Nyt taitaa olla mansikkakakkuaika parhaimmillaan, mutta perinteinen italialainen jälkkäriherkku, Tiramisu, ei vuodenaikoja kysele. Peetun ylioppilasjuhlissa ei tarjottu virallista täytekakkua lainkaan, vaan juhlajälkiruuan virkaa toimitti kakkumaisesti kasattu Tiramisu.

Tässä teillekin käyttämäni helppo ja herkullinen resepti. Tiramisu valmistuu tosi nopsasti – etenkin, jos käyttää valmiita Savoiardi-keksejä. Kunnon hifistelijä toki leipaisee sokerikakkupohjan itse, mutta silloin olisi hyvä olla liikkeellä jo päivää tai kahta ennen tarjoilua, sillä pikkuisen kuivahtanut kakkupohja sopii Tiramisuun parhaiten.

TIRAMISU

Ainekset:

2 dl kuohukermaa

5 rkl sokeria

4 munankeltuaista

500 g Mascarpone-juustoa

200 g Savoiardi-keksejä

noin yksi tupla-espresso

kaakaojauhetta

Valmistus:

Vispaa kerma ja 1 ruokalusikallinen sokeria suht kovaksi vaahdoksi. Vispaa loput sokerit ja munankeltuaiset vaaleaksi kermaiseksi seokseksi. Sekoita Mascarpone-juusto, kermavaahto ja munaseos varovaisesti mahdollisiman tasaiseksi seokseksi.

Laita kerros keksejä tarjoiluastiaan ja kostuta ne espressolla. Laita keksien päälle tuhti kerros kermamössöä. Lopuksi vielä toinen kerros keksejä, jotka kostutetaan jälleen espressolla ja päällimmäiseksi loput kermaseoksesta. Puuteroi koko komeus reilulla kerroksella hyvälaatuista kaakaojauhetta. Anna seistä viileässä vähintään tunti ennen tarjoilua.

Pari vinkkiä:

• Mascarpone-juusto kannattaa ottaa pois jääkaapista hyvissä ajoin. Jääkaappikova tuorejuusto ei sekoitu kovinkaan helpolla eikä kauniisti.
• Keksit kannattaa kastella espressolla ihan reilusti. Kuiva Tiramisu ei ole mistään kotoisin.
• Perinteinen italialainen tapa on koota Tiramisu vuokaan tai kulhoon – ei niinkään “kakuksi”.
• Espresson sekaan on tapana sekoittaa Disaronno-likööriä, italialaista brandyä tms. riippuen vähän siitä, mistäpäin Italiaa ohje on peräisin. Mintun sovelluksessa ei yleensä ole alkoholia. Hyvin vahvaksi keitetty espresso toimii ihan yhtä hyvin.
• Tiramisu vain paranee, jos se saa vetäytyä yön yli. Jälkkärin voi siis tehdä valmiiksi illalliskutsuja edeltävänä iltana. Lisää vain kaakaojauhe juuri ennen tarjoilua.

Pienoisen jankutuksen jälkeen meille hankittiin jäätelökone! (Peetu: kyllä, me tarvitaan jätskikone – ajattele, mitä kaikkea hyvää sillä vois tehdä! Minttu: meille ei mahdu enää yhtään vekotinta kaappiin käyttämättömänä pölyttymään…). Nyt parin viikon kokeilujen jälkeen täytyy sanoa, että hetkeäkään en ole ostosta katunut. Peetu on loihtinut toinen toistaan ihanampia jäätelöherkkuja ja kone on hurissut keittiön nurkassa melkein päivittäin.

Yksi mahtavimmista kokeiluista on ollut Peetun kinuskijäätelö. Tässä on resepti teillekin testattavaksi. Peetun mukaan sen pystyy valmistamaan myös ilman konetta, kunhan muistaa sekoittaa säännöllisesti pakkasessa tekeytyvää herkkua.

MAAILMAN PARAS KINUSKIJÄÄTELÖ

 Ainekset (perusohje vaniljajäätelölle)

2,5 dl kuohukermaa

2 dl sokeria

2 dl maitoa (Peetu käytti tuota purkkimaitoa, joka on itsessään hiukan makeaa, myös punainen täysmaito käy hyvin)

2 munankeltuaista

1 kokonainen vaniljatanko

 Valmistus

Erottele munankeltuaiset ja laita kulhoon. Vatkaa keltuaiset, kerma ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Halkaise vaniljatanko ja laita sisukset massan sekaan. Lisää maito ja vatkaa vielä pikkuisen niin, että kaikki ainekset on sekaisin. Kaada massa jäätelökoneeseen tai laakeaan astiaan ja aloita jäähdytys.

 Sillä aikaa, kun jäätelö tekeytyy, valmistetaan kinuskikastike.

Tuo meidän jätskikone on suunnilleen halvin, mitä nettikaupoista löydettiin, mutta se toimii silti aivan mainiosti!

 Kinuskikastike – ainekset ja valmistus

1 dl vettä

50 g voita

1,5 dl sokeria

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kunnes seos alkaa vähän sitkistyä ja väri muuttuu kullanruskeaksi. HUOM! Kinuski palaa todella helposti pohjaan, joten kattilaa ei tule päästää hetkeksikään silmistään. HUOM. 2: Seosta ei saa keittää liian kauaa, sillä silloin kinuski kovettuu liikaa, eikä enää sekoitu kivasti jäätelöön. Tavoitteena on saada mukavia pieniä kinuskikokkareita jätskin sekaan…

Kun jätski alkaa osoittaa selkeitä kohmettumisen merkkejä, kaadetaan kinuski jäätelön sekaan. Ei haittaa, vaikka kastike olisi pikkuisen lämmintä, jäätekone on muutenkin hyvä pitää käynnissä koko ajan. Kun kinuski on saatu onnellisesti jätskin sekaan, annetaan jäätelön kylmettyä kunnolla.

Tuo meidän kone on ainoa, mistä meillä on kokemusta, joten en tiedä, miten muut laitteet käyttäytyvät. Tuosta saatava jäätelö on kovuusasteeltaan sellaista pehmiksen luokkaa. Eli jos haluaa pyöritellä jäätelöstä kauniita palloja, se kannattaa siirtää johonkin hyvään astiaan ja laittaa vielä hetkeksi pakkaseen kovettumaan.

Ja sit ei muuta kuin herkuttelemaan!!

Tuolla vaniljajäätelön perusohjeella on tosi helppo valmistaa melkein minkä tahansa makuisia jätskejä. Meillä on kokeiltu jo ainakin suklaa-, kirsikka, rocky road -jäätelöitä ja turkkilaisesta jogurtista valmistettua vadelmaherkkua!

Eilen oli jännä päivä! Osallistuin nimittäin ensimmäisen kerran elämässäni ruuanlaittokurssille. Aikamoista seikkailua tyypille, joka ei käytännössä ikinä laita ruokaa. Kurssi oli järjestetty omalle tiimilleni työn puolesta – eli ihan ypönä ei tarvinnut kattiloiden keskellä seikkailla.

 Tarvittavat raaka-aineet oli aseteltu nätisti esille. Tunsin oloni vähän epämukavaksi ja yritin piileskellä takarivissä kunnon kouluajoilta tuttuun tyyliin, ettei vain joku vaikea nakki viuhahtaisi.

Illan menu näytti kyllä sen verran houkuttelevalta, että herkkusuu-puoleni voitti keittiökammon…

 Alkupalaksi oli siis luvassa (vapaa käännös, en ole ihan varma tuosta ruokasanastosta) röstiperunaa mädin, smetanan ja punasipulisilpun kanssa. Pääruuaksi saimme valmistaa höyryssä kypsennettyä lohta, parsaa ja papusalaattia, uusia perunoita (!!) kermaviilin kanssa. Jälkiruuaksi herkuttelimme ihanasti vaniljalla maustetulla omenakompotilla biscottimurskan ja kermavaahdon kera.

Tiimi jaettiin kolmeen ryhmään ja kaikki saivat oman ruokalajin valmistettavaksi. Minttu heilui mukana alkupalaryhmässä.

Kurssin ope, kokki Petter, esittelee meille höyryuunin loistavia etuja ruuanvalmistuksessa. Tuo kuullosti niin hyvältä (ja taitamattomalle noviisillekin sopivalta) laitteelta, että sellainen on kyllä ihan pakko saada omaankin keittiöön, jos tässä joskus vielä ryhtyy keittiöremonttia tekemään. 

 Hih – Mintustakin on jotain hyötyä.. Röstiperunoitten kuoriminen sujuu, vaikka ei niin tuota keittiökokemusta olisikaan! Sen verran olin näköjään jännässä, että puristin kuorimaveistä ihan rysytset valkoisina. 😀

 Taivaalliset röstiperunat – ohje ja vinkkejä!

• Röstiperunoihin sopii parhaiten vähän jauhoisemmat lajikkeet. Meillä oli käytössä mandelpotatis – eli kai siis manteliperuna suomeksi.
• Kuoritut perunat kannattaa laittaa lillumaan kylmään veteen, etteivät ne tummu.
• Perunat raastetaan raastimen karkeimmalla puolella. Jos kerralla tehdään isompi määrä röstilättysiä, kannattaa perunat raastaa vasta sitä mukaa, kun ne saa paistinpannulle. Raaste tummuu ällön väriseksi tosi nopeasti.

•  Perunaraaste suolataan kevyesti ja pippuroidaan hyvin.
• Suolaamisen jälkeen raaste pitäisi saada välittömästi pannulle, sillä suola erottelee tärkkelyksen perunoista ja sen jälkeen lättyset eivät enää paistu kauniisti.

• Röstiperunat paistetaan runsaassa voissa (ja nyt tarkoitan todella runsaassa ihan oikeasti!) ja keskimiedossa lämpötilassa.
• Perunaraasteen voi laittaa pannulle, kun voi on sulanut ja “kuohunta” loppunut.

• Pannu ei saisi missään vaiheessa olla “kuiva”. Eli lisää voita kehiin, jos perunat ovat imeneet itseensä kaiken!
• Röstilättysten paistaminen kestää aika kauan ja lopputuloksen pitäisi olla rapea ja keskeltäkin kiinteän tuntuinen.

 Visuaalisuus on puoli nautintoa! Petter opettaa kädestä pitäen, miten smetanasta saa lämmitetyn lusikan avulla tehtyä kauniita sileitä molluskoita lautaselle. Komeus koristeltiin vielä tillinhöytyvillä ja taiteellisella rouhautuksella pippurimyllystä.

 Tuli ihan siisti, vaikka itse sanonkin! No, käsityöt ja näprääminen kai ovatkin ne Mintun vahvuusalueet ennemmin kuin ruuanlaitto. Annosten asettelu menee mielestäni enemmän sinne askartelun puolelle… 🙂

 Valmis alkupala-annos! Ja oli kyllä niiiiin hyvää! Innostuin jopa niin paljon, että ajattelin uskaltautua kokeilemaan röstiperunoiden valmistamista joskus kotonakin. Pitäsi varmaan ryhtyä puuhaan jo ensi viikonloppuna. Muuten voi olla, että ruuanvalmistuskurssin antama pikkuriikkinen itsetunto haihtuu taivaan tuuliin.

 Höyryuunissa valmistettu lohi oli ehkä ihaninta lohta, mitä olen ikinä koskaan missään maistanut! Niin suussasulavan mehevää ja maukasta! Uudet perunat oli pyöritelty voisulassa ja tillisilpussa ennen tarjoilua – mums! Ja viimeistellään tämä huutomerkki-yliannostus sanomalla vielä, että niinikään höyryuunissa valmistettu parsa oli aivan pökerryttävän hyvää!

 Jälkkärin tullessa pöytään olin jo aika tainnuksissa kaikista herkuista. Jälkiruokaryhmään oli valikoitunut tiimimme ainoa miespuolinen jäsen ja hänen rakentamat “pikkuiset” annokset olivat viedä tajun koko tiimiltä. Hyvää kyllä oli tämäkin. Erinomaisesti sopii yhteen biscotti-muruset vaniljalla maustetun omenan ja kermavaahdon kanssa.

Eipä tullut sitten eilen kuvattua päivän asua ollenkaan. Maha oli kaikesta syömisestä niin piukeena, että oli aivan pakko hypätä suoraan verkkareihin, kun pääsin kotiin… Haha!

Ai että olikin ihanat päivälliset eilen! Ja kävi niin hyvä tuuri, että Camilla oli kuin olikin tehnyt suussasulavaa limegraavattua lohtansa. Pienen kiemurtelun jälkeen (ei mulla oo mitään reseptiä…) sain puristettua myös ohjeet lohen valmistusta varten.

Pääsiäistunnelmaa! Camillan uudet upeat tapetit ovat kuin tehty pääsiäismäiseen fiilikseen.

Camillan hieno, mahtavan seurallinen kisuliini, Solbrit, ymmärsi arvostaa pääsiäiskoristeluja. 🙂

Camillan limegraavattu lohi

Ainekset:

noin 1,6 kg tuoretta lohta

1 dl suolaa

1 dl sokeria

1/2 dl vaaleaa rommia

1/2 dl vastapuristettua limen mehua

2 rkl valkopippuria (kokonaisena)

Taputtele suola sokeri ja valkopippuri lohen päälle. Laita lohipalat lihapuolet vastakkain tiiviiseen muovipussiin. Kaada nesteet mukaan pussiin ja laita käärö jääkaappiin valmistumaan. Graavaus on valmis noin kahdessa vuorokaudessa. Muista käännellä pussia noin 8 tunnin välein. EDIT: unohdin mainita, että ennenkuin lohi on valmista leikattavaksi tarjolle pitää palaset pyyhkiä huolellisesti. Eli kaikki pippurit, suolat ja sokerit pois ja vasta sitten herkullisia seitinohuita siivuja leikkaamaan!

Helppo kastike limegraavatulle lohelle

Ainekset:

Creme fraiche (sopivasti, riippuu syöjien määrästä…)

valkosipulia 1 – 2 kynttä

mustapippuria

suolaa maun mukaa

yhden limen mehu

Kaikki ainekset sekoitetaan ja maku tarkistetaan!

Omnomnomnomnom!! 🙂

Pidettiin yllä vähän pääsiäisperinteitä ja maalattiin oikein munia! En edes muista, milloin viimeksi. Hauskaa oli, mutta voin kertoa, että vesiliukoiset tussit ei ehkä sittenkään ole fiksuin väline tuohon puuhaan… Ehdin jo saada mekkoonikin vihertävänkukertavia sormenjälkiä, ennenkuin tajusin, miten tussit suttaa. Haha!

Kalapainotteinen pääsiäisbuffét. Nyt kyllä täytyy tästä lähteä pienelle juoksulenkille sulattelemaan illallista… 🙂

Limegraavattu lohi sopii myös erittäin hyvin uusien perunoitten kaveriksi – kannattaa testata!

Nyt seuraa kuvia ja reseptejä viime lauantain Cocktail Partysta!

Väkeä juhlissa oli vähän reilut 20 henkeä, Mintun, Karkin ja Peetun kavereita sulassa sovussa. Niin kivaa! Resepteihin ei ole valitettavasti mitään tarkkoja mittoja tai määriä, perheen pääkokki (not me!) ei juuri puuhastele mittojen kanssa. Yleispätevä nyrkkisääntö kuitenkin on, että cocktail-paloja pitäisi laskea noin 3 – 5 kpl/henki/tunti. Yleensä cocktail-kutsut eivät kestä kuin muutaman tunnin ja mekin päätimme, että klo 19.00 alkavat kutsut muuttuvat klo 23.00 vapaamuotoisiksi bileiksi, jolloin syötävää joko on jäljellä tai ei ole.

Rrrakastan järjestää juhlia ja kutsua väkeä kotiini. Niinpä näillekään juhlille ei ihan varsinaisesti ajateltu muuta syytä kuin kevään tulo ja muut ihanat elämänvaiheet. Koko meidän porukalle sopiva lauantai osui kuitenkin juuri sille viikonlopulle, kun Karkki täytti 22 v., joten tulihan niistä nyt sitten pikkuisen samalla myös Karkin synttärit.

Yksi cocktail-paloista oli pikkuisissa kulhoissa tarjoiltu pikantti katkarapu-cocktail. Alunperin ystäväni Tinnin bravuuri ja sittemmin yksi Peetun valmistamista vakioherkuista. Tuo katkarapu-cocktail toimii nimittäin aivan loistavasti myös päivällisenä nuudeleitten kanssa!

TINNIN KATKARAPU-COCKTAIL

 Ainekset:

1 kynsi valkosipulia

n. 50 g katkarapuja/henki

tuoretta chiliä 1-2 palkoa

tuoretta inkivääriä

tuoretta korianteria

avocadoa n. 1/4 per hlö

2-3 kirsikkatomaattia/hlö

Valmistus:

Valkosipuli, inkivääri ja chili kiehautetaan öljyssä (voi lisätä myös hiukan punasipulia). Lisätään katkaravut (ei kiehauteta) ja yrttimausteet (basilika toimii myös). Mausta thai-chili-kastikkeella, suolalla ja lisää tarvittaessa chiliä. Sitruunan mehu sopii myös mausteeksi. Pilko avokadot ja maukkaat pikkutomaatit mukaan.

Voidaan tarjoilla haaleana (tai kylmänä).

Lisäksi meillä oli tarjolla tapenade-patonkeja, (tapenaden ohje löytyy täältä), pecorino-karpalohillokeksejä (meidän viikunahillo oli mennyt huonoksi… ihmiset tykkäsivät silti ihan hulluna tuosta aika avantgardista yhdistelmästä… ;D), fetajuusto-aurinkokuivattu tomaatti-oliivi -rullia ja herkkusieni-kinkku -rullia. Lisäksi erilaisia herkullisia oliiveja ja Peetun salaisella reseptillä valmistamia törkeän hyviä suklaa-vadelma minisynttärikakkuja.

Rulliin käytettiin Fazerin sellaista vähän tortillamaista ohutta leipää. En ottanut leipäpussista kuvaa, kun ilman muuta ajattelin, että tuote löytyy linkattavaksi heidän kotisivuiltaan – no, ei ainakaan tähän hätään löytynyt…

Fetajuustotäyte on yksinkertaisuudessaan muusattua fetajuustoa (kannattaa löysentää Philadelphia-juustolla tai smetanalla, jos on kovin kuivaa…), pilkottua aurinkokuivattua tomaattia ja maukkaita oliveja pieniksi pilkottuina. Mössö levitetään lätyn päälle, rullataan ja leikataan halutun kokoisiksi siivuiksi.

Herkkusienitäyte pitää sisällään pieneksi pilkottua voissa paistettua herkkusientä ja tavallista leikkelekinkkua. Peetu ei oikein muistanut, mitä mausteita käytti, mutta kuulemma balsamiviinietikkaa ja vähän suolaa ainakin. Viillennetyt sienet sotketaan sopivaan määrään turkkilaista jogurttia niin, että lopputuloksena on mukava, ei liian kostea, mutta ei myöskään liian irtonainen mössö. Tässä käytettiin samoja Fazerin leipälättyjä (ilmeisesti joku Lapin perinneleipä tms.. ihme, että täältä edes saa tuollaista…), joiden päälle levitettiin ensin kinkun siivuja (kalkkunaleike tms toimii varmasti ihan yhtä hyvin) ja kinkkujen päälle sienimössö. Sitten vain rullaus ja leikkaus. 🙂

Meillä oli myös hienoja cocktaileja. Tämä ei ole yksi niistä. Tämä on tulppaani, jonka Kissa sitten söi… 🙂 Mintun toppi on Styleinin.

Iloinen Karkki avaa lahjoja. Karkin toppi TopShop.

Lisää käytännössä testattuja, hyviä ja helppoja cocktail-palaohjeita löytyy täältä: Helpot ja nopeat cocktail-palat.