Nyt on tapahtunut varsinainen röyhelönkieltäjän takinkääntö!
Aikaisemmin en voinut kuvitellakaan, että pistäisin päälleni yhtään mitään, missä on mitään niin söpöliiniä kuin metrikaupalla poimutettua rimpsua. En, vaikka tuo klassinen koristelutyyli on surffaillut trendiaallon huipulla jo useamman sesongin.
Sen paremmin sinänsä tyylikäs viktoriaaninen goottitrendi kuin kesäisen raikas raitapuuvillavillitys ei innostanut uudistamaan omaa garderobia, vaikka muiden yllä noitakin tulkintoja röyhelöistä ihailin kovastikin.


Ajattelin, että tässä on nyt vaihteeksi yksi silloin tällöin eteen tulevia asioita, jotka ei vain ole minun juttuni.
En nyt ollut mitenkään erityisesti päättänyt, että jätän röyhelöt kokonaan väliin. Tilanne oli vain se, että se oikea ei ollut tullut vielä kohdalle. Sitten tapahtui niin, että törmäsin Henkan alessa puuterinroosaan H&M Premium Quality -sarjan silkkipaitaan ja tiesin, että nyt se oli menoa.
Sävyltään paita on ihan mielettömän upea, vaaleanpunainen joo, mutta tosi ihanasti lämpimän harmaaseen taittava. Tietyssä valaistuksessa se näyttää ihan harmaalta, lämpimän sävyisessä ilta-auringossa taas ihan vaaleanpunaiselta.


Väriäkin enemmän tykkään paidan leikkauksesta. Melkein lepakkomaiset hihat ja rimssukaitaleiden sijoittelu assosioituu mielessäni merirosvopaitoihin – vain hihansuiden röyhelöt puuttuvat (onneksi – eihän sellaiset olisi kovin kätevät toimistolla!). Vanhalle Pirates of the Caribbean -fanille fiilis on just oikea.


Miehustan pikkuruisista paidan kankaalla päällystetyistä napeista tykkään myös kovasti – samoin kapeasta poimutetusta kauluksesta. Molemmat ovat oikeastaan yllättävän romanttisia ja klassisen feminiinisiä yksityiskohtia, joihin en välttämättä yleensä helpolla ihastu.
Ehkä se on tässäkin tapauksessa niin, että kunhan oikea versio tulee vastaan, sitä ei voi vastustaa. Niinhän ne sanovat, että jokaiselle löytyy se oikea kirkkaanpunaisen huulipunan sävy, sama näyttää pätevän myös röyhelöihin.

 

• silkkipaita, H&M
• housut, H&M
• kengät, Vagabond
• laukku, Mulberry

Periaatteessa olen sitä mieltä, että lähestulkoon kaikki vaatteet käyvät ympärivuotiseen käyttöön. Erityisesti, jos puhutaan niistä kuuluisista “pukeutumispalapelin peruspilareista”.
Käytännössä olen todennut, että ei se ihan niin mene. Vaikka teoriassa jokin vaate sopisikin oikein yhdisteltynä ihan mihin tahansa sesonkiin, omat assosiaatiot tiettyyn vuodenaikaan on ihan liian voimakkaat – eli kyseiset vetimet saavat kiltisti odotella vaatekaapissa seuraavaa käyttökertaa tai pahimmillaan muuttaa kierrätyslaatikkoon.
Tietty on lukemattomia vaatteita – jopa kokonaisia asuja – joihin voi pukeutua ihan riippumatta siitä, mikä sesonki on menossa. Itse voin esim. pukeutua siisteihin farkkuihin, t-paitaan ja neuletakkiin/jakkuun käytännöllisesti katsoen ihan milloin vain.

Sesonkiajattelu iskee yleensä niihin vähän erilaisempiin, värikkäämpiin ja yhtenä sesonkina super-tehokäytössä olleisiin vaatteisiin.
En siis usko, että koko kevään ja kesän käytetyin vaatteeni – Dagmarin neulehame – tulee olemaan erityinen suosikkini syksyn pimetessä, mutta yllättävän kivasti se on taipunut näihin alkusyksyn lämpimiin päiviin, vaikka sesonki onkin periaatteessa vaihtunut. Välillä neulehame on tosin tuntunut hiukan turhankin rennolta toimistolle, mutta näin perjantaina se sopii hyvin. Casual Friday -fiilistä korostaa tietty vielä erityisesti tuo joskus aikoinaan Karkilta saamani printtitoppi.
Printtitopin tarina on sikäli hauska, että sain sen Karkilta, koska neito onnistui joskus muinoin hukkaamaan/tuhoamaan/unohtamaan jonnekin/jotain muuta, mitä hädin tuskin parikymppiset tekevät vaatteilleen suuresti rakastamani 5Preview + Weekday -topin (se oli tuo musta toppi, jos nyt satuit klikkaamaan linkkiä). Äiskältä lainattua toppia ei tietenkään löytynyt mistään ja hyvitykseksi sain sitten tuon, piirun verran vähemmän eksklusiivisen ja ilmaisultaan suorasukaisemman Forever21:in topin. Tykkään, kun vaatteilla on tarina ja siksi printtitoppi on mielestäni kaikessa 00-lukuisuudessaan tosi hauska.

Tänään on vuoroin satanut kaatamalla ja vuoroin paistanut. Arvuuttelin aamulla mokkakenkien kanssa liikkeellelähtöä, mutta onnistuin välttämään sadekuurot sekä aamun että iltapäivän työmatkoilla ja jopa lounastunnin kävelylenkillä sade yltyi vasta, kun olin vain muutaman metrin päässä officelta. Jos tänään olisi ollut maanantai, tuurillani kaikki olisi mennyt tismalleen päinvastoin.
Ihanat mokkaiset työkengät on kesän alehankinta, ja niistä olisi tarkoitus kirjoitella ihan erikseen. Siis oikeasti, miten hurjan vaikeaa onkaan löytää asiallisia sling-back -kenkiä, jotka eivät ole auki varpaiden kohdalta edestä?

 

• toppi, Forever21
• kauluspaita, Cheap Monday
• hame, Dagmar
• kengät, Vagabond

Siis kertakaikkiaan millainen viikko takana!! En ole oikeastaan yhtään “thank god it’s Friday” -tyyppiä – tykkään arjesta kovasti, enkä mitenkään erityisesti elä viikonloppuja odotellen. Nyt on kuitenkin ollut niin poskettoman intensiivinen ja kaikessa kivuudessaankin varsin raskas viikko, että viikonloppu tulee todella tarpeeseen!
Alkuviikko meni maailman suurimmilla kodinkonemessuilla Berliinissä. Aika monena vuonna olen yhdistänyt kyseiseen häppeningiin myös pienen privaatin suurkaupunkiloman, mutta tänä vuonna totesin, että siihen ei kyllä rahkeet riitä. Sinänsä hauskaa, sillä Peetu päätti tulla viime viikonloppuna ex tempore Tukholmaan ja vaikka neidon pääohjelma olikin tukholmalainen kaupunkifestari Popaganda, ehdittiin kuitenkin viettää hiukan laatuaikaa yhdessä.

Messuilla olin tänä vuonna vetämässä presentaatioita – ja täytyy kyllä sanoa, että on se aika kovaa hommaa yrittää saada sanomaansa perille kaikessa hälyssä ja informaatiotulvassa. No, useimmat kiittelivät kyllä kovasti kiinnostavasta esityksestä, joten ihan turhaan en pölöttänyt ääntäni käheäksi.
Muutama päivä pois officelta tietää aina sitä, että ne tavalliset työt kasaantuvat mukavasti. Se on tietty tarkoittanut superintensiivistä loppuviikkoa myös. Lisäksi meillä on tulossa organisaatiouudistus – aina jännää puuhaa – ja näyttäisi siltä, että allekirjoittaneen rooli tulee muuttumaan aika perusteellisesti. Kivaa, jännää ja kiinnostavaa – mutta samalla myös varsin uuvuttavaa!

Berliinissä oli aivan mahtavan upeat ja aurinkoiset ilmat – mutta eipä täällä Tukholmassakaan hassumpaa ole. Nyt tätä kirjoittaessani näyttää tosin siltä, että taivas vetää pilveen ja pientä sadekuuroa saattaa olla tulossa.
Ihan kesähepenillä ei enää selviä, mutta sandaaleista ei ole vielä tarvinnut luopua. Illat on tosin sen verran viileitä, että silloin on pakko laittaa jotain vähän tukevampaa päälle, mutta päiväsaikaan tarkenee erinomaisesti kevyemmässäkin asussa.
Kun tarkemmin ajattelen, monet alkusyksyt on viime vuosina täällä Tukholmassa ollut samanlaisia. Vaikka meikäläisen syksynvastustajankin mieli alkaa jo olla neuleissa ja kerrospukeutumisessa, lämpimät päivät edellyttävät hiukan kevyempää pukeutumista.

Taidan tässä nyt vaihtaa sandaalit tennareihin ja uhmata sadetta lupailevaa iltasäätä (miten nopeasti kiva ilta-aurinko muuttuukaan harmaaksi syysmeiningiksi!) ja lähteä pienelle ekskursiolle läheiseen Lidliin. Sain vasta ihan viimetipassa tietää, että siellä on ollut suomalainen teemaviikko ja tarjolla mm. Kainuun leipäjuustoa, Tapolan mustaamakkaraa ja Biokian mustikkapulveria – kaikki asioita, joita tapaan hamstrata kotiin Suomen visiiteilläni.
Tosin tieto teemaviikosta osui silmiini vasta, kun tukholmansuomalaiset Facebook-kaverini manasivat, että kaikki on myyty loppuun heti maanantaina. Lounaalla kävin jo tsekkaamassa toimiston lähellä olevan Lidlin ja siellä myytiin eioota. Nyt elättelen toivetta, että naapurustossani ei olisi niin paljon ehtoja finnejä, että kaikki olisi loppu myös täällä.
Ai että – mustamakkaraillallinen kyllä todellakin kruunaisi tämän viikon! Ja jälkkäriksi vähän lämmitettyä leipäjuustoa lakkahillon kanssa.. Ah!!

Ihanaa viikonloppua!!
Palaan huomenna linjoille Tukholman muotiviikkojen minireportaasin kanssa. <3

• t-paita, Kenzo x H&M
• farkkutakki, Levi’s
• hame, H&M
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• sandaalit, Lacoste
• arskat, Tiger of Sweden

[mittaustagi]
Kaupallisessa yhteistyössä – Ellos.

Ei ole kauaakaan, kun kehuskelin työkaverini kivaa asua ja hän kertoi tilanneensa sen Ellokselta. Molemmat todettiin yhteen ääneen, että joskus 90-luvulla Elloksen katalogi oli suosikkilukemistoa ja juhlapäivä, kun sinne sai tehdä tilauksen. Sitten se jäi jotenkin vähän unholaan ja kolleganikin oli ihan sattumalta päätynyt Elloksen nettikauppaan. Yhteen ääneen päiviteltiin, että miten sitä onkaan unohtanut, kuinka kivoja vaatteita sieltä löytyy. Niinpä olinkin aivan superiloinen, kun minua pyydettiin mukaan Elloksen denim-kampanjaan.
Valitsin muutaman asukokonaisuuden, joiden kaikkien ydin on farkut. Koska itselläni on sellainen tilanne, että pähkäilen harva se viikko työpukeutumisen kanssa, halusin toteuttaa sellaisia lookeja, jotka toimisivat hyvin myös officella.

Muistatteko vielä bootcut-malliset farkut? Nuo naisvartaloa kaikkein eniten imarteleva malli on tehnyt varovaista paluuta mainstream -farkuiksi jo muutaman sesongin. Olen katsellut niitä sillä silmällä, mutta päätynyt kuitenkin aina turvallisesti pilleihin.
Nyt tilasin Elloksen oman malliston Nora-farkut – enkä voisi olla tyytyväisempi! Rakastuin palavasti bootcut-puntteihin heti ensi sovittamalla. Niin ihanan naiselliset, mutta kuitenkin vähän rokut!


Bootcut-malli toimii aivan täydellisesti pienten korkojen kanssa. Tuntuu aivan kuin meikäläisen pätkäjalkoihin olisi tullut kilometri lisää pituutta.
Halusin tämän farkkumallin kanssa ehdottomasti jonkun leikkisän naisellisen yläosan. Olen vältellyt varsin tehokkaasti nyt niin trendikästä röyhelövillitystä, mutta Elloksen oman malliston laivastonsininen Florence-sifonkipaita suorastaan huhuili nimeäni. (Ja muuten myös työkaverini nimeä, sillä hän oli heti paidan nähdessään sitä mieltä, että tilaa tismalleen saman itselleen! :D)

Toinen kokonaisuus toimistolle on sieltä rennoimmasta päästä ainakin oman skaalani mukaan. Elloksen oman malliston Hanna Boyfriend -farkut on todella poskettoman ihanat päällä. Melkein jopa niin mukavat, että vähän muodollisempiin työvaatteisiin tottuneelle tulee hiukan wild ‘n’ crazy -olo.
Välillä on kuitenkin sellaisia päiviä, kun ei ole tärkeitä palavereita eikä asiakastapaamisia – ja silloin voi hyvin heittäytyä vielä piirun verran rennommaksi. Sen verran olen kyllä konservatiivi, että jos laitan poikkeuksellisen rennon alaosan toimistolle, pitää yläosan olla vastaavasti varsin skarppi.

Elloksen oman malliston Jenny-jakku on just sopivan asiallinen vastakohta rennoille farkuille. Se täytyy kyllä sanoa, että oli jakkua tai ei – boyfriend-tyyppisiä farkkuja en kyllä laittaisi toimistolle kuin perjantaisin ja kun muutenkin tiedossa olisi erityisen rentohenkinen päivä. Ja sanomattakin on selvää, että mitään trendi-rikkinäisiä farkkuja en voisi kuvitellakaan officelle. 🙂
Tässä samalla pitää antaa ihan erityiset kehut Elloksen nettikaupalle. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun sain Elloksen pakettini. Sen lisäksi, että kaikki tilaamani vaatteet olivat tosi kivoja myös sellainen yksityiskohta kuin että jakku oli pakattu tosi laakeasti niin, että se ei vaatinut kuin pienen ripustuksen ollakseen siistissä käyttökunnossa. Tosi tärkeä juttu, sillä tuhannen rypyssä olevia jakkuja on niin tosi hankala yrittää saada silitettyä siistiksi!

Kolmas toimistofarkkuasuni on ehkä kaikkein klassisin näistä kolmesta.
Keskisiniset Bella ankle-farkut on periaatteessa vajaamittaiset, mutta allekirjoittaneen pätkäsäärien kanssa ne on juuri sopivasti nilkkapituiset. Sikäli kätevää, että kerrankin puntit ovat juuri hyvän mittaiset!
Denim on Bella-farkuissa jykevämpää kuin muissa valitsemissani. Vähän mukana on toki myös elastaania, mutta tykkään kovasti myös tuollaisesta klassisen tukevasta materiaalista.

Hyvät keskisiniset suorapunttiset perusfarkut saavat kaltaisensa kaverin ihanasta vaaleansinisestä pellavakauluspaidasta. Paitakin on niin hyvä lisä työvaategarderobiin kuin vain voi olla!


Normaalisti en käytä kovin paljon farkkuja toimistolla, mutta vaikuttaa vähän siltä, että tämän kolmikon kanssa siihen on tulossa selkeä muutos!
Elloksen mahtavaan farkkuvalikoimaan pääsee tutustumaan täältä.

Tänään esittelyssä yksi harvoista tämän kesän aleista tekemistäni hankinnoista. Olin jo vähän sitä mieltä, että jätän aleostokset kokonaan seuraaville sesongeille. Pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää, että aina ei tarvitse olla ostamassa uutta – “shoppailu” omassa garderobissa voi sekin olla tosi antoisaa.
Mutta sitten tuli se hetki, kun puhelimeen alkoi plingahdella alennusmyyntien loppurysäyksistä muistuttelevia viestejä. Muhkeat prosentit pois jo valmiiksi alessa olevista tuotteista houkutteli tekemään pienen visiitin nettikaupoissa. Lindexillä tuli vastaan ihana kaksikerroksinen tummansininen hame, jota en sitten pystynytkään vastustamaan.

Lindexiltä on tullut viimeaikoina tehtyä muutenkin yllättävän kivoja löytöjä. Etenkin sellaisia aikuiselle töihin sopivia simppeleitä käyttövaatteita tuntuu olevan hyvin valikoimissa. Tykkään kovasti heidän preppystä Holly & Whyte -linjasta – melkein kaikki Lindex-hankintani on just tuosta mallistosta. Niin myös uusi hieno brodyyrireikäpitsihameeni.
Pidän hameesta tosi paljon, mutta nyt on alkanut hiukan arveluttaa – onko se ihan liian tyttömäinen?


Ajattelen yleensä tyyliäni niin, että sekoittelen mielelläni erilaisia elementtejä, maskuliinisia, feminiinisiä, klassisia, nuorekkaita, sofistikoituneita ja rouheita. Tyttömäinen ei ole adjektiivi, johon samaistun – vaikka ei se ihan täysin vieraaltakaan tunnu.
Printtiteeppari tuo kokonaisuuteen hiukan rouheutta, mutta tennarit ehkä hiukan yllättäen vain alleviivaa tyttömäistä nuorisofiilistä. Sinänsä se ei ole paha, mutta en halua näyttää siltä kuin epätoivoisesti tavoittelisin nuorekkuutta. Paino tosiaankin sanalla “epätoivoinen”.

Ehkä tämäkin on vain yksi niitä asioita, joissa oma mielipide ratkaisee. Jos tykkään hameesta ja tunnen oloni siinä kotoisaksi, ei kai ole mitään syytä miettiä, onko se liian tyttömäinen vai ei.
Toisaalta olin ajatellut, että tuosta tulisi hyvä vaate toimistolle, mutta siellä jos missä, haluan välttää antamasta infantiilia kuvaa itsestäni. Tiettyinä päivinä voin valita töihin hyvinkin rennon asun, mutta lapsekkaan söpöä en koskaan.

Täytyy nyt kyllä tosiaankin miettiä hamosen kohtaloa. Takaisin Lindexille tuollaista sataan kertaan alennettua vaatetta ei tosiaankaan voi enää palauttaa. Kysymys ei ole myöskään hinnasta – maksoin alunperin noin 50 euron hintaisesta hameesta alle 10 euroa – joten mistään suuresta taloudellisesta uhrauksesta ei ole kyse.
Nykyään vain ärsyttää enemmän ja enemmän, jos vaatekaapissa on asioita, joita en ikinä käytä – ja joille on vaikea myöskään keksiä mitään järkeviä potentiaalisia käyttötilanteita. Esmes niiden muutamien omistamieni juhlavaatteiden käyttöaste ei huoleta tai ärsytä – ne on valittu niin, että ne saakin roikkua kaapissa käyttämättöminä välillä pitkäänkin.

Uusi hameeni on todella tyttömäinen – siitä ei pääse mihinkään. Nyt kysymys onkin, onko se liian tyttömäinen vai saisiko tuosta vielä hyvän työhameen.
Vielä tähän aikaan vuodesta sitä on vähän aikaista ajatella mustia sukkiksia, mutta niiden, mustien kenkien ja mustan neulepaidan kanssa hame voisi olla hyvinkin ziljoona piirua asiallisempi ja aikuisempi. En siis menetä vielä toivoa, kyllä me siitä vielä hyvä työhame saadaan!

• jakku, Monki
• t-paita, Black Book
• hame, Lindex
• tennarit, Adidas
• laukku, Michael Kors
• aurinkolasit, Dior