Koko Tukholman muotiviikon puhutuin näytös ei ollut näytös ollenkaan. Enkä ollut edes paikalla.
Ann-Sofie Back on ehkä suurin mahdollinen stara ruotsalaisella muotitaivaalla. Muotiviikon toisen päivän aamuna SS16 malliston esittelyyn oli kutsuttu todella rajoitettu määrä huipputoimittajia. Olin toki oven takana kärkkymässä, josko joku kutsuvieraista olisi jättänyt tulematta, mutta tällä kertaa ei onnistanut. En tosin ollut ainoa – meitä oli ihan merkittävä joukko, jotka sitten päädyimme pressihuoneeseen odottelemaan seuraavan näytöksen alkua.
BACK on the Beach:

Taustalla kuulimme, miten Ann-Sofie Back kännykkävideon välityksellä kylmästi dissaa koko  Tukholmaan vaivautuneen fashion-skenen ja esittää toivomuksen, että porukat tulisivat Lontoseen.






Aamiainen oli kuulemma herkullinen, goodie-bag avokätinen ja jokaiselle käsin kirjoitetut tervehdykset hellyyttävä ele. Täytyy sanoa, että vaikka olinkin läsnä vain melkein (videon ääni kuului kyllä pressihuoneeseen… :D), tämän täytyy olla yksi Tukholman muotiviikon hauskimmista ja mieleenpainuvimmista “näytöksistä”!
Kuvat: Elle.se

Lämpimät fashion-terkut Tukholman muotiviikoilta!
Jotenkin taas kerran kuvittelin, että ehdin postailemaan näytösten väleissä – kun nyt kerran omistan oikein hienon iPadinkin ja kaikkee. Mutta ei, kyllä se vaan niin on, että jos yrittää vähänkään nähdä about kaikki näytökset, niin eihän siihen väliin juuri mitään bloggausaikaa jää.
Toisaalta on kyllä ihan hauskaakin, että nämä muotiviikkopäivät on niin intensiivisiä. Tuntuu ihan kuin olisi lomalla “fashion maailmassa” ja eläisi siinä ihanassa kuplassa nämä muutamat päivät. Vaikka kyllähän sitä tietää, että se tavallinen arki siellä taas odottaa, mutta nämä muutamat päivät inspiraatiota, luovuutta, ja muotia isolla F:llä on kyllä aina tervetullut breikki suolakaivoshommiin.
Mutta nyt pieni katsaus eilisen maanantain huippuhetkiin.

Ida Sjöstedtin näytös avasi muotiviikon. Ei oikeastaan mikään ihme, kun kuluneen vuoden aikana hän on pukenut nykyään prinsessaksi tituleerattavan prinssinpuoliskon Sofian sekä Nobel-illallisille että – mikä tärkeintä – toteuttanut hänen hääpukunsa. Kyllähän siinä on jo aika runsaasti meriittiä avajaisnäytöstä varten.
Olen ollut tinkimätön Ida Sjöstedt -fani siitä lähtien, kun näin suunnittelijan ensimmäisen kitch-glamour meets rock’n’roll -näytöksen Tukholman muotiviikolla vajaat kymmenen vuotta sitten. (Valitettavasti henkilökohtainen tägäys-systeemini ei ole ollut ihan vedenpitävä, mutta vanhimmat jutut löytynevät tägin SFW -alta).

Nyt ensimmäistä kertaa en oikein tiedä, mitä sanoisin. Näytös, kevään 2016 mallisto, näytti catwalkilla superkauniilta – suorastaan älyttömän ihanalta, hyvin ja laadukkaasti toteutetulta ja kaikin puolin suloiselta. Mutta samalla jotenkin niin hurjan konservatiiviselta. Vaikka tykkäsinkin oikeastaan ihan jokaikisestä Ida Sjöstedtin SS16 -malliston vaatteesta, jäin kyllä hiukan kaipaamaan sitä über-feminististä asennetta, jossa suloisuus ja feminiinisyys on anarkiaa ja oman tilan ottamista – eikä vain, no, sievää..

Tämän sesongin Tukholman muotiviikko on siitä poikkeuksellinen, että välillä ehtii jopa käydä haukkaamassa jotain lounaan tapaista ilman, että tarvitsee missata yhtään näytöstä. Muuten kyllä tuntuu vähän siltä, että muotiväki elää näytösviikkojen ajan vain samppanjalla ja proteiinipatukoilla..
Minimarket teki näyttävän paluun Tukholman muotiviikon catwalkille monen sesongin jälkeen.

Minimarket on aina ollut suosikkini – ja siksikin odotin tätä muotiviikkopaluuta tosi paljon.
Ehkä vähän liiankin paljon, sillä en voi kieltää, ettenkö olisi ollut hiukan pettynyt heidän SS16 mallistoonsa.. Leikkaukset on kyllä ihan mahtavia ja tykkään tosi paljon siitä, miten he käyttävät ohutta neopreeniä normikäyttöön tarkoitetuissa asuissa (vaikka se onkin hiukan 2010…) ja printitkin on jees.

Minimarketin parasta onkin varmasti hyvät printit yhdistettynä simppeliin, mutta oivaltavaan leikkaukseen. Tai no, parasta antia ihan oikeasti on heidän asusteet – erityisesti kengät – mutta niitä kävin katsomassa vasta tänään, joten niistä on tulossa tarkemmin juttua myöhemmin, kunhan ehdin taas kuvien editoimishommiin.

Virallinen muotinäytöksenkatsomisilme. 🙂

Maanantain positiivinen yllätys oli todella johdonmukaisen ja kauniin malliston esitellyt Stylein. Tässä heidän tulkintansa olkapäät paljastavasta singoalla-paidasta, jota ilman tuskin ensi kevät-/kesäsesongista voi selvitä – sen verran suosittu tuo malli on ollut eri suunnittelijoiden näytöksissä!

Ryhmä muotinäytösmalleja oli paussilla ulkona. Street-style -kuvaajat menivät siitä sitten ihan pähkinöiksi!
Eilen kruunattiin myös vuoden Swedish Fashion Talent of the Year.


Voiton vei SIMON EKRELIUS (hänen tuotantoa nuo asut tuon kukkapuskakuvan yllä). Monet muutkin olisi kyllä ansainnut voiton, mutta niinhän se on, että vain yhden voi valita kerrallaan.

Muotiviikon fiilikseen kuuluu hiukan se, että astutaan pois omalta mukavuusalueelta. En todellakaan, siis t o d e l l a k a a n, ole mikään hattu-ihminen. En edes pipa-ihminen. Vaikka molemmat niistä on kai tavalla tai toisella niin trendikkäitä juuri nyt. Ei, minä vaan en kestä mitään koristetyyppiseksi päähineeksi tarkoitettua asustetta.

Melkein olin kyllä muuttamassa mieleni eilen, kun kävin catwalk-näytösten välissä tsekkaamassa Horisaki-nimisten käsin luonnonmukaisin menetelmin valmistettujen hattujen esittelyn. Sisäinen materiaalinörttini hyrisi ihanan työstetyn huovan ja patinoidun nahan äärellä ja esteetikko minussa yritti tolkuttaa, miten kaunis asia hattu voi olla.
Testasin sitten yhtä, joka tuntui kuiskuttelevan nimeäni.

Ihan heti en luvannut ruveta kreisiksi hattutädiksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä… Ei tuo nyt niin pahalta näytä!
Kuvailin eilen useammankin videon, mutta ainoa säällinen tallentui Whyredin loppukiitoksista. Aika merkillisen aikuismaisella linjalla ollaan täälläkin – eikö vaan?

Loppukesä on ollut niin supertäynnä kaikkea kivaa ohjelmaa, että olen ihan missannut hehkuttaa, että Tukholman muotiviikko on taas täällä!!
Tänään olen jo ehtinyt nähdä Ida Sjöstedtin supersuloisen ja herkullisen tyttömäisen näytöksen sekä Styleinin kauniin, mustan, pellavan ja valkoisen sävyissä pääasiassa kulkeneen malliston esittelyn. Nyt juuri on alkamassa Minimarketin show – ja sitä olen todella odottanut jännityksellä! Siitä on jo monen monta sesonkia, kun tuo yksi suosikkimerkeistäni viimeksi esitteli mallistonsa Tukholman muotiviikon catwalkilla.
Luonnollisesti kamerani on laulanut myös tauoilla ja luvassa on herkullinen katsaus muotiviikkovieraittein tyyleihin.
Peetu napsi muutaman kuvan maanantaisen muotiviikkopäivän asustani ennenkuin läksin juoksemaan bussille. Miten sitä ihminen voi aina olla viimetipassa!? (Ja nyt täytyy mennä, etten missaa Minimarketin näytöstä!!)

• paita, Rodebjer
• shortsit, Filippa K
• kengät, Clark’s
• laukku, Michael Kors

Hoksasin juuri, että en ole kertonut mitään Tukholman muotiviikon viimeisestä päivästä, joten tässä tulee.
Näytöksiä ei ollut kovin montaa enää keskiviikkona – Kööpenhaminan muotiviikko alkoi illalla ja varmaan siksi viimeinen ilta Tukholmassa oli poikkeuksellisen hiljainen. Siitä huolimatta päivä oli todella antoisa. Etabloituneista brandeistä vain Diana Orving esitteli AW15 -mallistonsa viimeisenä muotiviikkopäivänä ja painopiste tuntui olevan ennemminkin tulevissa lupauksissa ja muodin suunnannäyttäjien luomuksissa ja ajatuksissa.
Keskiviikon ensimmäinen näytös oli Beckmans College of Designin viimeisen vuoden muotisuunnittelun opiskelijoiden toteuttama.

Olen aina tykännyt todella paljon Beckmansin näytöksistä. Tuntuu, että taso on lähes poikkeuksetta todella korkea, eikä katsojana tarvitse tuntea minkäänlaisia “kotiompelijat vauhdissa” -myötähäpeän tuntemuksia. Pari viime näytöstä on kaiken lisäksi tehty yhteistyössä johtavien ruotsalaisten muotimerkkien kanssa (Filippa K, Dagmar, Carin Wester, Cheap Monday, Whyred etc) ja se todella näkyy toteutuksessa.
Oppilasnäytösten tuotokset eivät ehkä koskaan ole ajateltu päätyvän sellaisenaan tuotantoon ja tavisten käyttöön – ja hyvä niin – mutta harvinaisen viimeisteltyjä minimallistoja nähtiin kuitenkin useammaltakin Beckmans-kasvatilta. Lisää tietoa ja hienoja kuvia yhteistyömallistoista löytyy täältä.

Swedish Fashion Talents -näytös oli jo muotiviikkomaanantaina, mutta keskiviikkona aukesi heidän näyttelynsä Bukowskilla. Ehdokkaiden taso on tyypillisen vaihteleva, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että on aivan mahtavaa, että tuntemattomampia suunnittelijoita nostetaan näin esiin. Esimerkiksi nyt jo kansainväliseksi menestykseksi noussut Dagmar oli aikoinaan samaisen, silloin Rookies -nimellä tunnetun tunnustuksen saaja. Kaikki vuosien aikana nimityksen saaneet eivät tietenkään onnistu – ja yleensä sillä ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden tai omaperäisyyden kanssa. Muotibisnes nyt vain on niin hurjan epävakaista ja menestys on myös paljon monista sattumista kiinni.
Oma suosikkini, WDEE, tulee tuskin voittamaan, mutta miten hienot pinkit LED-korvikset!?
Näytösten ja näyttelyiden välissä kävimme Fashion Talks -seminaarissa. Aiheena oli “The Future of Fashion” ja keskustelunaiheet liikkuivat ympäristöstä uudistuviin materiaaleihin, päälle puettavaan teknologiaan (wearable technology, sorry könkkö suomennos!) ja 3D-tulostukseen. Seminaarihetken jälkeen olin ihan mielettömän inspiroitunut, toiveikas tulevaisuuden suhteen ja hiukan haikea. Haikea erityisesti siksi, että vuonna 2006 olin kirjoittamassa muotitieteen maisterilopputyötäni aiheesta “Techno Fashion”, mutta silloin se oli ihan liian futuristinen aihe. Rahkeeni ei riittänyt ruoppaamaan niin tuntematonta aluetta, mutta nythän tuo vaikuttaa olevan cooleinta, mitä on. Koko Fashion Talks löytyy videona täältä.

Tukholman muotiviikon päätöspäivän varma kortti oli Diana Orving, joka esitteli itsensä näköisen, kauniin, eteerisen, mutta vahvan AW15 malliston. Tykkäsin erityisesti vesivärimäisistä printeistä ja valuvista linjoista. Mallisto on varsin helppo ja siksi tietty myös kaupallinen. Tavallaan sitä aina kaipaa tiettyjä WAU-fiiliksiä näytöksiä katsoessaan, mutta onhan se ymmärrettävää, että suunnittelijoiden pitää myös elää ja näillä leveysasteilla ei kovin kummallisilla virityksillä leipää hankita.
Muotiviikon päätösnäytöksestä vastasi uusi tulokas Lamija.

 
Laserleikattua nahkaa, couture-tasoista koristekirjailua, mustaa, valkoista, paljasta pintaa ja kunnon älä-mulle-ala -asennetta. Edelleenkin olen hiukan ymmälläni, mistä tällainen lahjakkuus pärähti suoraan päätösnäytöstä pitämään. Lamijan AW15 -mallisto on yksinkertaisesti upea. Ei mitään tyyliin haluaisin-kaiken-omaan-garderobiini -ihkutusta, vaan ihan silkkaa hämmennyksen sekaista ihailua tyylin ja toteutuksen suhteen.
Todella täydellinen päätös tämänkertaiselle Tukholman muotiviikolle!
Beckmans ja Lamija kuvat: Kristian Löveborg

No nyt olen taas takaisin kotona työreissultani Kööpenhaminaan. Oli kyllä intensiivinen viikko, ohjelmaa aamusta iltaan, eikä hotellissa ehtinyt kuin pyörähtää pikaisesti vaihtamassa vaatteita ja hiukan nukkumassa. Ihanaa vaihtelua tavalliseen toimistohommaan, mutta kyllä on mahtavaa olla taas kotona, nukkua omassa sängyssä omien kisujen kanssa. Ja oman nettiyhteyden päässä!
Tukholman muotiviikolta jäi vielä paljon kerrottavaa, joten tämän aurinkoisen sunnuntain kunniaksi ajattelin palata vielä hetkeksi toissaviikon tapahtumiin.

Muotiviikkotiistai alkoi Hunkydoryn Hotel Diplomatin sviitissä pitämällä näytöksellä. En ole ollut ihan niin täysin myyty merkin aikaisempiin mallistoihin, vaikka varsin voimakkaasti Isabel Marant -henkeä huokuvat vaatteet ihan kivoja ovat olleetkin. AW15-mallistosta sen sijaan tykkäsin kovasti. Pehmeät vaaleat vaniljan, hiekan, saven ja graniitin sävyt sekä upeat materiaalit: silkki, mokkanahka, nahka, lampaan turkis ja ylelliset neuleet muodostavat kauniin, rennosti elegantin kokonaisuuden. Toki mukana on Hunkydorymaisia tunikoita ja muuta outoa, mutta muuten pidin koko mallistoa erittäin onnistuneena.
Näytöspaikan valinta oli ehkä aavistuksen erikoinen. Tila oli varsin ahdas ja mallit kompastelivat “catwalkin” kynnyksiin.

Hauskan näköinen valokuvaajarykelmä suoraan oman paikkani edessä.

Korusuunnittelija Efva Attlingia haastatellaan ennen näytöstä Bernsin isossa salongissa.
Yksi muotiviikon vaikuttavimpia elämyksiä oli Fift Avenue Shoe Repair -suunnittelijapariskunnan uuden merkin, avantgardin ja kokeilevan By the No:n esittely. (By the No = by the numbers)

Tilan molempiin näyteikkunoihin syntyi mielettömät taideteokset samaan aikaan, kun väki tutustui huikeisiin luomuksiin.

Ei ehkä ihan jokatytön tai -pojan makuun nämä, mutta olisihan se mieletöntä, jos tuollainen luomus tulisi kadulla vastaan!
Yksi näytös, jota odotan aina joka vuosi yhtä suurella innolla, on Dagmar.

Tasaisen varma, aina yhtä persoonallisen tyylikäs, aikuinen ja elegantti Dagmar ei pettänyt tälläkään kertaa! 70-luvun vaikutteita oli täälläkin nähtävissä, mutta hienostuneesti ja ajankohtaisesti toteutettuna. Neuleet ovat luonnollisesti myös AW15 -sesongilla Dagmar-naisen pukeutumisen runko ja kaiken lähtökohta. Tuon kuvassa vasemmalla näkyvän sinisen neulemekon ottaisin garderobini täydennykseksi vaikka aivan välittömästi!

Lahjakkaat ja menestyneet bloggari/toimittaja/kirjailija/lifestyletaituri -sisarukset Frida ja Sofi Fahrman näytösten välissä.
J.Lindeberg esitteli muotiviikolla poikkeuksellisesti vain naisten malliston. Se oli mielestäni aika yllättävä veto, sillä jotenkin ainakin tähän asti naisten vaatteet ovat tuntuneet vain täydennykseltä miesten mallistolle. Siis, kun on tehty miehille kiva nahkarotsi, on ajateltu, että väsätäänpä naisille oma versio siitä.

Nyt kuitenkin J.Lindebergin naisten mallisto tuntui viimeistellyltä ja ajatellulta kokonaisuudelta. Oli myös fiksu veto jättää miesten vaatteet pois, sillä jo pelkästään sen vuoksi näytös tuntui olevan yksi muotiviikkojen pääpuheenaiheista. Ja mikä ettei mallistokin ollut kehujen arvoinen. Metallinkiiltävät nahkavaatteet, huikeat karvalakit, agressiivisen oloiset parkat jne loivat kuvan vahvasta ja itsenäisestä tulevaisuuden naisesta, joka ei pelkää seistä omilla jaloillaan.
Koko muotiviikon huikeimmasta showsta vastasi jälleen kerran Cheap Monday.

Näytöspaikkana toimi Kungsträdgårdenin puiston keskellä oleva vesiputousallas. Talvella siinä ei tietenkään ole vettä ja reunoja kiertäville rappusille oli helppo pystyttää katsomo. Pressille ja kutsuvieraille oli varattu istumapaikoille fleece-peittoja ja kuumaa teetä. Kaikki halukkaat olivat silti tervetulleita katsomaan spektaakkelia.
Oli todella maaginen hetki, kun juuri ennenkuin mallit alkoivat astella altaan ympäri agressiivisen musiikin saattelemana, koko näytösalue syttyi palamaan! Valaistuksena toimi huikeat tuliviritykset ja tunnelma oli todella ainutkertainen.

Kyllähän niitä vaatteitakin tuli katsottua – aika pitkälle kotoisa Cheap Monday on edennyt halpisfarkkuajoistaan. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin näytöksen jättämä huikea fiilis ja niin se taisi olla osittain tavoitekin. Tämän tapaisen näytöksen tarkoitus on enemmin vahvistaa brändiä kuin varsinaisesti näyttää yksittäisiä vaatekappaleita. Ja siinä Cheap Monday todella onnistui!