Kai olette huomanneet Indiedaysin ja Nikonin hienon katumuotikampiksen? Sivuilla voi äänestää omaa suosikkiaan ja voittaa mahtavia palkintoja! Omat suosikkini ovat ehdottomasti Tuukan kuvaamat mahtavat tyylit Tokiosta.

Ajattelin juuri lähteä kaupungille perjantai-iltapäivän aurinkoon metsästelemään kivoja Tukholma-tyylejä. Pari ensimmäistä otosta on viime viikolta.

Michellen bongasin Calvin Kleinin showroomilta, kun kävin katsastamassa uusia uikkari- ja alusvaatemallistoja. Herttainen Michelle otti vastaan vierailijoita aurinkoisesti hymyillen. Halusin hänet mukaan, koska jotenkin asussa kiteytyy kivalla tavalla tällä hetkellä Tukholmassa suosittu tyyli. Rennonväljät yläosat, läpikuultavuus, nilkkurit, naisellinen kampaus, musta, valkoinen ja nude.

Maria oli juuri astumassa sisään työpaikkaansa Gamla Stanissa, mutta ehti onneksi poseerata pikaisesti silti. Ihastuin ennakkoluulottomaan värien yhdistelyyn ja kieltämättä vihätyin myös siitä, miten joku saa oman haaste-värini, keltaisen, toimimaan niin hyvin. Ja vielä yhdessä ruskean ja beigen kanssa!

T-paita, kavereitten kesken teeppari, on lähes poikkeuksetta jokaikisen garderobin perusvaate. Tukipilari ja ei-mitään-päälle-pantavaa -päivän pelastaja parhaimmillaan. Teeppareita tulee helposti haalittua hyllyntäytteeksi alennusmyynneistä, matkoilta ja aina silloin, kun tekis mieli jotain uutta, mutta mitään kivaa ei oikein löydy. 90 % hätäisistä hankinnoista on todennäköisesti sellaisia, jotka muutaman käyttökerran jälkeen päätyvät siihen loppumattomaan käytän tätä sitten siivotessa/mökillä/treeneissä -pinoon, joka jo valmiiksi tursuilee epämääräisiä venähtäneitä yksilöitä, joiden päälle kiskominen aiheuttaa kaikkea muuta kuin mielihyvää.

Sitten on niitä paitoja, jotka kestävät vuodesta toiseen, ovat pehmoisia kuin pumpuli, tuntuvat yksinkertaisesti hyvältä tilanteessa kuin tilanteessa.

Hyvä t-paita istuu rennosti hartioilta, on juuri sopivan väljä olematta kuitenkaan teltta. Hyvälaatuinen puuvilla ja hyvä leikkaus takaavat, että saumat eivät ala kiertää ja investoinnista (kyllä, useimmiten laatuteepparin hankinta on investointi…) on iloa pitkäksi aikaa. Sanoisin mielelläni, että parhaat ovat myös silittämättä siistejä… Mutta ainakin Acnen kukkopaita olisi kieltämättä ollut vielä enemmän edukseen silitysrautatreffien jälkeen. 🙂

Valkoinen t-paita on klassikko. Kuitenkin parhaimmat ja pisimpään käytössä olleet paitani ovat olleet värillisiä. Kaunis sävy, joka saa ihon hehkumaan, mutta ei vaadi liikaa huomiota, takaa helpottavan pukeutumiselämyksen myös niinä päivinä, kun mikään ei tunnu hyvältä. Kun bad hair day on vallannut koko olemuksen.

“Sen oikean” tunnistaa myös siitä, että se tuntuu istahtavan ongelmitta asuun kuin asuun. Hyvä teeppari toimii siistin jakun alla, minihameen parina ja se eksyy mielellään päälle myös siivouspäivänä.

Garderobin kevätraivaus on käsillä ihan lähipäivinä. Ajattelin kerrankin rohkaista itseni ja heivata menemään kaikki puolivillaiset kulahtaneet teepparit ja jättää jäljelle vain ne, joiden käyttäminen saa hyvälle tuulelle!

• t-paita, Acne
• jakku, H&M
• farkut, Cheap Monday

Kuvat: Pia Korhonen

Perjantaina on Indiedaysin viralliset lanseerausjuhlallisuudet. Aiheen tiimoilta on panikoitu ainakin yhdessä ja varmaan toisessakin blogissa. Mintun juhlamekosta oli täällä pikkuvihjeitä jo näkyvillä. Tänään on vuorossa asua täydentävien yksityiskohtien esittely.

Ja ei, en kiusaa tahallani tällaisella vähä-vähältä esittelyllä. Ensinnäkin detaljit häviävät mielestäni usein päivänasukuvissa yleiseen humuun. Etenkään kauniit laukkuni ei niissä oikein pääse esille. Ehkä tosin eniten siksi, että unohdan ottaa ne kuvaan mukaan poseeratessani… :D. Toisekseen hiuksiani vaivaa kertakaikkiaan katastrofaalinen kampaajan kosketuksen puute. Niin paljon en vihaa maailmaa, että julkaisisin itsestäni päivän asukuvia tässä kuosissa. Ha ha!

Perjantain asun asusteet:

Metallinen rannekoru – Warehouse

Kiersin tänään valehtelematta enemmän kuin puolet Tukholman putiikeista, jotka myyvät säällisen hintaisia koruntapaisia. Mistään ei löytynyt sielun silmien verkkokalvoille iskostunutta leveää läpinäkyvästä pleksistä väännettyä rannepantaa, johon olisi upotettu muutama sievä pieni pompulainen metalliniitti. Eipä tietenkään. Vaikka loppuvaiheessa olisin ollut valmis ylittämään budjettini ihan reilustikin. Lopulta paukkasin sisään Warehousen Sicklan putiikkiin ja päätin, että metallinen pompulaniittiranneke on ihan yhtä hyvä. Jollei parempikin. No ei ehkä sentään parempi kuitenkaan, mutta olen ihan tyytyväinen hankintaani. Rannekoru on kivasti vähän tummennettu – eli ei ihan kirkasta kiiltävää hopeaa, muttei myöskään patinoitu.

Kynsilakka, Essie Big Spender

Kynnet ajattelin sivellä Essien ihanaakin ihanammalla lämpimällä luumupinkillä sävyllä Big Spender. (Just love these names!!). Mietiskelin kyllä paria muutakin sävyä – lähinnä erilaisia vaaleita ja nudeja – mutta päädyin kuitenkin siihen, että mekon kasarimaisuus kaipaa sähinää ympärilleen.

Kengät, DinSko

Parhaimmat perus-maryjanet, mitä milloinkaan olen omistanut! Laskeskelen, että itse häppeningissä ja myöhemmin illan mittaan tulee seisoskeltua aika paljon. Silloin on erityisen tärkeää, että kengät istuvat hyvin jalkaan. Itse en ikinä panisi upouusia kenkiä tuollaisena päivänä. Tai no, jos nyt just joku mietti lahjoittavansa Louboutinin remmikengät mulle, niin voin toki tehdä poikkeuksen. Oikein mielelläni. Huom! Tavallinen avokasmalli ei käy, koska ne ei ikinä jostain syystä pysy jalassani! 😀

Silkkilaukku, Alice & Sens
Hauskasti pikselimössöprintillä painettu iltalaukku on ihan lempparini. Jostain syystä sitä on kuitenkin tullut käytettyä ihan hillittömän vähän. En käsitä, miksi pidän sitä niin hankalasti yhdisteltävänä. Nytkin päässä pyörii koko ajan, että äää, pitäskö sittenkin ottaa musta… Kotiraati on on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että laukku on täydellinen perjantain asuun.

Te saatte antaa myös tuomionne… 🙂

Ja tosiaan – kampaaja on varattu huomiselle!

Justiinsa on päästy äimistelemästä Linnan juhlien pukuja, kun täkäläinen Nobel juhla marssittaa ihailtavaksi kuninkaallisten ja muun bättre folkin juhlaeleganssia. Kuninkaalliseen tyyliin jotenkin kuuluukin enemmän krimskramssua – tai kauniimmin sanottuna loistoa – kuin kotoiseen Linnan juhlaan. Tänä vuonna Ruotsin kuninkaalliset onnistuivat pukuvalinnoissaan hiukan sådär.

Yleensä en juuri nosta esiin täällä inhokkejani tai asioita, joista ei löydy hyvää sanottavaa oli ne sitten asioita, tuotteita tai asuja. Mutta menköön nyt tämän kerran. Perjantain kunniaksi!

Ensimmäinen spontaani assosiaationi kuningatar Silvia puvusta oli, että omalla äidilläni oli tismalleen tuollainen aamutakki joskus seitkytluvun alussa. Äiskän aamutakki ei tietenkään ollut kallista brokadia, mutta se ei valitettavasti tuo Silvialle yhtään lisäpistettä.

Yleensä erittäin hyviä asuvalintoja tekevä prinsessa Madeleine onnistui toteuttamaan Mintun inhokkiefektin. Vaaleaihoinen blondi, jonka hiukset on sävytetty punertaviksi korostamaan vihreää asua. Siis anteeks nyt vaan, mutta en tykkää. Musta pitsi kirkasvärisen satiinin päällä näyttää lähes poikkeuksetta halvalta (vaikka tässä tapauksessa tuskin sitä on…). Moulin Rouge -teemajuhliin ehkä sopisi jollekin luonnostaan tummaihoiselle. Jos olis pakko.

Kruunuprinsessa Victoria saa kuningasperheen leideistä ainoana hyväksytyn arvosanan. Eikun annan oikein Magnan. Väri sopii Victorialle loistavasti ja muutenkin sekä malli että materiaali sointuvat kivaksi kokonaisuudeksi. En löytänyt mekosta hyvää edestä otettua kuvaa, mutta siitä näkisi, mikä tässäkin mättää. Epäsymmetriset olkaimet, hörhelöhärpäkkeet ja nauhoitukset aiheuttivat varsinaisen sekamelskan puvun yläosassa – varsinkin yhdessä prinsessanauhan kanssa. Liikaa tårta på tårta, vähempi olis ollut parempi.

Illan kaunein puku

Persoonallinen, graafinen ja vahva, mutta silti naisellinen musta, valkoisin yksityiskohdin trimmattu iltapuku kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan Herta Müllerin päällä oli ehdottomasti illan paras. Asu sopii täydellisesti kantajalleen, hiukset ja punaiset huulet täydentävät kokonaisuuden. Olkalaukusta en ole ihan 100 % varma, mutta en viitsi alkaa nillittää. Johan sitä on tässä postauksessa tehty varmaan enemmän kuin tämän blogin historiassa ikinä. 🙂

Jokavuotinen Linnan juhlien juhla-asukatselmus on ohi. Floppeja en halua listata, mutta sanonpahan vaan, että yllättävän moni näytti tulleen juhliin morsiuspukuliikkeen kautta… Ihmettelin myös sitä, miten monella oli todella huonosti istuva puku. Liian tiukka mekko ei imartele edes laiheliinia ja satiini korostaa jokaikistä pikkumuhkuraa. Silmiin osui myös kiusallisen monta kertakaikkiaan huonosti ommeltua pukua. Eikös suomalaisen työn laadun pitäisi olla ylivertaista?

Kolme parasta asua olivat mielestäni:

Satu Hassilla. Erikoinen leikkaus ja kaunis väritys sopivat Hassille täydellisesti. Kuva on kauhea, mutta parempaakaan en löytänyt.

Paula Vesalalla. Meidän kotikatsomossamme Vesalan puku sai myös paljon kritiikkiä. Osa piti sitä liian kirjavana ja kuosia epäjuhlavana. Itse tykkään mallista kovasti ja näyttävä väritys sopii erittäin hyvin Vesalalle.

Ehdottomasti illan kaunein, tyylikkäin ja elegantein kokonaisuus oli kuitenkin Maria Guzeninalla!

Tyylikäs musta puku, jonka drapeerattu pääntie antaa juuri sopivasti ilmettä ja tekee muuten varsin varmanpäälle tehdystä valinnasta mielenkiintoisen. Hillityt korut ja kauniisti laitetut hiukset kruunaavat kokonaisuuden.

Pisteenä ii:n päällä syvään uurrettu pääntie selkäpuolella. Linnan tämän vuoden juhlien onnistunein asu!

Ketkä olivat sinun suosikkejasi?

(kuvat: Yle & Helsingin Sanomat)