Ruotsalaiset lukiolaiset pääsevät sikäli helpommalla kuin suomalaiset, että kolmasluokkalaisia ei kiusata kirjoituksilla. Siitä seuraa, että abit eivät myöskään jää lukulomalle. Ja siksi kakkosista ei ikinä tule koulun vanhimpia. Eikä tietty näin ollen juhli vanhojenpäivääkään.

Pikkuisen päästiin kuitenkin fiilikseen täälläkin, kun bf:n tytär tanssi vanhoja Tampereella. Puku on Isan itse suunnittelema ja toteuttama. Lopputuloksena upea poltetun oranssin, punaruskean ja erityyppisten materiaalien muodostama kokonaisuus.  Pisteenä i:n päällä avonainen selkä ja pitkät solmitut nauhat. Ja täytyy kyllä sanoa, että rastoista voi tosiaankin saada todella makean kampauksen.

Ensi perjantaina on ohjelmassa vihdoin ne karonkka-juhlallisuudet, joista tarkkasilmäinen lukija on saanut täältä lukea jo hyvissä ajoin ennen joulua. Mintun asu on vielä hienoista säätöä vaille. Bf sen sijaan alkaa olla täysin ready. NK:lta löytyi pisteeksi iin päälle aivan hillittömän ihana naru kaulaan…

Mistähän muuten johtuu, että solmioitten valitseminen on niin hauskaa puuhaa?

Tämä viikko onkin aivan poikkeuksellisen mainiota aikaa juhlpukuinspiraatiota etsivälle. Ensin voi viihdyttää itseään arvostelemalla Linnan Juhlien virityksiä ja heti perjantaina marssii Nobel-juhlien mekkokavalkadi telkkariin.

Arvioin tämän vuoden Itsenäisyyspäiväpukuja täysin itsekkäästä näkökulmasta – sopisiko mekko itselleni – unohtaen kantajan persoonan, aseman ja mahdollisen messagen, jonka hän puvullaan haluaa ympäröivälle maailmalle viestittää. Top kolmoseen päätyi keskenään varsin erilaisia pukuja.

Lumilautailija Enni Rukajärvi saa noin ziljoona pistettä kankaan kivasta kuosista ja puvun epäsymmetrisestä leikkauksesta. Siitä huolimatta jokin siinä mättää… Erittäin kelvokas inspiraation lähde eniveis.

Assi Koivisto on ennenkin päätynyt suosikkilistoilleni. Tämänvuotinen suklaanruskea, mielenkiintoisesti kolmiulotteinen mekko sopii kantajalleen uskomattoman hyvin. Malli on varsin klassinen, mutta materiaali tuo yleisilmeeseen sopivasti mielenkiintoista särmää, joten kokonaisuus on kaikkea muuta kuin tylsä.

Jutta Urpilaisen puku (jolle kuva ei kyllä tee yhtään oikeutta) on top kolmikossa oikeastaan ennemminkin edustamassa sitä kuviollisten iltapukujen linjaa, josta pidän kovasti. Parhaimmillaan näyttävä graafinen kuviointi toimii puvussa leikkauksen tai drapeerauksen kaltaisena, korumaisena yksityiskohtana. Idea on mielestäni kiehtova…

Välillä on suorastaan harmi, että itsellä ei ole velvollisuutta hankkia komiaa pitkää juhlapukua joka vuosi.

Sain eilen mahtavia uutisia! Erittäin hyvä ystäväni väittelee tohtoriksi tammikuun puolivälissä!! Ainoa miinuspuoli asiassa on se, että päivämäärä on tismaleen sama kuin Indiedaysin 1 v. synttäreitten – mutta jotenkin tällaisilla tapahtumilla on taipumus kasaantua aina samoille päiville. Valinta on tottakai päivänselvä ja karonkkakelpoisen mekon metsästys on jo alkanut. Jos ei nyt ihan konkreettisesti, niin ainakin ajatuksen tasolla. Aivan mielettömän mahtavaa, että kerrankin on hyvä syy pukeutua oikeasti pitkään pukuun.

Ihan ensimmäinen ja spontaani mielikuva oli, että en haluaisi pukeutua klassisentylsään mustaan, enkä tangokuningattarien suosimiin sateenkaaren väreihin enkä etenkään “olen niin kovin kovin juhlava” -fiilistä kirkuvaan pitsiin…. Jostain käsittämättömästä syystä sain päähäni, että mekon pitäisi olla kuviollinen. Inspiraatiosurffailu ei oikein vakuuttanut päähänpiston järjellisyydestä. Kaunis kuviollinen juhlamekko taitaa olla ihan mahdoton yhtälö. Vaihtoehtoisia lookeja on silti useita:

“Rantamekko/saronki -look á la Jessica Biel” 

“Isoäidin olohuoneenverhot -look á la Eva Mendes”

“Joululahjayöpaita -look á la Diane von Furstenberg”

“Mad Max 2 goes gala -look á la Kristen Wiig”

Ihan kokonaan en ole kuitenkaan luovuttanut.

Michael Korsin hillitynkuviollinen juhlamekko on hyvin lähellä täydellisyyttä. Kepeämpi ja vähemmän pömpöösi kuin satiininhohtoiset “suuret” iltapuvut. Tykkään myös kovasti miehustan leikkauksesta.  Veikkaisin, että tuo on selän paljaaksi jättävä halterneck. Sensuelli ja seksy olematta kuitenkaan lainkaan tyrkky… Eli just sopiva akateemisiin juhlallisuuksiin!

Metsästys on siis alkanut ja vinkkejä hyvistä kohteista otetaan riemulla vastaan. Tammikuun puoliväli on pikemmin kuin pian ja puolet ajasta tulee vietettyä bikineissä, mielessä ihan muut asiat kuin pitkät juhlapuvut. Voipi olla, että tässä tulee vielä kiirus. Sen verran ajattelin kuitenkin olla realisti, että en edes suunnittele ompelevani itse “unelmieni mekkoa”. 🙂

Taannoisella katumuotikuvaussessiolla tarttui kameraan kasapäin persoonallisia ja inspiroivia tyylejä. Vaikkei kaikkea haluaisikaan itse toteuttaa ihan yksyhteen, voi kuitenkin helposti huomata, että klassinen tyyli pukee myös nuorempia – ja että ripaus huumoria sävyttää kivasti muuten tiukkaa meininkiä…

Saman

Tennarit/Polo Ralph Lauren, farkut/Levi’s, paita/Polo Ralph Lauren, takki/Madison, laukku/Polo Ralph Lauren

Amanda

Toppi/Gina Tricot, tennarit/ostettu Japanista, hame/2nd hand, korut itse tehtyjä.