Meillä oli tänään kunnia päästä Peetun kanssa VIP-shoppailemaan H&M:n huomisaamuna lanseerattavaa Isabel Marant -yhteistyömallistoa. Tässä pari kuumaa vinkkiä huomisia ostoksia varten liittyen mm. kokoihin etc.

Oli ihan mahtavan hienoa päästä pienellä varaslähdöllä ostoksille – etenkin, kun meillä kummallakaan ei olisi mitään mahiksia päästä jonottelemaan huomisaamuna. Karkki olisi toki ollut myöskin tervetullut, mutta ahkeralla opiskelijaneidolla oli jotkut asianajotoimisto-cocktailsit, jotka ajoivat tärkeyjärjestyksessä ymmärrettävästi tämän häppeningin ohi.

Ekana jonossa!! Haha! Peetu tuli jonoon suoraan töistä ja onnistui jumittamaan jonon ykköspaikan. Niin siistiä – vaikka se kyllä käytännössä tarkoitti sitä, että sitkeä neito ehti olla jonossa reilut puolitoistatuntia. No, en kyllä minäkään oikeastaan etuillut ketään, kun saavuin mäkkärihamppareitten kanssa jonoon noin 20 min Peetua myöhemmin.

VIP-shoppailu-iltaa rakennellaan. Tähän tuli virallinen valokuvaus-/sponsoriseinä. En kyllä nähnyt, että kenelläkään olisi ollut aikaa jäädä seinustalle kuvattavaksi. Poikkeuksellista ja virkistävää. Mutta ai että, että jäi vaivaamaan nuo paljettipöksyt. En yleensä ole mikään kokofasisti, mutta noitten kohdalla tuli sellainen emmäänykaioikeenvoi -olo. Mutta ei tuo H&M:n paljettihousuihminenkään mikään size 00 ole – ja ihan hemmetin hyvältähän ne näyttää…

No nyt ollaan oltu jonossa about tunti ja alkaa jo vähän tulla vilu. Tässä vaiheessa myös mietin, että taidan olla superjärkevä ihminen ja äiti, kun heti ensimmäisenä flunssasta toivuttuani ryntään tällaiseen härdelliin. Mutta first things first ja a man’s gotta do, what a...

Enää viisi minuuttia. Jonoa on jo kertynyt kiitettävät puoli kilsaa ja ovimies toistaa noin sadannen kerran, että kun hän avaa köyden, me emme saa juosta. Ilmassa on vähintäänkin keskisuuren maakuntaurheilujuhlan tuntua!

Teimme tiukan suunnitelman. Kolme asiaa, jotka halusimme ostaa (tyttöjen Smile-college, smokki-jakku, korvikset) kaapataan kainaloon ensimmäisenä. Seuraavaksi metsästetään “olisi kiva” -listalaiset (avokkaat, pellava-t, päällystakki ja se hörselöhame) ja vasta sitten käydään nappaamassa lasilliset samppanjaa ja aletaan sovitella saalista.

Kyllä, olisin hankkinut about puolet mallistosta vähintään, jos siihen olisi taloudellinen liikkumavara. Mutta ihan mielettömän siistiä, että näitä yhteistyömallistoja ylipäätään on. Pääseepähän ainakin vähän maistelemaan catwalk-tyylejä ihan sinänsä kohtuuhinnalla.

Huomisiin taistoihin tähtääville tiedoksi:

• Koot ovat varsin suuret. Tyttöjen koko 170 matsaa helposti normaalia naisten M-kokoa ja itse otin esmes tuosta smokkijakusta kaksi kokoa normaalia omaa kokoani pienemmän, samoin päällystakista paras oli kaksi kokoa pienempi.
• Poikkeus edelliseen on ilmeisesti kultainen pikkumekko. En sitä sovittanut, mutta se on sivukorvalla kuultuna ilmeisestikin varsin “suora” – eli kurvikkaalle paras olisi kokoa tai kahta isompi mekko.

Kengät hävisivät alta aikayksikön kaikilta osastoilta. Eli ei vain naisten hapsubootsit vaan myös lasten tennarit ja miestenmalliston nilkkurit.

Yes – I <3 these earrings! Onneksi nuo on sen verran hillityt, että koko maailma ei ehdi kyllästyyn, kun överikäytän niitä seuraavat sata-aikaa.

Ihanat ranskalaishenkiset tarjoilut: macaronseja ja samppanjaa!

Tungos oli oikeastaan ihan siedettävä – enkä katkaissut yhtään kynttä – enkä saanut yhtään mustelmaa – joten aika ihmeen siisti VIP-shoppailutapahtuma näissä merkeissä.

Pari asiaa jäi vielä metsästettäväksi huomiseen online-shoppailun avautumiseen. Yksi punaprinttinen college-paita Peetulle, valkoiset farkut Mintulle (joo! Ne on mun mielestä hienot!) ja jotain asusteita jäi vielä vähän vaivaamaan.

Mutta toisaalta – näihinkin ollaan jo tosi tyytyväisiä ja oli ihan mahtavaa päästä näin etukäteen jo ostoksille. Tarkempia esittelyitä ostoksista tulee, kunhan päästään kameran ja päivänvalon kanssa samoille sijoille.

Huomenna kannattaa pitää mielessä, että kaavoitus on aika “suora” ja mitoitus suht suuri – muuten oikeastaan ihan kaikki oli kyllä paljon kivemman näköisiä livenä kuin kuvissa!

Tämän pimeän, sateisen, kylmänkalsean marraskuisen tiistain pelastaja oli kivat ja intiimit Decades: A Century of Fashion -kirjan lanseerausbileet. Kirjan tekijä, charmatti Cameron Silver oli myös paikalla. Peetu yritti yllyttää, että olisin käynyt kysymässä, onko hän jotain sukua upealle bloggarikollegalle Vesa Silverille. En mennyt. Haha!

Hieno, kovakantinen, noin about A3-kokoinen kirja on hiukaisevan kattava katsaus koko viime vuosisadan keskeisimmistä tyyleistä. Jokainen vuosikymmen on esitelty omassa kappaleessaan ja jotenkin ilmiselvän helposti Cameron Silver onnistuu nostamaan esiin juuri ne olennaisimmat tyylit ja aina yhtä vaikeasti vangittavan “ajan hengen”.

Etenkin 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet, jotka jollain tapaa tuntuvat edelleen olevan niin lähellä, on kokeneemmallekin fashion editorille aikamoinen haaste. Lähihistorian kirjoa on vaikea kiteyttää sortumatta suosimaan omia suosikkivirtauksiaan. En toki ehtinyt kirjaa vielä syvätutkimaan, mutta päällisin puolin näyttäisi siltä, että Silver on tehnyt herkullisen analyyttistä työtä – ja fiksun päätöksen jättää 2000 -luku seuraavaan kirjaan.

Oivaltava kiteyttäminen ei ole kirjan ainoa hyve. Ikonisten, mutta ei liiaksi mediassa kuluneiden kuvien haalimiseen ja valintaan on pakko ollut mennä mittaamaton määrä työtunteja. Itse olisin ollut valmis hankkimaan kirjan jo pelkästään sen kuvamateriaalin ansiosta (vaikkei nyt silti mistään valokuvataidekirjasta ole kysymys – vaan enemmänkin upeasti toteutetusta historian kirjasta).

Valokuvien lisäksi kirjasta löytyy harvinaisia muotisuunnittelijoiden luonnoksia ja mallipiirroksia – todellinen aarreaitta alasta kiinnostuneelle!

Kauniin ulkomuotonsa vuoksi Decades: A Century of Fashion on aivan loistava joululahjaidea oikeastaan ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut muodista muutenkin kuin shoppailemalla uusia kamppeita itselleen.

Lanseerausjuhlat pidettiin Stockholm Market -nimisessä putiikissa Östermalmilla. Ohi kulkiessa olen kyllä jollain tapaa rekisteröinyt kivan oloisen putiikin, mutta nyt taisin olla ensimmäistä kertaa sisällä. Ihan vakipaikkaa tästä ei taida kyllä tulla, sen verran hintahaitarin yläpäästä valikoima meidän budjetille näytti olevan. Sen sijaan  hyviä “investointivetimiä” Stockholm Market on pullollaan. Nyt tsiigailtiin mekkoa Uuden Vuoden juhliin ja taitaa Mintulla olla tulossa yhdet toisetkin tärkeät juhlat ennen sitä.

Ida Sjöstedtin yönsininen paljettimekko pikkuruisista paljeteista on saanut pääntielle upean kristalliketjun.

Peetu rakastui niin täysillä tähän Valentinon Red -malliston täyteläisen kukkaiseen taftimekkoon, että Minttu taisi mennä lupaamaan, että sellainen kyllä ompelimosta ennen vuoden vaihdetta valmistuu. Seuraava ongelma onkin sitten, että mistä löytyisi kangasta, jossa olisi edes aavistus samaa fiilistä.

MSGM oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Täytyy kyllä tehdä mitä pikimmin vähän tarkempaa tutkimustyötä, sillä huomasin hyvin monen vaatteen, johon ihastuen tartuin, edustavan juuri tätä merkkiä. Yksi esimerkki on tuo kuvan hennon vaaleanpunainen neopreenipaita upeine koristeluineen. Kirkkaanpunaisesta neopreenimekosta ei nyt tullut kuvaa, mutta se oli yksi niistä jutuista, joita varten täytyy palata Stockholm Market -putiikkiin vähän paremmalla ajalla.

Juhlapukuhaaveilujen jälkeen päädyttiin sopivasti erinomaisen hyvin varustellun Spanx-hyllyn luokse. Haaveilemaani kokovartalo-Spanxia ei kyllä löytynyt, mutta luulenpa, että tuollaiset korkeavyötäröiset shortsit voisivat ajaa saman asian. Juhlakausi – täältä tullaan!

Rakas blogini, Go 4 it vol. 2, on ehdolla vuoden inspiroivimmaksi blogiksi Inspiration Blog Awards -äänestyksessä. Kategorioita on yhteensä viisi: muoti, kauneus, lifestyle, sisustus ja ruoka. Go 4 it vol. 2 on ehdolla lifestyle-kategoriassa, joka näyttäisi olevan mennen tullen laajin kategoria ja täynnä toinen toistaan upeampia lifestylejä.

Olisi aika hitsin siistiä, jos saisin enemmän kuin yhden äänen… (äiti? Karkki?? Peetu???)

Eniveis kannattaa käydä äänestämässä suosikkejaan, sillä: (teksti suoraan tiedotteesta)

Jotenkin aika uskomatonta, että Filippa K viettää jo 20-vuotissynttäreitä! Kyllähän sen tajuan, että siitä hetkestä, kun kaikilla piti olla superjoustavat pillifarkut, joissa oli matala vyötärö ja kaksi kuparinappia, on enemmän kuin ne kuuluisat ziljoona vuotta. Siis juuri ne legendaariset housut, jotka määrittelivät yhden täkäläisen ysärin tavoitelluimmista identiteeteistä – kai vähintään jokatoinen meistä halusi tuolloin olla se “Filippa K -tjej”.

No, sittemmin Filippa K muokkaantui vielä enemmän yksinkertaista selkeyttä, hyviä materiaaleja ja ajattomia leikkauksia arvostavan urbaanin naisen vaatehtimoksi. Vaikka ihan alunperin tuntui, että kaavanpiirtäjän mallina on ollut se about kaksimetrinen kapealanteinen ruotsalaiskaunotar, jonka kroppa aikuisenakin muistuttaa enemmän pitkänhuiskeaa teinipoikaa kuin ihan oikeaa naista, kasvoi Filippa K:sta aika pian yritys, jonka liikevaihto- ja vientiluvut kilpailivat vanhojen talouden tukipilarien, autoteollisuuden ja mitänäitänyton kanssa.

Niin että ei voi muuta kuin kunnioittaa saavutusta – 20 vuotta mukana yhdellä maailman tuulisimmista bisnes-alueista. Respect!

Juhlaväki oli aikas naisvoittoista! Hetken luulin jo bonganneeni yhden miehenkin, mutta sitten kävi ilmi, että hän oli kuvaamassa tapahtumaa jotain julkaisua varten.

Kenkäaiheesta tulee lisää juttua vielä tänä viikonloppuna, mutta täytyy sanoa, että nuo matalankorkeat nilkkurit kuiskivat kyllä aika kiitettävän vahvasti nimeäni synttäri-iltana…

Eilisen asu tulikin jo postattua, mutta tässä vielä ihan in action. Niin lämmintä on ollut, että siirryin takaisin Acnen nahkarotsiin. Kevyempikin villakangastakki on ollut liikaa, kun päivälämpötilat huitelee melkein 15 asteessa.

Klassikkolaukun uudet värit.

Ai että olen tyytyväinen, että ymmärsin ostaa tuon samaisen pikkulaukun mustana mokkanahkaisena versiona NK:n joulualesta -40% alennuksella joskus aika hurjan monta vuotta sitten. Tykkään laukusta edelleen tosi kovasti ja malli on edelleen niin klassinen kuin vaan voi toivoa!

Klassikoista puheen ollen. 20-vuotissynttäreitten kunniaksi Filippa K on tuonut takaisin tuotantoon muutamia ikonisia malleja brandin alkutaipaleelta. Ne kuuluisat Filippa K -tjej -farkut (tai farkut ja farkut… enemmän ne kyllä muistuttaa legginsejä kuin farkkuja, mutta mikäs minä olen tässä asiaa määrittelemään..) ovat luonnollisesti mukana ja tosiaan muutamat muut mallit myös. Koko Limited Edition -mallisto löytyy täältä.

Taisin jo eilen mainitakin, mutta ihan vinkkinä kaikille, joilla on instagram tili: kantsii tagata kaikki Filippa K -aiheiset kuvat tagilla: #fk20yrs – paras kuva voittaa juurikin ne kuuluisat Filippa K:n ysärifarkut!

Synttärihulinoitten keskellä ehdin toki tutkia ajankohtaista tarjontaa ja vähän käydä sovittelemassakin. Karkille tiedoksi, että sitä fantastista kashmir-hupparia on edelleen saatavilla. Tosin voipi olla, että nykyään, kun neito kuitenkin asustelee omillaan eikä enää ole kaikkia viikonloppuja töissä, kashmir-paitojen akuutti tarve on saattanut hivenen vähentyä.

Toinen huomio liittyy Filippa K -perustytön mittasuhteisiin ja etenkin alaosien kaavoitukseen. Kuvan nahkahousut (taivaallisen ihanaa, pehmeää, joustavaa ja kauniin himmeästi hohtavaksi parkittua lampaannahkaa) olivat aivan upeat muuten, mutta kuten kuvasta ehkä näkyykin, puntti on noin puoli metriä liian pitkä. Lisäksi se koko, joka muuten tuntui hyvältä, oli vyötäröltä melkein parikymmentä senttiä liian iso. Enkä minä edes ole mitenkään erityisen kurvikas…

Eilinen menee kyllä muistoihin yhtenä mahtavimmista fashion-elämyksistä ikinä! Lindexin ensi viikolla kauppoihin tulevaa Matthew Williamson mallistoa juhlittiin hulppein menoin Fotografiskan juhlatiloissa. Ohjelmassa oli mallistoon tutustumista, kuplivia juomia, ihania suomalaisia blogikollegoita, julkkisbongailua, shoppailua (jep!), Loreenin esiintyminen ja kohtaaminen itsensä hurmaavan suunnittelijan, Matthew Williamsonin kanssa!

Yhteistyömalliston myynnistä 10 % lahjoitetaan rintasyövän vastaiseen kamppailuun. Sikäli on enemmän kuin paikallaan, että juhliin johti punaisen maton sijaan hehkuva roosa matto!

Sisääntuloaulaa vartioi malliston vetimiin puetut mallinuket. Sinänsä hyvä, koska varsinaisen muotinäytöksen sijaan asut esiteltiinkin – sinänsä oikein vaikuttavan – video-esityksen välityksellä. Sen verran olen näköjään vanha jumittaja, että en heti tajunnut, että videoesitys on se näytös. Odottelin kamera ojossa, että seuraavaksi lavalle astuvat elävät mallit, mutta turhaan.

Eipä siitä videoesityksestä oikein saanut mitään järkeviä kuvia, joten nämä mallinukkeotokset saavat nyt ajaa sen asian.

Näissä tämäntapaisissa tilaisuuksissa yksi suurin huvini on muiden vieraiden asujen tsekkailu. Juhlan dress code oli smart casual – mikä on ehkä yksi vapaimmin tulkittavissa oleva pukeutumisohje. Yllättävän monet olivat valinneet asukseen housut ja osalla vieraista oli tietty taas jo lanseerattavan malliston vaatteita päällänsä.

Tyylikkäin joukkio tuli *luonnollisesti* Suomesta! 

Mrs. V, Linda, Johanna, Irene ja Jenni – ihanat, upeat, mahtavat bloggarikollegat! Oli niin mielettömän hauska tavata pitkästä aikaa!! Yksi Tukholmassa asumisen miinuspuolia on se, että näitä ihania ihmisiä näkee aivan liian harvoin.

Peetu oli mukana häppeningissä så klart.

Neito oli aivan tikahtua, kun pääsi suuren idolinsa, herttaisen Mark Levengoodin kainaloon. Levengood juonsi tapahtuman ja haastatteli ennen “näytöstä” Matthew Williamsonia. (Pikkuisen on nassut tässä pinkkeinä, mutta tuolla oli niin merkilliset valot, että normaalin näköisten kuvien ottaminen oli lähes mahdotonta…)

Mark Levengoodin hieno kravatti oli hankittu vain muutama päivä sitten Sanghaista. Meinasin kylläkin vetää kuplajuomat väärään kurkkuun, kun aina niin elegantisti pukeutuva herra alkoi ylistää, että kravatti on niin hurjan kätevä, kun sen saa kaulaan ilman, että solmua tarvitsee avata!! Eikös tuo nyt ole kardinaalimoka, jos mikä?

Illan viihteestä vastasi Loreen.

Peetu penkomassa pop-up storessa malliston antimia. Aika hyvin oli monet tangot tyhjennetty. Meillä kävi kuitenkin ihan hillitön tsägä – ja löydettiin just ne jutut, mitä haluttiinkin. Saldona kaksi mekkoa ja yksi silkkipaita. Jesss! Kuvailen nuo heti huomenna, kun olen valoisaan aikaan kotona.

Ainiin – sitä tosi hienoa Show Some Love -paitaa tuolta ei löytynyt – eli sen perään pitää vielä lähteä rynnimään.

Hurjan miellyttävän oloinen Mr Matthew Williamson hengaili vapautuneesti yleisön joukossa, jutteli kiireettömän oloisena (tässä illan toisen tähden, Loreenin, kanssa) ja poseerasi hyväntuulisena fanien kanssa valokuvissa. Taisin alkaa tykätä mallistostakin vielä enemmän, koska suunnittelija säteili niin positiivista energiaa.

Rodeon toimittaja suloisen Lindan kanssa.

Peetu ja Minttu Rodeolta lainatussa kuvassa… Kantsii muuten klikata tuota Rodeon linkkiä. Siellä on lisää tosi kivoja kuvia eilisestä tapahtumasta.