Vastaus on “ei tietenkään”! Siinä missä jollekulle pukeutumisen peruskivi on tunikat ja legginsit ja jollekin toiselle farkut ja toppi, Mintun garderobiin kuuluu ehdottomasti pikkuiset simppelit hamoset. Paras käyttöhame on erittäin pelkistetty, ilman hörsöjä tai yksityiskohtia. Silloin sen kykenee vetämään päällensä niinäkin päivinä, kun vähän kaiken kanssa tekee tiukkaa eikä asukokonaisuuksien miettimiseen ole yhtä ainoata ylimääräistä energiahippusta.

Tuuletin talven tomut ompelimon puolelta ja aloittelin varovaisesti ompelukevään kahdella superperushameella.

Toiveissa olisi rakennella näistä selkeitä asukokonaisuuksia celinemäiseen henkeen. Voisko joku tulla silittämään mun puuvillaiset valkoiset kauluspaitani?

Kaivelin vaihteeksi loppumatonta kangasvarastoani. Päätin jälleen kerran ottaa itseäni niskasta kiinni ja muuttaa hyödyttömänä varastossa lojuvat kankaat käyttökelpoisiksi vaatteiksi. Inspiraatiokuvat on poimittu kaikki net-a-porterista. Tarkoitus olisi, että kuvien avulla muistaisin, mitä ihmettä suunnittelinkaan… Samalla tietty tulen paljastaneeksi, mitä pidän kevään ja kesän muodin kivoimpina elementteinä. 🙂

Klassisen rennot pappalaskostetut twillihousut kääritään herkullisesti pikkuisen vajaamittaiseksi. Oma kankaani on kyllä vaaleampi – lähempänä beigeä tai luonnonvalkoista kuin kuvan ruskea – mutta tuota tyyliä, tuota tyyliä! Kuva.

Mustia shortseja varten varastosta löytyy kiva pellavasekoitekangas. Täydellinen vaihtoehto mustalle minihameelle. Ihan must kevätgarderobiin! Kuva.

Yritin etsiä kuvaa vaaleasta liituraitaisesta jakusta tähän, mutta en löytänyt. Kankaani on luonnonvalkoinen paksuhko viskoositwilli, jossa on kapeita tummansinisiä raitoja. Ihan räätälöityyn perusjakkuun se taitaa olla vähän liian lörppöä, mutta joku tuollainen pikkuinen jakkunen siitä syntyisi varsin mallikkaasti. Ja miksei housutkin – kangasta ainakin olisi tarpeeksi… Kuva.

Kaikenlaisia enemmän ja vähemmän kirjavia puuvillakankaita – useimmat peräisin Marimekon tilkkulaarista – löytyy kaapistani pilvin pimein. Jotain tyynynpäällisiä niistä kai on joskus suunniteltu… Paremmassa käytössä olisivat kivoina kesähamosina. 🙂 Kuva.

Italianmatkan innoittamana aloin haaveilla simppelistä kukkamekosta vesivärisävyissä. Valitettavasti mikään tuon värimaailman kankaistani ei riitä kokonaiseen mekkoon – jotain kirkkaampia kyllä löytyisi. Ehkä kuitenkin yritän hillitä itseni, enkä osta uusia kankaita ennenkuin edes osa vanhoista on kokenut muodonmuutoksen käyttövaatteeksi. Kuva.

Kauniisti leikattu valkoinen paita toimisi niin farkkujen kuin siistimmänkin alaosan kanssa. Kankaita tarkoitukseen löytyisi kyllä – kaavojen kanssa voi olla vähän niin ja näin.  Kuva.

Jotain pientä on saatu aikaiseksi ompelimonkin puolella. Ensimmäiseksi valmistui kolme supersimppeliä perushametta samalla kaavalla kuin keltainen mokkahame Singaporen reissua varten.

Mustia pikkuhameita ei voi ikinä olla liikaa! Villakankaisena ja vuoritettuna se taipuu hyvin talvisemmillekin keleille. Tweed tuo pikkuisen vaihtelua sileään mustaan. Ja tuo leopardikangas ei todellakaan ole yhtään kiiltävä. Mitä lie alkoi kiukkuamaan salamavaloissa… Sille taitaakin tulla käyttöä heti ensi lauantaina!

Sunshinen mielestä uutukainen hamonen on just paras paikka varpaanvälien pesemiseen!

Sain pitkästä pitkästä aikaa ompelukärpäsen pureman. Valmistumassa on muutamia peruskäyttövaatteita…

Vähän tweediä, kittiä, terrakottaa, mustaa ja pieni pilkahdus leoparikarvaa!

Toimistoassistentti on osoittautunut myös erittäin reippaaksi pikku apulaiseksi ompelimon puolella!

Kaavojen piirtäminen on ihan parasta!

Hmmmm… Missäs se hihan kaava nyt olikaan…

Tarkkana pitää olla…

“Etsi kissa kuvasta” 😀

Viikon päästä on kummitytön rippijuhlat ja jostain syystä vaihteeksi vaatekaapista ei löydy yhtikäs mitään inspiroivaa päällepantavaa. Pengoin tarpeettoman valtavaa kangasvarastoani ja käteeni osui viime kesänä Tampereelta hankkimani Marimekon kankaat. Silpomiselta on siis toistaiseksi säästynyt tumman violettikukallinen kangas, graafinen mustavalkoinen kangas ja ohut puuvillasatiininen pinkki kangas.

Just nyt sormia syyhyttäisi eniten ommella herkullisen pinkki mekko. Löysin kivan – ja rippijuhliin riittävän säädyllisen oloisen – mekon kaavan tuoreehkosta Burdasta.
Karkki tosin tuomitsi heti, että kangas on aivan liian karnevaalihenkinen… (ja Peetu, muistan kyllä, että lupasin tästä sulle jumpsuitin, mutta nyt on katastrof!!).
Ohut puuvillasatiini matsaisi malliin ihan täydellisesti. Tosin helmasta olisi varmasti ihan pakko poikkaista vähäsen. Polvimittainen on vaan jotenkin niin … lame.
Mutta – hjälp – onko kangas ihan liian räikeä/lapsellinen/mauton/mitä-tahansa-muuta-ällöttävää? Toinen vaihtoehto on tehdä saman mallinen mekko, mutta tässä kuvassa näkyvästä Ishimoton suunnittelemasta mustavalkoisesta Marimekon kankaasta. Joka tosin on sitä Marimekon tavallista puuvillakangasta, mutta saattaisi toimia silti tuossa mallissa ihan ok..

Mitä mieltä olet? Pinkki vai musta-valkoinen?? Joku muu mikä?