Luin joskus jostain, että jokaisella naisella pitäisi olla varastoissaan yksi upea punainen mekko. Pikkupunainen ei tosin yleensä sovi yhtä kovaan käyttöön kuin LBD ihan jo pelkästään siitä syystä, että musta mekko häipyy helpommin taustaan, on anonyymimpi ja siten helpommin eri fiiliksiin muokattavissa. Punainen näkyy ja kuuluu – ja jää ihmisten mieleen. Mustaan mekkoon voi pukeutua vaikka monta kertaa viikossa – eikä kukaan välttämättä tajua, että kysymyksessä on sama vaate.
Silti punaisessa mekossa on klassista, magneettista vetoa. Punainen ei ole mikä tahansa väri. Jos on uskomista siihen muinaiseen “ajatusteluku”-leikkiin, jonka lopuksi piti sanoa työkalu (99 % vastasi “vasara”) ja väri, lähes poikkeuksetta kaikki, sukupuoleen, ikään tai vakaumukseen katsomatta, vastasi “punainen”. Eli väittäisin, että punainen on kaikkien värien äiti.

Mutta taipuu se punainenkin useampaan tyyliin. Peetu hankki Asokselta tämän aivan mielettömän ihanan tulipunaisen mekon viime uuden vuoden juhlia varten. Silloin asustuksena toimi klassiset mustat pumpsit, pikkuinen kirjekuorilaukku ja bling-bling -korut sekä hiukset 50-lukutyylisillä selkeillä kiharoilla.
Perjantaiseen leffailta/ravintolaillallinen -menoon puuvillainen, kauniisti kolmiulotteisilla brodyyrikukkasilla koristeltu mekko muuntuu helposti rentojen tennareitten ja ponnarin avulla. Lapsi on onneksi perinyt äidiltään periaatteen, että mitä niitä kauneimpia mekkoja turhaan säästelemään – päälle vain, aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus!

Mutta kyllä sitä pitäisi hankkia omaankin garderobiin joku veretseisauttavan ihana kirkkaanpunainen mekkoihanuus! Valitettavasti se superkiva, itse ompelemani mokkainen minimekko, joka on esitelty täällä ja joka edelleen toivorikkaana roikkuu kellarin vaatetangossa, ei ole osoittanut minkäänlaisia päälle sopimisen oireita tässä viime vuosina… 😀



 

• mekko, Asos
• tennarit, Vans
• aurinkolasit, Ray Ban

On aika erikoinen fiilis hiippailla toimistolla lähes yksinään, kun kaikki muut ovat lomilla. Melkein kuin olisi duunissa ihan eri paikassa kuin normaalisti – tai kesätöissä. Meiliboksiin putoilee vain harvakseltaan viestejä ja nekin vähät ovat sisällöltään enemmän informatiivisia kuin vaativia. Työpaikan yleinen tempo tasaantuu ja pulssi laskee lähelle leposykettä.
Nyt on juuri se legendaarinen – jopa hiukan mystinen – hetki toimistolla, kun kaikki ihan vähän oikeasti hiljenee. Mikä tarkoittaa sitä, että nyt pitäisi tehdä kaikki ne jutut/projektit/tehtävät, joita normaalin arjen ad hoc -hässäkässä on siirtänyt siihen, kun on vähän rauhallisempaa. Yleensähän tuo aika ei koita milloinkaan, sillä silloin ihminen on lomalla. Mintun vapaat ajoittuu nyt tänä kesänä niin, että saan viettää useamman viikon lähetulkoon ypönä officella.

Ei ole siis mitään tekosyytä olla tarttumatta “rauhallisempia aikoja” odottaneisiin isoihin, keskittymistä vaativiin projekteihin. Jotenkin se vaan tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Kun on tottunut siihen, että koko vuosi on täynnä hässäkkää, isompia ja pienempiä tulipaloja riittää sammutettavaksi ja dead linet seuraavat toisiaan hengästyttävällä tahdilla, on näköjään varsin haastavaa ryhtyä toimeen, kun aikaa on vaikka kuinka (niin on kyllä haravoitavaakin…) eikä varsinaista projektin päätöspäivää ole merkitty kalenteriin.
No, “peruna kerrallaan” – niinkuin sanotaan. Pitää vain aloittaa yhdestä kulmasta ja olla hengästymättä homman suuruudesta.

Peetulla ei tosin ole samanlaisia ongelmia omassa kesätyössään. Asiakaspalveluhommissa riittää sarkaa vuodenajoista riippumatta. Ja sehän on tietty sikäli hyvä, että muuten kesälomasijaisia ei tarvittaisi ollenkaan.
Ruutuvekkari toimii Peetun kesäisenä toimistoasuna. Valkoisen teepparin kanssa kokonaisuudesta tulee ihanan raikas ja tolppakorot täydentää hienosti (ja tekee muutenkin pitkistä sääristä noin kilometrin pituiset!).

 

• t- paita, Primark
• hame, Monki
• sandaalit, Carin Wester

Tänään, vihdoinkin, oli ensimmäinen sellainen päivä, jota saattoi kiertelemättä ja kaunistelematta sanoa kesäpäiväksi. Ja arvatkaapas kuka on palannut takaisin Tukholmaan!? No, Peetuhan se! Neidon kesätyöt alkavat huomenna, joten tänään oli vielä ihan virallinen kesälomapäivä.
Äiskä on tietty täällä ihan onnessaan, kun tyttö on takaisin kotona koko kesän – ja kissatkin pöhköilevät selvästi tyytyväisenä tilanteen saamaan käänteeseen. (Taidan olla hiukan tylsää seuraa kisujen mielestä…)

Koko tänä “keväänä” ei ole todellakaan tarvinnut kuvitella, että sitä lähtisi neljän seinän ulkopuolelle ilman sukkahousuja. Olo olikin vähintäänkin villiintynyt, kun lämpötila yllättäen kipusi lähes kahteenkymmeneen ja paksujen sukkisten kiskominen jalkaan oli yhtäkkiä ihan tarpeetonta. Päädyttiin illastamaan parvekkeelle ilta-auringon lämmittäessä ihanasti – ja todellakin tuntui ihan kesältä. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, sanon, että v i h d o i n k i n!
Tosin välittömästi, kun aurinko painui vastapäisen talon taakse, tuli sen verran viileää, että tuntui mukavammalta siirtyä sisälle. Mutta tämänpäiväinen antoi uskoa, että kyllä se kesä, lämpö ja aurinko sieltä tulee vielä tänäkin vuonna.



Näitä koipeliini-kuvia katsellessani tuli mieleen, että ettehän ole unohtanut osallistua Braun Silk-èpil 9 -kilpailuun? Eli nyt kantsii osallistua Instagramissa käynnissä olevaan kilpailuun, jonka palkintona on Braunin Silk-épil 9 -monitoimiepilaattori. Kilpailuun voi osallistua sunnuntai-iltaan 28.6.2015 asti lisäämällä Instagramiin kuvan upeista kesäsääristään ja tägäämällä sen hashtagilla #silkepilsääret. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan yksi voittaja.

• t-paita, Asos
• hame, Asos
• kengät, Carin Wester
• aurinkolasit, Ray Ban

Olisi voinut kuvitella, että olisin ehtinyt kuvata useammankin Peetun asun joulun ja välipäivien aikana. Olihan tyttö kotona melkein kolme viikkoa ja väliin mahtui niin uutta vuotta, toimistotyöpäiviä ja muutamat iltamenot – eli ihan pelkästään OnePiecessä ei makoiltu. Niin kuitenkin kävi, että tässä on ainoa ikuistettu asu. Samalla esittelyssä Peetun alennusmyynneistä löytämät mielettömän upeat biker-tyyliset bootsit.
Oikeastaan tavoitteena oli etsiä neidolle klassisia, ei ihan järkyttävän korkeita avokkaita, joilla voisi mennä sekä silloin tulossa oleviin uuden vuoden juhliin, että myöhemmin keväällä olevaan, siistiä pukeutumista vaativaan akateemiseen iltatapahtumaan. Peetulle kun on jostain syystä kertynyt lähinnä kaikkia superihania, superkorkeita ja superhauskan värisiä juhlakenkiä, jotka eivät nyt oikein sovi näihin tapahtumiin.

Mustat kiiltonahkaiset Clarks-merkkiset avokkaatkin löytyivät – ei tosin alesta. Mutta milloinkas sitä sesongista toiseen trendikkäinä pysyviä kenkiä löytää alennuksella? Kokemukseni mukaan aika harvoin, jos koskaan. Saapastarvetta Peetu oli kyllä valitellut jo ennenkuin lähdimme shoppailemaan. Tukholmassa pärjäilee mainiosti nilkkurimittaisillakin talvikengillä, mutta Uumajassa hameenkäyttäjä tarvitsee pitkät bootsit.

Saappaat ovat Scorettin omaa mallistoa, ihanaa paksua, mutta pehmeää nahkaa ja juuri tismalleen kivoilta tuntuvilla yksityiskohdilla varustettu. Kaiken kruunaa pohkeessa olevat rouheat hopeiset vetoketjut, jotka pidentävät ja kaventavat säärtää ihan mielettömästi (ei niin, että koipeliini tyttäreni moista efektiä tarvitsisi…)!
Peetu ihastui – 40% alessa oleviin bootseihin aivan välittömästi ja täytyy tunnustaa, että itsekin mietin pitkään, että käyn hakemassa samanlaiset omaan käyttööni. Nyt, kun ei asuta enää vakituisesti samassa osoitteessa, ei voida enää lainailla vapaasti toistemme vaatteita. Ja toisaalta emme päädy sattumalta samaan tilaisuuteen kenkäkaksosiksi pukeutuneena.
En sitten kuitenkaan jaksanut lähteä kiertelemään eri Scorett-putiikkeja löytääkseni sopivan kokoiset bootsit. Ja toisaalta – nyt tarvitsisin kuitenkin huomattavasti kipeämmin “messuavokkaat” – eli kengät, jotka olisi kävelykenkiä sirommat, mutta sellaiset, että niillä jaksaisi vetää muutaman pitkän messupäivän putkeen. Yllättävän hankala löytää sopivia, kun perusavokkaat eivät itselleni kävelyteknisistä syistä käy.

 

• neulepaita, Dagmar
• hame, Forever21
• bootsit, Scorett
• kaulakoru, eBay

Arvatkaapas kuka teki viikonloppuna Tukholma-visiitin? No, Peetu tietenkin!! Kovin paljoa ei ehditty yhdessä hengata, mutta sentään saatiin ikuistettua neidon uudet Dr. Martensit oikein asun kanssa. Peetu näki kengät vasta nyt ensimmäistä kertaa livenä, mutta onneksi niiden pinkki sävy oli juuri toivottu karamellinsuloinen vaaleanpunainen. Ko. kiiltonahkamaiharia on myös kovempana fuksian-pinkkinä, mikä sekin on ihan hauska sävy, mutta tuo lämpimämpi ja heleämpi on vielä enemmän peetumainen.
Viikonloppuna oli oikein mukavat kirpsakanaurinkoiset syyskelit täällä. Varsinaisia talvikuteita ei ole vielä tarvinnut pukea päälle, mutta kävin kyllä hakemassa saapikkaat sun muut kellarista. Nyt kun olisi fiksu, veisi kaikki suutarille korkolaputettavaksi ja muuten huoltoon. Olisi sitten säiden viilennyttyä kaikki valmiina.

Pikkuisen ovat kuulemma kovat uutena nuo kiiltonahkaisetkin Martensit, vaikka olen kuullut monien sanovan, että niiden kesyttäminen olisi vähän vähemmän tuskallista kuin perusnahkaisten. No, paketillisella Compeedia saatiin Mintun superkovat mustatkin kesytettyä, joten eiköhän sama homma pure näihinkin.
Asukuvia näpsiessämme tajuttiin, että Peetun loppukesästä hankkimat uudet kakkulat eivät ole vielä päässeet blogiin esittelyyn lainkaan.

Ihanasti 70-lukuretroiset pilottilasit ovat J.Lindebergin mallistosta. Peetu on jo pitkään puhunut, että haluaisi sellaiset silmälasit, joihin olisi mahdollista saada klipseillä aurinkolasit. Kun sitten nämä tulivat vastaan, hankintapäätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä!

 

• paita, Asos
• hame, Asos
• takki, BLK Denim
• kengät, Dr. Martens