Oi, nyt on taas vatsa täynnä herkkuja ja mieli täynnä iloa, laulua, koskettavia puheita ja kaikesta ihanasta herkistyneitä ajatuksia…

Paitsi että ihan hurjasti tässä ei kyllä ehdi herkistellä, jos totta puhutaan. Huomisaamuna lähtee lento kohti Helsinkiä ja mahtavia Indiedays-kollegoita jo aivan rikollisen aikaisin. Herätys on vastaavasti vielä sitäkin aikaisemmin (tupla-rikollista!) – enkä tietenkään ole edes aloittanut vielä pakkaamista. Oh well.

Tässä kuitenkin tämän illan onnelliset uudet ylioppilaat sekä Mintun asu höystettynä Peetun väsäämällä chabby chic -nutturalla.

Liz pääsi ylioppilaaksi Kungsholmenin kansainväliseltä englanninkieliseltä luokalta. Kaunis puku on neidon itsensä ompelema – jotkut ne on sekä fiksuja että taitavia!

Lisa on juuri avannut saamansa mahtavan lahjavuoren – siitä johtuu paperiröykkiöt maassa. Jos joku ihmettelee Lisan persoonallisia kaulakoruja, niin voin kertoa, että täällä on sellainen tapa, että ylioppilaan kaulaan ripustetaan sini-keltaisessa nauhassa roikkuvia onnentoivotuksia, kukkia, pehmoleluja – jopa sampanjapulloja!

Tuon nutturan tarina on sellainen, että (jälleen kerran) tuumasin tekeväni nopsankeikkaa suoristusraudalla kiharat itselleni noin 15 minuuttia ennenkuin piti pinkaista ovesta ulos. Vielä en ole ikinä onnistunut saamaan kiharoita aikaiseksi tuolla tekniikalla, mikä johtuu osittain varmasti siitä, että en ole koskaan oikeastaan edes yrittänyt harjoitella. Näitä katastrofaalisia pikayrityksiä ei sellaiseksi lasketa. Olin jo panikoimassa kylppärissä ja kiljuin Peetua apuun. Fiksu tytär totesi, että tästä ei nyt tule mitään ja että nyt laitetaan hiukset nutturalle. Aamulla pestyt hiukset olivat sen verran liukkaat, että niistä ei oikein kunnon esitystä saanut aikaiseksi, mutta tuumasimme, että chabby chic -tyyli on tosi trendikästä. Ainakin just nyt!

• mekko, COS
• ballerinat, Rizzo
• korvikset, Kalevala Koru

Tässä vähän fiiliksiä eilisistä ylioppilasjuhlista näin kuvien välityksellä!

Muistaakseni Suomessa lakkiaiset ovat aika vakava juttu. Ylioppilasvastaanotolla saattaa olla jopa melkein harras tunnelma, kun sukulaiset onnittelevat lakin saanutta. Ruotsissa tuntuu elämä menevän muutenkin enemmän duurissa ja studentmottagning on kepeä ja iloinen juhla, johon mielellään kutsutaan muitakin kuin vain ihan tiukasti perhetuttuja.

Dunin juhlamekko noudattelee ruotsalaisia perinteitä, jonka mukaan etenkin tytöt pukeutuvat valkoiseen. Tietty muunkin värisiä asuja näkyy, mutta ainakin katukuvassa vaikuttaa siltä, että yllättävän harva haluaa kapinoida perinteitä vastaan pukeutumisellaan. Kaupungilla ylioppilaita näkyy runsaasti siksi, koska ruotsalaiset ajelevat “penkkariajelunsa” lakkiaispäivänä. 

 Ylioppilaslakki -prinsessakakku!

Tuoreen ylioppilaan mekon pitsiyläosa paljastaa kauniisti yläselän näyttävän tatuoinnin. 

Yleensä ruotsalaiset liehuttelevat aika pidättyväisesti lippujaan ja muita kansallissymbolejaan. Tulee ihan sellainen olo, että täällä pidetään vähän moukkamaisena reuhastella lipuilla sun muilla – maassa kun asuu niin paljon muiden kansallisuuksien edustajia.. En tiedä pitkääkö tuo paikkansa, mutta välillä ruotsalainen kollektiivinen kenenkään-mieltä-ei-saa-pahoittaa -mentaliteetti menee vähän överiksi. Oikeastaan urheilu – erityisesti jalkapallo – ja ylioppilasjuhlat ovat selkeitä poikkeuksia tuosta periaatteesta.

Lakkiaisten väriteema on siis useimmilla sininen ja keltainen. Lippuja, ilmapalloja, kukkia, nauhoja ja serpentiinejä ei säästellä, kun perheessä on tuore ylioppilas! Lisäksi koivu on aika suosittu koriste-elementti. Siis samaan tyyliin kuin Suomessa käytetään koivun oksia ja jopa pieniä puita koristeena juhannuksena.

Dun onnellisena ja kauniina matkalla aikuisuuteen!

Tänään olisi vielä edessä kahdet ylioppilasjuhlat lisää – Lizin ja Camillan tyttären Lisan. Tykkään hurjasti käydä juuri lakkiaisissa, niissä on aina jotenkin ihanan helpottunut ja tulevaisuuteen suuntaava fiilis. Nyt juuri tänä vuonna on kyllä kieltämättä kiva käydä näissä juhlissa myös siksi, että saa vähän osviittaa Peetun viikon päästä järjestettäviä juhlia varten. Juuri nyt tuntuu, että olemme esimerkiksi arvioineet tarjoilujen määrän ihan päin honkia…

Ruotsalaiset tuntuvat suhtautuvan pääsiäiseen ihan erilaisella pieteetillä kuin suomalaiset. Tai en tiedä, ovatko ajat muuttuneet Suomessakin, mutta ainakin ennen pääsiäinen merkitsi lähinnä paria ylimääräistä vapaapäivää ja miellyttäviä laskettelukelejä Lapissa… Ja silloin, kun tytöt olivat pienempiä, mahotonta karamellijahtia noidiksi pukeutuneena.

Hyvin vähän ruotsalaistenkaan pääsiäishössötyksellä on tekemistä sen ihan perimmäisen syyn kanssa, vaikka aika monet kyllä käyvät kuuntelemassa kirkoissa järjestettäviä pääsiäiskonsertteja. Ennemminkin pääsiäinen on täällä vähän kuin pienimuotoinen joulu lahjoineen ja suurisuuntaisine pääsiäispäivällisineen.

Lahjojen antaminen kuuluu tosiaan täällä pääsiäisperinteeseen. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa karkeilla täytettyjä pääsiäismunia. Tosi monet työpaikatkin jakaa työntekijöilleen irtokarkkimunia lahjaksi. Karamellien lisäksi pääsiäismunien sisään piilotetaan myös muita lahjoja – koruja, lahjakortteja, leffalippuja etc. Muistan hyvin, kun vietimme täällä ensimmäisiä pääsiäisiämme ja tytöt selostivat katkerana, miten kaikki koulukaverit olivat saaneet pääsiäislahjaksi hienoja juttuja rannekelloista kännyköihin…

No, me emme ole varsinaisesti omaksuneet tuota lahjojenjakamisperinnettä ihan kokonaan. Tänä pääsiäisenä tosin Karkki oli päättänyt yllättää äidin. Löysin nimittäin tyynyni viereen piilotetun lempparikarkeillani täytetyn munan! Aivan ihanaa!! Ja kuvanottohetkellä yli puolet karkeista on jo hävinnyt parempiin suihin. 🙂

Mintun pääsiäissuunnitelmat ovat vielä hiukan avoimet. Karkki ja Peetu ovat isänsä kanssa Åressa lumilautailemassa. Kelit ovat siellä kuulemma aivan mainiot – ja muutenkin heillä tuntuu olevan tosi kivaa. Lakkasin nyt jokatapauksessa kynteni pääsiäistipunkeltaisiksi. Kyllä noiden kanssa kelpaa napostella karamelleja!

Ihastuin tuohon Orlyn kauniin keltaiseen sävyyn jo edellisellä Tampereen reissullani Stockan kantis-kuvastoa selaillessani. En kuitenkaan ehtinyt poiketa Stockmannille, mutta ilokseni löysin samaa kynsilakkaa täältä Åhlénsilta. Sävyn nimi on Spark. Matsaa täydellisesti pääsiäiseen, mutta tuntuu, että tästä voi tulla kevään hitti muutenkin. Lakka vaatii vähintään kaksi kerrosta, että jäljestä tulee tarpeeksi peittävä, mutta yllättävän nopsasti tuo kuivuu (ja myös kovettuu – mikä ei todellakaan ole sama asia!), joten monta kerrosta ei haittaa.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!!

xoxo

Minttu

Kun tsekkailin viimeisimpiä Tukholman kaduilta nappaamiani katumuotikuvia huomasin, että olen jostain syystä päätynyt linjoiltaan hyvin samantyylisiin asuihin. Marina ja Lova ovat molemmat pukeutuneet pitkähelmaiseen mekkoon, niukkalinjaiseen nahkatakkiin ja tennareihin. Tyylit ovat toisaalta kuitenkin aika erilaiset, Marinan hilpeä kukkamekko ja Lovan trendikäs raitamekko edustavat ihan eri genreä. Yhtäläisyyden tajusin vasta kotona kuvia editoidessani ja tulin ajatelleeksi, että ehkä sitä alitajuisesti etsii väkijoukosta jotain sellaista, mikä itselle on vähän bubbling under.  Mikäli teoria pitää paikkansa, tullaan Minttu näkemään maataviistävän pitkissä helmoissa, tennareissa ja nahkarotsissa alta aikayksikön. ;D

Ihanan aurinkoinen fiilis sekä Marinan asussa että koko kokonaisuudessa. Oikeasti kuvanottohetkellä ei kyllä paljoakaan paistellut…

Hämmästyin aika kovasti, kun herttainen Lova kertoi olevansa vain 18 vuotta vanha. Niin jotenkin seesteisen ja varman oloinen hän oli tyylistään. Jotkut osaa – vai onko hän elävä esimerkki siitä, että tyylitaju on synnynnäistä?

Muistakaa käydä antamassa ääni suosikkityylillenne Indiedaysin Olympus Street Fashion -kisasivulla! Ja tietty muistakaa myös lähettää omia street style -kuvianne kisaan. Voittajille on luvassa iso läjä Olympus PEN E-PL2 -kameroita!

Tänä iltana on ohjelmassa Eva Dahlgrenin monologi “Ingen är som jag” bf:n ja kompiksen Camillan kanssa Rivalissa Söderissä. Itseasiassa näin monologin jo syksyllä Helsigissä Savoyssa, mutta esitys oli niin mainio, koskettava, hauska, ajatuksia herättävä ja nautittava, että olen ihan onnessani, kun nyt saan uuden mahdollisuuden päästä katsomaan sen. Viimeksi Helsingissä tupsahdin vain paikalle, enkä oikein tiennyt mihin olin menossa (luulin, että kyseessä on konsertti… haha!), nyt osaan asennoitua oikein heti alusta asti.

Vaikuttavan ja pitkän taiteilijanuransa lisäksi (E.D. on paitsi muusikko myös kirjoittanut lastenkirjoja), Eva Dahlgren on valittu useasti Ruotsin parhaiten pukeutuvien listalle. Eikä todellakaan syyttä. Dahlgren näyttää äärimmäisen mallikkaasti esimerkkiä, miten aikuisenakaan ei tarvitse pukeutua tylsästi tai tanttamaisesti, miten musta on ilmeikäs ja muuntautumiskykyinen väri ja miten oman tyylinsä voi aivan mainiosti pitää, vaikka olisikin täyttänyt 50 v. –  ilman että vaikutelma on pateettinen pidän kiinni nuoruusvuosieni tyylistä maksoi mitä maksoi…

Tulossa on siis aivan huippu ilta loistavassa seurassa! Suosittelen “Ingen är som jag” -esitystä kaikille, jotka nyt vaan hippasenkaan pysyvät ruotsinkielisessä höpötyksessä jyvällä.

Nämä muutamat tunnit ennen näytöksen alkua fiilistelen ensimmäisiä Eva Dahlgren -muistojani… Teiniaikojen boyfriendin isosisko, idolini ja sittemmin hyvä ystäväni tutustutti yläasteikäisen Mintun Ruotsin ihmeeseen biisillä “Titta på mig”… 🙂