Pidempään Go 4 it vol. 2 -blogia lukeneet tietävätkin, että Minttu fanittaa (lähestulkoon) varauksetta ketjujen huippusuunnittelijoitten kanssa yhteistyössä toteuttamia mallistoja. H&M on on ollut varsinainen edelläkävijä tässä – ainakin täällä meidän leveyasteilla. Lindex on kuitenkin kirinyt kummasti ja esim. viimesyksyinen yhteistyö Missonin kanssa oli mielestäni oikein onnistunut. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun yhteistyömallistosta hankkimaani neulemekkoa on luultu ihan varsinaiseksi Missoniksi!

Tykkään myös Lindexin yhteistyökampiksista siksi, että heillä on vahva yhteistyö Syöpäsäätiön Roosa Nauha -rahaston kanssa. Mallistossa on aina jokin tai joitakin erityisiä osia, joiden tuotto lahjoitetaan rintasyövän tutkimukseen.

Tämän syksyn yhteistyömalliston suunnittelija on Matthew Williamson – ja arvatkaapas mitä!?

Sain kutsun malliston lanseerausjuhliin!! Jihuu!! Vähänkö mahtavaa!

Juhlat pidetään ensi viikon torstaina Fotografiskan juhlatiloissa. Ohjelmassa on tietty näytös (toivotaan, että saan hyvän paikan, että saan otettua sieltä kivoja kuvia!) ja minglausta cocktail-palleroiden siivittämänä – lisäksi esiintyjänä Loreen (se euroviisuvoittaja…)!!

Niin mahtavaa! Ja mitä ihmettä sitä laittaisi päällensä…

Tosi kivalta näyttää itse mallistokin jo kuvien perusteella. Itseasiassa huomattavasti paremmalta kuin edellinen Missonin mallisto, johon sytyin vasta näytöksessä. Ehkä en ihan kaikkia kuoseja yhdistelisi keskenään, mutta kyllä taitaa taas budjetti huutaa hoosiannaa, kun etsitään piristystä mustiin toimistokokonaisuuksiin…

Herkku-uutiset eivät lopu tähän, sillä kampanjan mainoskasvona nähdään hurmaava Karlie Kloss!

Ensi viikolla siis lisää raporttia lanseeraustapahtumasta. Siihen asti viihdykkeenä toimii vaikkapa malliston lookbook Lindexin sivuilla.

Lehdistötiedotteesta:

“Matthew Williamson -malliston yhteydessä lanseerataan myös t-paita, jossa on näyttävä Show some love -painatus. T-paidan teksti heijastaa hyvin koko kampanjan sanomaa, sillä t-paidan tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiön Roosa nauha -rahastoon.  T-paita tulee myyntiin kaikkiin Lindex-myymälöihin ja online shoppiin 7. lokakuuta.

The Matthew Williamson Lindex -mallisto lanseerataan 4. lokakuuta valikoiduissa Lindex-myymälöissä ja osoitteessa lindex.com. Lindex lahjoittaa yhteistyömalliston myynnistä 10 % Syöpäsäätiön Roosa nauha -rahastoon.”

Kuvat: Peetu ja Lindex

Meille on tänään muuttanut kahdet uudet pinkit korkkarit – hieno päivä!!

Tosin kummatkaan niistä ei saanut osoitteekseen Mintun garderobia…

Karkki ja Peetu “eksyivät” tänään Rizzon aleen. Karkki juhli hienosti mennyttä hammaslääkärivisiittiä ja Peetu ensimmäistä varsinaista kesätyöpalkkaansa hankkimalla alesta täydellisen ihanat, herkullisen hulvattomat pinkit korot.

Peetun pinkit ihanuudet ovat kiiltonahkaiset, nahkapohjaiset klassikkomalliset avokkaat. Ihan hyvä ostos, vaikka maailmalta flip-flopit jalassa palannut reppureissaaja olisi kyllä ehkä enemmänkin järkevien, arkisten käyttökenkien tarpeessa… No, samalta reissulta löytyi onneksi myös suloiset vaahtokarkinvihreät Converset. Ja ymmärrän kyllä erinomaisen hyvin, että tuollaisia herkkuja on vaikea vastustaa! Peetu myös väittää, että avokkaat ovat hyvät jalassa ja muutenkin mukavan tuntuiset, ja kun mallikin on tosiaan ihan klassinen, niin mikäs siinä sitten.

Karkin pinkit korot ovat sävyltään aavistuksen intensiivisemmät, mokkanahkaiset peep-toet. Varpaiden alta löytyy noin sentin verran korokepohjaa, mikä tekee kengistä käytössä varmasti korkeasta korosta huolimatta mukavammat kuin ihan tasapohjaiset. Mokkanahka on aivan ihana siitä, että kaikki värit näyttävät niin syviltä ja hehkuvilta siinä. Miinuspuolena on tietty herkkyys ja alttius tahroille etc. käyttövaurioille. Juristiopiskelijan arkeen (tai oikeastaan juhlaan, mutta niinhän ei sanota…) kuuluu monenlaisia juhla- ja cocktail-tyyppistä pukeutumista vaativia tilaisuuksia, joten kivoille statement-koroille tulee takuuvarmasti paljon käyttöä.

Siskosten pinkit korkkarit -kerho! Tytöt totesivat itse, että molemmat kengät ovat kuin suoraan Barbien garderobista. Haha!

Nyt vain ihmetyttää, että missäs ne on ne Mintun pinkit korkkarit??

Lomareissuni Tampereelle alkoi muutama päivä sitten herkullisesti, kun herätyskello (tai kaksi, jos totta puhutaan…) pärähti soimaan klo 3.30 aamulla. Pakkaushommat olin luonnollisesti aloitellut edellisenä iltana “hyvissä ajoin”, joten matkaan lähdettiin reippailla kolmen ja puolen tunnin yöunilla.

Virkeysaste oli Arlandan lentokentälle saapuessani suoraan sanottuna varsin vaatimaton. Onnistuin esimerkiksi käyttämään tismalleen väärässä päässä terminaalia sijaitsevaa turvatarkastusta, mikä Tukholman kentän mittakaavassa tarkoittaa ihan reipasta vähintään vartin kävelymatkaa geitille. No, onneksi ei sentään ollut mikään tajuton kiire.

Jossain vaiheessa siinä käppäillessäni tajusin, että vastaan tulee ihmisiä tutunoloiset, houkuttelevan näköiset pinkkiraitaiset paperikassit kädessään.

Ja aivan oikein! Victoria’s Secret on pystyttänyt pienen putiikin Arlandaan sitten viime lentomatkani. Pääosin parikymppisistä valtavia ostosmääriä kanniskelevista neitokaisista koostuva pitkälle kiemurteleva jono ei pelästyttänyt, vaan kävin kalastamassa itselleni kuuluisat pikkarit.

Ostosestoisen matka alkoi siis varsin lupaavasti. Ensimmäiset shoppailut oli suoritettu jo ennen maasta poistumista!

No, perillä odottikin sitten tällainen yllätys. Matkalaukkuni oli haljennut pohjasta ja koko vekotin oli tietty käyttökelvoton. Hetken jo kauhistelin, että mahtaako uuden matkalaukun hankinta niellä koko matkabudjettini…

Sen verran uskalsin kuitenkin repäistä, että nappasin Sokokselta mukaani ehkä maailman suloisimman glitterilakan! Lumenen Natural Code -sarjan valloittava konfetti-ilotulitus on ihana nimeään myöten: sävy nro 60 Magic Dust!

Aika mahtavan hyvin on Lumenen glitterilakat käyneet kaupaksi… Saalistamani Magic Dust oli viimeinen lajiaan – eikä valikoimaa ollut enää muutenkaan paljoa jäljellä. Kannattaa siis käydä apajilla, jos hyvälaatuinen ja edullinen ihanuus kiinnostaa.

Victoria’s Secretin pikkupöksyjä en ole vielä ehtinyt testailla. Tuo pitsinen one size malli on kuitenkin klassikko ja joustopitsi sellaista, joka kuulemma on täysin näkymätön tiukkojenkin asujen alla. Aivan mielettömän hienoa, jos se pitää paikkansa.

Tässä nyt sitten vielä kuvassa se pakkohankinta. Ihan konkurssiin en nyt sentään mennyt, mutta onhan se vähän kypsää kuluttaa matkabudjettia tavallaan turhalta tuntuviin asioihin. Edellinen matkalaukku, kun ei ollut kovinkaan vanha. Toisaalta tässä nähdään, että laatuun kannattaisi kyllä satsata… (mitä en kyllä tehnyt tälläkään kertaa – haha!).

Yksi kuluneimpia vinkkejä näin parhaimman alennusmyyntiajan tuiskeessa on perinteisesti, että kannattaa satsata klassisiin perusvaatteisiin ts. pukeutumispalapelin perupilareihein. Itse olen sitä mieltä, että juuri alesta kannattaa hankkia se hurlumhei-huitula, jolle sitten lopulta ei tule niin järkyttävän montaa käyttökertaa, mutta ne muutamat hymyilyttävät vielä vuosien päästä.

Mintun nahoissa asuu tosin aika angstinen heräteostelija; muka spontaanienkin päätösten takana on jo melkoisesti taustatyötä, hintavertailua ja alustava päätös diilistä, kun sopiva yksilö sattuu kohdalle. Voisin kuvitella, että tuo “pysy klassikoissa” -vinkki sopii erityisesti niille, jotka todella hamstraavat kaikennäköistä hassua alesta vain siksi, että hinta (tai aleprosentti) muuttaa perusvetimen “löydöksi”. (Tosin en kyllä ole ikinä onnistunut tapaamaan tuollaista alennusmyyntihaukkastereotyyppiä, joka ostaa määrättömästi kamaa vain halvan hinnan vuoksi. Olisin melkein valmis väittämään, että kyseessä on urbaani legenda…)

Toisaalta klassikot eivät ole klassikoita syyttä suotta. Valkoinen kauluspaita, keskisiniset pillifarkut, perusruskeat nilkkurit – toimii aina ja käytännöllisesti katsoen tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Oikeastaan tuo univormu pitäisi julistaa LBD:n parhaimmaksi kaveriksi. Molemmista löytyy varsin helposti versioita, jotka imartelevat millaisia kurveja – tai millaista lompakkoa – hyvänsä.

Klassikoihin kannattaa investoida. Oli ale tai ei.

Inspiraatiokuvasta kiitos: Stockholm Street Style

Aivan ihanan nopea toimitus jälleen kerran Brandokselta! Tuskin ehdin haikailla, että varmaan ja ehkä ja toivottavasti saan tilaamani sandaalit juhannukseksi kotiin, kun jo iPhonen tekstariäänimerkki plingahtaa ilmoittaakseen, että kenkulit on noudettavissa lähikiskalta. Ihan mahtavaa!

Pikkuisen aina jännittää nettitilailut. En voi väittää, että ihan aina olisi ollut mennyt täysin putkeen, mutta toisaalta aavistuksen kalliimmat – ja siksi perusteellisemmin harkitut – ovat kyllä aina olleet todella mieluisia hankintoja. Vähän olin kuitenkin jänskässä, kun kiikuttelin santsuja kotiin. Eikä vähiten sen vuoksi, että edelleenkin alitajunta soimaa siitä, että menin tilaamaan Lacosten sandaalit.

Itseeni ja omaan päätöksentekooni kohdistuneet epäilykset  alkoivat kuitenkin hälvetä heti, kun sain laatikon auki. Sandaalit ovat sopivan jämerästi notkealla, mutta melkein äijämäisellä nahkalla remmitetyt; silti olemukseltaan mielummin linjakkaat kuin liian traktorit. Laatunörtti nuuski tietysti about ensimmäisenä kaikki saumat, liimaukset, kanttaukset ja muut mahdollisesta fuskaamisesta juoruilevat yksityiskohdat. Ilokseni saatoin antaa kiitetyn arvosanan okuläärisen tutkimuksen jälkeen.

Mielihyvä vain lisääntyi, kun kiskoin sandaalit jalkaan. Lesti on aivan älyttömän hyvän tuntuinen jalkaan, pohjan kumipinnoite pitää varmasti pystyssä myös sateen liukastamilla rappusilla ja kiinnitysremelit pitävät menon sen verran napakkana, että on vaikea kuvitella näiden edes hiertävän mistään.

Myös ulkonäkö sinänsä, ihan ilman mitään käytännöllisyys- tai käyttönäkökohtia on juuri se mitä kaipasin. Eli ei mitään liian siroa ja herkkää – vaan aavistuksen rokut arkisandaalit, jotka sopivat hame-teeppari-neuletakki -univormuuni.

Aina kysytään, että eikö ole mitään miinusta sanottavana. Ja harva asia kai nyt ihan niin täydellistä on, että ei mitään… Eli tunnustan ja tiedostan heti näin alkuunsa, että niinä erityisen kiireisinä aamuina saattaa kyllä joskus mennä hermo siihen, että kenkiä ei pystykään tuosta noin vaan sujauttamaan jalkaan. Peräti kaksi solkea/sandaali voi katkaista kamelin selän… Toisaalta seesteisempää ja onnellisempaa elämä kohti tässä ollaan matkalla eniveis. Enkä tosiaankaan voisi valita mitään jalkineita vain sen perusteella, miten nopeasti ne saa puettua. Siinä tapauksessa kulkisin varmasti crocseissa päivät päästään! Haha!

Juu, kyllä ne on merkiltään Lacoste, mutta olen päättänyt, että en anna sen kyllä yhtään häiritä. Sitä paitsi jopa Cucci oli about samaa kastia aikanaan ennen Tom Fordia, joten tässähän ollaan melkein samassa veneessä. Hirmu tiukassa tuollaiset tuotemerkkimielikuvat näköjään on jopa tällaisen muka tiedostavan kuluttajan korvien välissä.

Nyt me kuitenkin sandaalieni kanssa toivotaan oikein pitkää ja kuumaa kesää!