Uskaltaisikohan sen sanoa jo ääneen? Eipä taida… Mutta jos ihan hiljaa kuiskaisi – niin hiljaa, että se ei kuule, pelästy ja lähde karkuun. Laitan varmuuden vuoksi vielä sulkeet ympärille – enkä ainakaan käytä lempparivälimerkkiäni, huutomerkkiä. Tuntuu nimittäin pikkuisen siltä kuin se: (kesä olisi vihdoin tullut).
Säätiedotukset lupailevat lämpimiä ja aurinkoisia päiviä ainakin. Vielähän ne ehtivät muuttua, tietenkin, mutta tällaista se on optimistin elämä – aina uskomassa parempaan käänteeseen.

Mutta miten ihanaa, että tarkenee lounastaa töissä keväällä toimistolle valmistuneella kattoterassilla. Rakennusvaiheessa talvella kuvittelimme, että terassille tulee todella paljon käyttöä, mutta harvassa on ollut ne päivät, jolloin ulkona on tarjentunut tai sateen taikka kovan tuulen takia edes pystynyt lounasta syömään. Mutta tänään pystyi – ja kyllä olikin mukavaa!
Kuvaavaa on, että kaikki järjestään käänsivät tuolinsa lopulta kohti aurinkoa ja kasvonsa kohti valoa. Aivan normaali refleksihän tuo on huhti-/toukokuussa, mutta että sitä janoaa vielä näin elokuussa ahneasti auringon säteiden perään, on kyllä aika poikkeuksellista. Tänä kesänä ei todellakaan ole ehtinyt saamaan yliannostusta luonnon D-vitamiinia..

Kesäisen kelin kunniaksi kaivoin kaapin perukoilta vanhan palvelijan, Part Twon pellavaisen nappihameen. Pellava on leimautunut kesämateriaalien ykköseksi – varmaankin luontaisen vilpoisuutensa vuoksi, mutta hikisellä ilmalla vähintään yhtä luontainen ryppyyntyminen menee kyllä helposti varsin hulvattomaksi.
Itseäni ei kyllä rypistyminen erityisesti haittaa – etenkään tällaisessa mallissa, joka on jo valmiiksi olemukseltaan rento.  Joskus omistin fiksun malliset mustat pellavahousut, joiden oli tarkoitus olla toimistokelpoiset, mutta ne menivät jo töihinmenomatkalla niin pahasti mutkalle, että enpä niitä paljoa lopulta käyttänyt.

Sininen hamonen sai kaverikseen valkoisen kauluspaidan ja nyt jo viimeisiään vetelevät ruskeat puukenkäsandaalit. Peetun mielestä kokonaisuus on hiukan safari-henkinen – ja olen itseasiassa ihan samaa mieltä. Hassua sinänsä, sillä mitään varsinaista safari-juttua asussa ei kuitenkaan ole. 🙂

• paita, Cheap Monday
• hame, Part Two
• sandaalit, Moheda

Tänä kesänä pukeutuminen on ollut varsinainen pähkinä. Toisaalta sitä niin kovasti haluaisi käyttää kaikkia ihania keveitä hepeniä, mutta jonkinlaisessa kuosissa edelleen oleva itsesuojeluvaisto pakottaa päälle kylmettymiskuolemalta säästäviä lämpökerroksia. En muista kesää, milloin olisin käyttänyt näin vähän hameita tai shortseja. Sukkahousut tuntuu jo ajatuksena ihan luovuttamiselta ja siksi niitä ei ole tullut kiskottua jalkaan, vaikka silloin olisikin helpompi käyttää myös helmoja.

Käytännössä tämä on siis tarkoittanut sitä, että päälläni on tosi usein housut. Miten outoa! Ja koska kuitenkin olen halunnut olla edes hiukan kesäinen, olen jumittanut Filippa K:n oransseissa farkuissa. Onpahan edes aurinkoinen ja lämmin väri, vaikka säätila ei niin usein sellaista puolta olekaan itsestään näyttänyt.
Huomasin muuten vasta tätä blogijuttua väsätessäni, että tästähän tuli varsinainen Filippa K -univormu. Kenkiä lukuunottamatta kaikki on peräisin kyseiseltä merkiltä – tosin kaikki eri vuosilta. Paita on jo varmaan kuusi, seitsemän vuotta vanha, farkut kolmisen vuotta ja neuletakki on ostettu viime syksynä.

• paita, Filippa K
• housut, Filippa K
• neule, Filippa K
• sandaalit, Charles Joudan

Hei nyt siis oikeesti. Tiedän, että on kesä – sen näkee, kun katsoo kalenterista. Tiedän myös, että on väsyttävää ja todella turhanaikaista valittaa säästä, kun ei sille kuitenkaan mitään voi. Nyt on kuitenkin mielestäni poikkeustilanne. Ei voi mitenkään pitää paikkansa, että heinäkuu alkaa jo olla lopuillaan ja yhä on sellainen tilanne, että saa olla ilonen, jos elohopea on kivunnut edes siedettäviin lämpölukemiin.
Okei, olihan ne tasan kolme hellepäivää, jolloin vielä pimeän tultuakin tarkeni paitahihasillaan – ja sen lisäksi ne pari kolme, jolloin päivällä auringossa selvisi ilman takkia. Mutta nyt taas. Aivan huolimatta siitä sataako vai paistaa, varpaat ovat kohmeessa, jos erehtyy liikkeelle paljain säärin. Kuten minä eilen.

Pitää nyt kuitenkin laittaa tämä suosikkimekko myös vähän kesäisemmin stailattuna tänne blogiin, kun edellisillä kerroilla se on ollut vain sukkisten kanssa ja vähän puetumpana settinä. Tosin auringonpaisteesta huolimatta tuli eilisessä viimassa hiukan ikävä sukkahousuja – mutta joku raja nyt sentään! Ihana ohut By Malene Birgerin villahuivini pelastaa onneksi pahimmalta kohmeentumiselta.

Olette ehkä jo huomanneetkin, että Indiedays on tekemässä lukijatutkimusta eri blogeihin liittyen. Kyselyssä tiedustellaan mm. suhtautumista blogimainontaan ja miten se vaikuttaa lukukokemukseen. Tutkimus pompsahtaa esiin ehkä ärsyttävänkin usein kaikissa Indiedays ja Inspiration blogeissa, mutta hirmu vaikea sitä on mitenkään muuten saada tietää ihan oikeasti, mitä siellä ruudun takana ajatellaan. Usein kun sitä palautetta annetaan spontaanisti vasta, kun oikein ärsyttää.
Kaikenlaisiin tutkimuksiin ja kyselyihin vastaaminen voi tuntua tosi turhalta, vaikka niinkuin nyt tässäkin tapauksessa, tavoitteena on tehdä lukukokemuksesta mahdollisimman mukava. Olisin ihan superhyperonnellinen, jos mahdollisimman moni teistä lukijoistani jaksaisi vastata kyselyyn juuri Go 4 it vol. 2 -blogi mielessään. Vastaaminen on täysin anonyymiä, mutta me bloggarit saamme omia blogejamme koskevat tulokset tiedoksi.

Halukkaat voivat jättää myös yhteystietonsa lukijatutkimuksen lopussa. Vastaamalla kyselyyn voi osallistua arvontaan, jossa on palkintoina kolme 100 euron arvoista lahjakorttia (käsittääkseni Stockmannille) sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Yhteystiedot käsitellään erillään vastauksista ja niitä käytetään ainoastaan arvonnan yhteydessä.
Olisi ihan älyttömän mielenkiintoista saada kurkistaa edes pikkuisen sinne ruudun toiselle puolelle – ketä siellä on ja mistä tykkäätte. Toivon siis tosi kovasti, että innostutte vastaamaan lukijatutkimuksen muutamiin kysymyksiin. Kyselyyn pääsee tästä linkistä ja siinä on vain muutamia kysymyksiä, joihin vastaamiseen ei paria minuuttia kauempaa mene!

 

• mekko, COS
• huivi, By Malene Birger
• sandaalit, Clark’s

Ihana MouMou-Iina heitti hauskalla haasteella. Tuntui, että aikaisemmin blogeissa kiersi kaikenlaisia haasteita ihan yhtenään, jopa melkein kyllästymiseen asti. Nykyisin niihin ei törmää enää niin usein – tai sitten minä ja blogini vain olemme jääneet haasterinkien ulkopuolelle…
Edellisestä haasteesta on sen verran aikaa, että nyt tuntuukin oikein hauskalta vastailla kysymyksiin! Haastan tässä samantien Iinan tavoin kolme bloggaria mukaan. Tervetuloa Lady of the Mess -blogin Lady, Sara S. -blogin Sara ja Mami Go Go -blogin Minttu paljastamaan salaisuuksianne!

Ihan ensimmäisenä pitää tunnustaa, että nyt tässä esittelyssä oleva asu on eiliseltä, eikä suinkaan tältä päivältä. Outfit piti laittaa eetteriin jo eilen, mutta siinä blogihommia tehdessäni jämähdin ensin lukemaan juttuja kruunuprinsessa Victorian syntymäpäiväjuhlista ja sitten selailemaan muita Vickan-kuvia. Lopulta oli pakko siirtää asukuvat tälle päivälle ja blogata ihanasta Victoriasta eilen.
Mutta nyt siis eilisen asun ohessa vastailut Iinan heittämään haasteeseen.
1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?
Tuntuu, että olen blogannut jo niin kauan, että kaikki mahdollinen on tullut kerrottua täällä blogissa! Mutta Riminin reissumme innoittamana paljastan ystävyytemme alkutaipaleen Tinnin kanssa.
Tinni tuli meidän luokalle alakoulun viidennellä, kun hän ja perheensä muuttivat Hämeenlinnasta Tampereelle. Opettajamme laittoi “ulkoilutusohjelman” meille tytöille niin, että luokan tulokkaalla olisi aina joku kaveri myös koulun jälkeen. 11-vuotiaan vakaumuksella inhosimme tällaista pakottamista ja muistan, että olimme Tinnille aika kurjia, kun ensimmäisen kerran mentiin iltapäivällä Pyynikille kävelylle. Onneksi tajusin hyvin nopeasti, että eihän se Tinnin vika ole, että meidät on pakotettu hänen kanssaan leikkimään ja että tuo uusi tyttöhän on nokkela, fiksu, hyväsydäminen ja hauska. On myös onni, että Tinni ei suhtautunut niin vakavasti alkuaikojen härnäykseen (11-vuotiaat tytöt voivat kyllä olla aika kauheita!) ja halusi kaikesta huolimatta olla ystäväni!
2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?
Kyllä on. Ei niin, että muokkaisin ajatuksiani, tyyliäni tai kirjoitustapaani lukijoiden kommenttien ja mielipiteiden mukaan, mutta välitän silti paljon siitä, mitä he ajattelevat blogistani. Toivon, että ihmiset tykkäävät jutuistani, saavat inspiraatiota ja viihtyvät. Olen valinnut kirjoittaa julkista blogia – ja siitä syystä sillä on suuri merkitys, mitä lukijat ajattelevat. En esimerkiksi haluaisi sellaista tilannetta, että blogillani olisi aivan järkyn paljon lukijoita, mutta suurin osa kävisi täällä, koska rakastaisivat inhota juttujani. Olen onnellinen siitä, että blogissani on mukava tunnelma ja selkeästi aivan ihanat lukijat!
3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?
No, periaatteessa ei mitenkään. Tosin en kirjoita “päiväkirjablogia” vaan hyvän mielen lifestyle-blogia. En tilitä täällä jokaikistä vastoinkäymistä ja sanaharkkaa, joita kohtaan elämässäni. Välillä tulee tietty avauduttua, jos on suurempia kysymyksiä tai pohdinnanaiheita edessä, mutta muuten pyrin keskittymään jutuissani aina siihen pilven kultareunukseen. Uskon, että se on itsellenikin hyväksi. Silti en ole sitä mieltä, että bloggariminäni eroasi jotenkin reaaliminästäni – en vain tee tiliä ihan jokaikisestä asiastani blogissa. Tai ehkä sittenkin olen vielä kovempi sähläämään oikeassa elämässä kuin blogissa? Haha!

4. Mikä saa sinut nauramaan?
Hassuttelu, tilannekomiikka, ihanat kisut Sunshine ja Sailor Moon, parhaat lapsukaiset Karkki ja Peetu, hysteriakohtaukset, yliväsymys, yleinen pöljäily, hyvät elokuvat, jalkapohjien kutittaminen, nasevat kommentit, hölmöt kissavideot, iloiset sattumukset, yllättävät onnistumiset ja varmaan vielä monet muutkin asiat, jotka eivät tule nyt tässä mieleen. Nauran paljon. 😀
5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Luovuus on minulle oman jutun tekemistä ja siihen uskomista muiden mielipiteistä välittämättä. Luovuus on paljon muuta kuin taito soittaa, piirtää tai tehdä jotain “virallisesti” luovaa – se on oman sisäisen äänen kuuntelemista ja siihen uskomista. Luovuus on myös leikkiä ja mielikuvitusta, asioiden tekemistä eri tavalla.

6. Ketä läheistäsi ihailet?
Ihailen monia läheisiäni. Kaikki ystäväni ovat omalla tavallaan menestyneitä, luovia, herkkiä ja upeita ihmisiä, jotka ovat selvinneet elämässä vastaan tulleista tosi vaikeistakin asioista elämänilonsa ja uskonsa ihmisiin säilyttäen.
Kaikkein eniten ihailen kuitenkin tyttäriäni Karkkia ja Peetua. Fiksuja, lahjakkaita, älykkäitä, suvaitsevaisia ja lämpimiä upeita nuoria naisia, joilla on koko elämä edessä. On ihan uskomaton kunnia, että juuri minulla on ilo ja onni saada olla heidän äitinsä! Miten paljon olenkaan heidän ansiosta oppinut – ja niin paljon opin edelleen.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Olen aika kova haaveksija ja taivaanrannanmaalari. Välillä ärsyttää, että saan niin vähän aikaiseksi. Iso osa suunnitelmista – isoista ja pienistä – jää roikkumaan ikiajoiksi todo-listalle. Mutta toisaalta, yritän hyväksyä myös tämän puolen itsestäni ja todeta, että mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa… Haha!
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Tätä pitäisi tietty ensisijaisesti kysyä niiltä “muilta”. Kuvittelisin kuitenkin, että iloisuuteni, positiivisuuteni ja aina-valmis-seikkailuun -asenteeni on valttejani.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?
No sen kun tietäisi… Haha! Isoäiti – tai mielummin mummu – toivottavasti ainakin! Työuralla on tällä hetkellä tavoitteena hyvin voiminen, mutta jotenkin tuntuu, että tässä ei ole vielä kaikki, mitä minulla on annettavana.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.
En usko. Loppu on loppu – eikä siinä ole mitään onnellista. Uskon onnelliseen matkaan, onnelliseen liikkeeseen ja onnelliseen kehittymiseen – uskon jopa onnelliseen muutokseen. Mutta onnellisiin loppuihin en usko.

• t-paita, Primark
• housut, Mintun ompelimosta
• jakku, Mintun ompelimosta
• laukku, Michael Kors
• sandaalit, Marni for H&M

Jos on jo kertaalleen omaksunut ja elänyt jonkun trendin, sitä ei kuulemma ikinäkoskaan pitäisi enää uudelleen testata. Eli meille kasarin lopussa eläneille kiellettyjen listalle kuuluisi monen muun hullutuksen ohella erityisesti lappuhaalarit. 
Sain Espritiltä tosi kivat farkkulappushortsit, joita olen käyttänyt paljon nyt alkukesän aikana varsinkin kotioloissa.  Aluksi tuumasin, että oikea osoite shortseille on jomman kumman tyttären garderobissa, mutta sitten tykästyin niihin itse.  

Säännöt on tehty rikottavaksi – ja kyllähän sitä lappufarkkushortsit sopivat myös aikuiselle!

 

• paita, Forever21 (Peetulta lainassa)
• shortsit, Esprit (saatu blogin kautta)
• sandaalit. Lacoste