Kesäinen toimistopukeutuminen on haasteellista monessakin mielessä. Ensinnäkin sitä tietty haluaisi olla edes jotenkin kesäinen – erotuksena siis muun vuoden perusharmaaseen työunivormuun. En tosin ymmärrä niitä, jotka ilmestyvät konttorille rantsumekoissaan, mutta pieni ripaus sesongin fiilistä maustaa kyllä kivasti asun kuin asun.
Toisekseen säätiedotukset lupailevat ihan mitä sattuu. Sääriippuvaisena ennusteaddiktina tsekkailen paikallisen Ilmatieteen laitoksen nettisivut useamman kerran päivässä ja en liioittele yhtään, kun sanon, että ennuste jopa saman illan säätilaksi vaihtelee aivan laidasta toiseen. Illalla saatetaan luvata seuraavaksi päiväksi sadekuuroja ja nippanappa viidentoista-asteen lämpötiloja. Fiksuna siinä sitten aamulla tuumaan, että enpä anna hetkellisen auringonpaisteen hämätä, vaan pistän kuitenkin vähän lämpimämmät vaatteet päälle. Vain löytääkseni itseni hikoilemasta koko armaan päivän. Positiivinen ongelma toki, että sää on kauniimpi kuin luvattu, mutta ai että inhoan olla kuumissani!

Kolmas kiusa on toimiston AC. Vaikka ulkona olisi miten järkyn ihana helle, sisällä konttorilla on aina tasaisen viileä. Onnistun vilustuttamaan itseni melkein joka kesä, koska en muista, että sisälle pitää pukeutua suht lämpimästi, vaikka ulkona olisi millainen helle. On aika ikävä tunne, kun sandaaleissa värjöttelevät paljaat varpaat alkavat olla niin kohmeessa, että on pakko painua ulos aurinkoon sulattelemaan niitä.
Aika positiivisia ongelmiahan nämä ovat – ja suurimmasta osasta selviää kerrospukeutumisella ja tilanteen hyväksymisellä. Ei se nyt ole niin kauheaa, jos joskus joutuu kantamaan mukana ylimääräistä neuletakkia.

Henkalta hankkimani kynähame on ollut luottovaatteeni jo niin pitkään, että kävi mielessä, josko se olisi aika päivittää. Kesäisyyttä asuun tuo Lindexiltä hankkimani huivimainen huitula, jonka Peetu risti ensinäkemällä orvokkitunikaksi.
Adidaksen kevyet polypropeenitennarit ovat olleet aivan ykkössuosikkini koko kevään. Hengittävän materiaalin ansiosta jalat pysyvät paljon virkeämpinä kuin perinteisissä lenkkareissa ja diskreetin värimaailman ansiosta ne tuntuu kivalta vaihtoehdolta melkein kaikkien asujen kaveriksi.
Sattui muuten aika mukavasti päivän asuun sopiva ulkoilija hiippailemaan kuvan taka-alalla! 😀

• tunika, Lindex
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• laukku, Michael Kors

Ennen Pietarin reissua tutkailin silmä kovana sääennusteita. Pakkaaminen ei ole lempipuuhaani, mutta jos on edes jonkinlainen käsitys odotettavissa olevista keleistä, mukaan otettavien vaatteiden valinta on aavistuksen helpompaa.
Vielä pari päivää ennen meidän matkaa Pietariin luvattiin lauantaille täyttä auringonpaistetta ja vähintään 24 asteen hellettä. Tuumasin silloin, että ilmava maksimekko on varmasti tasan ainoa vaate, jolla selviää helteisestä kaupunkilomapäivästä. No, ennuste on aina ennuste – ja lauantaina oli turistihommiin varsin miellyttävät 19 astetta ja puolipilvistä.

Puin silti mekon päälleni, vaikka hellettä ei ollutkaan. Hyvin tuo Lindexiltä hankkimani huitula palveli myös sukkisten ja tennareitten kanssa.
Toimistolle se on valitettavasti vähän liian epämuodollinen mielestäni. Muuten se olisi saanut olla tämän päivän valinta – mittari näytti nimittäin iltapäivällä uskomatonta 27 asteen lämpötilaa! Huomiseksi sitten taitaakin olla luvassa se Helsingissä tänään päivällä pauhannut ukkosmyrsky.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• huivi, Alexander McQueen
• laukku, Michael Kors
• tennarit, Adidas

Kuvat: Emilia

Hei! Tällä kertaa pikaiset matkailuterkut tulee Helsingin lentokentältä. Monella tapaa ikimuistoinen ja henkilökohtaista kokemuspankkia monipuolisesti laajentanut Pietarin reissu alkaa pikkuhiljaa olla finaalissa. Enää muutama tunti matkustusta ja voin hautautua kahden peiton alle omaan punkkaan kisujen viereen.
Itse matkasta tulee vielä ihan erikseen juttua – så klart – mutta tässä nyt vähän niinkuin kuvaparina edelliselle blogijutulle tämänpäiväinen matkustusasuni.
Se kyllä täytyy sanoa, että kaiken muun kivan lisäksi on kyllä niin ihana olla matkalla toisen bloggarin kanssa. Ei ainoatakaan hapanta ilmettä, kun pitäisi kuvata maisemia/ruoka-annoksia/kauniita yksityiskohtia – ja samalla paikalla on joku, joka mielihyvin ottaa asukuvia!

Hotellihuoneen luovutuksen ja junan lähdön väliin jäi tänään Pietarissa sopivasti aikaa asukuvien ottamiseen. Ihan siitä läheltä löytyi (Emilia löysi) myös kiva rappus-/ovikompleksi kuvia varten.
Hotellihuoneesta sen sijaan ei löytynyt silitysrautaa, mikä selittää toppini pakkausrypyt. Kaikkea ei näköjään voi silittää matkailijan perusniksillä: vaatteen ripustamisella henkarissa vesihöyryiseen kylppäriin.
Kuluneen viikonlopun aikana tuli otettua askelia oman mukavuusalueen ulkopuolella vaikka miten monta kertaa. Yksi niistä oli, kun Emilia sanoi, että pitäisi kääntää profiili kuvaan. Suoraan sanottuna en ole ikinä tykännyt sivukuvastani, mutta jotain kivaa tässä kuvassa kyllä on:

• toppi, Lindex
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• arskat, Tiger of Sweden

Kuvat: Emilia ja samoin myös nämä kuvat.

Pikaiset terkut Pietarista! Päästiin eilen kätsysti perille ja nyt ollaan lähdössä tutustumaan kaupunkiin.
Eilinen matka-asu:
Takki, Monki
Paita, Lindex
Hame, H&M
Tennarit, Adidas
Laukku, Michael Kors
Huivi, Alexander McQueen
Aurinkolasit, Tiger of Sweden

Suomessa taitaa olla vappuhulinat jo täydessä käynnissä. Niinkuin joka vuosi jaksan päivitellä, täällä meillä vappua ei todellakaan havaitse missään, jos ei ehdoin tahdoin hankkiudu jonkun isomman yliopiston kampukselle. Vappukokkoja sytytellään toki vähän siellä sun täällä, mutta tänä vuonna omiin aaton suunnitelmiini kuuluu vain huomenna illallinen ystäväni Camillan luona. Ja illallissuunnitelmia tehdessämme emme todellakaan muistaneet, että on vappu – vaan vain sen, että edellisestä kerrasta on ihan liian kauan.
Mutta vaikka vappu täällä olisikin aika laimea, bilefiiliksiä löytyy kyllä kameran muistikortilta ihan yllin kyllin. Yllä olevan kuvan on tosin napsaissut Emilian siippa siinä vaiheessa, kun Inspiration Blog Awards gaala alkoi olla jo loppumaisillaan. Jotenkin tuossa kuvassa kuitenkin kiteytyy monta tällaisten tapahtumien ihaninta juttua, ystävystyminen, vertaistuki ja yllättävien yhteensattumien löytäminen. Maailma on niin pieni -moment parhaimmillaan, kun todettiin että Emilia tuntee kaikki mun äidin puolen serkut!

Maailma on niin pieni -momentin lisäksi IBA:ssa koettiin todellinen fan girl -moment. En edes ala kaikista Aira Samulinin meriiteistä, mutta sen voin sanoa, että kun 11-v. Minttu osallistui Aira Samulinin tanssikurssille yhdessä Tinnin kanssa, se oli suuri muutoskohta silloisessa elämässäni. Varmaankin sitä on tuon ikäisenä aika altis häikäistymään, mutta muutenkin Aira Samulin on mielestäni positiivinen esimerkki ja esikuva siihen, että mihinkään tiukkaan muottiin ei ole todellakaan pakko alistua. Ei kenenkään, eikä edes meidän naisten!
Asukuvat illan outfitista jäi valitettavasti aika heikoille kantimille. Edustin Peetun pari vuotta sitten uuden vuoden juhliin Asokselta tilaamassa unikonpunaisessa mekossa.


Tykkään tosi paljon mekon fiftarihenkisestä leikkauksesta (helman alla on jopa tyllikerros tuomassa muhkeutta!) ja syvän punaisesta väristä. Muhkean helman lisäksi kolmiulotteisuutta tulee siitä, että osa helman kukkabrodeerauksista on kiinnitetty vain muutamalla pistolla.

Kengiksi valikoitui vanhat luotettavat Lacosten kiilapohjaiset sandaalit. Täytyy kyllä nyt ihan sanoa ääneen, että jostain kumman syystä nykyinen juhlakenkäosastoni on aika surkeissa kantimissa. Mistä ihmeestä moinen voi johtua? Liian vähän juhlia?

Iltalaukun virkaa toimitti toinen vakkari, Bossin musta clutch. Tavallaan tuntuu vähän tylsältä, että päädyn niin usein tuohon samaan vanhaan, mutta toisaalta tykkään siitä kovasti. Parasta Bossin clutchissa on upea paksu ja joustava nahka, mistä se on valmistettu. Lisäksi olen edelleen ihastunut laukun tupla-clutch -rakenteeseen!
IBA-illan kaulakoru oli sentään tarkan turvallisuustarkistuksen ja tyylikontrollin jälkeen hyväksytty korkeimmalta mahdolliselta taholta.


En muista korun alkuperää, sen verran vanha on sekin, mutta toimi mielestäni oikein hyvin punaisen mekon parina.
Varsinaista asukuvaa IBA-illan outfitista ei valitettavasti tullut napsaistua. Valokuvaseinän kuva antaa hiukan osviittaa, vaikka ihan hurjan tyytyväinen en otokseen olekaan. (Ja mielestäni moni muukin tosi kaunis ja ihanassa asussa oleva bloggari näytti hiukan oudolta näissä kuvasienäkuvissa…)

Viimeinen kuva: Lars Johnson