutaman viikon päästä lähdössä melkein vuodeksi päiväntasaajan tuntumaan. Muuten nämä käsittämättömän pehmeästä oranssista nahasta tehdyt hanskat olisivat vaihtaneet omistajaa välittömästi. Vuori on pehmoista ja lämpöistä villasekoitetta, joten ainakin sellaisen tyypillisen Tukholma-city-talven näillä pärjäisi aivan hienosti. Mintullekin nuo kelpaisivat mainiosti, mutta – kuten Peetu asiaankuuluvasti muistutti – järjestelmällisessä ja huolellisessa elämässäni on hansikkaiden kokoinen aukko. Viime talvena hukkasin vain kaksi paria. Se on varmasti paras saavutus vuosikausiin…

Samasta syystä hyllyyn jäi kaunis merinovillainen turbaanin ja beanien kaunis liitto. Minttu ei ole oikein koskaan päässyt fäshion-pipa -trendistä jyvälle. Peetu sen sijaan rakastaa kaikenlaisia hattuja. Voi kyllä olla, että teen uuden visiitin putiikkiin siinä vaiheessa, kun pipan käyttöä ei voi enää vältellä. Olisihan se nyt kuitenkin aika jees, että jossain vaiheessa pakolliseksi muodostuva päähine olisi sekä kaunis että lämmittävä.

Minttu ihastui palavasti 100 % silkkiä olevaan simppeliin t-paitamekkoon. Painatuksen kauniit sävyt eivät oikein pääse oikeuksiinsa, mutta yhdessä mustan  kanssa värilliset osat muodostavat “pikkumustan”, jota ei tarvitse hampaat irvessä “asustaa itsensä näköiseksi”. Laittaisin tuon töihin mustan neuletakin ja noiden samojen nauhakenkien  kanssa. Drinksuille mennessä jättäisin neuletakin kotiin ja vaihtaisin jalkaan korot. Siinä se.

Äitin tyttö tutkii tarkasti kaikki laput ennenkuin antaa lopullisen tuomion kivalta tuntuvasta vaatteesta.

Ihana neuletakki osoittautuu olevan 100 % merinovillaa ja on niin pehmeä, että atoopikko-Peetu ei ole uskoa silmiään – tai ehkä paremminkin tuntemuksiaan. Vajaamittaiset hihat ja helman vyötäröpituus ovat Peetun mielestä just täydelliset. Toimisi kyllä Mintullakin, tunnustan. 🙂

Miesten puolelta löytyi aivan täydellisen hieno laukku! Juuri sopivan eleetön ja linjakas, että se sopisi heavy-user-käyttöön ilman, että siihen kyllästyy hetipaikalla. Kooltaan se on sopiva nielaisemaan läppärin ja muut perustyöpäivätarvikkeet. Täydellinen vaihtoehto niille mainos-kangaskasseille, joita normaalisti käytän tietokonelaukkuna. Sitäpaitsi tuon laukun pikkusisko majaileekin jo luonani ja tästä kuvasta tuli mieleeni, että pitääkin kaivaa se esiin ja ottaa pitkästä aikaa käyttöön.

Peetu ihastui jo malliston esittelyn aikana hienoon metalliseen pikkumekkoon. Malliltaan mekko on aika perus – eli väljästi istuvaksi tarkoitettu shift-dress. Koko juju on nyt jo asuste-osastolla melkein yli-hypetetyssä metallisessa ruusu-kultaisessa värissä. Lurex-mekkoja on tällä sesongilla varmasti joka valmistajalla, mutta lohenpunainen sävy, 3/4 -pituiset hihat ja tosiaan tuo ei-tyköistuva malli tekee tästä Filippa K:n versiosta kyllä ihan varteenotettavan vaihtoehdon.

Huomasin bongaavani putiikissa illan aikana useammankin kivan laukun omalle toivelistalleni. Sinänsä ei niin kovin ihmeellistä, sillä olen ollut enemmän kuin tyytyväinen niihin kahteen Filippa K:n laukkuun, jotka olen aikoinani hankkinut. Tällä hetkellä tarve olisi lähinnä keskikokoiselle/pienehkölle weekend-bagille ja normikokoiselle olan yli kannettavalle laukulle. Filippa K:n syksyn valikoimista löytyisi näköjään ratkaisu molempiin tarpeisiin.

Ohut kaulukseton nahkajakku olisi niin täydellinen lisä Mintun toimisto-asustukseen. Fiksumpi kuin neuletakki, mutta ei kuitenkaan yhtä “pönöttävän” virkamiesmäinen kuin ihan perusjakku.. Ja tuo oikealla alhaalla oleva ohut musta kashmirneule on vaan niin kaunis ja ihana ja eleetön ja – sanoinko jo – ihana, että sellainen on ihan pakko saada. Onneksi niitä ei tainnut olla kuin kahta eri väriä…

Joskus aika monta sesonkia sitten, Filippa K lanseerasi vapaa-ajan konseptin, muistaakseni nimellä Filippa K Easy – tai jotain sinne päin. Konseptilla oli ihan oma putiikkikin ja muistan olleeni siellä avajaisissa. Sittemmin idea hiipui, putiikki suljettiin ja olin ihan siinä uskossa, että  Filippa K on kokonaan lakannut tekemästä vapaa-ajan vaatteita. Mutta ei – yksi tangollinen kauniita, erittäin hyvin leikattuja ja rauhoittavan greigessä väriskaalassa olevia treeni- ja vapaa-ajan asuja on yhä mukana kuvioissa. Materiaalit ovat erittäin laadukkaita – kashmiria ja napakkaa jerseytä ja leikkaukset taattua, naisille tarkoitettua Filippa K:ta. Me likes!

Tosin pitää nyt ihan erityisesti sanoa, että vaikka Filippa K:n vapaa-ajan mallisto on mielestäni ihan fantastinen (laukkujen ohella parasta, mitä Filippa K:lla on nyt just!) ja haluaisin omistaa tyyliin jokaikisen tuon pienen malliston vaatteen, mitään kovin teknisiä materiaaleja näissä vaatteissa ei ole käytetty. Eli maraton-treeniin ja hikijumppaan suosittelen edelleen niitä teknisempiä materiaaleja, mutta joogaan, Body Balanceen ja muuhun vastaavaan nuo Filippa K:n pehmeät ja hyväilevät treeniasut sopisivat paremmin kuin hyvin.

Peetu löysi kauluspaidan, 100 % silkkiä, joka oli niin täydellinen jatkumo kesän turkoosi-villitykselle, että tämä vain piti saada suosikkilistalle. Kuvassa tuo näyttää enemmän ihan perussiniseltä, mutta oikeasti paita on syvän sini-turkoosi. Vain aavistuksen kesänkepeää uima-allasturkoosia syvempi ja tummempi.

Minttu on juuri näin vauhdikas. Kaikkein himotuimmaksi vaatteeksi koko iltana nousi hillitty, klassisesti kaksiriviseksi leikattu vaalea villakangastakki. Tykkään kovasti takin helppouden ja monikäyttöisyyden tunteesta. Väri on hieno, koska se tuntuu yhtä luonnolliselta näin syksyllä kuin keväälläkin.

Kaiken muotiviikkoilun, syystrendijuttujen ja tietty tällaisten spesiaalien putiikkivierailujen jälkeen tunne eiliseltä ja oikeastaan koko viime viikolta on se, että nyt on ihan pakko tehdä jonkinlainen lista asioista, joita pitäisi/haluaisi hankkia syksyksi. Listan avulla voisi ehkä poistaa kaikkein huonoimpia ideoita (=asioita, jotka eivät sovi minkään muun kanssa) ja varmistaa sitä, että uudet hankinnat sopivat yhteen keskenään. Ja toisaalta tehdä sen erittäin tarpeellisen garderobi-inventaarion… 🙂

Ravintola F12 terassi on jo monena kesänä ollut yksi tukholmalaisen kesäklubiskenen tähtiä. Juu, arvasitte ihan oikein – Minttu ei todellakaan käy siellä normaalisti – niinkuin ei kyllä oikeastaan missään muuallakaan. Paitsi hyvissä ruokaravintoloissa, mutta se on vähän eri juttu. No, eilen oli kuitenkin F12 lauantaiklubin päättäjäisbileet. Kyseisen huippusuositun klubin vetäjänä toimii Julia Koistinen, joka täällä blogissa on esiintynyt lähinnä muotisuunnittelijan roolissaan. (Mistä ihmeestä näitä multilahjakkaita superenergisiä ja ihanan fiksuja nuoria oikein löytyy!). Törmäsimme Julian kanssa useita kertoja alkuviikosta Tukholman muotiviikolla ja jossain vaiheessa hän kutsui Camillan ja mut klubinsa päättäjäisiin. Camilla päätti kuitenkin lähteä kalaan (don’t ask!!) ja kysyin Julialta, josko on ookoo, että otan Peetun mukaan kaverikseni. Se sopi hyvin ja keskiraskaan säätämisen jälkeen tajusin olevani matkalla F12 terassille varsinaisessa fjortislaumassa… Haha!

Ota nyt näistä sitten jotain päivän asukuvia! Peetu ja Liz fiiliksissä, vaikka tässä ollaan vasta puolivälissä matkaa.

Illasta tuli oikein ihana! Koko päivän oli satanut sen oloisesti, että sade ei lopu oikeasti i k i n ä.. Vähän ennenkuin lähdettiin liikkeelle, sade taukosi ja jopa sininen taivas tuli esiin. Ilta oli ihanan lämpöinen ja pehmoinen. Täydellinen ilma terassikauden päättäjäisille!

Oli mukava ilta, vaikka liukeninkin kotiin siinä vaiheessa, kun yksityistilaisuus päättyi ja varsinainen klubihomma pyörähti käyntiin ihan kunnolla. Toivottavasti Camilla sai hyvän kalansaaliin retkellään – muuten voisi jäädä harmittamaan, ettei päässyt maistamaan F12 ruokaravintolan terassille järkkäämä järkyn hyvää buffeéta.

Kai se nyt on sitten se kesä ihan virallisesti ohi, kun syyskuu on alkanut ja terassin päättäjäisiä vietetty…

Tukholman muotiviikoilta on vielä tulossa ainakin kevätmuodin trendikatsaus ja mieletön pläjäys upeita tyylejä, joita bongailin näytöslavojen ulkopuolella. Muotiviikkoiluun liittyy olennaisesti hillitön määrä jonottelua, odottelua ja kaikenlaista muuta epämääräistä hengailua. Silloin ehtii mietiskellä monenlaisia asioita – kuten esimerkiksi:

Maailma on käsittämättömän täynnä merkillisiä työn- ja toimenkuvia.

Kruunuprinsessa Victoria ei ole päässyt itse valitsemaan omaa työtään, mitä antirojalistit pitävät rikoksena ihmisoikeuksia vastaan. Toimenkuvaansa tuleva kuningatar voi kuitenkin vaikuttaa. Minkähänlaisia asioita hän mietiskeli, kun sai kysymyksen tulla avaamaan muotiviikon? No, Mintun paikka avajaisissa ei todellakaan ollut sieltä parhaimmasta päästä, mutta sattumoisin seisoin aivan sen oven vieressä, josta Kruunuprinsessa tuli sisään. Aina valmiina valokuvattavaksi. 

Työstä riippumatta sen voi tehdä joko hyvin tai huonosti. Catwalk-mallin työ ei nyt vaikuta maailman vaativimmalta. Siis jos henkilökohtaiset fyysiset puitteet mahtuvat vaadittuihin raameihin. Näytösmalli on parhaimmillaan, kun hän on riittävän hajuton, mauton ja persoonaton niin, että fokus on vaatteissa – ja mahdollisesti stailauksessa – mutta ei koskaan mallissa itsessään.

Tällä muotiviikolla näin J.Lindebergin näytöksessä yhden mallin, jonka loafereitten 12 cm koroista toinen oli katki niin, että se retkotti hassusti jalan alla ja toinen oli kokonaan veks. Siitä huolimatta hän vei sisääntulonsa läpi niin hyvin, että ne jotka eivät nähneet hänen jalkojaan, eivät varmasti osanneet arvata yhtikäs mitään.  Ammattiataitoa on näköjään monenlaista.

Tuo poltetun osanssin väriseen silkkimekkoon Mes Dames -näytöksessä pukeutunut malli onnistui vetämään reteet lipat catwalkilla. Oli muuten ensimmäinen kerta evö, kun näin mallin kaatuvan kesken näytöksen, vaikka useasti olen miettinyt, että miten ihmeessä ne  pysyvät pystyssä. Kaatumisen jälkeen malli nousi tyynesti ylös ja jatkoi matkaa – ei siinä sen kummempaa…

Muotihomma voi joskus olla aika tiukkapipoista ja nihkeää puuhaa. On “trendikästä” tykätä siitä-ja-siitä uudesta suunnittelijasta, mutta kohotella kulmakarvoja sille toiselle. Tai tietyt etabloituneet merkit saavat aina aikaan hyväksyvää hyminää – kun taas toisia katsellaan nenänvartta pitkin riippumatta siitä, mitä ovat catwalkilla näyttäneet. Näytöksen jälkeen kuuluu taputtaa, mutta riehakkaammat suosinosoitukset ovat ookoo vain, jos olet gay-stylisti/kampaaja/meikkaaja/valokuvaaja.

Välillä on ihanan rentouttavaa pölähtää täysin vahingossa hilpeän ja positiivisen norjalaisbrändin pressitilaisuuteen (erehdyin paikasta, sellaista sattuu… ;D). Moods of Norwayn filosofiaa kuvastaa ehkä parhaiten se, että miesten paitojen kalvosimeen on brodeerattu oman logon sijasta Norjassa rekisteröityjen traktorien lukumäärä! Hilpeät herrat tuossa kuvassa pinkin traktorin kanssa ovat Moods of Norwayn perustajia/omistajia/johtajia.

Sitä ehtii tosiaan pohtia yhtä sun toista näytöslavojen välillä pyöriessä.  Tungos Kungsträdgårdenin Mercedes Benz -paviljongin ulkopuolella ennen Styleinin näytöstä.

Maaginen hetki juuri ennen näytöksen alkua! 

Varsinainen trendiraportti on tosiaan vasta työn alla. Tuon Carin Westerin näytöksestä bongatun tuivertuneen näköisen banaaninutturan haluan itselleni heti! Pitääkin tsekata, jos vaikka juutuubista löytyisi mämmikouralle sopivia tutoriaaleja…

How cute is that!? Muotibloggarin/varteenotettavan fashionistan ura on parasta aloittaa ajoissa! Tuskin teini-ikään ehtineet nuoret neidot järkkärit ja iPhonet ojossa Busnelin näytöksessä.  

Camilla Norrbackin näytöksessä normaali katsomo oli muutettu elegantiksi nightclub-seatingiksi pyöreine pöytineen. Ja katsokaapas, kuka ohjattiin viereiseen pöytään! Kukapa muu kuin suloinen Marianna, joka pyöri muotiviikoilla kansainvälisen bloggariporukan kanssa.