Edullisia kakkuloita netin kautta myyvä Favoptic järkkäsi muotiviikon aikana mukavan pressiaamiaisen upeassa Grand Hotellissa. Karkki ja Peetu kävivät tsekkailemassa löytyykö hyviä pokia. Lähtiäisiksi molemmat saivat lahjakortin uusien silmälasien hankintaa varten, joten saa nähdä mihin päätyvät..
Kuvista kiitos: Favoptic
Karkki osti noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten kielikurssireissulla Lontoon Zarasta tosi kivan koralli-valkoraitaisen mekon. Ainoa ongelma on ollut se, että sen paremmin Karkki, Peetu kuin Minttukaan ei ole oikein osannut käyttää sitä. Suloisuutensa – sekä selkeän tuunauspotentiaalinsa – ansiosta mekko on välttänyt kirpparikohtalon kerta toisensa jälkeen.
Mekon korsettimaisessa yläosassa suunnitteluvirhe kohtaa säästöbudjetin. “Luut”, joiden avulla olkaimeton mekko pysyisi päällä, on ommeltu vain etupuolelle ja ne päättyvät rintojen alle. Ei varmaan tarvitse alleviivata, että viritys ei ollut kovin helposti päällä pysyvää sorttia.
Jossain vaiheessa ajateltiin, että vyötärön rusettinauhasta viriteltäisiin jonkinmoinen halterneck. Jotenkin kuitenkin raitainen kokomekko tuntui vaikeakäyttöiseltä ajatukselta. Aika harvassa kun kuitenkin on ne tilaisuudet, missä haluaisi näyttää pirtsakalta Marianne-karkilta. Eihän täällä juhlita edes vappua…
Eilen sattui pikkuisen pilvisempi lomapäivä, joten raaskin uhrata kaikki 30 minuuttia tuunaushommiin. Lopputuloksena aivan hillitömän ihana fiftarihenkinen hamonen!!
Ompelin irrallisen rusettinauhan vyötärökaitaleeksi ja siksakkasin stopparit poikkaantuneeseen vetoketjuun. That’s it! Kyllä kannatti tätäkin projektia pitkittää vuosikausia… Ha ha!!
Lisäksi Peetulla on kuvassa:
Jossain vaiheessa keväällä Peetu ilmoitti, että tänä kesänä hän aikoo pukeutua ainoastaan leikkipukuihin/shortsihaalareihin/lyhytlahkeisiin jumpsuiteihin. Millä nimellä nyt kukin tuota haalariversiota haluaakaan kutsua. Syitä moiseen päätökseen oli muutama:
– lahkeellisessa asussa on helpompi pitää “lyhyitä helmoja” ja näyttää silti sivistyneeltä, kuin minihameessa
– haalarimallissa saa samalla mekon pukeutumismukavuuden (ei tarvitse miettiä yläosien ja alaosien matsausta) ja shortsien helppouden
– leikkipuku on söpömpi ja hauskempi kuin vastaava mekko
– neuletakin ja sukkisten avulla potentiaalinen helleasu muuntuu helposti viileämpäänkin keliin sopivaksi
Ennestään Peetun garderobista löytyykin yksi noin vuosi sitten Weekdaystä hankittu leikkipuku, joka on ollut erittäin suosittu luottovaate. Tänä keväänä kokoelma on karttunut kahdella kaunokaisella. Keltaisen kukka-jumpsuitin toi Minttu tuliaisiksi Lontoosta ja farkkukankainen söpöliini on peräisin viimeisimmästä Forever21-paketista.
Molempien leikkipukujen istuvuutta parantaa kuminauhasmokkirypytys selässä. Farkkukankaisen shortsihaalarin henkseleissä on säädettävä nappikiinnitys ja keltaisessa rintsikoista tuttu säätöhommeli.
Minttua vähän kanssa kiinnostaisi testata jotain tuontyyppistä asua. Tai löytyyhän omasta varastosta melkein jo kai vintageksi luokiteltava asiallinen bleiseri-shortsiasu… Jostain syystä sitä tulee kuitenkin käytettyä aika harvoin. Ehkä olen sittenkin niin mukavuudenhaluinen, että päädyn teknisesti helpompiin helmoihin.
Ruotsalainen farkkumerkki JC esitteli muutama päivä sitten ensi syksyn mallistonsa. Jotenkin juuri nyt, kun ikkunan takana helottaa upea auringonpaiste ja mittarilukemat näyttävät kesän ensimmäisiä hellelukemia, on pikkuriikkisiä motivoitumisongelmia syksyn trendeihin… Toisaalta – kesäalet alkavat ihan pian ja silloin on tietty hyvä olla pikkuisen takaraivossa, mitä tuleva sesonki tuo tullessaan. Silloin on helpompi tehdä hankintoja, jotka tuntuvat itsestäkin kivoilta paljon pidemmän ajan.
Yleisvaikutelma mallistosta on varsin positiivinen. Vaikka JC:n kohderyhmä taitaa olla lähinnä ns. nuoriso, on kokonaisilme varsin aikuinen. Siistit asukokonaisuudet, ylös asti napitetut paidat, hillityt saapikkaat, aikuismaiset neuletakki-yhdistelmät ja erittäin simppeli stailaus jää päällimmäiseksi mielikuvaksi näytöksestä. Mausteena on vähän inkkari- ja cowboy-folklorea.
Läpikuultavia sinfonkisia kauluspaitoja on ollut kaupoissa jo nyt keväällä. JC:n tummansininen versio aiheesta on mielestäni todella kivan näköinen. Tummansininen on aina jotenkin kunnollinen ja vähän siveä väri, mutta ohut materiaali antaa just ihanasti särmää klassiseen kauluspaitamalliin. Mikäli alesta ei löydy sopivaa sifonki-kauluspaitaa, on kyllä ihan pakko käydä hakemssa tuo tummansininen omaan garderobiin…
Brokeback Mountainista lähtenyt cowboy-ruutupaitojen suosio ei näköjään ota laantuakseen. Pikaisen paluun trendikartalle tekevät näköjään myös taas hiukan korkeammalle istahtava farkkujen vyötärölinja ja siveänsiististi housujen sisään tungettu paidanhelma. Mycket vuxet säger jag bara…
Aikuismainen linja jatkui johdonmukaisesti läpi koko näytöksen. Loppumetreillä sitä melkein unohti, että kyseessä on JC:n näytös… Kivasti leikattu rento jakku, läpikuultava toppi ja mustat kapeat housut – samoin kuin viereisen kuvan vadelmanpunainen toppi saisivat muuttaa meille vaikka heti. Sinänsä yllättävää, sillä en ole varmasti ostanut ainoatakaan vaatetta JC:stä sen jälkeen, kun Peetu kasvoi ulos koosta 132 cm. Olisi varmaan aika tarkistaa shoppailureitit?
No, nykyään Peetu on 175 cm ja korkojen kanssa vielä reilusti enemmän… JC:n näytöksessä neito vieraili tällaisessa asussa:
Aikas mahtavan ihana muuten tuo kesäillan valo Birger Jarlsgatanilla! Yksi ehdottomia pluspuolia näillä leveysasteilla asumisessa on maagisen valoisat illat ja yöt tähän aikaan vuodesta. Jotenkin sitä taas unohtaa ja antaa anteeksi sen järkyn pimeyden, kun saa palkinnoksi kokea jotain näin makeeta. (Kevättä rinnassa… kyllä, kyllä!! :DD)
Luvattu Lontoo-postaus on tulossa… Matkan jälkeen iski ikävä flussa, joka vei jaksut vähän kaikesta. Sitkeästi olin sitä mieltä, että sinnikäs aivastelu johtui pölystä etc. mutta nyt on tunnustettava, että kyllähän se joku harmistuttava vilustuminen oli… No, huomiseksi yritän saada jutun valmiiksi. En halunnut laittaa blogiin vain kasaa kuvia ilman linkkejä ja selostuksia. Eniten haluan itsekin lukea sellaisia juttuja, joista saa vähän tarkempia ideoita – mihin kannattaa mennä ja missä käydä, kun aikaa matkoilla on käytettävissä vain rajallisesti.
Tänään Tukholmassa on ollut tyypillinen kevät. Välillä aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja ilma on ihanan kesäisen lämmin. Sitten yhtäkkiä taivas vetää pilveen, kylmä tuuli puhaltaa ja sadekuuro piiskaa niskaan. Ei tosiaankaan mikään helppo keli pukeutumisen kannalta. Peetu ratkaisi asian käärityillä farkuilla ja vyötäröltä solmulle sitaissulla ’50 -henkisellä paidalla. Mokkaiset sandaalitkin pärjäävät, kun pohjaa on riittävästi ylittämään pikkulätäköt.
