Niinkuin jo kerroinkin, testailin viime viikonloppuna valmiiksi huomisen asut. Yleensä en kyllä ole kykeneväinen moiseen ennakointiin, mutta nyt oli pikkupakko. Koko viikko on ollut sellaista haipakkaa aamusta iltaan, että hyvä kun on ehtinyt välillä nukkumaan. Edes Mintun parantumattomalla aikaoptimistiasenteella ei voinut jättää pienintäkään tilaa viimehetken asukriiseilylle.
Nappasin siinä sovitellessani asusuunnitelmistani kuvat ihan varmuuden vuoksi – tosin yleensä bloggaritapahtumissa on kyllä hyvät kuvaseinät, joita vasten päivän outfit onkätevä ikuistaa. Luvassa on siis myös illan gaala-asusta otetut kuvat, kunhan nyt vain ehdin jossain välissä tsekata tallentuiko muistikortille ainuttakaan julkaisukelpoista otosta.

Herätyskelloni soi huomisaamuna klo 4.30 (!!). Heti laskeuduttuani kiirehdin Olympuksen järjestämään kamerakoulutukseen ja sen jälkeen onkin Inspiration Day jo täydessä vauhdissa. En siis ehdi aamulla vaihtamaan missään välissä vaatteita ja luvassa on paljon kulkemista, seisomista, istumista, matkustamista. En mitenkään voi kuvitella kinkeäväni aamulla pikkutunneilla matkaan lähtiessäni päälleni mitään epämukavaa, kiristävää tai muuten hankalaa asua.
Dagmarin seeprahkokuosinen neulemekko (= ei ihan seepra, mutta melkein… :D) on ihanan paksua jerseytä. Se tuntuu jollain tapaa ryhdikkäältä, vaikka onkin supermiellyttävä päällä. Hiukan se on nykyiseen trendi-ilmastoon nähden lyhyt, mutta mielestäni Niket tasapainottavat kokonaisuutta ihan kivasti. Kun yleisilme on vähän sporttinen, helma voi kohota ylemmäksi ilman, että se näyttää tökeröltä.
Tietenkään alkuperäiset suunnitelmat ei säily aivan täysin muuttumattomina… Tajusin aika pian, että en todellakaan saa kaikkea omaisuuttani mahtumaan ajattelemaani ja kuvissa näkyvään Filippa K:n cross-body -laukkuun. En ole vieläkään saanut hankittua mustaa kunnon käsilaukkua, mutta onneksi Karkki oli ihana ja lainasi upeaa Mulberryn hoboaan. Eiköhän siitäkin vielä joku kuva saada otettua. 🙂

•  mekko, Dagmar
• laukku, Filippa K
• tennarit, Nike

Tästä on tainnut olla aikaisemminkin jo puhetta, mutta ilmeisesti en ole ollenkaan yksin sen kanssa, että mielessäni annan nimen monille vaatteilleni. Garderobista löytyy mm. vyötäröjakku (sellainen vyötäröltä laskosteltu juttu), kirjastotätihousut ja merimekko (vain väri, ei muuta merellistä…). Mustan, Lindexiltä aikoinaan ostamani, neulepaidan nimi on nimmarineule.
Rinnuksille vaalealla ja läpikuultavilla paljeteilla kirjaillulla tekstillä ei todellakaan ole mitään tekemistä nimikirjoituksen kanssa – Crème de la crème siinä lukee – mutta yhtäkaikki, neule on ollut alusta asti itselleni nimmarineule ja siinä ei järkipuheet auta.

Tämän illan ohjelmassa on ensinnäkin mennä aikaisin nukkumaan (as if…) ja aloitella Helsingin reissulle pakkaamista. Meillä on huomenna töiden jälkeen totaalisen remontin läpikäyneen toimiston “House Warming Party” ja siksi pitää poikkeuksellisesti yrittää valmistautua reissuun lähtöön oikein hyvissä ajoin.
Hiukan kyllä ihmetyttää, että mitähän oikein pitäisi pakata mukaan. Mikäli tämänpäiväistä facebook-feediä on uskominen, on Helsingissä satanut lunta. Yleensä Tukholman ja Helsingin säätila ja lämpötilat on about samat, mutta vaikka tänään onkin ollut varsin railakkaan kirpeä tuuli, lumentulo tuntuu vielä aikas kaukaiselta ajatukselta. No, ehkä se riittää, jos otan takiksi vettäpitävän puolilämpimän öljykangastakin. Eihän sinne nyt varsinaisesti olla ulkoilemaan menossa.

On se vaan jotenkin hassua, että vaikka reissaan Suomeen varsin usein – eikä kysymyksessä ole mikään varsinaisesti eksoottinen matkakohde itselleni – siitä huolimatta sitä tuntee lähestyvän matkan kutkutuksen mahanpohjassa. Kyllä se taitaa niin olla, että yksi matkustamisen nautintoja on itse lähteminen; aivan sama, minne on menossa. Siitäkin huolimatta, että pakkaaminen on yksi niitä rasittavimpia ja vaikeimpia puuhia, mitä voi olla.
Onneksi testailin viime viikonloppuna, rauhaisaa kotiaikaa viettäessäni, lauantain asut, kampaukset ja meikit, joten varsinaista asukriisiä kieltäydyn nyt potemasta. Mutta ei, kyllä tässä nyt täytyy ryhtyä tuumasta toimeen tuon pakkaamisen kanssa, ettei iske päälle ihan muunlaiset kriisit. 🙂

• neulepaita, Lindex
• hame, H&M
• kengät, Bronx

Elikkä suosikit uusinnassa – tai jotain sinnepäin.
Aika paljon olen jaksanut kitistä täällä syksyn tulosta ja syksyssä elämisestä. Yksi positiivinen puoli on kuitenkin se, että monet syys-/talvikaudelle sopivat vaatteet alkavat tuntua jo aika aikaisin keväällä liian synkiltä ja jäävät tästä syystä vähälle käytölle tai kokonaan kaapin perukoille. Puoleksikin vuodeksi helposti venähtävä käyttötauko aiheuttaa sen, että monet lempparivetimet tuntuvat näin syksyllä kuin uusilta. Melkein siis kuin olisi uusia vaatteita, mutta sillä erotuksella, että vanhoille luottovetimille on jo valmiiksi sopivia kavereita garderobissa.

En edes muista, miten mones yhteinen talvi meillä alkaa tuon metsänvihreän COS:in villaneuletakin kanssa. Ilahduin kuitenkin aivan vilpittömästi, kun aamukiireessä kaappia penkoessani se sattui käteeni. Periaatteessa en ollut unohtanut neuletakin olemassaoloa, mutta aktiivisesti en kyllä enää muistanut sitä etsiä. Melkein kuin olisi löytänyt uuden, kivan vaatteen!
Loppu asu muokkaantui aivan itsestään neuletakin ympärille. Olen käyttänyt aika usein sitä yhdistettynä H&M:n pliseerattuun kukka-/camo-kuosiseen hameeseen. Kombo on mielestäni kivalla tavalla kaino. Fiilistä terästää vielä kunnon nauhakengät.

Hei mutta huomaatteko – viikon puoliväli on ohitettu kunnialla! Nyt on enää kaksi päivää töitä ja sitten lauantaina odottaa Helsinki ja Blogger’s Inspiration Day sekä Indiedays Blog Awards! Niin kivaa!!

 

• neuletakki, COS
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Kaikki maanantait ei todellakaan tunnu ihan niin siltä itteltään – joskus on jopa hämmentävän hyvä draivi heti viikon aluksi. Tänään ei ollut yksi niistä.
Olin viettänyt rauhallisen kotiviikonlopun omia juttujani laiskanpulskeasti hommaillen ja onnistuin jopa olemaan valvomatta pikkutunneille jonkun tv-sarjan kanssa (en ole vielä päättänyt, mitä alan seuraavaksi katsoa…). Ei siis ollut mitään järjellistä syytä siihen, että tänään aamulla herätyksen paukahdettua pimputtelemaan, olin aivan että are you kidding me!! En voinut uskoa todeksi, että yö on ohi ja olisi muka pitänyt nousta ja lähteä töihin. Ei se tulossa oleva työpäivä niinkään tökkinyt, peiton alta poistuminen vain tuntui täysin mahdottomalta tehtävältä.
Tällaisena päivänä se, mitä pukee päällensä toimistolle, on erityisen tärkeää. Vaatteiden tulee antaa suojaa, uskottavuutta, tukea vaihvihkaa itsetuntoa ja olla mukavat päällä. Suojan antamisella tarkoitan sitä, että tällaisena päivänä ei testailla officen pukeutumiskoodin rajoja, vaan laitetaan jotain niin keskimääräistä, että voi mennä itsensä kanssa virkamiesilmeen taakse piiloon. Uskottavuus menee samaan kategoriaan ja asun pitää huomaamattomalla tavalla toimia kainalosauvana hakalan maanantain karikoissa.

Luonnollisesti tällaiseen perusmaanantaihin, josta olen tänään saanut itse nauttia, kuuluu se, että punkassa vanumisen seurauksena aamulla on kaiken lisäksi vielä älytön kiire. Mihinkään kovin erityisiin kommervenkkeihin asunkaan kanssa ei ole aikaa.
Päädyin siis ensimmäiseen luottovaatekomboon, mikä kaapista osui käteeni. Valkoinen t-paita ja musta hame yhdistettynä mustaan jersey-jakkuun. Ihanan pääkallohuivini ajattelin kiinnittävän huomion pois itsestäni ja toisaalta hyväilevän pehmoisena kaulaani. Sitäpaitsi melko vinkeästi se matsaa nyt myös Halloween-kauteen.

Kyllä nyt taidan taputtaa itseäni olalle ja palkinnoksi reippaasta suoriutumisesta taas tänäkin maanantaina etsiä uutta seurattavaa Netflixistä. Tietääkö muuten joku, löytyykö True Bloodin viimeinen sesonki jo HBO Nordicista?

 

• jakku, frk
• t-paita, Filippa K
• hame, H&M
• tennarit, Nike
• huivi, Alexander McQueen

Sain juuri katsottua loppuun “How I met your mother” -sarjan ja haluaisin sanoa pari sanaa. Jos et halua spoilereita, suosittelen skrollaamaan seuraavaan kuvaan – siitä lähtien puhutaan taas vain vaatteista.
Mutta siis HIMYM. Sarjan päätösjakso lähetettiin viime keväänä ja muistan, miten facebook-feedini täyttyi pettyneistä, suorastaan vihaisista statuspäivityksistä ja kommenteista. Nyt täytyy sanoa, että en todellakaan ymmärrä miksi. Siis kyllähän ehdimme tutustua ja ihastua “äitiin” vain niiden muutamien jaksojen aikana, joissa hänen tarinansa kerrottiin, ja tietenkin on surullista – etenkin lasten kannalta – että hän sitten menehtyi sairauteensa, mutta silti? Mistä ihmeestä johtui se suorastaan agressiivisen pettyneiden reaktioiden tulva?
Mielestäni sarjan loppu oli aivan briljantti! Siis että koko HIMYM, yhdeksän tuotantokautta, oli oikeastaan vain noin vartti, maksimissaan 20 minuuttia “oikeassa elämässä”. Eli koko jutun idea on se, että Ted selostaa lapsilleen jotain, minkä hän varmasti itse on tarkoittanut olevan “miten tapasin äitinne”, mutta käytännössä nyt, kuusi vuotta lasten äidin poismenon jälkeen, haluaakin ehkä eniten tietää, onko lasten mielestä ookoo, mikäli hän alkaa deittailla Robin-tädin kanssa. Siis miksi ihmeessä muuten olisi tarpeen piinata lapsiparkoja kaikilla niillä tarinoilla?
Itsekin saatan ehkä joskus silloin tällöin sortua kertomaan juttuja, jotka polveilevat (päämärättömästi? liikaa?) melko runsaasti, mutta ajatuksenani on aina, että haluan kuulijan ymmärtävän kontekstin ja omat sekä ympäristön motiivit. Sikäli olen hyvin samoilla linjoilla Tedin kanssa, että tottakai lasten on saatava kuulla koko tarina, että he ymmärtävät, miksi iskä nyt haluaakin ehkä mennä ihan aikuisten deiteille sen henkilön, joihin lapset ovat tutustuneet vain Robin-tätinä, kanssa.
No, ei tästä aiheesta enempää. Pikkuisen on nyt tyhjä olo, kun sarja on katsottu – vähän samanlainen fiilis itseasiassa, kun on lopettanut jonkun intensiivisen romaanin lukemisen. Tuntuu hassulta, että ei enää tapaa niitä tyyppejä, joihin on ehtinyt tutustua, niin fiktiivisiä kuin ne ovatkin. Ihan heti en kyllä halua aloittaa mitään uutta sarjaa. Ensi viikko pitää käyttää univelkojen parsimiseen. Hetken aikaa pitää siis odottaa, että uskallan heittäytyä taas ihanaan “vain yksi jakso vielä” -kierteeseen.

No, televisiosarjat ja fiktiiviset tuttavuudet sikseen. Tämän perjantaisen toimistoasuni hovihankkijana on toiminut lähes ainoastaan H&M. Vetoketjukauluksin ja -hihansuin varustettua & Other Stories -kauluspaitaa lukuunottamatta kokonaisuuden kaikki muut osat on peräisin sieltä.
Hame on alunperin Peetun, mutta muutaman lainakerran jälkeen se taisi muuttaa vähän pysyvämmin garderobiini. Jakku on viimesyksyinen hankinta samoin keinonupukkiset nilkkurit. Sekä hametta että jakkua olen käyttänyt tosi paljon, mutta tänään ensimmäistä kertaa yhdessä. Molemmissa on saman oloinen, hiukan kolmiulotteinen struktuuri ja kuosiin kudottu kuvio. Mielestäni ne toimii tosi kivasti yhdessä juuri materiaalityypin samankaltaisuuden ansiosta.

Mustavalkoisuudesta huolimatta tämä on mielestäni aika pirteä ja valoisa yhdistelmä. Kuosin lisäksi yhdistävänä tekijänä on myös rouheat metallivetoketjut sekä kauluspaidassa että jakussa. Hameessakin olisi ollut, mutta ne nyt jäi näkymättömiin jakun alle.

 

• jakku, H&M
• hame, H&M
• kauluspaita, & Other Stories
• nilkkurit, H&M