Huh, huh, millainen päivä! Olen jännittänyt jo eilisestä alkaen suomalaisen tasa-arvon puolesta ja vaikka olin toimistolla, en voinut estää onnen kyyneleitä, kun kuulin, että eduskunta on hyväksynyt äänin 105 – 92 aloitteen sukupuolineutraalista avioliitosta. Päivän mittaan oli kyyneleet koko ajan lähellä, kun luin facebookista ihmisten onnellisia reaktioita. Hienoa, että eduskunta vihdoinkin ymmärsi itselleen perustuslaissa määrätyn tehtävän: ihmisten diskriminoinnin ja epätasa-arvoisen kohtelun poistamisen lainsäädännön avulla.
Sen lisäksi tämä päivä jää historiankirjoituksiin päivänä, jolloin ensimmäinen kansalaisaloite ikinä, meni läpi. Hienoa ja merkittavää sekin.
Voittotunnelmien lisäksi olen pääasiassa yrittänyt vältellä kaikkien ziljoonien nettikauppojen erittäin houkuttelevia “Black Friday” -tarjouksia. Jotta eläisin niinkuin opettaisin, on nyt korkea aika pitää huolta, että joulunalusajan budjetti ei räjähdä käsiin.
Shoppailun sijaan olen surffannut inspiraatiota ensi viikon perjantain pikkujouluihin. Meillä töissä on tapana, että juhlatoimikunta keksii tapahtumalle aina jonkun teeman ja yleensä koko toimiston väki pukeutuu ainakin jossain määrin sen mukaisesti. Tämän vuoden pikkujouluja juhlitaan 90-luvun hengessä. Hiukan vaikeaksi pukeutumisen tekee se, että kysymyksessä ei varsinaisesti ole naamiaiset, vaan tavoitteena olisi jotenkin hauskasti ja/tai tyylikkäästi ilmaista teemaa asussaan. Onneksi ysäriltä ei esikuvia puutu… Tässä suosikkini tähän mennessä:
CLUELESS

Ultimate suosikkihömppäleffani ysärin puolivälistä! Aikana ennen Gossip Girlsejä ja SATSia Cluelessin tyyli ja meininki tuntui ihan hillittömän raikkaalta ja vapauttavalta. Okei, olin tietty tuohon aikaan pikkulapsi- ja vauvakoomassa elävä äiti, joten mitään järin älyllistä en kai olisi pystynyt sulattamaankaan.
Kun kuulin pikkujoulujen ysäriteemasta, ensimmäinen ajatukseni oli, että haluan hakea inspiraationi nimenomaan Clueless-elokuvasta. Juuri nyt en ole kuitenkaan ihan varma, kuinka kivan näköinen superlyhyt tartan-hame, leveä hiuspanta tai nailonpolvisukat olisivat… Sen sijaan mary-janet toimii mainiosti ja Cherin (Alicia Silverstone) hiukset olisivat kaiketi toteutettavissa.
FRIENDS

Varmasti mikään ei kiteytä paremmin ysärin “tavallista” – siis eri musiikki-genrejen ulkopuolella olevaa – muotia kuin edelleen yhtä ihana tv-sarja Frendit. Keräsin kollaasiin kuvia vuosien 1994 – 97 tuotantokausilta. Skottiruutuinen superlyhyt hame ja polvisukat näkyy tässäkin, mutta myös kaulaa kuristavat kaulakorut, ysärin puolivälin yllättävänkin pöyhkeät kampaukset ja alusvaatemaiset juhlamekot.
Hämmästyttävän pienestä on välillä ajan henki luettavissa. Itselläni pisti silmään esimerkiksi tuo, miten spagetti-olkaimisten mekkojen olkaimet lähtevät melkein kainaloista. Ja juuri niinhän ne silloin teki! Samoin tuon alarivissä vasemmalla Rachelin päällä olevan topin pääntie on suora flashback 90-luvulle.
SPICE GIRLS

Vähän myöhempää ja aavistuksen rajumpaa ysäriä edustaa meidän perheen naisväen keskuudessa yltiösuurta suosiota nauttinut Spice Girls. Jos pikkujoulumme olisi naamiaiset, asia olisi aivan selvä, pukeutuisin ehdottomasti Mel C:n Sporty Spice -hahmoon! Hän oli suosikkini kaikista jo aikoinaan – ja tekisin sen vähintäänkin tribuuttina Girl Powerille. Mutta kysymyksessä ei ole naamiaiset, joten jotain muuta on kehitettävä.
Hauskoilla paksupohjaisilla popoilla ja baby-doll -mallisella juhlamekolla homma olisi hoidettavissa ihan kätsysti. Ajatuksena on kuitenkin, että en investoisi mitään merkittäviä summia vetimiin, joille aivan varmasti ei tule olemaan jatkossa enää mitään käyttöä.
No, onhan tässä vielä melkein viikko aikaa miettiä. Kai sitten juoksen perjantaina lounastunnilla lähimpään urheiluvaatekauppaan Adidaksen track suitia etsimään, jos en muuta keksi.
Kuvat: Clueless, Friends, Spice Girls

Eikös pukuleikkien yksi hienous piilekin siinä, että samalla voi testata elämää toisenlaisen identiteetin kanssa? Naamiaisissa voi tietty irrotella ihan kunnolla ja päästää salaisen minänsä esille. Mutta myös ihan tavallisessa arjessa voi leikkiä pukuleikkejä ja pukeutua kunkin päivän haasteita vastaavalla tavalla.
Yksi kollegani sanoi tänään, että hänelle tulee mieleen paidastani heidän 6-vuotias naapurinpoika. Poika on kuulemma innokas superhero-fani ja pukeutuu mielellään tönköistä materiaaleista valmistettuihin Hämis-, Batman- ja mitä-näitä-nyt-on -pukuihin. Hoksasin heti, että vähän supernainen-olo tässä on ollutkin.

No ei vais – tänään oli aika helppoa olla supernainen. Koko päivän vaikein haaste kun oli päästä aamulla sängystä ylös. En voi mitenkään käsittää, miten nuo perheen kaksi karvakuonoa onkin ajastettu niin, että ne saapuvat lämpiminä, pörisevinä kisukerinä masuni päälle makoilemaan sen jälkeen, kun olen torkuttanut herätyskelloa jo pari kertaa… Ihan kuin lämpimien peittojen alta poistuminen ei olisi tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin.
Supernainen-paitani on siis Henkkamaukan Alexander  Wang -mallistosta. Se on ollut jo muutaman kerran toimistolla, mutta nyt vasta sain ensimmäiset asukuvat otettua. Tykkään pitää sitä juuri noin: valkoiseen kauluspaitaan ja mustiin pillifarkkuihin yhdistettynä. Ilman kaulusten tuomaa asiallisuutta scuba-paita voisi tuntua toimistolla vähän turhankin rennolta.

Toimistopäivän aikana ei mitään varsinaisia supervoimia tarvittu. (Tästä tuli mieleeni juttu, tai paremminkin iskulause, jonka bongasin jostain leffasta tai ehkä tv-sarjasta. Siinä tyyppi avasi keskustelun viehättävän kohteen kanssa kysymällä “what’s your superpower”! Olen siitä lähtien halunnut käyttää sitä, mutta sitten itsellä pitäisi olla joku tosi cool supervoima, enkä ole vielä keksinyt, että mikä se olisi… Ihme juttu, että olen edelleen sinkku. Eikö??)
Nyt illalla sen sijaan supervoimat olivat hyvinkin tarpeen. Päätin tehdä itselleni makoisan ja terveellisen vihersmoothien iltapalaksi. Iskin blenderiin tuoretta pinaattia, pätkän kurkkua, pellavansiemeniä, chia-siemeniä, puolikkaan puristetun sitruunan mehun ja kolmen sentin pätkän tuoretta inkivääriä. Lisäksi vähän vettä ja jäitä.

Huruttelin ainekset tasaiseksi ja lopputuloksena oli herkullisen tummanvihreä smoothie, joka maistui…. Tiedättekö, kun olin pieni, mummolassani oli lehmiä. Niitä varten viljeltiin heinää, joka loppukesästä kerättiin ensin heinäseipäille kuivumaan ja kärrättiin sitten navetan vintille ja aittaan. Siellä heinien seassa oli usein navetta- ja aittakissojen pentuja, joita kävin aina katsomassa ja joskus jopa paijaamassakin, jos äitikissa oli suotuisalla päällä.
Kuivaan heinään, sen tuoksuun ja heinäpölyn makuun suussa, liittyy siis paljon mukavia ja lämpimiä muistoja. Siitä huolimatta en todellakaan toivo, että vihersmoothieni maistuu tismalleen juuri siltä! Keskitin siis supervoimani ja kiskoin smoothien alas, vaikka ei se kyllä hyvää ollut. Lupaan, että sen ohjetta ei täällä blogissa tulla näkemään!

 

• paita, Alexander Wang for H&M
• kauluspaita, Whyred
• farkut, Weekday
• tennarit, Nike

Tampereella, vanhassa kotikaupungissani, on tänään tullut lunta. Sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä, onhan jo lokakuun puoliväli ohitettu. Täällä meillä Tukholmassa sinnitellään vielä kohtuullisesti plussan puolella jopa näin myöhään iltaisin, mutta kyllä tuuli sen verran jo kirpistelee poskilla, että eipä taida kestää kovin kauaa, kun täälläkin on jo ihan oikea talvi.
Talvivaateinventaarioni tulos on se, että takkiosastolla kaikki on ihan ookoo (vaikka toki kamelinkarvainen villakangaspalttoo ja vedenpitävä toppaparka mahtuisivat garderobiin), eikä kenkiäkään ole mikään pakko hamstrata (Primebootsit on tosin edelleen I want -listalla). Sen sijaan asusteosastolla on aika tyhjää. Hanskojen kanssa en enää jaksa alkaa leikkiä – hukkaan jokaikisen talvisesongin aikana noin ziljoona paria sormikkaita, joten olen päätynyt käyttämään H&M:n tuplapaketissa myytäviä halpiksia ihan vain siksi.
Lämmin, ihana huivi puuttuu ja voisin ensimmäistä kertaa vuosikausiin harkita myös pipan hankkimista.

Acnen terrazzo black väriseen Canada -huiviin ihastuin jo kesällä, kun Tinni oli täällä ja kävi ostamassa tyttärelleen, kummilapselleni, harmaan version Tukholman-tuliaisiksi. Materiaali on aivan ihanan pehmeää villaa ja kuosi tuo mielestäni juuri tismalleen kivasti ilmettä ja kolmiulotteisuutta. Ensi perjantaina on palkkapäivä… Vaikuttaa vähän siltä, että kotimatka tulee kulkemaan Acnen putiikin kautta.

Toinen ostoslistalla oleva asia on & Other Storiesin kashmir-villainen neulehuivi ja -pipa -setti kauniina vaaleanharmaana. Näitä en ole vielä käynyt tsekkaamassa livenä, mutta olen aika varma, että myös sekä huivi että pipa päätyvät helpottamaan henkilökohtaista talvesta selviytymistäni. Useammassakin blogissa olen törmännyt ko. komboon eikä kellään ole ollut pahaa sanottavaa neuleiden laadusta. Edullisesta kashmirista ei aina voi olla niin varma, joten lopullisen päätöksen teen tietty vasta face-to-face -kontaktin jälkeen.
Kuvat: Acne ja & Other Stories

Selailin viime kesän kuvasaalista ja silmiini osui Stockholm Music & Arts -festareilla bongaamani kaunis ruusumekko. Kuosi ja malli vaikuttaa etäisesti tutulta. Olisikohan jollain ystävälläni samanlainen? Jotenkin en saa nyt mekkoa ollenkaan pois mielestäni, mutta en kuolemaksenikaan muista, mistä se on peräisin. Melkein veikkaisin H&M:ää, mutta en ole varma.
Mieleni tekisi kovasti alkaa haravoida nettiä, jos vaikka onnistaisi ja löytäisin ihanan ruusumekon jostain käytettynä. Hommaa helpottaisi kummasti, jos tietäisi esmes valmistajan. Eli jos joku sielä ruudun toisella puolella tunnistaa mekon, niin kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!

On tainnut tulla jo aika selväksi, että en ole mikään syksyihminen. En edes oikein tiedä, mikä siinä niin pahasti tökkii. Kai se on se pimeys ja jossain määrin myös kylmyyskin – mutta ennenkaikkea kammoksun sitä, että voi mennä viikkoja ilman pilkahdustakaan auringosta.
Syyspukeutuminen on kuitenkin kivaa. Tykkään neuleista ja syksyn väriskaalasta, kerrospukeutumisesta ja kesäkautta topakammista kengistä. Näin vuodenaikojen vaihteessa kaipaan kuitenkin aina hiukan inspiraatiota ja helposti ensimmäinen ajatus on, että mitä kaikkea uutta sitä nyt oikein taas tarvitseekaan garderobin täydennykseksi. Mielessäni olin jo listannut, että ainakin muutamat paidat, ruskeat bootsit ja uusi laukku ja mitä kaikkea vielä, pitäisi hankkia, että olo olisi riittävän ajankohtainen.
Ihana MouMou haastoi juuri oikeaan aikaan pohtimaan syyspukeutumista lähtökohtana oma vaatevarasto. Kävin läpi kaikki blogissa julkaisemani päivän asu -kuvat viime vuoden syys-, loka-, marras- ja joulukuulta ja huomasin, että enpä kuulkaa taida tarvita oikeastaan mitään varsinaisesti uutta (paitsi ehkä sen laukun…). Pukeudun ihan mielelläni tänä syksynä ihan tismalleen samoin kuin viime vuonnakin. Sen sijaan taidan alkaa tsempata tuon tukkani kanssa. Onhan se nyt vähän noloa, että hiukset ovat kertakaikkiaan aina ihan samalla lailla.. 😀

• Viime syksyn huippuhankinta, mustat Dr. Martens -nilkkurit tulee jälleen olemaan yksi pukeutumiseni rakkaimpia peruspalikoita. Pienen kesytyksen jälkeen niistä tuli niin hyvät jalkaan, että olen lähestulkoon kaivannut viileämpiä kelejä, että saisin taas käyttää niitä. T-paita ja jakku -kombo on se, mistä yritän vähän kouluttaa itseäni pois, mutta kyllähän sitä aina joskus voi vähän rentoilla, kunhan ei joka päivä!
• Beigeä ja valkoista syksyyn ja talveen – me likes! Acne Studion neulepaidan alla oleva Filippa K:n silkkipaita jatkaa sekin suosikkina. Hiukan laatikkomaisesti mitoitetuissa neuleissa aion viihtyä tämänkin pimeän kauden. En panisi yhtään pahakseni, vaikka löytäisin kauniin tummansinisen tai teräksenharmaan neuleen vanhaa kunnon patenttineuletta vielä lisäksi.
• Kauluspaitaa, neuletta, hametta ja pikkuisen korkoa, kyllä kiitos. Ripaus väriä asussa tekee myös hyvää sielulle. Jalassa H&M:n kevyet kiilanilkkurit, mutta melkein luulen, että tänä syksynä enemmän tulee käytettyä Acnen poninkarvaisia Pistoleita.
• Yksi garderobini kestotähtiä on ollut jo useamman vuoden ajan ziljoona vuotta sitten hankkimani Acnen biker. Enpä usko, että tilanne muuttuu myöskään nyt tänä syksynä. Sen sijaan himoitsen klassista kaksirivistä Burberryn trenssiä, mutta se voi tulla elämääni myös joskus muulloin. Ikuisuushankintojen kanssa kun ei ole niin kiire.

• Operaatio “toimiva toimistogarderobi” jatkuu. Olen hahmottelemassa laajempaa pukeutusmispalapeliteoriaa, jonka avulla kolmen viikon kiertävän asukokonaisuusvalikoiman ansiosta aina olisi töihin jotain kivaa päällepantavaa. H&M:n pliseerattu, tyylitellysti camo-kuosinen hame on  ollut aivan yltiökovalla käytöllä. Kapeiden hameideni seuraksi kaipaisin toisetkin heiluhelmat – mielellään jopa pohjepituisena.
• Koulupoika-look on aina vedonnut. Peetun 2nd hand -löytö, täysvillainen slipari, pysynee edelleen käytössä, Acnen farkutkin toimivat edelleen. Sen sijaan ihanat mustikansiniset Karhut alkaa mennä varpaan päältä puhki. Vielä niitä kehtaa käyttää, kun laittaa tummat sukat, mutta ei kyllä enää montaa kertaa. Piintyneenä tennarifanina pitänee hankkia jotkut korvaavat. Hiukan tekisi mieleni mustia Air Maxeja, mutta en ole vielä päättänyt…
• Prässihousut ja valkoiset kaulukset kuuluvat ilman muuta tämän(kin) syyskauden vakio-ohjelmaan. Melkein kaikki kauluspaitani ovat alunperin miesten osastolta, tänä syksynä aion hankkia pari ihan itselleni mitoitettua kauluspaitaa. Peetu teki tilauksen Tailor Storesta ja sai aivan älyttömän hyvää palvelua ja tosi kivoja paitoja. Kunhan nyt vain saan aikaiseksi aion täydentää omaa office-garderobiani samassa paikassa.
• Siinä se nahkarotsi taas on. Suosikki mikä suosikki. Sen sijaan pitkästä kynähameesta en oikein tiedä… Se on nyt ollut jäähyllä reilusti yli puoli vuotta ja ehkä annan sille vielä mahdollisuuden. Sen sijaan Sandin lyhythihainen pooloneule pääsee aivan varmasti tehokäyttöön – enkä panisi pahakseni, vaikka löytäisin vielä pari hyvän mallista versiota aiheesta syyspukeutumista piristämään.

Tiedän monen bloggarin harrastavan aina sesongin vaihtuessa tai viimeistään vuoden lopussa erilaisia “parhaat päivän asut” -kokoelmia. Itse en ole sellaista ikinä tehnyt, mutta nyt tuntuu, että ehkä kannattaisi. Muistui nimittäin mieleen näiden kahdeksan asun lisäksi monta kivaa vaatetta, joka on aivan hautautunut jonnekin kaapin perukoille ja puoliksi unohtunut. Nyt tuntuu siltä, että en välttämättä tarvitsisi oikeastaan mitään uutta, mutta jotain kivoja päivityksiä voi hankkia vanhaa varastoa täydentämään. Suosittelen lämpimästi ei-bloggajiakin selailemaan sillä silmällä vähän vanhempia valokuvia itsestään. Tiedä, mitä aarteita sitä kautta löytää takaisin käyttöön!
Suurkiitokset MouMoulle erittäin antoisasta ja hauskasta haasteesta! Seuraavaksi haastan mukaan syyspukeutumisinspiraatiota miettimään Rillan, Dahlian, Marjukan ja Veeran. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kurkistelemaan teidän suunnitelmianne!
PS. Viime vuoden asukuvia selatessa tajusin, että olin vielä syyskuun lopussa töissä paljain säärin ja sandaalit jalassa. Eli vielä on… jne! 😀