Tunti ei kuullosta paljon miltään, mutta kyllä vaan on tänään tuntunut ihan siltä kuin olisi joutunut heräämään hyvinkin paljon normaalia aikaisemmin. Suoraan sanottuna en jaksa käsittää, että yhä vieläkin puoli maailmaa venkslaa kesä- ja talviaikojen kanssa. Eiköhän ne ajat, kun tehdassalien valaistuskustannuksilla oli oikeasti kansantaloudellista merkitystä ole jo kaukana. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällainen ihme pelleily saisi loppua. Kello on, mitä on, vuodenajasta riippumatta.
(ärrin purrin…)
No, oikeasti olen ollut ihan hyvillä fiiliksillä tänään. Tulossa on kiva ja jännä viikko töissä. Kaikenlaista mukavaa ohjelmaa, messuvierailuja ja sen sellaista ohjelmassa. Lisäksi saan uuden kollegan, jonka kanssa tulen tekemään läheisesti töitä. Tulokkaan nimi paljastettiin tänään ja pitihän tuo käydä stalkkaamassa heti LinkedInissä. Vuosikaudet oli näköjään ollut Nokialla töissä. Sekös ikuisen suomalaisen mieltä ja sydäntä kovasti lämmitti!

Päivän asun valkkasin vähän sitä silmällä pitäen, että jos tuo uusi kollega aloittaakin jo tänään, olen sentään pukeutunut oman toimistoasuskaalani fiksuimmasta päästä. Ehtiihän niitä farkut ja printtipaita -komboja esitellä sitten myöhemminkin.
Aikas H&M-voittoinen kokonaisuus tällä(kin) kertaa. Onneksi sentään Acnen Pistolit on mukana tuomassa pilkahduksen muustakin maailmasta.

• jakku, H&M
• mekko, H&M
• kengät, Acne

Kyllä kai ne maanantaitkin on kivempia nyt, kun on jo selkeästi lämpimämpää ja aurinko paistaa? Aamulla tuntui silti aivan perusmaanantailta. Se tunne, kun hiukset märkinä, meikkaamatta ja vielä kylpytakki päällä vilkaisee sivusilmällä kelloa ja tajuaa, että raitiovaunu menee viiden minuutin päästä. Ensin sitä riipii vaatteita päälleen hirveällä tohinalla (sukkahousut ei mennyt rikki!) ja samalla laskiskelee, että lounaslaatikko on kyllä valmiina, mutta missä on työkännykkä ja toimiston avainkortti. Sitten tajuaa, että voi ihan yhtä hyvin päättää jo heti, että meneekin sillä seuraavalla raitiovaunulla, kun myöhästyisi sitä kuitenkin. 7 minuuttia lisäaikaa on sen verran, että ehtii heittää jopa pikaisen ehostuksen maanantaiväsynyttä ilmettä piristämään. Ja sitten se seuraava juna onkin peruutettu. Vagnfel tai personalbrist.
No päästiin töihin kukin ajallamme. Silleen nippanappa sivistyneen rajoissa.
Enpä olisi tänä aamuna muutenkaan ehtinyt paljoa hiuksiani fiksuksi väsäilemään. Todella pitkästä aikaa päätin antaa ihan luonnontilassa kuivuneitten karvojen liuhua vapaana. Tavallaan ehkä ihan kivankin kesäinen tuollainen huolimattomaksi itsekseen asettunut kiharasöherö. Vaikka toisaalta kyllä tuntuu, että ehkä look on toimistolle vähän turhankin surf-huoleton.

Muuten hiukset on pesun jälkeen jätetty ihan sellaisekseen, mutta suihkuttelin varsin reilulla kädellä Tony&Guy:n suoleavesisuihketta koko tukkaan. En ole testannut mitenkään erityisen monia vastaavia suihkeita, mutta koostumukseltaan tuo on ehdottomasti kevyin. Etuna on, että se ei todellakaan tee hiuksista raskaita (niinkuin esim aito merisuolavesi saattaa tehdä), mutta toisaalta kaipaisin ehkä aavistuksen enemmän tukea.
Jos jostain löytyisi sellainen ihmeaine hiuksille, joka tekisi luonnonkiharoista joustavat, silottaisi harotuksen, antaisi tukea ja tuuheutta olematta liian tahmainen tai paksu sekä lisäksi olisi vielä kevyt siinä mielessä, että hiuksia ei tarvisisi olla koko ajan pesemässä. Niin, jos jostain löytyisi sellainen supertuote, voisin kyllä kuvitella olevani useamminkin ihmisten ilmoilla lähes luonnontilaisissa hiuksissa.

Maanantaisen toimistopäivän työasun suurin uutinen on melko uusien hankintojen joukkoon kuuluva Samsøe & Samsøe -merkkinen viskoosisifonkipaita. Tykkään sen sini-vihreästä keltaisella kirkastetusta sävymaailmasta tosi kovasti ja jotenkin sifonki on materiaalina kivan rento.

 

• paita, Samsøe & Samsøe
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Viikonloppuna tuskailtiin, kun joku on “unohtanut” joulukuusen raadon partsille. Mihin ihmeeseen sen nyt heivaisi ja kun aurinkoinen terassi- (lue: parveke-) kausikin oli juuri alkamassa? Samalla hiukan salaa hihiteltiin somea kansoittaville kuville takatalvessa kärvistevästä Suomesta. Ei olisi pitänyt, sillä iskihän se takatalvi tännekin. Tietenkin. Olisihan se nyt käytännössä täysi mahdottomuus, että jo maaliskuun puolessa välissä päästäisiin nauttimaan täydestä keväästä. No, lumi ei onneksi jäänyt maahan mitenkään kiusaksi asti ja nyt saadaan taas nauttia kuivasta asfaltista.
Maaliskuu on jotenkin hassu kuukausi vuodenaikojen välissä. Ei oikein enää kunnon talvea, mutta ei vielä kevättäkään. Pienellä vaivalla pääsisi helposti vielä viettämään mukavaa lumiriehapäivää, mutta mielessään sitä mallailee jo sandaaleja päivän asukokonaisuuksiin. Onneksi kuun alkupuolella on edes Karkin synttärit – muuten koko maaliskuu tuntuisi täysin turhanaikaiselta välivaiheelta.

Välivaihevuodenajat ja -kelit ovat tunnetusti varsinaisia pukeutumisinspiraation murhaajia. Heleät värit tuntuvat hyvältä luuytimessä, kun sattuu paisteinen ja lämmin päivä. Näinä takatalvihenkisinä puoliharmaina sitä taas yrittää tasapainoilla jossain talventumman ja keväänkepeän välimaastossa.
Farkut on täkäläisen office-pukeutumisen peruspilari oli sesonki mikä hyvänsä. Varsinkin keskitummat ovat siitä hyvät, että niiden kanssa ei tarvitse juuri vuodenaikoja katsella. Tänään oli aikas iisi toimistopäivä muuten. Suurin osa tiimiäni on Suomessa koulutuksessa, joten mitään erityisiä kokouksia tai muuta muodollisempaa outfittia vaativaa ei ollut ohjelmassa.

Tuumasin, että reteä violetti tiikeripaita on tänään just hyvä. Tiikerin vihreät muovitimangisydämet matsaavat hienosti Glitteriltä saatuihin asennekorviksiin.

 

• t-paita, Lanvin for H&M
• jakku, frk
• farkut, H&M
• kengät, Acne
• korvikset, Glitter (saatu)

Tiedättekö sen tunteen, kun garderobissa lymyilee jotakin tosi ihanaa – ainakin periaatteessa – mutta sitten se ei oikein koskaan ikinä kunnolla toimi missään asussa. Nyt en tarkoita niitä ihan virallisia virheostoja, joista harvemmin tulee poistettua edes kaupan hintaläpysköitä, vaikka alunperin kai olikin jotenkin ihastunut kyseiseen vaatekappaleeseen. Puhun nyt niistä aivan ihanista jutuista, jotka on kauniin värisiä, kivan mallisia ja tehty fantastisista materiaaleista, mutta jostain syystä ne eivät vain löydä paikkaansa pukeutumispalapelissä.
Itselläni yksi (onneksi hyvin harvoista) tämän alueen edustajista on Whyredin sinivihreäsävyinen silkkitoppi.
Rrrakastan ihan hurjasti topin materiaalia, joka on superlaadukasta, raskaasti valuvaa silkkisatiinia. Materiaalin lisäksi tummat veden värit, sininen, vihreä ja turkoosi ovat juuri niitä, joihin oikeastaan haluaisin pukeutua ihan aina. Tykkään myös kovasti topin äärimmäisen puhdaslinjaisesta muutamalla nepparilla kiinnitettävästä kietaisumallista.

Toppi on roikkunut garderobissani odottamassa käyttöä vaikka miten kauan. Hivelen aina ohimennen mahtava silkkikangasta, mutta jostain syystä piti oikein pakottaa, että sain tuon laitettua tänään päälleni.
Ihan kivastihan tuo toimii pitkän kynähameen ja neuletakin kanssa. Alunperin taisin ajatella, että haluaisin topin alle mustan kauluspaidan, mutta käy näköjään muutkin vaihtoehdot. Seuraavaksi taidan kyllä testata Karkin vinkin mukaisesti jotain vähän enemmän muotoon leikattua jakkua topin kanssa. Eikä olisi pahitteeksi kehittää vähän useampiakin office-kelpoisia kombinaatioita. Olisi sääli jättää noin ihana toppi liian vähälle käytölle.

 

• toppi, Whyred
• hame, H&M
• neuletakki, H&M
• kengät, Acne
• kaulakoru, H&M

Aktiivinen kokous- ja koulutuspäivä vaatii yleensä asuksi jotain asiallisen äijämäistä. Kauluspaita ja musta jakku on standardivalintani, joka sulautuu miesvaltaisen seurueen pukukoodiin saumattomasti.
En tiedä johtuuko kevätauringosta vai yleisemmästä värikkyydenkaipuusta, mutta juuri tänään oli vain yksinkertaisesti pakko saada jotain tavallisesta poikkeavaa päälle ja pukeutua huomionkipeään oranssinpunaiseen. No, en usko, että ne meidän sisäisessä koulutuksessa olleet myyjätkään mitenkään hurjasti pahastuivat, vaikken sulautunutkaan yhtä hyvin seinään kuin mitä mustassa jakkupuvussani olisin. Iltapäivän viimeisten kalvosulkeisten tirehtöörinä oli ehkä ihan hyväkin, että myös paidan väri edesauttoi yleisön hereilläpysymistä.

Usein on sellainen olo, että työvaatteeni tehtävänä on toimia samoin kuin lintujen suojavärit. Jakkupuku auttaa maastoutumaan toimistoviidakkoon ja office-univormu muodostaa sopivan anonyymin suojan kaikkia kahviautomaatin takana väijyviä vaaroja vastaan. Tänään ei nyt sitten jostain syystä kuitenkaan ollut yksi niistä päivistä, jolloin suolakaivos-camouflage olisi tuntunut tarpeelliselta. Jossain vaiheessa kävi kyllä mielessä, että olisin voinut tietty valita jonkun muunkin päivän oranssin pellavaneuleen ja Peetulta lainatun minarin ulkoilutukseen. Esimerkiksi yhden niistä monista työpäivistä, kun tuskin poistun oman pulpettini äärestä luonashuonetta pidemmälle. Sitäpaitsi enhän nykyään oikeastaan enää edes kulje näin lyhyissä hameissa…
Mutta joku pakko oli nyt kuitenkin saada juuri tämä asu päälle juuri tänään. Syytän kevätvaloa ja erityisesti aurinkoa tästä pakkomielteestä. Ja loistavan hyvällä ja energisellä tuulella olen ollut koko päivän (migreenikin loppui vihdoin eilen illalla), joten lopputulos on kai juuri niinkuin pitää. Johtui sitten oranssista paidasta tai mistä tahansa.
Sen tästä nyt kuitenkin oppi – tai tuli palautettua muistiin – että on ihan riittävästi niitä päiviä, jolloin pukeutumisinspiraatio loistaa poissaolollaan. On hyvä, että niitä päiviä, ja muita epävarmuuspäiviä, varten kaapista löytyy tarpeeksi perushameita ja kivoja hillittyjä jakkuja ja mukavansiistejä turva-asuja. Silloin kun inspiraatio sitten lopulta iskee, impulssia kannattaa noudattaa ja pukeutua ihan juuri niinkuin haluaa!

Terkkuja kotitalon julkisivuremontin keskeltä! 🙂

• neulepaita, Filippa K
• hame (Peetun), H&M
• nilkkurit, H&M
• korvikset, Indiska