Kaksi muotiviikkopäivää takana ja vielä yksi edessä. Taidan toistaa pahasti itseäni, jos sanon, että just tällä sekunnilla pitäisi olla jo kiireesti menossa, jos haluaisi olla ajoissa ensimmäisessä näytöksessä? Niinpä en sano mitään vaan näpyttelen tämän “pikakuulumiset” -jutun valmiiksi ja toivon, että aikaan tulisi mutka minun edukseni. Haha!

Kahvia pahvimukista punaisten spottien loisteessa pressitoimistossa. Pahvimuki ei ole ehkä kovin luksus, mutta kaffe on kyllä mitä mainiointa!

Luokkaretkimeininkiä. En voi käsittää miksi Kungsträdgårdeniin pysytetyn paviljongin sijaan kakkoslava on siirretty Djurgårdenille. No, bussikuljetuksilla saavutetaan toki mainio luokkaretkitunnelma. Eh.

Eilinen alkoi hyvin H&M:n Design Awards -näytösellä.

Bongasin front rowlta suomalaisen Design Award ehdokkaan, säteilevän Sophie Sälekarin.

Voittajan, ranskalaisen Eddy Anemanin näytös oli vaikuttava – ihme, jos tästä nuoresta miehestä ei kuulla vielä jatkossa!

My Little Ponys front rowlla Ida Sjöstedtin näytöksessä.

Ihana, upea Ida Sjöstedt!
Lisää glamouria tääällä:

 

Ja mitäs me muuta tehtäisiin seuraavaa näytöstä odotellessa kuin selattaisi edellisen näytöksen kuvia kamerasta?

Maaginen kouludiskofiilis Cheap Mondayn näytöksen alussa.

Ruotsalaisen muodin tulevaisuuskin vaikuttaa erittäin lupaavalta. Muotiviikon aikana on eteen tullut useampikin nuori suunnittelija, jonka näytös on vakuuttanut näkemyksellään ja taidollaan. Yksi heistä on Caroline Kummelstedt.

Drinksutehdas ennen Dagmarin näytöstä.

Dagmarin upea näytös. Kokonainen, tasapainoinen ja linjakas mallisto. Tiistain suosikkini. Ehdottomasti! Tässä vielä vähän enemmän Dagmaria:

 

 
Huikea muotiviikkopäivä takana ja vielä yksi edessä (jos nyt tästä joskus pääsen liikkeelle). Tosiaan muiden muotiviikkovieraiden bongailu on ihan suosikkipuuhaani. Kaikenlaisia hassuja ja outoja asukokonaisuuksia on tullut nähtyä, mutta täytyy kyllä sanoa, että en mitenkään, mitenkään voi ymmärtää, että joku ottaa mukaan pienen koiransa näytökseen.

Hei ihanat! Tässä pikapikaiset kuulumiset ensimmäiseltä muotiviikkopäivältä! Ihan tällä sekunnilla pitää hypätä suihkuun ja suunnata kohti uutta huippua päivää. Maanantai meni suunnilleen näin:

Aamulla pressi-tilausuudessa saimme kuulla mm. että muoti on yksi olennaisimpia tekijöitä Ruotsin maa-brandia kehitettäessä, kovalla työllä ja pienellä onnella pärjää jopa muotibisneksessä ilman riskirahoitusta ja että vuonna 2012 muotisektorin viennin arvo Ruotsissa oli 138 miljardia kruunua, mikä on enemmän kuin metalli- ja elintarviketeollisuus yhdessä. Nih.

Bernsin peilisalin ulkopuolella kiertää paras pressihengailuparveke.

Jotkut sinnikkäät uhmasivat kipakkaa pakkasta ja suoraan pohjoisen ytimestä puhaltavaa jäätävää tuulta ja uskaltautuivat katumuotikuvailemaan. Respect!

Seating käynnissä. Tuo pandareppuinen ilmestys kuvan keskellä on euroviisutähti Loreen.

Pääsalin katonrajassa kiertää parveke, jossa meikkaajat ja kampaajat + muut assistentit katselevat näytöksiä. Niinkuin nyt esimerkiksi vaikka tätä Whyredin näytöstä:


Mmmm. Ei muotiviikkoa ilman samppanjakuplia!

Aika vaikea on tuo Mintun oikea nimi. Välillä meni kuitenkin ihan kirjaimelleen oikein! Haha!

Fashion Week faces!! Cin cin!

BACKin näytös entisessä kirkossa Skeppsholmenilla. Huikea tila ja vaikuttava näytös.

Ihokristalleja ja itämaisnaivia stailausta BACKilla.

Oriflamen meikkauspiste pressitoimistossa ei ollut kovinkaan kovassa käytössä. Kaikki oli niin tyytyväisiä omaan ehostukseensa?

Sen sijaan pressitoimiston Toni&Guy -kampauspysäkillä istuskeli koko ajan väkeä kutrejansa laitatuttamassa.

Tyylikäs, entistä aikuisempi Stylein.
Eilisen lempparinäytökseni oli kuitenkin ehdottomasti Carin Wester!!

(Kuva: Kristian Löveborg)

Olen aina tykännyt Carin Westeristä, mutta eilen esitelty mallisto oli jotenkin tasapainoisempi, kokonaisempi ja käytettävämpi kuin monet aikaisemmin. Heti näytöksen jälkeen oli lämmin ja hyvä olla – ja se jos mikä kertoo onnistuneesta mallistosta!
Veikkaisin, että bloggarisuosikiksi nousee kuitenkin kivan ja funkyn malliston esitellyt Hunkydory. Monta asua voisin itsellenikin hankkia – ja hyvin leikattu takki on aina hyvin leikattu takki. Silti kyllä tuli pikkuisen creepy olo… sen verran lähellä Isabel Marantin signature-tyylejä oli monet kokonaisuuksista. Toisaalta isot pisteet live musiikista. Kuka ei rakastaisi mallistoa, jonka avausbiisinä on “Waiting for my man”? Livenä.


 
Yksi suurimpia riemuja muotiviikolla on muiden vieraiden bongailu. Front row on aina kuvaamisen arvoinen.

Tavallinen ketjukaupoista vaatehankintansa tekevä ihminen – eli kuka tahansa meistä – unohtaa helposti, että simppelimmänkin vetimen takana on usein yllättävänkin paljon ajatustyötä. Muistan oman ompelijakoulutukseni ensimmäisen tehtävän kanssa painiessani, että pitkän uran suomalaisen vaateteollisuuden huipulla tehneen opettajamme näkökulmasta oli suorastaan koomista, että unohdimme suunnitteluvaiheessa esimerkiksi ajatella, miten vaate teoreettisessa toteutustilanteessa puettaisiin päälle.

Samainen suuresti kunnioittamani opettaja myöskin iskosti inhon kaikkea ei-toimivaa kohtaan; vetoketjujen tulee aueta ja taskuihin pitää voida tunkea ainakin nenäliina – eikä jakun hihansuihin todellakaan ommella nappeja, jos niitä ei oikeasti voi aukaista ja sulkea.

Kävin eilen katsomassa Tillskärarakademin oppilasnäytöksen, joka järjestettiin Armémuseumin elegantissa aulassa. Coolista metalliverkko-catwalkista, musiikista, roudauksesta ja kaikesta muusta runt omkring vastasi toinen, tapahtumatuottamiseen keskittynyt lukiolinja, mutta nyt ei valitettavasti tule mieleen mikä.

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, jota mahdollisesti kiinnostaisi jo lukiotasoiset opinnot täällä Tukholmassa – laita tarkempia kysymyksiä kommenttiboksiin. Täällä on nimittäin aikas hyviä ja erinomaisia kontakteja antavia lukiolinjoja niille, jotka jo 16-veenä tietävät, miksi haluavat tulla isona. Etenkin siis esteettisien aineiden alueella.

Tillskärarakademin rehtori ja hyvä ystäväni Camilla Nhu Duongin jakussa, äidin vanhassa hopeatopissa, Hope:n kengissä ja kivipestystä silkistä valmistetussa kirppislöytöhameessa. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että pyysin Camillaa seisomaan tuossa hetken, että voisin tarkistaa kameran asetukset näytöstä varten. Asu on kuitenkin niin cool, että kuva oli ihan pakko laittaa tänne blogiin. Topin hopeaisuus ei valitettavasti toistu kuvassa ihan niin täydellisesti kuin olisin toivonut.

Näytöksen lisäksi paikalle oli pystytetty näyttely. Entisenä alan opiskelijana ja ex-ammattiompelijana mieltäni lämmitti ihan hillittömästi se, miten perusteellisesti Tillskärarakademin oppilaat perehtyvät mm. vaatteen rakenteeseen. Tillskärarakademi ei ole se luovin tukholmalainen suunnittelijakoulu, mutta esimerkiksi kaikki kaavoituksesta edes vähänkään kiinnostuneet (ja edes jonkinlaista kykyä osoittaneet) ryöstetään hyviin duuneihin H&M:lle nopeammin kuin koodarit Googlelle.

En oikeastaan edes tiedä millainen maine H&M:llä on Suomessa, mutta täällä meillä se katsotaan vähintäänkin ompelu-, suunnittelu- ja muotialan “yliopistoksi”. Mikä sinänsä on ihan loogista, koska korkeamman asteen koulutuksiin täällä on todella helppo päästä, koska pääsykokeita ei tunneta, mutta todellista taitoa vaativia koulutuksia on erittäin vähän.

Tässä vielä lopuksi yksi näytöksen ehdottomasti hienoimmista asuista. Sähkönsinisestä ja signaali-oranssista silkistä valmistettu pitkä mekko on leikkaukseltaan klassinen, mutta vastavärien yhdistäminen tekee siitä voimakkaamman kuin aika perinteinen iltapukumalli olisi muuten ollut.

Sini-oranssin silkkimekon idea- ja fiiliskuvat samoin kuin mallipiirros ja kuvaus kertovat, että kyseessä on paljon enemmän kuin vain puku.

Olen liittynyt facebookissa ryhmään, jonka nimi on “Yhdyssana on yhdyssana”. Se ei selvästikään ole hyväksi kirjalliselle ilmaisulleni. Haha!

No, postauksen otsikkohirviöstä huolimatta on pakko todeta, että tässä vaihvihkaa ollaan tultu siihen vaiheeseen loppukesää (ei, en voi sanoa “syksy”, kun tänäänkin oli päivällä yli 23 astetta lämmintä…), että pikkuhiljaa pitäisi siivota talvisäilöön kaikki joko värimaailmaltaan tai muulta olemukseltaan keväiset/kesäiset asut ja tehdä rehellinen inventaari syys-/talvisesongille tarvittavista vetimistä.

Sain jokin aika sitten haasteen laskea kaikki vaatekaapissa lymyilevät vetimet. Toivotaan, että tuo toimii samalla kannustimena tehdä vähän järkeviä karsintatoimenpiteitä. Olen kokemuksen myötä päätynyt siihen, että “täydellisen garderobin” -metsästys on syytä jakaa kohtuudella hallittaviin alatavoitteisiin. Ensimmäisenä omalla listallani on täydellinen toimistogarderobi.

Hankintalistalle on jo päätynyt joitakin asioita, kuten musta ja valkoinen väljähkölinjainen poolopaita, polvimittainen musta hame sekä leveällä että kapeammalla helmalla ja sisäjakuksi sopiva bomber-jacket mielellään kuviollisesta silkistä valmistettuna.

Teen kyllä vielä ihan perusteellisen postauksen toimistovaatefilosofiastani, joka perustuu kolmen viikon kiertävään palapelilistaan. Sävymaailma tulee olemaan klassisen musta-valko-harmaa jälleen, vaikka tässä onkin totuteltu kaikenlaisten värien käyttöön. Minkä tahansa garderobin peruspilarien tulisi kestävyyden nimissä olla perusvärejä.

Toinen vinkki, jota itse pyrin noudattamaan ihan mitä tahansa pukeutumishankintoja tehdessäni: kannattaa tsekata seuraavan sesongin päälinjoja ainakin sen verran, että on näppituntuma siitä, mikä tulee tuntumaan käyttökelpoiselta ja trendikkäältä vielä tulevaisuudessakin.

– BACK – ALTEWAISAOME – DAGMAR –

Ainakin Tukholman muotiviikon näytösten perusteella ensi keväänä hallitsee fashion-kurinalainen musta-valko-harmaa -väriskaala ja klassiset linjat. Äärimmäisen hyviä uutisia meille, jotka emme muoti- ja pukeutumisinnostuksestamme huolimatta ole kovinkaan kiinnostuneita shoppailemaan. Klassikot ovat siis kunniassa värejä, malleja, muotoja ja silhuettia myöten.

Lisää aiheesta – ja enemmän kuvia – löytyy täältä: Luvassa klassikoiden kevät

Kuvat: Kristian Löveborg

Eilinen tiistai oli aivan mielettömän hieno ja antoisa. Pääsin näkemään toinen toistaan vaikuttavampia näytöksiä, upeaa käsityötä, hienoja linjoja ja elähdyttävää luovuutta ja oikeasti käyttökelpoisia asuja. Todella muotiviikkopäivä parhaimmillaan toisin sanoen!

Ensimmäisenä aamulla oli Swedish School of Textiles -oppilaiden näytös. Tykkään yleensäkin oppilasnäytöksistä kovasti, mutta tällä kertaa tuntui, että mukana oli paljon “valmiimpaa” tuotosta ja työstetympiä kokonaisuuksia. Kuvassa asu Emma Lindqvistin 5-i-9 -mallistosta. Tuo voitti Lindexin uuden design-palkinnon – elikkä jotain tuon tapaista tullaan vielä näkemään kaupoissakin!

Bea Szenfeldin paperista tehdyt origami-asut olivat aivan käsittämättömän huikeita! Olen nyt rampannut muotiviikoilla peräti seitsemän vuotta – ja ensimmäistä kertaa ikinä yleisö antoi aplodit kesken näytöksen. Kaksi kertaa!

Cheap Monday esitteli vähän vähemmän eksperimentoivan malliston ensi kevätsesongille. Joku saattaa olla pettynyt – Minttu on sitä mieltä, että kiva, että vaatteita voi ajatella käyttävänsäkin!

Girl crush -suunnittelijani Ida Sjöstedt ei pettänyt tälläkään kertaa! Huikean upeat elegantin ja kitchin rajamailla keikkuvat luomukset saivan kriittisen muotiviikkoyleisön huokailemaan.

Näytösten välissä ehdin käydä katsomassa Bukowskis-huutokauppakamarin näyttelytiloissa nyt nämä muutamat päivät esillä olevan Maison Martin Margiela -näyttelyn. Tällaisina hetkinä – kun pääsee katsomaan uniikkeja, muodin historiaa muuttaneita luomuksia – tunnen oloni kyllä ihan possumaisen etuoikeutetuksi!

Eilisillan viimeisestä näytöksestä vastasi The Local Firm. Taidegallerian sisäpihalla järjestetty intiimi show live-esiintymisineen oli upea päätös hienolle päivälle!

Tänään onkin sitten viimeinen varsinainen muotiviikkopäivä. Ohjelmassa on ennakkosuosikkeja, kuten ALTEWAISAOME, Tiger of Sweden ja Johanna Phil. Sekä tietty Aplacen järkkäämät päätösbileet…

Kuvat: Cheap Monday ja Maison Martin Margiela / Minttu, kaikki muut Kristian Löveborg