Välillä tuntuu, että en käytä mitään muita paitoja kuin erilaisia teeppareita. Eikä siinä mitään vikaa periaatteessa kai ole, mutta suoraan sanottuna olen niin kyllästynyt erityisesti töissä käyttämiini vaatteisiin, että nyt on pakko keksiä jotain. Olen tsempannut ihan tietoisesti, että garderobistani löytyisi jotain kivoja paitatyyppisiä asioita, jotka olisi vähän enemmän vaatemaisia kuin perus t-paita.
Yksi viimeisimmistä hankinnoistani on Nelly.comin alesta löytynyt Vero Modan hauska pallollinen peplum-toppi.

Tykkään kovasti paidan mallista, joka kieltämättä on aikas teepparimainen pyöreine päänteineen ja suorine leikkauksineen. Sifonkimainen läpikuultava materiaali, kivasti vähän pidemmät lyhyet hihat ja tietty tuo peplum-hörselö tekevät kuitenkin kokonaisuudesta ihan puetun. Lisäksi vaalea savenharmaa väri ja optisesti hassusti erikokoiset pallot antavat pikkuisen kaivattua twistiä.
Olen siis erittäin tyytyväinen hankintaani ja jotenkin tuntuu, että tällä samalla linjalla kun jatkaa, saattaisi toimistogarderobini pikkuhiljaa alkaa olla itseni näköinen. Sen itseni, joka tällä hetkellä ilmeisesti tunnen olevani. Vihdoinkin ehkä vähän aikuisempi? (kuvissa kuitenkin vielä aamunkosteat hiukset, ettei nyt vain menisi ihan liioitteluksi… :D)

 

• paita, Vero Moda
• hame, H&M
• sandaalit, Moheda
• aurinkolasit, Boss

Stiletoilla luonnikkaan näköisesti kävelemisen jälkeen ehkä haastavin pukeutumiseen liittyvä erityistaito on huivin solmiminen kivasti. Kuten korkokengät saisi myös huivi istahtaa luonnollisesti kokonaisuuten, lisäten sitä kuuluisaa pientä ekstraa ilman, että koko outfit kirkuu: “kattokaa ny, tällä olis tänään oikeen tällaset kengät/hauska huivi”.
Asustehuivivalikoimani on aikas mitätön. Ihan parin rakkaan lisäksi omistan käytännössä vain niitä lämmikkeeksi tarkoitettuja tylsiä villasysteemejä, joita ei kai koskaan ollut tarkoitettukaan varsinaisesti asusteeksi. Haluaisin kuitenkin oppia käyttämään erilaisia, eri mallisia ja kaikenlaisista materiaaleista tehtyjä huiveja tuomassa väriä ja vaihtelua asuihini.
Uskon, että tässä – niinkuin lähestulkoon kaikissa – asioissa, tekemällä ja testaamalla oppii. Ja onneksi moderni maailma on tehnyt opiskelun helpoksi, sillä Youtube tulvii toinen toistaan parempia tutoriaaleja. Jos joku oppii rakentamaan pommin Youtube-videon avulla, niin kai minä sitten solmimaan huivin kivan nonchalantisti ja tyylikkäästi?

Harjoitus tekee metsurin?

Noniin, se olis sitten kesäloman loppu tässä. Pikkuisen ihmetyttää, että milläköhän keinoilla sitä saa itsensä huomenna toimistolle, mutta eiköhän se siitä. Pitää vain laittaa herätyskello soittamaan normaaliin aikaan vartin yli kuusi, siitä se sitten mene autopilotilla eteenpäin toivottavasti ihan vanhasta muistista. Se hyvä puoli näissä viime päivien ei-niin-aurinkoisissa lomakeleissä on ollut, että eilen tuli silitettyä kasa toimistovaatteita valmiiksi kaappiin odottamaan. Ei siis tarvitse pelätä, että hyökkään takaisin sorvin ääreen lomaunivormussani, Filippa K:n farkkushortseissa ja jossain epämääräisessä nirunarutopissa. Ainakaan toivoakseni.
Tänään on kyllä kesäkelit hemmotelleet ja päästiin vihdoinkin vähän makoilemaan Peetun kanssa bikinit päällä tuohon meidän brygganille. Sain luettua loppuun Gotlannin hotellin pokkarihyllystä löytyneen Jeanette Wintersonin “Ei appelsiini ole ainoa hedelmä” -romaanin (ruotsiksi tosin…). Ihan mielenkiintoinen lukukokemus tällaiselle normaalisti vain kevyitä pokkareita ahmivalle peruslukijalle. En kyllä voi väittää, että olisin ollut ihan koko ajan kympillä mukana kaikissa lyyrisissä fantasia-jaksoissa.
Viimeisen lomapäivän ohjelmaan on kuulunut myös iltauinti lähijärvessä (edelleenkin jaksaa harmittaa, että tuo ihan vieressä oleva kanaali, merivettä siis, ei ole uimakelpoinen!). En ollut uskoa silmiäni, kun näin, että järvivesi on mittarin mukaan vain karvan verran alle 26 astetta! Aikas ihanaa!!
Kuumaa on kyllä ollut muutenkin. Sisällä kämpässä aivan paistuu. Ikkunoita vaan ei oikein uskalla pitää kovin isolla auki, kun Sailor Moon on niin pieni ja hölmö ja käsittämättömän nopea käänteissään. Tosin tänään on kyllä ollut niin älyttömän lämmin, että kissatkin vaan makaa reporankana.

Töihin paluu on taas kerran pistänyt miettimään omaa garderobia ja miten sen eri osa-alueet voisi saada toimimaan saumattomasti keskenään. Vähemmälläkin pärjäisi, jos olisi edes jonkinlaiset suuntaviivat tiedossa. Ja kiinnostavaan, vaihtelevaan pukeutumiseenkaan ei välttämättä tarvitse mitään ihan tolkutonta vaatevarastoa.
Nämä ajatukset lähtivät itseasiassa hyrräämään päässäni Tinnin kanssa Gotlannissa reissatessani. Kauniisti ja inspiroivasti pukeutuva ystäväni on mm. todennut, että keltainen on hänen värinsä. Niinpä kaikki aksentit pelaavat kivalla tavalla yhteen ja tuovat vaihtelua mihin tahansa kokonaisuuteen.
Reissun jälkeen päätin, että teen kaikkeni, jotta edes toimistovaatevarastoni muodostaisi jonkinlaisen kokonaisuuden ja että yritän opetella käyttämään edes joitakin muita värejä suojavärieni mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi.

Toinen asia, johon haluan keskittyä vielä tähän astista enemmän on se, että hankin vain hyviä, laadukkaita ja ajattomia vaatteita kaikenkarvaisten “pikahankintojen” sijaan. Tosin omassa käytössäni nuo pikahankinnatkin kestävät yleensä vuosikausia – eli sikäli en harrasta mitään kertakulutusta, mutta laadukkaampien ja harkitumpien hankintojen käyttämisessä on ihan toisenlainen ilo ja mielihyvän tunne kuin jossain keskinkertaisenookoossa alehankinnassa.
Tosin nyt täytyy tunnustaa, että ennen näitä pohdintoja tulin tilanneeksi sekä Henkalta että Nellyltä vähän alekampetta, hyviä ostoksia mielestäni kyllä, joita ei ole vielä täällä blogissa esitelty. Eli ihan uudenvuodenlupaustyyppiseen uuteen alkuun ei täydellisen garderobin metsästyksessä päästä tälläkään kertaa.

Nyt täytyy sanoa, että en oikein tiedä Tinnin ihanan Gotlannin ilta-asun yksityiskohtia. Aurinkolasit on Miu Miu, korut Lapponia ja sandaalit ostettu Tinnin muutaman viikon takaiselta Italian reissulta. Muuten pyydän saada palata aiheeseen. Aivan ihanan inspiroiva asukokonaisuus eniveis!
EDIT: toppi on Hoss, ostettu Barcelonasta ja housut Alan Red, ostettu Muotikuusta.

Jokaisen modernin naisen garderobista tulisi löytyä yksi veretseisauttava punainen mekko. Mikään muu vaate ei hengi samalla tavalla viehätysvoimaa, naisellisuutta, itsenäsyyttä ja omanarvontuntoa kuin se. Pikkumustalle toki kaikki kunnia joka paikkaan sopivana yleisvaatteena, mutta pikkupunainen – se on statement-klassikko, jolla on vähintään yhtä pitkä odotettavissa oleva elinikä kuin mustalla siskollaan.
Olin itseasiassa ajatellut, että toissalauantain kummitytön lakkiaisiin haluan ehdottomasti pukeutua kirkkaanpunaiseen mekkoon. Laitoin aika hillittömän rivin punaisia ja sen sukulaisia versioita aiheesta sekä Shopbopin sydänlistalle että Net-a-Porterin wish listille. Päätin, että hyvän mekon osuessa kohdalle, ostopäätös ei ole ensisijaisesti hintakysymys.

Voin kertoa, että kummastakaan suosikkinettikaupastani ei löytynyt yhtäkään punaista mekkoa, jota olisin halunnun vähääkään. Vanha tumman viininpunainen Diane von Furstenbergini palveli juhlissa oikein kivasti, enkä sitten ajatellut asiaa sen kummemmin.
Paitsi sitten, kun piti toimia makutuomarina Tinnin lauantaiselle häävieraspukeutumiselle.
Jostain rakkaan ja klassisen keski-eurooppalaisen tyylikkään BFF:ni garderobin perukoilta löytyi yhtäkkiä maailman täydellisin punainen mekko – kuulemma löytö joltain lukuisilta matkoilta.

Kauniisti ja todella vartaloa imartelevasti drapeerattu mekko on pääosin viskoosijerseytä ja lyckraa. Alkukesän iltoihin lämmikkeeksi valikoitui luonnonvalkoinen a-linjainen, shaalikauluksinen neulejakku. Asuun sopivasta laukusta käytiin kiivaita keskusteluja, mutta tietääkseni itse tapahtumaan päätyi myös tuo kaunis himmeästi kullanhohtoinen ja aavistuksen retro-henkinen clutch, joka oli oma suosikkini. (Stylisti-pisteitä keräilee tässä näin hän)

Seuraava missioni on ehdottomasti metsästää yhtä kaunis pikkupunainen kuin tuo Tinnin ihanasti drapeerattu mekko! Voin kertoa, että ainakaan juuri tällä hetkellä sen paremmin Shopbopissa kuin Net-a-Porterissakaan ei ole tarjolla mitään, mikä olisi lähimainkaan yhtä ihanan ja vartaloa kauniisti muokkaavan oloinen. Tinni on kyllä malliesimerkki siitä, että aina joskus tosiaankin kannattaa vain yhtäkkiä päätyä sisään siihen matkoilla bongattuun suloiseen putiikkiin – eikä vain ottaa kuvaa näyteikkunasta blogia varten. Haha!

 

• mekko, Hoss
• neuletakki, Repeat
• sandaalit, Geox
• korut, Lapponia
• laukku, Ulla-äidin varastoista 60-luvulta

Terkkuja Tampereelta!
Perjantai ja eilinen meni niin tiiviisti ensin kummitytön juhlia valmistellessa ja sitten itse juhlimisessa, että blogihommat (ja jopa Instagram!) on jäänyt ihan varjoon. Olen mm. silittänyt 7 metriä pöytäliinaa, roudannut yläkerran naapurilta lainaan pinon (jos toisenkin astioita), toiminut couscous-salaatin maun tarkistajana, pillittänyt onnesta, pillittänyt nostalgisuudessani, pillittänyt kaiken ihanuudesta, ommellut yllättäen irti paukahtaneita nappeja, täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta, pelastanut sateessa räjähtämispisteeseen päätyneen nutturakampauksen, ollut pakahtua onnesta, kun käytännöllisesti kaikki rakkaat ihmiseni ovat ympärilläni, päivitellyt tätimäisesti hujopeiksi venähtäneiden nuorten ihmisten metamorfoosia, kaatanut ziljoona lasia kuohuviiniä (en kaikkia itselleni!), pitänyt puheen, jossa punainen lanka ei hävinnyt kuin pari kertaa, syönyt enemmän herkkuja kuin jouluna, uutena vuonna ja juhannuksena yhteensä, iloinnut siitä, että olen saanut häärätä Tukholman au pairina järkkäämässä näin hienoja ja tunnelmaltaan mukavia juhlia yhdessä Karkin ja Peetun kanssa ja ollut kaiken aikaa hurjan ylpeä ja onnellinen upeasta lakin saaneesta kummityttärestäni!
Ja ihan ihan pikkuisen olen ollut nostalginen. Ajatellut sitä, miten vähän aikaa oikeastaan tuntuu olevan siitä, kun kummityttöni äidin kanssa poseerasimme lakit päässä, poski poskea vasten Rellun edessä…

Lapsistahan sen ajan kulun vain huomaa, itse emme ole muuttuneet yhtään. Ehe ehe… Piti tehdä replica meidän lakkiaispäivänä otetusta kuvasta, mutta täytyy sanoa, että vaikka muuten kaikki onkin ihan yks-yhteen, tuoreen ylioppilaan Master of the Universe -hymyä on kyllä äärimmäisen vaikea toisintaa milloinkaan tuon päivän jälkeen.

Odotellaan juhlakalua saapuvaksi koulun juhlista kukitettavaksi pihamaalle. Karkki ja Peetu poussaa äidinkin ex-koulun, Rellun, edessä. Taas tässäkin kohtaa piti vähän vetistellä… (Karkilla Filippa K:n mekko, H&M:n jakku ja Acnen nilkkurit, Peetulla Nelly.comista tilattu mekko, BLK DNM nahkarotsi ja Marc Jacobsin ballerinat)

Onnea, onnea rakas kummityttö!!! (Juhlamekko tilattu Asokselta)

Hunaja-soijamarinoitua tofua seesaminsiemenien kanssa, fetajuusto-pinaattipiirakkaa, paahdetuilla pinjansiemenillä, aurajuuston muruilla ja tuoreella ananaksella pimpattua raikasta vihersalaattia.

Kuvaushetkellä pöydästä puuttuu valitettavasti vielä kummilapsen isän itse tekemä jääkellarin lohi, aivan mielettömän herkulliset sitruunaiset kalapullat, oliiveilla höystetty sipulipiirakka ja kapriskastike. Allekirjoittanut kun luuli, että tässä tämä nyt jo alkaa olla.

Peetun taivaallista tsatsikia, appelsiinimarinoidut porkkanat ja yrttinen couscous-salaatti marinoitujen kesäkurpitsojen, munakoisojen, aurinkokuivattujen tomaattien ja papujen kanssa.

Sitruunahyytelökakku raparperipohjalla ja mansikoilla, ganache-kuorrutettu suklaakakku (to die for!).

Suklaamousse-viininmarjahyytelökakku, tummat ja vaaleat suklaapikkuleivät, appelsiinilastuset ja minttu-suklaamarenkeja.
Kaikki ruuat, niin suolaiset kuin makeatkin, oli itse alusta loppuun asti rakkaudella (ja pienellä määrällä hikeä sekä aivan satunnaisten ärräpäiden siivittämänä) valmistettu!

Niin – mainitsinko jo – että kummitäti täällä on aika reteenä kummilapsen huikeasta menestyksestä!

Peetun kanssa valmistaudutaan päivän juhlallisuuksiin.

Vielä kotona kun sovittelin tuota jo pari vuotta vanhaa Diane von Furstenbergin mekkoa, se tuntui poikkeuksellisen väljältä. Juhlapäiväksi oli tapahtunut jotain kummallista turpoamista, mutta en sitten kuitenkaan päätynyt mihinkään mukana olevista b-vaihtoehdoista. Sovin ainakin värin puolesta mainiosti ihanan juhlakodin sisustukseen tummassa violetinviininpunaisessa mekossani.

Puheen jälkeen. Lääketieteelliseen matkalla oleva tuore ylioppilas, kummitäti, äiti ja joukko haltijakummeja.
Nyt on tiedossa reilu viikko lomailua Tampereella, pieni visiitti Helsinkiin, retki Saarikyliin ja kauan odotettu akvarellikurssi. Blogi kuitenkin päivittyy säännöllisesti, yksi kiva kilpailu on tulossa ja varmaan laitan sen eiliselle lauantaille suunnitellun “viikon drinksu” -ohjeen ilmoille joskus tässä lähiaikoina. Ja hei – huomiselle on luvattu aurinkoa! Ei paha!