Odottelen tässä juuri illan viimeisten näytösten alkamista. On ollut taas tosi kiva päivä! Tuntuu, että väkeä on paikalla vielä paljon eilistä enemmän. Tai sitten vaikutelma johtuu siitä, että fashionistat rohkenevat taas hengailla ulkona. Aurinko ja mukava lämpö tekivät tänään kaivatun paluun ohjelmistoon. Kieltämättä on aivan eri fiilikset ihan jo pelkästään sen vuoksi, että vettä ei tule taukoamatta niskaan…
Peetu on viettänyt tämän päivän muuttolaatikoita täytellen. Kovasti kyllä yritin houkutella neitoa seuraksi edes joihinkin näytöksiin, mutta on se hyvä, että edes joku meistä on käytännönläheinen realisti. Ikuisen aikaoptimistin mielestä sunnuntai tuntuu olevan vielä hyvin kaukana.
Tässä kuitenkin esittelyssä Peetun eilinen fashion cool muotiviikkoasu. Pikkumustan ja punaisen huulipunan kanssa ei vain voi mennä vikaan!

 

• mekko, Primark
• farkkutakki, Levi’s
• sukat, H&M
• kengät (Mintun), Vagabond

Tänään vasta on oikeastaan poletit alkanut putoilla kohdalleen. Elämä muuttuu aika perusteellisesti vajaan kahden viikon päästä. Peetu muuttaa ihan oikeasti noin ziljoonan kilometrin päähän Umeåån, eikä sieltä tosiaankaan matkusteta joka toinen viikonloppu kotiin äidin, siskon ja kisujen kanssa leikkimään.
Kyllähän sekin kieltämättä tuntui, kun Karkki keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti Uppsalaan. Ihmeen tyhjää, kun yksi perheenjäsen siirtyy asumaan pääasiassa toiseen osoitteeseen. Uppsala on kuitenkin lähellä ja Karkki hengasi usein pitkiä viikonloppuja torstaista maanantaihin kotona Tukholmassa. Sittemmin neito muutti takaisin kotikulmille ja nykyinen opiskelijakämppä on vaivattoman tunnelbana-matkan päässä meiltä.

Varsinkin nyt kesällä ollaan hengattu paljon kimpassa kotosalla. Tietty tytöillä on omat menonsa sekä yhdessä että erikseen, mutta varsinkin kisuvauvan saapumisen jälkeen ollaan oltu paljon yhdessä. Karkkikin on ollut koti-kotona kissavahtina tenttiin lukemassa, kun me Peetun kanssa ollaan oltu töissä. Enkä usko, että tulevaisuudessakaan mitään pahoja ongelmia kisujen hoitoon liittyen tuleekaan. Sen sijaan olen aivan realisti sen suhteen, että Karkin innostus kotona muuten vain olemiseen laskee varmasti aika oleellisesti sen jälkeen, kun täällä ei ole enää rakasta siskoa kaverina.
No, köyhän opiskelijan saa varmaankin houkuteltua käymään, kun lupaa sille hyvää ruokaa ja jätskiä jälkkäriksi. Pitääkin alkaa taas palautella muistiin Peetun “maailmanympärimatkan” aikaisia kokkailuoppejani…
Näiden haikeilujen kuvituksena on yksi kesän kivoimmista yhteisistä muistoistamme – Stockholm Music & Arts festivaali ja jonkin päivän viralliset festariasut. Mahottomaan helteeseen sopi hyvin V AVE Shoe Repairin loppuunmyynnistä löytämäni valkoinen liuhupaita. Paidan kuvio on jännästi osittain printti ja osittain aplikoitu.

• paita, V AVE Shoe Repair
• shortsit, Filippa K
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Ray Ban Aviator
• varpaiden kynsilakka, Lumene Gel Effect

• mekko, Primark
• aurinkolasit, Bvlgari

Kesämuistoja on kyllä kerätty vielä tänäänkin – tultiin nimittäin juuri ilta-uinnilta. Vaikka ilmassa onkin pikkuriikkinen aavistus tulossa olevan syksyn kirpeyttä, tuntuu yli 20 asteinen vesi vielä hyvinkin kesäiseltä.
 

Aika moni tuntuu jo huokailevan ihastuneesti teekupposten, villavilttien ja syksyisten kynttilätunnelmointien perään. Kaikille heille haluaisin ystävällismielisesti ilmoittaa, että elokuu on vielä aivan täysi kesäkuukausi! Tämän tajuamista edistää kyllä aika huomattavasti se, että olen töissä yrityksessä, jonka emoyhtiö on saksalainen. Pääkonttorin kollegat nimittäin lähtivät sankoin joukoin vasta viime viikolla ansaituille kesälomilleen. Vaikka oman toimiston pulssi onkin palautunut jo käytännöllisesti katsoen sille normaalille tasolle, on hienoista lomahankausta asioiden sujumisessa kuitenkin havaittavissa.
Onhan sitä kieltämättä pieniä loppukesämäisiä fiiliksiä ilmassa. Uimavesi on edelleen reilu kaksikymmentäasteista, mutta aamusella mereltä tuleva viima nipistää jo pienen aavistuksen paljaita sääriä ja illat pimenevät jo ihan selkeästi aikaisemmin. Asukuvat pitää napsia taas nykyisin varsin noileasti työpäivän jälkeen, muuten valo ei riitä.

Ja sitten vielä sellainen tärkeä syksyn merkki kuin koulujen alkaminen. Parin viime vuoden ajan koulukalenterin mukaan meillä on elänyt vain Karkki, mutta tänä syksynä myös Peetu aloittaa opiskelut. Tunnustetaan nyt tässä koko blogeja lukevalle maailmalle, että Peetua kieltämättä otti (ja ottaa edelleen) aika raskaasti päähän se, että unelmien opiskelupaikka Umeån yliopistossa ei nyt heti auennut. Kolmannelta varasijalta saattaa toki vielä päästä opiskelemaan, mutta kun arkkitehtiopintoihin otetaan vain kolmisenkymmentä uutta opiskelijaa vuosittain, voi sisäänpääsyn kanssa tässä vaiheessa olla kyllä aika hankalaa.
Peetun suunnitelma B on aloittaa diplomi-insinööriopinnot KTH:lla, mutta kuten sanottu, ihan hurjaa innostusta tämä vaihtoehto ei herätä.

Hiukan kuitenkin ilahduttaa uusi hieno Michael Korsin “Large Gilmor” Leather Tote -laukku. Upea, pehmeä nahka, kaunis lämmin keskiruskea sävy ja erittäin näppärästi sijoitetut monet taskut ovat erityisesti mieluiset. Hiukan Peetua arvelutti kultaosien runsaus ja bling-bling -henkisyys, mutta se rauhoittui aika tavalla, kun hihnasta roikkuva branditunnus, kultainen MK-“kolikko”, muutti dust bagin suojiin. Hihnat voisivat myös olla hiukan pidemmät, koska Peetu ei ole niin ihastunut mukana seuranneeseen olkahihnaan, mutta muuten laukku on ihan täydellinen!

Onhan sitä kaikenlaisia stereotyyppisiä ajatuksia siitä, miltä teknillisien korkeakoulujen opiskelijat näyttävät. Siistit tummansiniset hahmot metallisankaisissa huomaamattomissa silmälaseissaan ja Asicsin lenkkareissaan kestävät varmasti mainiosti yhden tolppakorkoihin ja leopardimekkoon pukeutuneen opiskelijakollegan joukossaan. Sitäpaitsi Peetu oli eilen aloittavien opiskelijoiden tutustumisillassa ja kurssikaveriksi paljastui mm. tyttö, joka on tehnyt kanditutkielman Konstfackille selfieistä! Vähänkö siistiä!?
No, vielä voi tietty tapahtua mitä tahansa Umeån yliopiston ja minkä tahansa muunkin kanssa. Enkä suinkaan ole sitä mieltä, että pitää väkisin pysyä opinnoissa, jotka ei yhtään tunnu omalta. Parempi kai nyt kuitenkin käydä katsomassa tilanne omin silmin ja tehdä päätös vasta sitten. Töitä varmasti löytyy aina, jos siltä tuntuu, eikä se hullumpi vaihtoehto olisi viettää hetki taas ulkomaillakaan.
Päätösten tekeminen ei vain aina ole niin kovin helppoa. Kenellekään.

 

• mekko, H&M
• kengät, H&M
• laukku, Michel Kors
• kaulakoru, MQ

EDIT: Peetu tuli pieneltä kaupunkikierrokselta kotiin juuri, kun olin saanut tämän postauksen julkistettua. Jo eteisestä kuului iloinen huuto: Äiti ne soitti sieltä Umeån yliopistosta ja MÄ OON SAANUT PAIKAN!! Elikkä meillä meni täällä elämänkuviot justiinsa aikaslailla uusiksi. Kahden viikon päästä mun pikkubeibi muuttaa melkein seitsemänsadan kilometrin päähän ja aloittaa ihan uuden elämänvaiheen arkkitehtiopiskelijana. Niin hianoo ja jännää ja hurjaa ja upeeta ja kaikkee niin paljon, että mitenkä sitä saa ensi yönä edes nukuttua!

… and if you lose that, you’re nothing.
– Robin Williams –
Jotenkin on ollut vähän itku kurkussa koko päivän. Varmaan monilla muillakin on sellainen tapa, että juuri unesta tokeennuttua vielä punkassa loikoillen tulee selattua tärkeimpiä some-kanavia, facebookia, instagramia ja twitteriä. Tänään aamulla melkein toivoin, että en olisi sitä tehnyt. Vaikka eihän se asioita muuksi muuta, vaikkei niitä itse tietäisikään. Upea, koskettava, älykäs, herkkä ja lahjakas näyttelijä Robin Williams on kuollut.
En ala tässä nyt tilittää, miten paljon itselleni on merkinnyt sellaiset elokuvat kuin Kuolleiden runoilijoiden seura, Will hunting tai Ms. Doubtfire. Sanonpahan nyt kuitenkin sen verran, että kuulun siihen ikäluokkaan, joka leikki koulun pihalla Mork & Mindyä.

Mutta hei, täällä on ollut kuitenkin hieno päivä. Oikeastaan tällaiset hetket, jolloin suru ei ihan oikeasti tule iholle, mutta kuitenkin pysäyttää kunnolla, auttaa ehkä aika kliseisesti arvostamaan sitä, mitä itsellä on nyt just ja tässä. Huikeimmat helteet on nyt tältä kertaa ohitse, mutta aurinko paistaa edelleen ja paitahihasillaan tarkenee. On hyvä.
Peetu on yhdistänyt päivän asuun super-ikivanhan, aikoinaan Karkin Zarasta hankitusta mekosta tuunattuun hameeseen Jeffrey Campellin hurmaavat korallinpunaiset sandaalit, valkoisen perustopin ja Mintun kultaisen ghetto-ketjun. Särmää ja fiftarihenkeä tuo Ray Banin Wayfarerit.

 

• hame, Zara (tuunattu mekosta)
• toppi, Primark
• sandaalit, Jeffrey Cambell
• aurinkolasit, Ray Ban (Wayfarer)
• kaulaketju, H&M

Ja nyt vielä yksi niistä parhaista: Good Morning Vietnam! R.I.P. Robin Williams.

Aion nyt olla ilonpilaaja ja häiriköidä kaikkien hyvää maanantai-angstia toteamalla, että juuri nyt arki tuntuu mielestäni tosi hyvältä. Tietty olin tänään aamulla ihan sikaväsynyt viikonlopun festaririekkumisten jäljiltä. Vielä eilen illallakin piti kuunnella Neil Youngin kitaranvingutusta ihan liian myöhäiseen, vaikka en just sen tyyppisen äijämusiikin ylin ystävä olekaan. Siinä kaiken aamuväsymyksen ja vetämättömyyden keskellä tajusin yhtäkkiä, miten hyvin asiani oikeastaan on.
Kaikki muuttuu koko ajan – niinkuin elämässä kai aina – mutta vielä tänään saan matkustaa Peetun kanssa samaa matkaa aamulla töihin. Ihan parin viikon päästä Peetu aloittaa opinnot ja sitten saan taas juosta bussia kiinni aamukiireessä ihan keskenäni. Sen verran on tullut suunnitelmiin muutoksia, että tyttö jääkin Tukholmaan ja aloittaa opinnot KTH:lla – eikä siis ainakaan nyt heti muuta Umajaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Lähes vuoden kestäneet yhteiset aamut meillä kuitenkin nyt loppuu, mutta vielä hetken saan nauttia kivoista höpötyshetkistämme.

Hetken aikaa jaksoin olla vähän ärrinpurrin tai ainakin vali-vali siitä, että on niin hieno ilma ja miksi pitää olla toimistolla ja tehdä jotain töitä, kun ihan yhtä hyvin voisi olla syömässä jäätelöä uimarannalla, liottamassa bikineitään linnunmaidonlämpimässä vedessä ja sotkemassa pokkareita rantahiekkaan ja aurinkorasvaan. Mutta sitten toisaalta. Meiltä on noin kuuden minuutin kävelymatka lähimmälle uimarannalle. Lähes joka ilta ollaan heitetty välittömästi office-vetimet nurkkaan, hypätty uikkareihin ja painuttu uimaan.
Ei kyllä oikein kehtaa valittaa. Elämä on aikas hienoa!

Toimistollakaan ei sula, kun huolehtii pukeutumisen riittävästä ilmastoinnista. Joskus aikoinaan täällä blogissani käytiin melkeinpä kiivasta keskustelua siitä, sopiiko hihaton paita töihin vai ei. No, työpaikat on tietenkin kaikki erilaisia ja joissakin on edelleen ihan kirjoitetut pukeutumissäännöt. Asiakaskontakteja hoitavilla on yleensä tiukemmat koodit kuin muilla, mutta ylipäätään tuntuu, että tällä puolen Pohjanlahtea kirjoittamattomat säännöt ovat hiukan rennommat kuin koti-Suomessa.
Eli paljaat sääret ja hihaton paita on ok. Mistä me tietty olemme hyvin iloisia näinä poskettoman helteisinä kesätyöpäivinä!

 

• paita, Forever21
• hame, Asos
• sandaalit (Mintunt), Clarks
• aurikolasit, Ray Ban (malli: Erika)