Viimeksi Tampereella käydessäni päädyin räntäsateisena sunnuntaina pyörimään Kehräsaaren tunnelmallisten vanhojen tehdasrakennusten keskelle. Näytti ensin siltä, että kaikki putiikit ovat kiinni – ja ehdin sitä jo hiukan harmitellakin. Tukholmassa kun on ehtinyt tottua siihen, että kaupat ovat avoinna lähes poikkeuksetta myös pyhinä. Melkein jo luovutin, kunnes huomasin ihastuttavan aukioloaikakyltin, jossa ilmoitettiin putiikin normaalien aukioloaikojen lisäksi, että avoinna ollaan myös aina muulloin, kun ovi on auki. Päädyin sitten sattumalta aivan varmasti yhteen Tampereen hurmaavimmista kaupoista – eli ompelimo/putiikki/ateljee/myymälään nimeltä Ateljeekatu.

Ateljeekadussa (-kadulla?) toimii varsinaisen myymälän lisäksi myös mittatilausompelimo, mutta itse innostuin ihan jo etäisyysteknisistä syistä lähinnä putiikin koruista ja asusteista. Kaikkien persoonallisten ja yksilöllisten ihanuuksien joukosta päätin kotiuttaa valloittavan hurmaavat Planet Ida -merkkiset pitsikorvikset.

Korviksien myyntitaustana toimivat vanhat koirakortit ovat niin suloiset, että kissaihminenkin sulaa! Oikeastaan aika harmi, että en ole keksinyt kortille mitään muuta käyttötarkoitusta… Mutta voihan sitä ainakin käyttää korujen säilytykseen – vaikka yleensä heitänkin nuo läpyskät menemään.

Ei-tamperelaisille vinkiksi: Kehräsaaressa kannattaa poiketa, sillä Ateljeekadun lisäksi sisäpihalla on muutamia todella ihastuttavia pikkuputiikkeja, joista voi löytää ihan aidosti uniikkeja juttuja.

Se paljon puhuttu kadonneen liikuntamotivaation metsästys on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että on parasta todella panostaa tsemppihengen pysymiseen. Olen kyllä jo saanut pieniä maistiaisia ja muistamisen ahaa-elämyksiä siitä, mitä ihanaa oloa ja endorfiiniryöppyjä liikkuminen parhaimmillaan antaa. Treenikassin pakkaaminen ei kuitenkaan vielä ole läheskään itsestäänselvyys, eikä jumpassa tai salilla käyminen ole palannut osaksi automaattisia rutiinejani.

Viimeviikon treeneissä hoksasin kaksi asiaa: a) uskoisin, että yksi syy siihen, että saan selkäni edelleenkin tosi helposti kipeäksi kaikilla hyppy-ristiloikka -tyyppisillä tunneilla (Zumba, Energy), on järkyttävän huonot tossuni ja b) olisi aika hillittömän paljon tsemppaavampaa, jos jumppasalin peilistä katseli takaisin joku reippaan urheilullisesti pukeutunut tyyppi, eikä joku säälittävä siivouspäivän t-paitaan sonnustautunut luuseri.

Näiden sisäistyksien jälkeen päätin investoida itseeni – ja kävin shoppailemassa sekä uudet sisäliikuntatossut että muutaman ihanan treenitopin.

Tossuiksi valikoitui Niken yleissisäliikuntakengät. Ulkonäöltään ne on sopivan simppelit, ihan liian räyhäkkäät neonsekasotkut eivät tunnu omilta, vaikka olen kyllä muiden jaloissa ihastellut niitä. Violetit yksityiskohdat ja etenkin tuo valkoinen pohja antaa kuitenkin ilmeelle vähän sporttista särmää.

Ihan pelkästään ulkonäön perusteella en kuitenkaan tossuja valinnut. Tärkein ominaisuus tuli esiin, kun sain nauhat solmittua ja nousin kengät jalassa pystyyn. Tuntui kuin olisin lähtenyt itsestään pomppimaan saman tien! Aivan käsittämättömän hyvän tuntuiset jalassa – ja nyt todella viimeistään tajusin, että on ollut suorastaan itsetuhoisaa käyttää vanhoja ei-mitään-merkkiä olevia tennareita muualla kuin Body Pumpissa…

Myyjä vakuutti, että nämä sopivat oikein mainiosti monenlaiseen sisäliikuntaan, jumppaan ja myös peleihin, jos vaikka innostuisi joskus Karkin seuraksi sulkkikseen. Aikaisemmin käytin ainoastaan ja vain Niken aerobic-tossuja, joten luullakseni heidän lesti sopii edelleen jalalleni.

En tiedä, onko Suomen Intersportissa samat kampanjat kuin täällä, mutta kannattaa kurkistaa, jos olet hyviä tossuja vailla. Nyt nuo saa about puoleen hintaa normaalista!

No niinhän ne sen tapaa sanoa: Just do it!

Stadiumin oman merkin toppi on tuollainen lötkö, melkein läpinäkyvä laatikkomainen esitys. Juuri tuollaisia olin hakemassa (sellaisia tuntuu olevan kaikilla Zumba-mimmeillä…) ja kiva testailla näin alkuunsa vähän edullisemmilla jutuilla. Sitäpaitsi ihan laadukkaalta tuo materiaali tuntui edullisesta hinnastaan huolimatta, eikä nämä Mintun treenit ole ihan niin extremeä, että vielä tarvittaisiin mitään super-huipputeknisiä tekstiileitä.

Röhnischin taivaansininen toppi on ihanan tuntuista ohutta ja vähän valuvan oloista matskua. Malliltaan se on pikkuisen alaspäin kapenevan laatikkomainen. Tykkään hurjasti topin väristä ja siitä, että se on pikkuisen pidempi takaa. Sitäpaitsi painatus on hopeinen – eikä valkoinen niinkuin kuvassa näyttää. Tykästyin tuohon itseasiassa niin paljon, että olisin ottanut jonkun muunkin värin, mutta valitettavasti ainoa muu vaihtoehto oli musta. Vaikka muuten musta onkin ihan perusvärini, salilla on kiva käyttää vähän raikkaampia sävyjä ja etenkin mustat yläosat tuntuvat vievän loputkin värit kasvoilta…

Kolmas toppi on Niken painijaselkäinen Dri-Fit -paita. Malliltaan se on vähän noita kahta muuta pidempi. Väri on luonnossa vähän enemmän vadelmanpunainen – eikä ihan noin neonpinkki kuin, mitä kuva antaa ymmärtää. Toppi oli hurjassa alessa Stadiumissa: normaalihinta olisi ollut 349,- kruunua, mutta maksoin vain 149,-. Hyvä diili!

Uusiin treenivetimiin sijoitetut rahat tuottavat positiivista tulosta jo nyt. En muista, koska viimeksi treenikassin pakkaaminen olisi ollut yhtä kivaa – ja odotan innolla jo nyt huomisiltaa, jolloin pääsen testailemaan hankintojani tosi toimissa.

Karkki on kunnostautunut aika kiitettävästi shoppailun alueella tässä viime aikoina. Uusimmat tulokkaat ovat uskomattoman suloinen Diane von Furstenbergin silkki-puuvillainen neuletakki ja pitkään himotut Marc by Marc Jacobsin klassiset kultaiset nappikorvikset.

Neuletakki löytyi NK:n talvialen loppuhulinoista ja reilu aleprosentti sai Karkin päätymään sen hankintaan. Neuleen sävy on kerrassaan hurmaava haaleanvaalea koralli ja musta. Klassinen malli ja upea laadukas materiaali tekee hankinnasta varmasti yhden garderobin kestosuosikeista.

Marc by Marc Jacobsin nappikorviksia Karkki on himoinnut jo pitkään. Nämä tuli hankittua ihan normaalihinnalla, mutta siitä päätellen, miten paljon niitä on jo nyt käytetty, ei mikään huono ostos todellakaan!

Samalla voisin tässä hehkutela, miten ihana tuolla Olympuksen Penillä onkaan ottaa kuvia…

Tajusin vihdoin itsekin, että garderobini kaipaa kipeästi pientä välikausi-piristys-injektiota. Te kaikki fiksut lukijat olette varmasti huomanneet saman ja vaistonneet oman kyllästymiseni kaikesta pukeutumiseen liittyvästä blääh-tunnelmasta, joka välillä on tihkunut rivien väleistä ihan tekstiin asti.

Koska tarkoitus ei ollut tehdä mitään suuria investointeja – vaan vain hankkia muutama kiva arkikäyttöön sopiva vaate päätin kääntyä edullisen luottovaatehtimoni, eli H&M:n puoleen. Heti etusivulta bongasin 50 % alekategorian (voimassa vielä tänään) – ja se lopulta ratkaisi, että nyt on hyvä hetki laittaa tilausta matkaan.

Parin perusteepaidan ja pikkareitten lisäksi ostoskoriin ja kassan kautta kotimatkalle päätyi:

1. Mustavalkoinen mekko. Oikeastaan hakusessa oli tämä mustavalkoinen Marc by Marc Jacobs -klooni, mutta tuntui, että kaikki Henkan vähänkään blogeissa levitellyt black-and-white -jutut on kadonnut postimyynnin valikoimista täysin. Himoamaani mustavalkoraitaista paitaakaan ei ollut enää jäljellä (mutta Suomen verkkokaupassa näköjään vielä on kokoja 36 ja 38 – now run!!). Sen vuoksi taidan jopa rohkaistua käymään oikein fyysisessä kaupassa…

2. Kirjava toppi/paita. Alennuskategoriasta löytynyt heräteostos. Itseasiassa olen jo pidemmän aikaa yrittänyt keksiä jotain luonnikasta vaihtoehtoa iänikuiselle t-paitojen käytölle. Ajattelin, että tuo toisi vähän eloa niinikään iänikuisille mustille hameille ja housuille. (eikö jo äänensävystäkin kuule, että lievää vakampaa kyllästymistä vanhaan vaatevarastoon on ilmassa!?). Toivottavasti toimii.

3. Musta vetskarijakku. Tämä oli tavallaan ihan pitkään harkittu hankinta. Jo Tukholman muotiviikoilla totesin, että ällistyttävän monessa ja keskenään hyvin erityylisessä mallistossa oli jonkinnäköinen versio ei ensisijaisesti päällystakkikäyttöön tarkoitetusta bikerista. Aion hankkia vastaavan joltain lempparimerkiltäni, mutta ensin täytyy testata, että osaanko sopeutua käyttämään tuollaista sisävaatteena.

4. Mintunvihreä mekko. Garderobini on kaivannut kipeästi mekkotäydennystä jo pidempään. Suurin syy on niiden kiistaton helppous työaamuina. Yksi vaate päälle – ja se on about sit siinä. Mintunvihreys aiheuttanee sen, että mekko saapi lepäillä muutaman viikon ennen ekaa ulkoiluaan, mutta eipä tuo haittaa. Tämä oli “aletangossa”, joten kotiuttamisen aika oli nyt tai ei koskaan.

Eiköhän näillä selviä taas hetken!

Kaikkein eniten tarvitsisin tällä hetkellä oikeastaan hyviä sisäliikunta/aerobic/energy/zumba -tossuja. Nykyiseni on hankittu lähinnä BodyPumpia ja crosstraineria varten, eikä niissä ole juuri nimeksikään sen paremmin tukea kuin vaimennustakaan.

Footnote: Olen kuullut huhuja, että jotkut bloggarit ansaitsevat rahaa siten, että piilottelevat kaupallisia linkkejä postauksiinsa. Meillä Indiedaysissä ei todellakaan toimita näin ja nuo tämänkin postauksen linkit on takoitettu vain helpottamaan samojen kamppeiden löytymistä.

Kuvat: H&M

Tulkaa tapaamaan mun uutta valloittavan ihanaa laukkuani! Ihan melkein olin unohtaa esitellä kaunokaiseni. Onneksi törmäsin siihen eilen vaatekaappia penkoessani.

Laukun kotimatka oli tuskallisen kiemurainen ja kesti pitkään – aivan liian pitkään. Vika ei toki ollut net-a-porterin. Paketti saapui Tukholmaan vain puolitoista vuorokautta tilauksen tekemisen jälkeen siitä huolimatta, että kassalla maksaessani sain varoitustekstin, että näin aleryysiksen aikaan toimitukset saattavat kestää normaalia pidempään.

Täkäläisen DHL:n palveluhalusta, -alttiudesta ja asiakasystävällisestä joustavuudesta voisin kyllä sanoa pari sanaa. Mutten sano. Palaute on jo jätetty sinne minne se kuuluu – eli palveluntarjoajalle – ja kaikkeen kahnaan vaikutti myös monet inhimilliset tekijät, joita olen aina valmis ymmärtämään.

Pääasia on se, että laukku sitten lopulta päätyi kotiin! (täytyy sanoa, että jossain kuljetusprosessin vaiheessa en ollut ollenkaan varma, että näkisin laukkua koskaan…)

Mutta niin hän saapui kotiin ja onnistui siinä harvinaisessa tempussa, että on livenä vieläkin ihanampi kuin kuvissa. Tykkään ihan mielettömästi tuosta lopulta aika hillitysti metallinkiiltävästä pinnasta ja pronssinen (oikeastaan vähän kuparinpunaiseen taittava) sävy on ihan täydellinen.

En käsitä laukkuja, joissa on vain yksi suuri tila eikä mitään taskuja. Pienessäkin laukussa pitää mielestäni olla lokeroita, taskuja ja vetskarillisia tavaranpiilotuspaikkoja. Arvatkaapa, onko uusi laukkuni täydellinen myös tämän suhteen? No ON se!!

Yhdistelen mielelläni eri sävyisiä metalleja, joten pronssin ja kullan liitto sopii itselleni varsin mainiosti. Kultaketju on ehkä vähän aikuismainen, mutta samalla tietty klassikko. Pitkää yhteistä matkaahan tässä suunnitellaan. Olkahihnojen keskikohdalla on nahkaiset palat, jotka auttavat vaatteita – etenkin neuleita – pysymään siistinä.

Olkahihnat kulkevat chanel-tyyliin vapaasti laukun läpässä olevien reikien läpi, mikä mahdollistaan sen, että sitä voi käyttää joko baguette-tyyliin kainalolaukkuna tai olanyli cross body -tyyliin. Arvostan

Nyt ei sit muuta kuin hirvee määrä bile- ja juhlakutsuja tänne kiitos, että pikkuinen pääsee näkemään maailmaa! Ihan randomi ulosmenohässäkkä toimii myös. Vapaaehtoisia?