Olen normaalisti todella rauhaa rakastava tyyppi.  Minua on hyvin vaikea saada hermostumaan – saatika sitten vauhkoontumaan – etenkään joillain idioottimaisilla lausunnoilla tai ilmaan heitetyillä väitteillä. Toki mielelläni osallistun keskusteluihin ja teen yleensä kaikkeni vakuuttaakseni esim. päivällisseurueeni kantani oikeellisuudesta. Sananvaihto tapahtuu kuitenkin aina hyvässä hengessä, kun seura on fiksua ja tilanne sen mukainen.
Sen sijaan tapanani on jättää kaikenlaiset, nykyään varsinkin sosiaalisessa mediassa levitetyt, yleensä jollain tapaa moralistiset ja tarkoitushakuisesti kärjistetyt jutut omaan arvoonsa. Siitäkin huolimatta, että kyseiset yleistykset olisi esitetty entisen kotimaani käsittääkseni edelleenkin valtalehden asemaa pitävän Hesarin viikkoliitteessä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Eihän sitä muuta ehtisi tehdäkään, jos kaikesta maailman typeryydestä yrittäisi ehtiä pahoittaa mielensä.

Muotiketjun Wang-mallisto tuli myyntiin: Huippusuunnittelijan vaate halvalla on perverssi keksintö, kirjoittaa Helsingin Sanomien toimittaja Aino Frilander jo viime keväänä julkaistun kolumninsa otsikossa. Te tiedätte jo, mitä mieltä olen yhteistyömallistoista: rakastan niitä vilpittömästi ja käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta. Aluksi en kiinnittänyt Frilanderin tekstiin sen kummempaa huomiota. Mielestäni kolumni oli kirjoitettu sen verran överisti kärjisten, etten jaksanut siihen oikeastaan edes paneutua. Elitistinen, ekologisuudellaan elvistelevä, muiden valintoja moralisoiva, reilu kolmikymppinen mediahenkilö ei nyt varsinaisesti ole mikään uusi ilmiö.

Sen jälkeen, kun sain kyseisen artikkelin linkattuna kommenttiboksiini, en yrityksistäni huolimatta kyennyt jättämään sitä enää täysin huomiotta. Juttu pyöri muutaman päivän takaraivossa ja lopulta päätin, että tänään, kun olen pukeutunut hyvin rakkaaseen Viktor & Rolf for H&M yhteistyömalliston (vuosi 2006, materiaali: 53,3 % silkkiä, 18,2 % villaa, 16,1 % polyamidia ja 14,4 % viskoosia) neuletakkiin, annan itselleni luvan vähän sauhuta.  Minä olen nimittäin sitä mieltä, että:

• Vaatteen ei ole pakko olla kallis. Se, että se on kallis ei takaa bangladeshilaislapsille yhtään sen parempia oloja tai enempää palkkaa.
• Se, että vaate on halpa ei automaattisesti tarkoita sitä, että se on huono, ei kestä tai että sitä käytetään vain kerran ja sitten heitetään roskiin.
• Yhteistyömallistot tuovat huippusuunnittelun niidenkin ulottuville, jotka eivät voi tai halua, maksaa niin paljon kuin mitä suunnittelijan varsinainen mallisto maksaa.
• Myös halpaa on täysin mahdollista ostaa harkiten! En ymmärrä, mikä ihmeen perusolettamus on, että kaikki muka haluavat ostaa niin paljon kuin mahdollista. Eli jos ostaa halpaa, ostaa enemmän. Ei pidä paikkansa.
• Miksi ihmeessä “pitäisi säästää ja hankkia aito Wang”? Sitä voi ihan yhtä hyvin olla sitä mieltä, että Henkan Wangeissa on hinta-laatu-käyttöarvo täysin kohdillaan eikä aitoa Wangia pidä hyvänä ostoksena, vaikka siihen olisi hyvin varaakin.
• Myös yhteistyömalliston näköjään hävettävän halvat vaatteet voivat olla rakkaita ja oikeasti käytössä vuosikausia. (Ja myös kalliit vaatteet voivat olla heräteostoksia, jotka jäävät käyttämättä).
• En tosiaankaan kaipaa ketään besserwisseröimään ostopäätöksiäni kevein yleistyksin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että niin Bangladeshissä, Tallinnassa, Milanossa kuin Ypäjälläkin ompelemalla elantonsa ansaitsevien tulee voida tehdä se järkevissä olosuhteissa, kohtuullisella korvauksella ja ilman ruumiillisen vammautumisen pelkoa.

Olen myös sitä mieltä, ettei pidä vähätellä tekstiiliteollisuuden sen paremmin kuin tekstiilijätteenkään ympäristövaikutuksia. Luonnonmukaiset kasvatusmenetelmät, suljetut tuotantoprosessit, kierrätykseen velvoittaminen (vrt. pullojen palautus) ja yleinen kulutusilmaston muutos on kuitenkin huomattavasti palkitsevampia ja pitkäjännitteisempiä tapoja. Se, että joku Hesarin kolumnisti huutelee perverssiksi on tietty aika mitätön asia, mutta vanhojen kliseiden pukeminen huutomerkkejä vilisevään trendiasuun ei ole ennenkään tuonut mitään hyvää.
UGH, olen puhunut.

• neuletakki, Viktor & Rolf <3 H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

12.11.2014 EDIT: arvostettu ruotsalainen lifestyle magazine BON kirjoittaa tänään sattumoisin samaa aihetta sivuten: “Är dyrt lika med kvalité?”

Aika ankaraa jumittamista havaittavissa uuden luottohameen kanssa. Näköjään en osaa enää pukeutua sen paremmin juhlaan kuin arkeenkaan ilman nahkavekkariani. Jotenkin tunnen oloni se päällä mukavaksi, hauskalla tavalla tyylikkääksi ja persoonallisella tavalla klassiseksi. Pitäisi varmaan yrittää etsiä joku toinenkin saman tyylinen hame, ettei tuota tule käytettyä ihan täysin puhki.
Mutta kyllä onkin ollut ihania, aurinkoisia syyspäiviä! Jotenkin sitä tuntee olonsa aivan erilaiseksi, iloisemmaksi ja kevyemmäksi, kun päivällä paistaa aurinko – eikä aamullakaan ole ihan pilkkopimeää. Iltaisin olen nyt vihdoin päässyt hyvään teen juomis- ja kynttilöiden polttamisvireeseen. Sekin tuntuu yllättävän mukavalta. Ja kohta saa alkaa tosissaan touhuta joulua – kivaa! (Vaikka jotkut on kyllä näköjään jo aloittaneet joulupukille kirjoittelun…).

Jakkumaisena asiana tämän päivän asussa on Henkan alesta hankkimani ohut valkoinen mustaruudutettu kauluspaita. Oikeasti se näytti ihan kivalta toimistolla, mutta ulkona oli kuvia otettaessa sen verran kova tuuli, että mikään ei oikein halunnut asettua paikalleen.Tukka silmillä ja paidanhelmat lepattaen – sellaista glamouria tänään.
Huomenna onkin sitten taas jo perjantai – mihin ihmeeseen kaikki viikot menee? Lauantaisen pyhäpäivän johdosta saan taas nauttia siitä ihastuttavasta ruotsalaisesta kummallisuudesta, jonka mukaan perjantaisin, joita seuraa pyhäpäiväksi julistettu lauantai, töitä tehdään vain lounaaseen asti. Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tuo jaksaa ihmetyttää – mutta en toki valita! Puoli päivää töitä ja sen jälkeen voi nauttia muutaman tunnin pidemmästä viikonlopusta.

 

• toppi, Mexx
• paita, H&M
• hame, TopShop
• kengät, Vagabond

Lisää kesäsäilöstä takaisin käyttöön kaivettuja asioita: Acnen ihanat poninkarvaiset Pistolit!! En muistanutkaan, miten kovasti niistä tykkään – ja miten hyvät ne on jalassa. Aivan täydellinen arkikäyttöön sopiva koron korkeus, joka antaa olemukselle hiukan ryhtiä, muttei estä junan kiinni juoksemista aamukiireessä.
Tässä esittelyssä myös vaate, jolle olen antanut nimen “vyötäröjakku”. Nimitys tulee siitä, että jopa kaltaiseni suora pötkylä voi saada aikaiseksi illuusion vyötäröstä jakun leikkauksen ansiosta. Varsin kiitollisena sitä on kieltämättä tullut toimistolla käytettyä. Ehkä vähän turhankin usein.

Joko muuten Suomessa on pikkujoulukausi alkanut? Muistelisin, että ensimmäisiä jouluaiheisia firmajuhlia vietetään siellä jo näin Halloweenin korvilla. Toisaalta sesonki päättyy viimeistään Itsenäisyyspäivään, kun taas täällä meilläpäin kiireisin pikkujoulujuhlaviikko tuntuu olevan se viimeinen ennen sitä varsinaista.
Tämä tuli nyt mieleeni kahdestakin eri syystä. Toisaalta en jaksaisi odottaa enää yhtään, että saisin alkaa kunnon jouluhössötyksen. Sen verran ollaan nyt jo onneksi tehty suunnitelmia, että tytöt tulee molemmat kotiin joululomaksi (ihanaa!!), aattoiltaa vietetään yhdessä ja mukaan tulee vähän sukua ja ehkä ystäviäkin.
Lisäksi erityisesti työpaikan pikkujoulut on pyörinyt päässä, sillä juhlakutsu kolahti sähköpostilaatikkoon muutama päivä sitten paljastaen tämän vuotisen teeman. Ja se on niinkin helppo kuin “90-luku”.

Siis excuse moi, mutta miten ihmeessä sitä voi pukeutua 90-luku -teeman mukaisesti? En tiedä olenko vain niin vanha, mutta tuntuu, että kyseinen vuosikymmen on niin lähellä, että siitä ei vielä ole ehtinyt mehustua sitä kirkkainta tyyliydintä esiin. Spice Girls, grunge, Madonnan tötterökorsetti (pahus… vieläköhän niitä Lindexin versioita olisi jossain jäljellä…), salihousut ja catwalkien puhdaslinjainen androgyniys ovat kaikki 90-lukua. Omasta sen aikaisesta juhlapukeutumisestani muistan lähinnä mustat ja viininpunaiset antiikkisametin tai loimusametin nimellä kulkeneesta polyesterijerseystä tehdyt vesirajaa hipovat mekot ja sivuheitto-otsiksen. Urp.
Eikun nyt keksin, mitä tässä pitää tehdä! On aivan pakko katsoa Friendsit läpi ensimmäisestä tuotantokaudesta alkaen!! Siitä jos mistä saa käyttökelpoista ysäri-inspiraatiota. Samalla tulee hoidettua HIMYM:n jälkeinen “mitä-ihmettä-mä-nyt-tölläisin” -ongelma. Täydellinen win-win -tilanne!

• jakku, H&M
• hame, H&M
• kengät, Acne

Tänään ei kyllä olisi mitenkään voinut uskoa, että lokakuu on melkein loppu – lauantaina alkaa marraskuu. Piti katsoa ihan useampi kerta aamulla lämpömittaria ennekuin uskoin, että ulkona tosiaan on kuusitoista astetta lämmintä! Siis kuusitoista. Se tuntuu tähän aikaan vuodesta melkoisen ihanalta. Ja sitten kun päivällä alkoi vielä paistaa aurinko, olisi melkein voinut kuvitella, että sitä olisi vahingossa päätynyt jonnekin lämpimämmille leveysasteille.
No, huomisesta alkaen pitäisi taas kuullemma viiletä, joten kovin pitkään ei näköjään poikkeuslämpimät kelit ole täällä kiusaamassa. Ha ha!

Päätin laittaa tänään vähän kevyemmät kengätkin, kun kerrankin on ihan kunnolla kuivaa. Puolikosteina sataa/ei sada -päivinä käytän mielummin Martenseja tai tennareita, koska niissä pysyy jalat paksuhkon pohjan ansiosta helpommin kuivana. Täysinä sadepäivinä painelen töihin kumpparit jalassa, mutta tänään oli tosiaan kuivan asfaltin ja kevyiden kenkien päivä.
Luonnonvaalea pellavajakku oli oikeastaan matkalla pesukoneen kautta talvisäilöön, mutta tuumasin, että se pääsee nyt vielä kerran ulkoilemaan tällä sesongilla. Kun oli niin kesäinen kelikin.

 

• mekko, H&M
• jakku, Mintun ompelimosta
• kengät, Vagabond

Kuten sanottu, testailin viimeviikonloppuna täksi illaksi ajateltua asua. Tiedän, että täällä blogissani alkaa olla jo melkein klisee, kun aina selostan, miten myöhässä ja viimetipassa olen. No, juuri nyt makoilen hotellin sängyllä ilman meikkiä ja kaikinpuolin muutenkin alkutekijöissä..
Mutta tässä siis illan asu. Ja nyt ihan oikeasti pitää juosta. 🙂

 

• t-paita, Back, Ann-Sofie Back
• hame, TopShop
• jakku, Getuz
• laukku, Karen Millen
• kengät. Jimmy Choo for H&M