Tiedän, että olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas: miten taas voi olla perjantai!? Tuntuu kuin elämä olisi pelkkää maanantaita ja perjantaita… Sikäli ihan loogista, että tuntuu kuin koko kesä olisi ollut vain yhden naurettavan viikonlopun mittainen.
Tänään aamulla heräsin jo ennen herätyskellon soittoa siihen, että sade ropisi peltisiin ikkunalautoihin. Pikkuisen raollaan oleva ikkuna takasi sen, että mekkala saavutti sikeämminkin nukkuvien korvat.
Laitoin toimistolle päälle pitkähihaisen silkkipuseron (ihana, ihana uutuus garderobissani! Yritän saada otettua siitä kuvia asap!) – en edes muista, milloin viimeksi olisin käyttänyt muita kuin lyhythihaisia paitoja. Sateinen aamu tuntui niin syksyiseltä, että olin valmis antamaan periksi; elokuuta on vielä viikon verran jäljellä, mutta kesä on nyt loppu.

Ilmeisesti puoli Suomea on ollut tänään vähän samanlaisissa fiiliksissä, sillä Instagramin feedini on ollut täynnä “kesä on ohitse” ja “syksy on täällä” -tyyppisiä postauksia.
Juuri nyt tätä kirjoittaessani olen kyllä valmis pyörtämään omat tämän aamuiset ajatukseni – keli kirkastui heti puolenpäivän jälkeen ja perjantainen alkuilta on ollut erittäin lämmin ja aurinkoinen. Eli sikäli olen edelleen sitä mieltä, että nyt ollaan loppukesässä eikä alkusyksyssä.
Yksi tärkeä vuosittainen loppukesän perinne on vielä sekin tulossa. Tukholman muotiviikko on vasta ensi viikolla ja oma syksyni ei kyllä oikein voi alkaa ennenkuin se on ohi. Tosin tänä vuonna oikeisiin töihin liittyvät asiat pitävät sen verran kiireisenä, että en ole pystynyt bookaamaan kuin muutaman näytöksen – mutta paljon parempi ja hauskempi sekin kuin ei mitään.

Jo aamun sateessa töihin pinkoessani päätin, että tänään haluan laittaa tänne blogiin yhden tämän kesän suosikkiasuistani. Kuvat on ottanut bestikseni Tinni, kun olimme matkalla nauttimaan Grand Hotellin ihanasta smörgåsbordista.
House of Dagmarin neulehame on oikeasti putkimekko, mutta sen jälkeen, kun hoksasin, että sitä voi hyvin käyttää hameena, siitä on tullut yksi luottovaatteistani. Putkimekolle ei nyt suoraan sanottuna ole niin paljon käyttötilanteita nykyisessä elämässäni, mutta pohjemittaiselle kivalle hameelle sitäkin enemmän.
Korallit, valkoiset, mustat ja harmaat raidat rytmittävät raikkaasti kolmesta erilaisesta ribbineuleesta toteutettua vaatetta. Olen aivan vakuuttunut, että sopivasti asustamalla tuon kanssa ollaan kavereita vielä pitkälle syksyyn.

Grand Hotellin lounaalla oli mukana myös ihana rakas kummityttöni. Hän sai virallisen “ooo, oot niin upea – saanko ottaa susta kuvan mun blogiini” -käsittelyn… Sellaista se on, kun kummitäti on bloggari! 😀


Tinni oli tilanteen tasalla ja ikuisti puoliväkisin toteutetun kuvaussession.



Pepin asusta ei ole sen tarkempaa tietoa, mutta allekirjoittanut meni näillä:

• liuhupaita, Lindex
• hame, Dagmar
• sandaalit, Clark’s
• laukku, Botkier
• arskat, Dior
• kaulakoru, Ideakoru (saatu)

Elokuussa puhun aina sinnikkäästi loppukesästä, vaikka kaikki merkit viittaisikin siihen, että on alkusyksy. En ole mikään suuri syysfani – en edes oikeastaan tiedä miksi. Jotain vaikean teini-iän aikaisia traumoja varmaan kummittelee alitajunnassa, koska periaatteessa rakastan monia seuraavan vuodenajan tyypillisiä asioita.
On ihanaa, että saa taas kaivaa kaikki lempparineuleet käyttöön, sytyttää ziljoona kynttilää valaisemaan tunnelmalliseen pimeitä iltoja, haistella raikasta syksyn kirpeyttä tuulessa ja nauttia sadonkorjuuajan mielettömän ihanista vihanneksista, juureksista, sienistä ja marjoista. Rakastan kulkea metsässä, kun lehdet räiskyvät punaisina, keltaisina, oransseina ja purppuraisina.

Ehkä kaikkein eniten tykkään kuitenkin siitä, että syksyn tulo antaa täydellisen tilaisuuden elämän arviointiin ja uuden aloittamiseen. Useimmiten se on itselleni tarkoittanut sitä, että mietin uusia harrastuksia, haasteita ja projekteja, joita haluaisin aloittaa. Elokuun puolivälin tienoille osuu “koululaisten uusivuosi” ja siksi kai se tuntuu juuri sopivalta hetkeltä miettiä, mihin suuntaan sitä haluaisi itseään, tietojaan ja taitojaan kehittää.
Toisiaan seuraavat kammottavat tapahtumat maailmalla ja Suomessakin on pyörinyt päässäni koko viikonlopun. Jotenkin tuntuu siltä, että haluaisin tehdä jotain enemmän kuin vain tuijottaa omaa napaani ja miettiä henkilökohtaista hyvinvointiani.

Toisaalta karu totuus on kuitenkin se, että itsestä sitä on aloitettava. Jos on voimaton, saamaton, iloton ja täysin vailla energiaa, ei ole paljoa, mistä voisi ammentaa mihinkään sen laajempaankaan kokonaisuuteen. Eikä pidä myöskään väheksyä sitä hyvää, mitä voi pienillä teoilla ja sanoilla levittää lähiympäristöön. Positiivinen energia leviää vesirenkaiden tavoin toivottavasti myös sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan, uskon niin.
Eikös perhosefekti ole lähes tieteellisesti todistettu asia? Tosin kyseinen teoria ei taida luvata hyvän leviämistä, mutta antaa ainakin uskoa siihen, että pienilläkin asioilla ja teoilla on merkitystä.



Osallistuin viime talvena Unelma Itsestä online valmennukseen. Koin valmennuksen aikana monia oivalluksia ja niiden avulla olen pystynyt löytämään uusia voimavaroja itsestäni ja muokkaamaan elämästäni enemmän itseni näköistä. Osan ajatuksistani olen jakanut täällä blogissakin (jutut löytyvät tagin: Unelma Itsestä -alta).
Tammikuussa alkaneen valmennuksen ensimmäiset viikot sujuivat tosi hyvin, olin innostunut ja käytin sopivasti aikaa tehtävien tekemiseen ja kysymysten pohtimiseen. Sitten tuli se e:llä alkava väliin ja putosin hiukan vauhdista. Otin kyllä keväällä loppukirin, mutta tuntuu, että missasin monta tärkeää ja inspiroivaa steppiä. Niinpä olinkin tosi innoissani, kun minulta kysyttiin, että haluaisinko osallistua 4. syyskuuta alkavaan seuraavaan valmennukseen. Aivan varmasti haluan!
Jos olet miettinyt tämän tyyppistä itsensä kehittämistä, hyvinvoinnin aakkosten haltuunottoa ja voimavarojen kerryttämistä, kantsii tsekata Unelma Itsestä -valmennuksen kotisivut täältä. Mikäli neljän kuukauden mittainen hyvinvointivalmennus alkoi kiinnostaa, koodilla “minnaunelmaitsestä” saat kurssin hintaan 149 €. Koodi on voimassa elokuun loppuun asti. (Yhteistyössä Unelma Itsestä Online valmennus)

Vähän tuntuu ristiriitaiselta ajatella toisaalta kaikkea maailman pahuutta ja samalla suunnitella osallistumista omaan hyvinvointiin keskittyvään valmennukseen. Ihan niinkuin minun napani olisi tärkeämpi kuin ympärillä olevat vääryydet.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos haluan edes yrittää tehdä maailmasta parempaa paikkaa, on ihan pakko ensin pitää huolta omasta jaksamisesta. Jonkinlainen uusi alku on edessä ja odotan innostuneen malttamattomana, että pääsen näkemään, mitä tästä vielä tulee!
Näiden pohdiskelujen lomassa loppukesän lemppariasuni lämpimänviileisiin iltoihin. Neuletta jo vähän kaivataan, eikä täysin sääret paljaana tarkene olla, mutta sandaaleista ei onneksi vielä tarvitse luopua.

• neule, Dagmar
• farkut, Lindex
• laukku, Rebecca Minkoff
• sandaalit, Jeffrey Campbell

Somea selatessa tuntuu, että tämä viikonloppu on ollut virallinen kaupunkifestariviikonloppu. Flow siellä, Way Out West täällä – ja lisäksi kaikenlaista pienempää kinkeriä näyttää olleen väkeä viihdyttämässä.
Fiilis on ilmeisesti tarttuvaa sillä halusin ehdottomasti ulkoiluttaa viikonloppuna ihanaa hapsureunaista tunikajakkuani, vaikka en päätynytkään hytkymään minkään lavan eteen musiikin tahdissa. Itseasiassa oma ohjelmani on ollut varsin kaukana siitä – nyt koitti vihdoin kovasti odottamani golf-kurssi.

Tuntuu ihan lottovoitolta, kun viikon upein hellepäivä osui perjantaille! Muutenkin on kyllä ollut ihanaa ja lämpimän kesäistä – vaikka eihän siitä nyt enää ihan täysillä ehdi nauttia arkisin, kun päivät tulee lusittua officella.
Perjantaina oli tosiaan niin kova helle, että ihan niin lämmintä en olisi golf-kurssilleni toivonutkaan. Yllättävän kovaa hommaa se on tällaiselle tottumattomalle aloittelijalle. Varsinkin pidempiä lyöntejä harjoitellessa olin aivan yltä päältä hiessä, vaikka lämpötilat olivatkin laskeneet inhimillisiin, kahdenkympin tienoilla huiteleviin lukemiin.

Johtuu varmasti osittain siitä, kun ei oikein osaa mitään, niin kaikki tuntuu yllättävän vaikealta ja haasteelliselta. Nyt kahden intensiivisen golf-päivän jälkeen olo varsinkin yläkropassa on kuin olisi jäänyt jonkun tiejyrän alle. Ehkä tässä vielä taidot karttuu sen verran, että sitä joskus pääsee vielä oikein baanalle pelaamaan. Tällä hetkellä itsevarmuus on kyllä aika minimissä.

Kuumankosteat, pimeät elokuun illat ja yöt on jotain ihan erityistä. Auringonlaskut on ollut aivan kertakaikkiaan upeita joka ilta. Olo on ollut kuin olisi jossain ulkomailla ja kameran muistikortti on täyttynyt toinen toistaan värikkäämmistä yötaivaskuvista.
Olen tapani mukaan seurannut säätiedotuksia silmä kovana ja vaikka monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että tämä oli nyt kesän viimeinen viikonloppu, en ole ihan kokonaan heittänyt vielä toivetta nurkkaan, etteikö sitä tänä kesänä vielä pääsisi ulkoiluttamaan kesäistä hapsutunikaakin!

• tunika, River Island
• toppi, H&M
• hame, H&M
• sandaalit/läpyskät, Alexander Wang X H&M
• laukku, Marc by Marc Jacobs

Reilu viikko lomanjälkeistä office-elämää takana ja mieli halajaa jo seuraavaa reissua. Juuri nyt sormet syyhyäisi varaamaan pidennetyn viikonlopun mittaista matkaa Lissaboniin. Tuntuu, että kaikki on käynyt siellä ja aivan tasan kaikki ovat rakastuneet kaupunkiin.
Pieni iltapuhde Airbnb-majoituksia selaillen ei mitenkään vähentänyt matkakuumetta. Tosi mielettömän kivan oloisia majoituksia löytyy ihan naurettavan edullisesti, jos (ja, meikäläisen tapauksessa, kun) on valmis matkustamaan eurooppalaisittain virallisen kesälomakauden, elokuun, jälkeen.
Haaveilen pastellisista taloista, romanttisista kujista, henkeäsalpaavista auringonlaskuista, kivasti kolkuttelevasta raitiovaunusta, pittoreskeista ravintoloista, käsinmaalatuista kaakeleista… niin ja jos nyt sille linjalle lähdetään, voisihan sitä bookata kivan Airbnb:n pariksi yöksi myös meren rannalta. Ihan siinä lähellähän se on.

Tänä kesänä en olekaan vielä päässyt viettämään kunnon biitsilomaa. Muutamana päivänä on toki tullut köllöteltyä hetki bikineissä, ja lähijärveni on sen verran lämmin, että ihan kovimpia sadepäiviä lukuunottamatta, olen käynyt joka päivä joko aamu- tai iltauinnilla.
Eli en siis missään tapauksessa valita! Kesä ei ole mielestäni vielä lähimainkaan loppu – ja jo tähän mennessä on tullut nähtyä, tehtyä ja koettua niin paljon kaikkea mahtavaa, että sen puoleen olen erinomaisen tyytyväinen. Tulossa on vielä kiihkeästi odottamani golf-kurssi ja kohta tytötkin palaavat kotiin Indonesian reissultaan niin saadaan viettää taas hetki yhdessä perheen kanssa.

Ja siis nyt täytyy varmaan piirtää risti seinään: minä, syksyn inhoaja numero yksi, odotan tosi innolla ja malttamattomana, että uusi sesonki alkaa. Varmasti ensimmäistä kertaa ikinä en tunnista pienintäkään pakokauhun pilkahdustakaan tunteitani tutkiskellessani, vaan koen pelkkää positiivista odotusta ja hinkuan syksyistä energiaa.
Näköjään sitä on täysin mahdollista haluta samanaikaisesti kahta toisilleen lähes vastakohtaista asiaa. Kesänpidennysreissu Lissaboniin (yhdistettynä pikaiseen rantalomaan) ja action-syksyn aloitus – molemmat löytyy toivelistani kärjestä.

Jotenkin hassua, että oloni on hiukan vajaa, kun kesä näyttää menevän ohi ilman kunnon biitsi-päiviä. Ehkä se on vain pränttääntynyt alitajuntaan jo joskus lapsena niin voimakkaasti. Silloin kun tuli vietettyä enemmän tai vähemmän puolet kesästä rantsuelämästä nauttien.
Hiukan sama juttu kuin se, että en ole oikein valmis talven kanssa, jos en pääse edes joitakin kertoja lumilautailemaan. Lumilautailu ei tietty ole mikään lapsuuden juttu, mutta viime vuodet on ollut Tukholmassa niin lumettomia, että talven makuun ei pääse kunnolla kuin hiihtokeskuksissa.

(Unohdin piirtää liudan sydämiä tuon kahvilan kyltin viereen, mutta jotenkin supersiistiä, että yrittäjätkin kertovat selkeästi kantansa, eivätkä yritä hymistellen olla mieliksi kaikille)
Itsellenikin tässä muistutuksena pari virallista turistiasua alkukesän Bremenin reissultamme. Äkkiä sitä näköjään unohtaa, että onhan sitä oltu matkoilla ja koettu vaikka mitä! Kesä tuntuu aina hurjan lyhyeltä, mutta miten on mahdollista, että tuosta mahtavasta matkasta parhaassa likkaseurassa tuntuu olevan ikuisuus?
Mukavuus on avainsana kaupunkimatkailun päiväpukeutumisessa. Helppous toinen. Ja vaikka uskollisesti rahtaan aina valikoiman korkokenkiä kaikille city-reissuille, eniten käyttöä tulee kunnon tennareille. Kävellen sitä kuitenkin näkee ja kokee parhaiten kaikki ihanat pienet asiat, kauniit kukkaistutukset, porttikongit, aidan koristeet, seinän koristemaalin sävyn, etsetera.

Tänä kesänä on tullut ihan tehokäytettyä tuota Acne Studion hauskaa turre-paitaa. Tykkään hurjasti sekä paidan että printin kesäisen railakkaasta värimaailmasta ja kevyesti ironinen teksti “Sunshine Factory Nevada Sweden” on mielestäni tosi superhauska! 😀

• keltainen paita, Acne Studios
• sininen teeppari, Minimarket
• harmaa kynähame, H&M
• tummansiniset shortsit, Lindex
• tennarit, Adidas
• arskat, Dior
• musta laukku, Filippa K

Nonni, nyt se on sitten ohitse se Mintun viimeinenkin kesälomaviikko. Eilen oli hiukan lomanloppumisblues, enkä oikein saanut pakotettua itseäni normaaliin sunnuntai-rutiiniini, seuraavan viikon työvaatteiden tsekkailuun. En tiedä auttoiko vai hankaloittiko asiaa se, että tänään kotiin lennähtänyt Tinni siinä vieressä pakkaili tavaroitaan.
Toisaalta oli sellainen puuhastelun meininki, mutta toisaalta loman ja lomailutunnelman loppuminen tuli entistäkin selkeämmäksi.

Jos totta puhutaan, ei itseasiassa harmita yhtään, että lomat on nyt pidetty ja arki palannut talon. Ei siitäkään huolimatta, että varsin epävakaisen ja viileän kesän jälkeen näyttää kunnon helleaalto viimein saavuttaneen Tukholman.
Toimistolla on oikeastaan aika kivaa. Joskus toki muutenkin, mutta erityisen leppoisaa siellä on näin, kun suurin osa porukasta on edelleen lomilla. Viikon päästä pulssi kiihtyy taas, mutta tällä viikolla ehtii vielä hyvin tehdä kaikkia niitä hommia, jotka on siirtänyt sitten-kun-on-aikaa -ajankohtaan.


Tällainen rentofiiliksinen kesäloma-aikaan osuva työviikko on mielestäni ainoa mahdollinen ajankohta, jolloin shortsit sopivat toimistolle. Mietin kyllä hetken, että näinköhän viitsin laittaa niitä nytkään, mutta sitten totesin, että meidän kerroksessa ei ole kuin pari hassua kollegaa duunissa tällä viikolla, joten nyt jos koskaan voi antaa periksi hellelukemiin kipuaville kesälämpötiloille.
Vaikkei meillä mitään virallista toimiston dress codea olekaan, huomasi aivan selvästi, että varsin moni muukin on tulkinnut kirjoittamattomia soveliaisuussäännöksiä lomakauden linssien läpi. Normaalisti kun paljaat olkapäät, läpsykkäiset remmisandaalit tai kukkakuosiset maksimekot eivät todellakaan ole mikään tavallinen näky.
Kesäsäännöt pätevät siis toimistopukeutumisessa – ja oikeastaan hyvä niin!

Tosin shortsien toimistokelpoisuus on mielestäni suoraan yhteydessä punttien pituuteen – ei pelkästään siihen, että ne ovat shortsit. Nuo omat tummansiniset shortsini eivät todellakaan ole normaaliolosuhteissa office-tyyliäni. Sen sijaan siistit, ei vapaa-ajan materiaalista valmistetut räätälöidyt versiot, joiden puntti laskeutuu polvien tuntumaan, voisivat olla hyvinkin elegantit.
Valkoinen kauluspaita, vaikka sekin on poletteineen ja vajaamittaisine hihoineen varsin rento, tuo hiukan skarpimpaa ja puetumpaa ilmettä kokonaisuuteen. Yhdistelmä tuntui sikäli onnistuneelta, että en kyllä tuntenut itseäni hetkeäkään alipukeutuneeksi.

Eli oma vastaukseni otsikon kysymykseen on: kyllä ja ei! Ihan niinkuin kaikessa muussakin pukeutumisessa, periaatteessa mitään tiukkoja sääntöjä ei ole olemassa, kunhan ottaa huomioon tilanteen, tilaisuuden ja on riittävän huomaavainen muita ihmisiä kohtaan.

• kauluspaita, Forever21
• shortsit, Lindex
• sandaalit, Lacoste
• kangaskassi, Carin Wester