Meillä on aina joskus sellaisia päiviä, että jääkapissa ei ole juuri muuta kuin valo. Peetu on aivan supertaitava laittamaan uskomattoman hyvää ruokaa silloinkin, kun meidän muiden mielestä kaapissa ei ole mitään syötäväksi kelpaavaa. Koka soppa på spik – sanotaan ruotsiksi, tehdä keittoa nauloista.
Yksi viimeaikojen suosikki – ja Peetun bravuuri – on ollut espanjalainen tortilla. Täyttävä ja herkullinen perusruoka on kaiken lisäksi vielä todella edullinen valmistaa, joten tuo on aina listalla, kun palkkapäivään tuntuu olevan harvinaisen monta päivää jäljellä.
Espanjalainen tortilla on myös kiitollinen alusta todella monenlaisten tähteiden hyötykäyttöön. Chorizon palaset, uunigratiinin jämät, pastakastikkeen rippeet – kaiken voi piilottaa tortillan sisään halutessaan. Samoin tuoreet yrtit, tomaatit etc. jotka uhkaavat sanoa irti työsopimuksensa, sopivat hyvin täytteeksi.
Tässä kuitenkin ohje ihan perusversioon, jossa ei ole kuin muutama hassu raaka-aine.

ESPANJALAINEN TORTILLA
(2 välipala-annosta/kevyt lounas ja 1 lounaslaatikko)
Ainekset:

• 5 kananmunaa (luomu)
• 5 – 6 keskikokoista perunaa
• 1 iso tai 2 pientä sipulia
• 0,5 dl öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria

Valmistus:

• Kuori perunat & sipulit ja leikkaa ohuen ohuiksi siivuiksi. Laita paistumaan pannulle melko suureen öljymäärään. Tarkoitus ei ole varsinaisesti paistaa, vaan antaa perunoiden ja sipulin kypsyä miedolla lämmöllä öljyssä keittäen. Perunoita ei ole tarkoitus muusata, joten malta olla sekoittelematta. Kääntele kuitenkin kerran, kaksi kypsennyksen aikana isolla lastalla, että päällimmäisetkin siivut kypsentyvät.
• Vispaa kananmunat kulhossa, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada munaseos peruna-sipulipaistoksen päälle, kun perunat tuntuvat pehmentyneiltä. Anna paistua edelleen tosi miedolla lämmöllä.
• Kun tortilla alkaa olla melkein kokonaan hyytynyt, on aika kääntää koko helahoito. Iso lautanen on ihan ykkönen apuvälineenä! Kääntöpuolta ei paistella kuin ihan muutama minuutti (monet espanjalaiset tykkäävät, kun tortilla on kunnolla kostea keskeltä).
• Lopuksi ota tortilla pois levyltä ja anna jäähtyä & hyhmettyä jonkin aikaa. Yleensä tuo syödään huoneenlämpöisenä, mutta tietty tässä voi tehdä niinkuin itse haluaa.

Annoksen kaveriksi, raikkaaksi makuvastapainoksi, sopii mainiosti kevyt ja simppeli vihersalaatti.

Espanjalaisen tortillan valmistukseen menee hetki aikaa, mutta lopputulos palkitsee moninkertaisesti. Kääntäminen on pikkuisen mutkikas temppu ainakin allekirjoittaneelle. Toisaalta vähän vähemmän kaunis tortilla maistuu ihan yhtä hyvältä.
Lounaslaatikkoon espanjalaisten perusherkku sopii mainiosti, sillä tortilla oikeastaan kuuluisikin syödä jäähtyneenä, mieluiten huoneenlämpöisenä. Siitä syystä tuo on mainio myös retkieväänä vaikka hiihtoretkelle tai laskettelurinteeseen.
Pakastamista en ole testannut, mutta jotenkin on sellainen kutina, ettei ehkä kantsi yrittääkään. Sinänsä se ei ole kyllä mikään ongelma, koska yhdellä pannulla ei nyt niin tajuttoman suurta annosta pysty valmistamaankaan.

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’wwf’ title=’Miksi en syö lihaa?’]

Otsikko on hiukan raflaava, myönnetään, sillä en noudata täysin vegaania ruokavaliota – enkä voi tituleerata itseäni edes virallisesti kasvissyöjäksi. Jos nyt ihan totta puhutaan, tykkään monista liharuuista, parmankinkusta, makkaroistakin, mutta niinkuin kaikessa muussakin kuluttamisessa, haluan myös ruuan suhteen tehdä ympäristön kannalta kestäviä valintoja. Siksi lähdin hyvin innoissani mukaan WWF:n kampanjaan pohtimaan lihantuotannon ympäristövaikutuksia ja miten itse voi pienillä valinnoilla vaikuttaa kehitykseen. Postaus on toteutettu yhteistyössä WWF:n kanssa.
Aika monet tuntemani, etenkin vanhan koulukunnan kasvissyöjät, perustelevat ruokavaliotaan omalla hyvinvoinnillaan. Kasvisruoka kuulostaa kevyemmältä ja terveellisemmältä – mitä se ei välttämättä todellakaan ole. Niinkuin Mintun Kokkikoulua seuranneet  ovat huomanneetkin, valmistan hyvin paljon kasvisruokaa. Haluan tehdä niin pääasiassa sen takia, että jatkuva lihan syönti ei vaan ole ympäristön kannalta kestävä ratkaisu. Ja tietty myös sen vuoksi, että kasvisruoka on tosi hyvää!

Ruuan tuotantoon käytetään maailmanlaajuisesti ihan valtavasti luonnonvaroja. Se kuluttaa globaalisti noin 70 % kaikesta makeasta vedestä ja 1/3 tuottavasta maa-alasta. Monikaan ei tule ajatelleeksi, että ruoka vastaa noin 20 % ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä, eli noin saman verran kuin liikenne.
Pääosa ruuan ympäristövaikutuksista liittyy eläinperäisen ruuan tuotantoon. Lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden (maito, kananmunat etc.) tuotantoon tarvitaan luonnollisesti moninkertainen määrä resursseja. Metsiä raivataan lihakarjalle laidunmaaksi ja pelloiksi rehun kasvatusta varten niin paljon, että voidaan puhua todellisesta metsäkadosta.
Kun tähän vielä lisätään lihan tuotannon aiheuttamat kasvihuonepäästöt ja vesistöihin valuvat rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet, on aika helppo todeta, että maailma ei yksinkertaisesti kestä lihan kulutusta, jos se jatkuu nykyisellä tasolla.
 

Mitä sitten voi tehdä, jos puhdas kasvisruokavalio tuntuu liian haastavalta? WWF on koonnut helpon ja selkeän lihaoppaan, jonka avulla pystyy yksinkertaisesti tekemään ympäristön kannalta parempia valintoja.
Lisäksi kannattaa harkita, jos vaikka pitäisi viikossa yhden tai muutaman kasvisruokapäivän, vähentäisi yhdellä aterialla nautitun lihan määrää kasviksia lisäämällä ja siirtyisi käyttämään kasvispohjaisia “maitotuotteita” ainakin ruuanvalmistuksessa.
Inspiraation lähteeksi haluan jakaa aivan mielettömän herkullisen intialaistyyppisen kasvispadan ohjeen. Se on niin maukasta ja täyttävää, että vannoutuneinkaan lihansyöjä ei tule pettymään.

INTIALAINEN KASVISPATA (VEGAANI)
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 3 isoa porkkanaa
• 1 sipuli
• 1 pieni kukkakaali
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 2,5 dl punaisia linssejä
• 1 prk kookosmaitoa
• 1 lime
• 2 rkl currya
• 1 tl cayennepippuria
• 1,5 tl kurkumaa
• 2 kasvisliemikuutiota
• 0,5 dl – 1 l vettä
• öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria myllystä
• 6 hengen annos riisiä

Valmistus:

• Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
• Kuori porkkanat ja leikkaa ohuiksi siivuiksi, mielellään mandoliinilla. Huuhtele ja pilko kesäkurpitsa, hienonna sipuli ja palastele kukkakaali kivoiksi nupuiksi. Paistele kasviksia öljytilkassa yhdessä curryn ja cayennepippurin kanssa jonkin aikaa. Lisää hyvin huuhdellut linssit ja paista vielä hetki. Kaada päälle kookosmaito ja yhden limen mehu. Lisää vettä puolesta litrasta litraan niin, että koko helahoito on kostea. Murustele päälle kasvisliemikuutiot ja lisää kurkuma.
• Anna kasvispadan kiehua hiljakseen noin 15 minuuttia, kunnes linssit on kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Ihana kasvispata valmistuu melko nopeasti, joten se on mitä parhainta arkiruokaa. Tykkään kokkailla aina aika isoja annoksia, koska siten tulee helposti ratkottua myös seuraavan päivän lounasongelmat. Intialainen kasvispata sopii erinomaisesti lounaslaatikkoon, sillä niinkuin pataruuille usein käy, tässäkin maku vain paranee seuraavaan päivään.

Vaikka totuus on se, että tämä rakas pallomme ei tule selviämään, jos jatkamme eläinkunnan tuotteiden syömistä nykyiseen tahtiin, haluan mieluiten lähestyä tätäkin ongelmaa ilon kautta. Miten älyttömän hyviä reseptejä sitä onkaan tullut löydettyä ja testattua sen jälkeen, kun tietoisemmin lähdin karsimaan lihaa ja maitotuotteita ruokavaliostani. Hyvästä ruuasta ja ihanista mauista en olisi valmis luopumaan milloinkaan!
Ja tosiaan WWF:n Lihaopas auttaa, kun ei halua luopua lihasta kokonaan, mutta silti tehdä ympäristön kannalta hyviä valintoja.
Lihan syöminen tai syömättä jättäminen kuumentaa helposti tunteita. Sen näki selvästi mm. facebookissa tammikuisen vegaanihaasteen aikana velloneissa keskusteluissa.
Nyt haluaisin kuulla juuri sinun mielipiteesi – miksi olet luopunut lihasta tai kaikista eläinkunnan tuotteista ruokavaliossasi tai miksi et voisi koskaan kuvitella tekeväsi niin?
Kaikkien tämän postauksen kommenttiboksiin sunnuntaihin 5.3.2017 klo 23.59 mennessä vastanneiden kesken arvotaan 50 euron lahjakortti WWF:n verkkokauppaan. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Yhteistyössä WWF

Pari viikkoa sitten mainitsinkin, että nykyinen tiimini on todella kansainvälinen. Yksi läheisimmistä kollegoistani on vasta vajaat kaksi vuotta sitten Italiasta Tukholmaan muuttanut Eleonora. Lounastamme usein yhdessä ja puhumme paljon ruuasta ja ruokakulttuuriemme eroista.
Yhtenä päivänä ihastelin Eleonoran syvän keltaista, huumaavan tuoksuista risottoa ja maistettuani sitä pienen haarukallisen tuntui, että en ole ikinä syönyt mitään niin hyvää! Yksi hauskoista kulttuurieroista on muuten juuri tuo, että italialainen tarjoaa, melkeinpä puoliväkisin tuputtaa, maistipaloja ruuastaan, jos on sanallakaan kommentoinut sitä. Kaikkea saa ja pitää maistaa.
Ihana keltainen sahramirisotto on tyypillinen ruokalaji Lombardian alueella. Eleonoran poikaystävä on kotoisin juuri sieltä ja hän itse on vähän lännempää Piemontesta. Risotto allo Zafferano ei kuulemma ole ollenkaan sama asia kuin Risotto alla Milanese, vaikka siinäkin käytetään sahramia. Tarkkaa hommaa, sano.

Sain Eleonoran poikaystävän äidin reseptin risottoon ja päätin seurata ohjetta supertarkasti, jotta saisin mahdollisimman autenttisen makuelämyksen. No myönnettäköön, sen verran oioin, että en keittänyt kasvislientä itse kasviksista, vaan käytin kasvisliemikuutiota. Lopputulos oli kuitenkin taivaallisen herkullinen siitä huolimatta.
RISOTTO ALLO ZAFFERANO
(2 annosta, 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:
Kasvisliemi:

• 1 iso porkkana
• 1 sipuli
• 1 iso sellerinvarsi
• 1 l vettä
• suolaa
• tai: litra vettä ja kaksi kasvisliemikuutiota

Risotto:

• 350 g risottoriisiä (Arborio rice)
• 1 sipuli
• 150 g Grana Padano -juustoa
• 0,5 g paketti sahramia (jauhe)
• 125 g voita
• 2 dl valkoviiniä
• 1 hyppysellinen sahramin emi-kukintoja koristeluun

Valmistus:

• Kasvisliemen valmistukseen ei tullut oikein selkeää ohjetta, mutta kaiketi kasvikset pilkotaan ja niitä keitellään aikansa, kunnes sitten lopuksi sattumat siivilöidään pois. Itse sulatin kasvisliemikuutiot kiehuvaan veteen. Kumman tahansa vaihtoehdon valitsee, tärkeää tässä kohtaa on se, että kasvislientä ei saa päästää jäähtymään. Itse pidin liemikattilaa viereisellä levyllä, levy ykkösellä, kun kokkailin risottoa.
• Aloita itse risoton teko pilkkomalla sipuli hyvin pieneksi silpuksi. Sen jälkeen sulata miedolla lämmöllä 80 g voita kattilassa ja lisää sipulisilppu voisulaan. Varo paistamasta, sipulin kuuluu vain kuullottua, siksi mieto lämpö. Sekoita puulusikalla (tämä on kuulemma tärkeä yksityiskohta..) herkeämättä.
• Kun sipuli on kauniin läpikuultavaa, lisää riisit kattilaan. Paistele edelleen miedolla lämmöllä niin kauan, että riisi on imenyt kaiken voin itseensä. Nosta lämpötilaa hiukan ja kaada sekaan valkoviini. Kun viini on haihtunut kokonaan pois ja riisi tuntuu kuivahkolta, lisää kattilaan kaksi kauhallista kuumaa kasvislientä. Sekoita puukauhalla ja anna kiehua, kunnes lähes kaikki liemi on hävinnyt. Lisää jälleen kaksi kauhallista ja keittele puukauhalla sekoitellen. Toista, kunnes riisi on lähes kypsää ja käytännöllisesti kaikki kasvisliemi on mennyt.
• Kun riisin keittoaikaa on jäljellä noin 5 minuuttia, liota sahramijauhe pieneen määrään kasvislientä ja kaada liemi riisin sekaan. Sekoita hyvin, puukauhalla, naturalmente. Kun riisi tuntuu kypsältä (pehmeä, mutta kuitenkin hammastuntumaa keskellä), ota kattila pois levyltä, lisää raastettu Grana Padano ja loppu voi. Maista tässä vaiheessa suolatilanne ja lisää, jos on tarpeen (usein ei).

Risotto saisi nyt tässä vaiheessa levähtää muutaman minuutin ennen tarjoilua. Koristele annokset sahramin emi-kukinnoilla autenttisen lookin aikaansaamiseksi.
Valmis risotto saisi olla aika puuromaista, mutta ei ihan juoksevaa. Vakuutan, että oma risottoni oli vähemmän tönkköä heti valmistuttuaan kuin miltä kuvissa näyttää. Nyt kävi kuitenkin niin epäbloggarimaisesti, että söin ensin ja otin kuvat vasta sitten! Tuon tuokion aikana koostumus muuttui huomattavasti kiinteämmäksi kuin mitä se alunperin oli.

Taivaallisen herkullinen risotto on ehdottomasti parhaimmillaan heti nautittuna. Varsinkin koostumus muuttuu jonkin verran säilytyksen aikana, vaikka maku pysyykin edelleen yhtä hyvänä. Toisaalta kyllä jääkaapissa yöpynyt herkkurisotto voittaa aika monet vähän vähemmän harkitut lounaslaatikon täytteet. Minulle ainakin maistui – ja kollegat olivat asiaankuuluvan kateellisia! (BTW – aikas söpöjä nuo Granitin lasiset lounaslaatikot – eikö vaan? Kävisivät ihan ruokakulhosta!)
Eleonoran mukaan Risotto allo Zafferano on erityisesti foodieiden ja trendikkäiden nuorten aikuisten suosiossa. Vähän toista kuin täkäläiset sushi-kulho- ja tuorepuurovillitykset. Haha! Itsekin hiukan nikottelin risottoon käytetyn voin määrää, vaikka etenkään näin viikonloppuna en todellakaan pingota ja laske jokaista suupalaa, jonka suuhuni pistän.
Tämä oli itseasiassa ihan ensimmäinen kerta, kun tein itse risottoa. Peetu meillä yleensä on se ansioitunut risottokokki. Yllättävän mutkattomasti tuo kuitenkin valmistui, vaikka etukäteen hiukan epäröinkin. Samaan aikaan ei oikein voi puuhailla muuta, sen verran tiukasti pitää koko prosessin ajan olla puukauhan varressa kiinni, mutta lopputulos kuitenkin palkitsee moninkertaisesti!

Onko teilläkin ollut aivan täydellisen ihana talvilauantai tänään? Tukholmassa on paistanut aurinko ja lämpöasteita on ollut niin paljon, että koko päivä on ollut ihan pakko viettää ulkosalla. Se tunne, kun ilmassa tuoksuu kevät, sitä on vaikea voittaa yhtään millään.
Raikkaassa kevätilmassa ulkoilun sivuvaikutuksina on punaisten poskien, virkistyneen mielen ja lihasten raukean olon lisäksi, yleensä aivan järkky nälkä. Silloin juuri mikään ei maistu paremmalta kuin itse tehty herkullinen pizza.

Koko tammikuisen vegaanihaasteen ajan mietin, että kaikkien vaikeinta itselleni olisi juustosta ja muista maitotuotteista luopuminen. Kaikenlaisia juustomaisia korvikkeita on toki tarjolla, mutta ensimmäiset kokemukset eivät todellakaan vakuuttaneet. Mielummin olen ilman juustoa kuin laitan leivän päälle jotain epämääräisesti soijalta ja lisäaineilta maistuvaa, juustolta näyttävää vegaanivaihtoehtoa.
Hiukan jäi kuitenkin vaivaamaan, että mitenkähän nuo korvikkeet maistuisivat lämpimässä ruuassa – ja niinpä päätin tehdä lauantaipizzat Jeezlyn vegaaniin “perfekt pizza” -juustoon.

Pizzapohjaksi tein puolikkaan annoksen Peetun likilegendaarista “Maailman paras pizzapohja” -taikinaa jo eilen illalla. Kyseisen pizzapohjan etu on se, että se odottaa kiltisti jääkaapissa helposti vuorokaudenkin. Eli kun sitten tulee supernälkäisenä ulkoilupäivän jälkeen kotiin, ei tarvitse muuta kuin kaulita taikina, heittää täytteet päälle ja kymmenessä minuutissa herkkuruoka on pöydässä!
Kasvispizzassa erityisesti kannattaa satsata maukkaan mehevään tomaattikastikkeeseen. Täytteitä ei tarvitse olla montaa erilaista, omat suosikit toimivat yleensä parhaiten.
Mintun lauantaipizzan täytteenä on uunissa paahdettua munakoisoa, kivettömiä Kalamata-oliiveja ja päällä rucolaa sekä tuoretta basilikaa.

MEHEVÄ MUNAKOISOPIZZA
(2 pellillistä)
Valmistus:

• 1/2 annos Maailman Parasta Pizzapohja

Tomaattikastike:

• 1 purkki kirsikkatomaattisäilykettä
• 1,5 rkl tomaattipyreetä
• 1 iso sipuli
• 2 – 3 valkosipulinkynttä
• 2 tl chilihiutaleita
• öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria myllystä

Täyte:

• 200 g vegaania tai tavallista juustoraastetta
• 1 keskikokoinen munakoiso
• suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 1/2 purkkia kivettömiä Kalamata-oliiveja
• tuoretta rucolaa vajaa puoli pussia
• tuoretta basilikaa puoli ruukkua

Valmistus:

• Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi ja kuullota öljytilkassa kattilassa. Lisää tomaattipyree ja chilihiutaleet ja paistele hetkonen miedolla lämmöllä. Lisää kirsikkatomaattisäilyke, mausta suolalla & pippurilla maun mukaan ja anna puhista miedolla lämmöllä sen aikaa, kunnes kaikki muu on valmista.
• Kastikkeen voi hyvin tehdä edellisenä päivänä valmiiksi, jos on odotettavissa nälkäisiä syöjiä, jotka eivät jaksa odottaa!
• Leikkaa munakoiso noin 1 cm paksuiksi siivuiksi ja sen jälkeen neljään osaan. Levittele palaset uunipellille ja ripottele päälle suolaa. Kuivaa munakoisot talouspaperilla noin 10 minuutin päästä. Roiski päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin vartin verran.
• Raasta juusto karkeaksi raasteeksi.
• Kauli taikinasta kaksi sievää selkeäreunaista, ohutpohjaista levyä. Taikka sitten kaksi tuollaista epämääräistä ameebaa, jotka itse sain aikaiseksi. Molemmat maistuvat erinomaisilta!
• Levitä pizzapohjille ensin tomaattikastike, sitten juusto ja lopuksi munakoisot ja oliivit.
• Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
• Lisää rucolat ja basilikat & nauti!

 
 

Pizza ei ole mikään maailman paras lounaslaatikkoruoka, mutta sopivan rasian kanssa se toimii myös!
No mutta mites se vege-juusto? Tuomioni on, että se on ihan okei. Periaatteessa haluan tehdä vegaaneja valintoja aina, kun se on mahdollista, mutta oikeastaan mielummin vähennän juuston syöntiä kuin alan aktiivisesti käyttämään korvikkeita.
Pizzassa käyttämäni “Astrid och Aporna” -juusto on kyllä ihan okei hyvää. Se ei juurikaan muistuta juustoa sinänsä. Lähin assosisaatio on itseasiassa lasagnen valkokastikkeeseen. Periaatteessa siis oikeastaan oikein hyvää, mutta ehkä sitten kuitenkin haluan välillä  – ja etenkin pizzaan – sitä ihan oikeaa juuston makua.

Tiedättekö sen tunteen, kun pitäisi tehdä yhtä sun toista, mutta sitten sitä vaan prokrastinointipäissään jämähtää tekemään kaikkia älyvapaita testejä facebookissa? No, tänään illalla on selvinnyt mm. että olen karkkimakuni mukaan teini-ikäinen (vaikka valkkasin kaikki fazerin siniset sun muut!) ja statuspäivitysten sanavalintojen perusteella 3 – 5 -vuotias (pakko johtua “ihana” -sanan yliviljelystä…).  Korkea aika alkaa haalia jostain vähän aikuispisteitä! Haha!
Mutta nyt päivän asiaan – eli viikon arkiruoka-/lounaslaatikkovinkkiin.
Marokkolainen kikhernekeitto sopii aivan täydellisesti tähän kivasti pakkasenpuremaan vuodenaikaan. Lempeä mausteisuus lämmittää niin masua kuin mieltäkin – ja kikherneet on sen verran tukevaa purtavaa, että nälkä lähtee rankemmankin ulkoilupäivän jälkeen. Toisaalta, koska keitto on täysin kasvista, siitä ei tule mitään hillitöntä ruokakoomaa – ja siksi se sopii mainiosti myös lounasevääksi.

MAROKKOLAINEN KIKHERNEKEITTO
(2 annosta ja 3 – 4 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 2 sipulia
• 4 – 5 valkosipulinkynttä
• 1 tl kanelia
• 1 tl juustokuminaa
• 1 / 2 tl cayennenpippuria
• 1 prk tomaattimurskaa
• 2 pakettia eli n. 800 g kikherneitä
• Öljyä paistamiseen
• 1 kasvisliemikuutio
• 1/2 tl sokeria
• Suolaa
• Mustapippuria myllystä
• 5 dl vettä
• 150 g babypinaattia (1 rasia)

Valmistus:
Pilko sipulit ja valkosipulit pieneksi. Kuullota kattilassa pienessä öljytilkassa. Lisää mausteet ja paistele vielä hetki miedolla lämmöllä. Valuta ja huuhtele kikherneet, lisää kattilaan yhdessä tomaattimurskan, kasvisliemikuution, sokerin ja veden kanssa. Anna muhia miedolla lämmöllä puolisen tuntia.
Muusaa huolimattomasti keittoa sauvasekoittimella niin, että osa kikherneistä jää kokonaiseksi, mutta keiton koostumus saostuu. Lisää huuhdellut babypitnaatit ja anna kiehua vielä muutama minuutti miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Vettä voi hyvin laittaa enemmän, jos keiton koostumus tuntuu liian muhennosmaiselta.

Taidan melkein joka kerta, kun kirjoittelen tänne reseptejäni, sanoa, että tämä on lempparini – mutta tämä todella on lempparini! Aika usein tulee tehtyä joko jotain aasialaisvaikutteista tai sitten perinteistä italian style cooking, mutta nyt uskaltauduin ensimmäisen kerran varovaisesti afrikkalaiseen makumaailmaan ja ihastuin kovasti.
Kikherneet ja babypinaatti ovat muutenkin arkiruokavalioni peruspilareita, joten sikäli harppaus ei ollut mikään valtava. Välillä sitä kuitenkin saa pienillä muutoksilla ihan uudenlaisen makuelämyksen.
Lounaslaatikkoon, tai -purkkiin paremminkin, Marokkolainen kikhernekeitto sopii erinomaisesti. Niinkuin monesti muutenkin, mausteisten ruokien maut vain syvenevät ja paranevat seuraavaan päivään mennessä. Lisäksi papu- ja hernepohjaiset keitot & padat eivät ole moksiskaan pienestä säilytyksestä.