Nyt vihdoinkin tulee ne lupaamani Berliinivinkit! Ihan ilmeisimmät turistinähtävyydet jätin tällä kertaa pois, vaikka niidenkin kanssa saa helposti aikaansa vietettyä mielenkiintoisissa paikoissa. Olin Berliinissä melkein viikon, torstaista tiistaihin, mutta suurimman osan aikaa töissä ja osan aikaa flunssa vei voimat, joten tällä kertaa tein lähinnä täsmäiskuja hyviksi ja mielenkiintoisiksi tietämiin paikkoihin, kivoimpiin kahviloihin ja hauskimpiin ravintoloihin.

East Side Gallery kannattaa käydä katsomassa, vaikkei muuten lähihistorian maamerkeistä piittaisi. 1,3 km pituinen pätkä säilytettyä Berliinin muuria on täynnä upeita graffiteja, osa ennemminkin ihan seinämaalauksia kuin perinteisiä spray-pullo maalauksia. Muurin toisella puolella on nurmikenttää, jossa kaiken ikäiset ihmiset hengailevat ja syövät piknikiä. Paikalla on yleensä myös katusoittajia ja kivaa berliinimäistä elämänmenoa muutenkin. East Side Gallery sijaitsee Mühlenstrasse-kadun varrella suunnilleen Berlin Ostbahnhofin ja Oberbaumbrücken välillä.

Yksi tärkeä vinkki, jonka haluan tähän kirjoittaa itsellenikin muistiin, liittyy julkisilla liikennevälineillä kulkemiseen. Berliinissä pitää olla aina käypä lippu jo metroon tai paikallisjunaan astuessa. Raitiovaunuissa lipun voi ostaa junan sisältä. Kertalippu pitää leimata itse laiturilla olevissa leimauslaitteissa. Turistilippu on aika kallis (noin 25 euroa muistaakseni kahdelta vuorokaudelta), mutta se kannattaa hankkia, jos tietää liikkuvansa paljon. Kertalipun hinta on 2,60 ja joillakin asemilla automaatista saa myös 4 kerran lippuja 8,80 eurolla. Raitiovaunun sisältä ostettu kertalippu on valmiiksi leimattu. Leimattu lippu on voimassa kaksi tuntia.
Matkalippuautomaatteja löytyy ainakin metroasemilta ja paikallisjuna-asemilta. Useimmissa automaateissa (kuten esim. niissä raitiovaunun sisällä olevissa) käy vain kolikot. Paikallisjuna-asemien automaateissa käy yleensä myös setelit, mutta ei 50 euron suuruiset. AB-alueille oikeuttavalla lipulla pääsee kulkemaan jo aika pitkälle. Mm. Tegelhagenin lentokentälle pääsee tuolla samalla lipulla/kertamaksulla. Lentokenttäbussi (siis tavallinen bussi, joka menee kentälle) lähtee Alexanderplatsilta ja matka kestää noin 30 min, jos ei ole ruuhka-aika. Pahimmillaan matka voi kestää jopa tunnin.

Lauantaina käytiin shoppailemassa Zalandon outletisssa. Kaksikerroksinen outlet sijaitsee Kreuzbergissa melko keskustassa  (verrattuna siihen, että usein suurkaupunkien outletit voi olla jopa tunnin matkan päässä keskustasta…), osoitteessa: Köpenicker Strasse 20.

Zalando outletissa shoppailemiseen tarvitsee kortin. Sen voi periaatteessa tilata heidän nettisivuiltaan, mutta näköjään silloin pitää olla osoite Saksassa. Jäin kyllä siihen käsityksen, että kortin saa tilattua myös kassalta – eli tyhjin käsin ei tarvitse kotiin lähteä!
Myymälässä on aika tiukka meininki. Kaikki vähänkään isommat kassit ja käsilaukut on pakko jättää kassojen vieressä olevaan säilytykseen. Sain myös sanomista siitä, että putiikissa ei saa kuvata. Pari ruutua ehdin kuitenkin näpsäistä, ennenkuin käsky kävi…

Tarjontaa on aivan valtavasti! Pää menee helposti pyörälle ja meikäläinen eurohintoihin tottumaton, oli aivan pökerryksissä, kun mikään ei tuntunut maksavan juuri mitään. Lähemmin tarkasteltuani huomasin, että suurin osa tuotteista on -70% alkuperäisestä myyntihinnasta ja molemmat on ilmoitettu hintalapussa. Zalandon kalliita merkkituotteita oli vähemmän tarjolla, mutta löytyi sieltä Calvin Kleinia, Versace Jeansia, Hopea, The Local Firmia ja vaikka mitä. Oma saaliini jäi aika laihaksi, sillä kotiutin vain tuon alarivissä keskellä näkyvän neulepaidan. Vähän taisi iltapäivällä oleva työpresentaatio häiritä shoppailuun keskittymistä. 😀

Tämä ei nyt ole varsinaisesti menovinkki, mutta suosittelen lämpimästi testaamaan Paletas-nimistä käsintehtyä sorbettia ja jogurttijäätelöä. Niin herkullista ja raikasta! Lisäksi tosi kevyttä, joten illalla voi vielä hyvällä omatunnolla ottaa jälkkäriä.

Tärkeä matkailuvinkki: Berliinissä tarvitsee käteistä! Juuri mikään paikka, keskustan suuria tavarataloja ja hotellien ravintoloita lukuunottamatta, ei ota korttia. Itselläni ei normaalisti ole ikinä penniäkään käteistä, vaan maksan pienimmätkin ostokset kortilla. No, nyt tuli opittua, että kaikkialla modernissakaan maailmassa se ei ole mahdollista. Jotkut paikat saattavat hyväksyä korttimaksun, mutta silloin saattaa joutua maksamaan erillisen käsittelymaksun. Sama pätee myös pankkiautomaatteihin – nostaminen on usein ilmaista vain sen kyseisen pankin asiakkaille – muilta menee maksu, vaikka nostaisi omalta tililtään ja samaa valuuttaa.
Kannattaa siis varata käteistä jo kotona.

Berliinin paras kahvi löytyy ihanasta pikkuisesta kahvilasta, jolla on suloinen nimi Liebling (rakkaani tms.). Ehdin valitettavasti käydä siellä vain kerran, mutta saamani ennakkotiedot pitivät paikkansa ja kahvi oli todella aivan käsittämättömän hyvää! Eikä nauttimassani aamiaisessa ja pirteästi inkiväärille maistuvassa vihersmootihiessakaan ollut mitään valittamista. Liebling sijaitsee kivalla alueella Mittessä, osoite: Raumerstraße 36a.

Parhaimmillaan Berliini on vähän rouhea. Yleinen dress code on hyvin rento ja vapaa. Varmasti tuoltakin löytyy niitä hienostelupaikkoja, mutta aidoimillaan Berliini ei ehkä juuri niissä mestoissa ole. Hyvä esimerkki tästä voi olla vaikka se, kun edellisellä Berliinin reissullani olin juhlimassa hyvän ystävän nelikymppisiä. Kun siinä sitten yön korvalla mietittiin, että mihin mentäisiin jatkoille, tuumasivat kaikki siellä asuvat juhlavieraat, että oikein mihinkään kivaan paikkaan ei voi mennä, koska olemme niin hienosti pukeutuneita. Ja siis kyseessä oli kuitenkin ystäväporukalla vietetyt synttärit, normaaleissa suomalaistyylisissä juhlatamineissa. Päädyimme sitten johonkin randomiin diskoon, joka olisi voinut sijaita vaikka Ruotsin laivalla…

Suurin osa kahviloista tarjoilee aamiaista. Useimmiten tarjolla on erilaisia “lautasia”, jossa siis tulee juustoa, leikkeleitä, vihanneksia, leipää, voita ja mitä nyt sitten milloinkin. Kuulemma joissakin paikoissa on myös suomalaistyyppinen buffet, mutta itse en sellaiseen törmännyt – enkä kyllä kovasti kaivannutkaan.
Ilmaista wi-fiä sen sijaan ei ole tarjolla ollenkaan niin usein kuin mitä täällä kotona on tottunut. Yksi hyvä vinkki kivaa kahvilaa ja nopsaa ilmaista nettiyhteyttä kaipailevalle on Warschauer Strassella sijaitseva Milch und Zucker.

Erinomaiset tarjoilut – kaikki luomua – ja hyvät pöydät tehdä tietsahommia. Itse istuskelin tuolla yhden myöhäiseksi venähtäneen aamiaisen ja yhden blogipostauksen verran. Kuulemani mukaan sanomista ei tule, vaikka istuisi yhden kahvikupin kanssa koko päivän koneensa kanssa. Milch und Zuckerin osoite: Warschauerstraße 70.

Berliinin parasta hampurilaista ei tullut maistettua, mutta niitä saa kuulemma täältä. Burgermeister sijaitsee aivan paikallisjuna-aseman alla ja sinne on aina hillitön jono. Seuraavalla kerralla pakko testata! Osoite: Oberbaumstraße 8.

Pienet hassut putiikit on Berliinin suola! Paljon niissä myydään tietty ihan krääsää, mutta Kreuzbergissa sijaitseva Chaos in Form on kiva poikkeus. Putiikista löytää underground-suunnittelijoiden luomuksia, persoonallisia koruja, tuntemattomampien taitelijoiden teoksia ja esimerkiksi varsin edustavan valikoiman Polaroid-kameroita ja Polaroid-filmiä, jota on kuulemma tosi vaikea saada. Osoite: Falckensteisstrasse 46.

Hyviä aamiaispaikkoja on tosiaan melkein joka kulman takana, mutta Tante Emman mahtavat “aamiaislautaset” ansaitsevat vielä erityismaininnan. Tuorepuristettu appelsiinimehu on myös täysien pisteiden arvoinen herkku. Parasta on se, että aamiaista voi yleensä nauttia pitkälle iltapäivään – jollei jopa koko päivän. Mielestäni aivan mainio vaihtoehto lounaalle. Tante Emman osoite: Köpenickerstraße 1.

Berliinin paras pizza: il Ritrovo. Friedrichshainissa sijaitseva pizzeria ei ensi näkemältä houkuttele ulkonäöllään. Varsinkin sisällä on melkolailla aito-italialainen meininki: suuret punavalkoruutuisilla pöytäliinoilla peitetyt pöydät ovat täynnä suuria kovaäänisesti seurustelevia seurueita, perheitä ja kaveriporukoita. Valaistus on varsin kirkas ja palvelu hmmh, mutkatonta. Saan aivan elävän flash backin Italian reissuilleni: juuri samanlainen meininki on siellä ns. kansan ravintoloissa.

Pizza-lista on pitkä ja moneen makuun sopiva – jopa vegaaneille löytyy omat, juustottomat vaihtoehdot. Italialainen meininki jatkuu siinäkin mielessä, että pöytäviini juodaan pienistä juomalaseista, varsinaiset jalalliset viinilasit kun on tarkoitettu niille hienommille juomille.
Parasta on kuitenkin itse pizza. Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että en ole milloinkaan maistanut yhtä hyvää pizzapohjaa (no, okei, Peetun pohja on kyllä yhtä hyvää: Maailman paras pizzapohja…) puhumattakaan tomaattikastikkeesta! Kuulin, että paikka on nimenomaan kuuluisa juuri tomaattikastikeestaan. Syvän intensiivisen ja mehevän tomaatin maun salaisuus on se, että kastike valmistetaan kirsikkatomaateista. Tuon kun olisin tiennyt ennen tilauksen tekemistä, olisin ehdottomasti valinnut sen normaalisti hyljeksimäni Margaritan – siinä olisi tomaattikastike päässyt kunniapaikalle. Mutta aivan sikahyviä olivat nuo meidän tilaamat lätytkin.
Ja yksi hyvä puoli vielä: Il Ritrovo sopii myös erittäin tiukalla budjetilla matkustaville, sillä hintataso on todella edullinen! Osoite: Gabriel-Max-Straße 2.

Viimeinen vinkkini tältä reissulta on suunnattu liikuntaa ja ulkoilmaa kaipaaville. Tempelhofin vanha lentokenttä on muutettu ulkoilualueeksi niinkuin varmaan kaikki jo tietävätkin. Sinänsäkin paikka on ihan hillittömän kiinnostava – vanhaan, nyt täysin tyhjillään olevaan, lentoterminaaliinkin pääsee kuulemma joskus tutustumaan. Nyt me vain tehtiin pieni kävelylenkki ja ihmeteltiin historiaa, nykyisyyttä ja miten kaikki on sitten lopulta ihan vähästä kiinni. Filosofoinnin ohella tuumattiin, että olisi mahtava osallistua lumikitekurssille joskus. Siis lumilautailua tasaisella maalla pienen purjeen avulla – pakko olla aivan sikahauskaa!
Seuraavaa reissu tuohon valloittavaan kaupunkiin onkin jo suunnitteilla ensi keväälle, vapun tienoille. Mahtavaa! Myös edellisen Berliinin reissuni vinkit ovat edelleen ajankohtaisia ja niitä voi käydä tsekkailemassa täällä (Berliinivinkit on senkin postauksen nimi…).

Ihan minipieni paussi tässä lomailun ja työnteon välissä ennenkuin seurueeni ihan väkisin haluaa lähteä illalliselle, joten pikaiset terkut täältä kesäisen lämpimästä Berliinistä!
Onnistuin hankkimaan pienen flunssanpoikasen, joten ihan hurjasti ei ole tullut tässä sheikattua. Mitenkään erityisesti se ei haittaa, sillä nautin yleensäkin matkoilla ihan vain siitä, että voin rauhakseen kuljeksia pitkin katuja, pysähtyä mukavan näköiseen kahvilaan pienelle breikille ja vain katsella ihmisiä ja ihmetellä maailman menoa.
Tänään oli ihan oikea työpäivä ja onneksi pääsin sen verran kuntoon, että ääni kesti tunnin puhumisen parinkymmenen hengen porukalle keskellä messuhälinää. Juuri tällä hetkellä kurkustani ei sitten tulekaan kuin pientä kähinää. No, olo ei ole enää flunssaisen kipeä, joten pieni nokan vuotaminen ja äänen käheys ovat pikkuasioita.

Ihan koko päivä ei mennyt messuilla, vaan olen ehtinyt kävelemään ympäri Berliiniä hyvän ystäväni Camillan ja hänen Berliinissä asuvan tyttärensä Lisan kanssa. On muuten aivan mielettömän hienoa, kun on joku “paikallinen” oppaana. Ollaan syöty todella hyvin ja nähty kivoja paikkoja, kun Lisa on ollut oppaana.
Kirjoitan ilman muuta ihan kunnollisen vinkkipostauksen, mistä löytyy Berliinin paras pizza, herkullisin hampurilainen (jota tullaan jonottamaan kauempaakin), parhaat shoppailut, ihanimmat käppäilyalueet ja kiinnostavin katutaide.

Kamera kourassa kulkeminen tarkoittaa Berliinissä sitä, että etenemisvauhti alkaa muistuttaa koiran ulkoilutusta. Jokaikisen kulman takana on aina jotain kivaa, hauskaa, mielenkiintoista tai kaunista kuvattavaa. Eteneminen on toisin sanoen vähintäänkin töksähtelevää. Haha!

Olen jo ehtinyt rakastua Berliiniläiseen kahvilakulttuuriin! Vaikuttaa siltä, että jokaikisestä paikasta saa tuorepuristettua appelsiinimehua (vrt. ensimmäinen kuva) tai mahtavia smoothieita. Flunssan karkoitukseen sain suositukseksi kuvan ihanan raikkaan Vitamine Boost -smoothien, jonka voimakas inkiväärin maku todella tuntui hävittävän kaikki vilustumisen oireet.

Seurueeni alkaa tuossa jo huudella, että nyt olisi aika lähteä syömään, mutta tähän kuvaan pitää vielä kommentoida, että on kyllä aivan mielettömän hienoa, miten Berliinin kokoisessa kaupungissa on kevyen liikenteen väylät on hoidettu hienosti ja turvallisesti. Lähes joka paikassa tuntuu olevan punaisella huomiovärillä merkatut, muusta liikenteestä eristetyt hyväkuntoiset pyörätiet. Tästä vähän mallia sekä meille että teille?

 
Mutta mikä ihme mahtaa olla tarina tuon parvekkeen kaiteella pasteeraavan sähkönsinisen vasikan/pässin tarina?

Joskus se on pienestä kiinni. Lomamatka on hyvin suunniteltu ja hartaasti odotettu. Kohdevinkkejä on luettu iltapuhteiksi sivukaupalla, hotellin koordinaatit selvitetty ja eksoottisempaan kohteeseen matkustettaessa ne muutamat kohteliaisuusfraasit on opeteltu interwebsin kielikoulujen avulla.
Kaikki on siis hyvin ja olet valmis matkaan. Vai? Tässä viisi yksinkertaista ja helppoa vinkkiä, jotka eivät ehkä pelasta lomaasi, mutta aivan varmasti auttaa selviämään muutamista hyvin tavallisista mutkista, joita ei ehkä matkavalmisteluja tehdessä tule edes ajatelleeksi.
Vinkki nro 1:
Ota “kuvakaappaus”-kuva kännykällä kaikista keskeisistä matkadokumenteista.

Olen erittäin ihastunut tähän nykyiseen, paperittomaan, maailmaan. Lentolippujen printatut A4-kopiot on menneisyyttä, eikä ainakaan länsimaihin matkustettaessa yleensä juuri vaadita mitään fyysisiä todisteita matkustusasiakirjoista. Joskus kuitenkin käy niin, että matkan aikana tai perillä matkakohteessa ei netti toimikaan kännykässä ihan samalla tavoin kuin kotiliittymällä.
Itse olen jo pitkään ottanut tavakseni, että otan kuvan kännykän screen shot -toiminnolla (kuvakaappaus suomeksi, kuulemma) kaikista mahdollisista lentolippukoodeista, hotellitunnusluvuista, ovikoodeista, etsetera. Helppoa, kun ei tarvitse stressata, saako lippua näytettyä netistä vai ei. Kaikki viiva- ja ruutuhässäkkäkoodit toimivat lentokenttien etc. skannereissa ihan yhtä hyvin kaappauskuvina kuin online-versioinakin.
(Ja siis iPhonen “kuvakaappaus” toimii niin, että painaa yhtäaikaa sekä “koti”-nappulaa, että reunassa sijaitsevaa “virta” -nappulaa. Näytön kuva päätyy ihan normaaliin tapaan puhelimen valokuvakansioon..)
Vinkki nro 2:
Helposti rypistyvien vaatteiden pakkaaminen pieneen käsimatkatavarakokoiseen matkalaukkuun.

Alle viikon reissut hoitaa melko helposti käsimatkatavarakelpoisella matkalaukulla. Poikkeuksena on ehkä talvireissut, joihin yhdistyy jonkinlaista alppiurheilua ja muotiviikkokeissit, jolloin mikään maailman matkalaukkutilavuus ei ole riittävä. Muuten on ihana välttää matkalaukkujen drop-in tiskien jonot ja jännittynyt venttailu lennon jälkeen liukuhihnalla. Terv. nimim. “Matkalaukku aina hukassa”.
En mitenkään erityisesti rakasta pakkaamista ja useimmiten onnistun saamaan matkalaukkuni tosi täyteen yllättävän vähillä asioilla. Ajan kanssa olen oppinut, että litteästi ja sileästi pakkaaminen kannattaa (ennen rullasin kaiken mahdollisen) ja että erityisesti kengät vievät hämmästyttävän paljon tilaa.
Pitkät, helposti rypistyvät vaatteet säilyy paljon suorempana matkan aikana, kun ne pakkaa ensin matkalaukun pohjalle sileästi päällekäin. Seuraavaksi kaikki muu mukaan tuleva sälä ja lopuksi taitetaan puntit ja helmat koko komeuden päälle. Perillä voi sitten nostella pitkät helmat ja puntit henkarille ilman matkalaukussa syntyneitä skarppeja vekkejä.
Vinkki nro 3:
Huolellista höyläystä hiusbalsamin avulla.

Etenkään vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustettaessa ei tule kysymykseenkään, että siihen pieneen, litran vetoiseen, läpinäkyvään muovipussukkaan, jonka olisi tarkoitus niellä sisäänsä kaikki lomamatkan aikana tarvittava kosmetiikka, voisi kuvitella änkevänsä myös pullon säärienajelugeeliä. Voin tunnustaa, että kuivaihoisena tykkään muutenkin käyttää hiuksille tarkoitettua hoitoainetta säärikarvoja höylätessäni. Sääret jäävät todella kivan pehmeiksi ja itse toimitus sujuu oikein liukkaasti ja pehmoisesti.
Matkavinkiksi antaisin siis sellaisen neuvon, että ei kannata heittää hukkaan kaikkia niitä naistenlehtien välissä olevia hoitoainetestereitä. Ehkä ne eivät ole juuri sitä merkkiä, mitä haluat hiuksiisi käyttää, mutta säärikarvojen ajeluun ne ovat ihan loistavia!
Vinkki nro 4:
Sumutepullo ja kuinka se tehdään.

Tämä vinkki menee siihen “aina oppii” -osastoon. Kotona käytän tosi paljon sumutepulloa vaatteiden kostutukseen sekä silloin, kun silitän ja kun vain ihan muuten vain haluan kostuttamalla suoristaa jotain tekstiilejä. Lisäksi kostuttelen mielelläni myös hiuksiani pelkällä vedellä varsinkin näin kesällä. Sumutepullon ja puhtaan veden avulla saa luonnonkiharaan kivat surffilaineet paremmin kuin millään aineilla.
Aikaisemmin en ole kuitenkaan pitänyt sumutepulloa mukana reissuissa. Kellä oikeasti on niin paljon tilaa pakkauksissa, että sinne muka mahtuisi kokonainen (tyhjä) sumutepullo? No, en ehkä ole penaalin terävin kynä (ehe, ehe), koska en tosiaankaan ollut tajunnut, että eihän sitä koko pulloa tarvitse pakata mukaan. Pelkkä suihkeosa riittää oikein hyvin. Tämän opin tänä kesänä sekä reissukaveriltani Tinniltä että Tuikelta (en muista kumpi on idean äiti, joten kredsit molemmille!). Mistä tahansa hotellin hammasmukista tai vapaavalintaisesta paikallisesta vesipullosta saa sitten paikanpäällä sen “säiliöosan”.
Me keskiverrot otetaan matkalle mukaan tavallinen suihkepullon suu-osa ja Tinnin kaltaiset hard core -matkustajat pitävät aina mukana kulkevassa meikkipussissa ylimääräistä suihkesuutinta. Vaikka niinhän se on, joskus sitä tarvitsee vesisumua paljon kipeämmin Keuruulla kuin Koh Samuilla.
Vinkki nro 5:
Viimeisenä vielä varsinainen reissuklassikko – eli silittäminen suihkussa!

Hotellissa/majoituspaikassa ripustetaan vaatteet henkarille ja hypätään lämpimään suihkuun. Toimii parhaiten ei-niin-luksus -luokan majoituksissa, joissa kylpyhuonetilojen ilmastointi ei ole mitenkään super-tehokas. Lämmin kosteus ja vesihöyry suoristaa hyvin useimmat luonnonmateriaalit. Tekstiilien kantsii antaa kuivua kunnolla, jos mahdollista, ennen käyttöönottoa.
Mukavia loppukesän reissuja teille kaikille siellä ruudun toisella puolella. Me lähdetään nyt Peetun kanssa uimaan!

Kun on matkalla kulinaristi-ystävän kanssa, voi olla melko varma siitä,  että päätyy syömään kohteen parhaimpiin ravintoloihin ja kokemaan ikimuistoisia makuelämyksiä. Jos samaisen ystävän lempipuuhaa on haravoida tripadvisorin, whiteguiden ja mitänäitä nyt on, vinkkejä, on todennäköistä, että muutkin ilahtuvat meidän diggaamista paikoista.
Eli tässä on meidän vajaan viikon Gotlannin reissun parhaimmat kulinaristiset elämykset. Tuttuun tapaan en täällä jakele risuja, enkä kerro pieleen menneistä elämyksistä. Kaikki me olemme erilaisia ja tykätään erilaisista asioista.
Sen verran pitää kyllä sanoa, että ihan älyttömän hip-hurraa emme olleet reissun ensimmäisen lounaan jälkeen, jonka nautimme kuuluisassa ja kehutussa Visby Crêperietissä. Paikka oli kyllä hirmu suloisesti sisustettu, mutta ahdettu niin täyteen pöytiä, että koko ajan sai pelätä, että naapuripöydän kullannuppu nappaa tahmasormillaan ponnarista kiinni. Samoin itse täytetyt lätyt olivat hieman pettymys… Vika oli ehkä täysin meidän oma – molemmat tilasimme “skagenröra” -version, joka oli periaatteessa oikein herkullinen, mutta raskas majoneesi alkoi tulla korvista jo kauan ennen annoksen puoliväliä.
Ensimmäisen illan illallinen nautittiin Surfers -nimisessä ravintolassa.

Vanhana surffarina olin tosi innoissani ravintolavalinnasta – ja kun kuulin, että tarjolla on edgyä itämaista, olin yhä enemmän onnessani. Paikka on tosi suosittu, pöytävaraus on melkein pakollinen. Meillä sitä ei ollut, joten reilu tunti meni terassipaikkaa odotellessa, vaikka kyseessä oli Gotlanti-lomailun hiljainen viikko.
Vihdoin paikka auringossa (kirjaimellisesti! Ihana ilta-aurinko!) vapautui ja pääsimme tilaamaan. Ruokalista koostuu keskisuurista pikkuaterioista. Reipas, joskin aavistuksen luen-ulkoa-käsikirjoitusta-tyylinen, tarjoilija selosti, että Surfersin ideana on, että tilataan monta pikkuannosta, jotka sitten syödään kimpassa. Kivaa, ajattelin. Ja tarjoilijan mukaan kahdelle sopiva määrä annoksia on kuusi.
Noh, jaksoimme hädin tuskin syödä tilaamastamme ruuasta yhden kolmasosan. Ihan kiva, että ollan tasa-arvoisia, eikä oleteta ilman muuta, että aikuiset rouvat syövät vähemmän kuin nuoret kollit. Hiukan teki kyllä huonoa jättää älytön määrä ruokaa, jota oli närppäisty vain vähäsen.
Itse annokset olivat ihan jees. Paljon erilaisia, ihan kivojakin makuja. Vähän häiritsi, että annoksia oli niin monta ja erilaisia voimakkaita (ei harmonisia) makuelämyksiä niin useita. Olisin ollut tyytyväisempi pariin eri annokseen ja rauhallisempaan meininkiin. Mikään ei kuitenkaan ollut sinänsä pettymys. Paitsi ehkä palvelu, joka oli puolityhjässä ravintolassa hidasta, hiukan menestyspaikkamaisen nirppanokkaista ja tosiaan aika ulkoa opetellun oloista.
Lupasin, että en listaa huonoja kokemuksia lainkaan. Miksi sitten Surfers kuitenkin keikkuu listan ensimmäisenä?

Siksi, että sieltä saa aivan törkeän hyviä, tuoreista marjoista tehtyjä drinkkejä. En muista tämän kaunokaisen nimeä, mutta tuoreiden mansikoiden, raparperin ja vaalean rommin liitto on aivan täydellinen!
Ennakkoluuloja parempi Kallis.

Taisin jo edellisessä Gotlanti-postauksessa vähän paljastaa ennakkoluulojani nuorison suosimaan Kallikseen.
Sen lisäksi, että tykästyimme mukaviin aurinkopeteihin ja mutkattoman ystävälliseen palveluun, söimme myös parit todella mukavat lounaat Kalliksen ravintolassa.

Katkarapuleipä de luxe on maineensa veroinen mieletön kasa tuoreita käsin kuorittuja katkarapuja, sitruunaa, majoneesia, salaattia, keitettyä kananmunaa ja avocadoa. Itse rakasta yli kaiken juuri tällaista ihanaa tuoretta rapuleipää, mutta tuo oli kyllä niin valtava, että hyvä kun jaksoin syödä puolet.

Toisena päivänä söimme Kalliksella Cesar-salaattia ja se oli myös oikein maukas ja kooltaan myös ruumiillista työtä tekevälle henkilölle sopiva. Ihana yllättyä joskus näinkin päin. Paikka, joka ei tosiaankaan vaikuta miltään kulinarismin kehdolta onnistuu täydellisesti niissä muutamissa perusjutuissa, jotka lyhyelle listalle on päätynyt.
Toinen illallinen: Bolaget.

Kiva, iloinen ja ystävällinen palvelu. Jaksoivat maistattaa meillä viinin toisensa jälkeen, kun olimme hiukan niuhoina siitä, miltä sen herkkulasillisen tulisi maistua. Pöytä järjestyi myös ihan lyhyen odottelun jälkeen ulos ilta-aurinkoon. Terassille ei oteta pöytävarauksia, mutta paikka on kyllä niin kiva Visbyn keskustorilla, että hetken kannattaa kyllä odotellakin.

Tähän mennessä oltiin jo opittu, että meidän on syytä vaihtaa strategiaa, jos emme halua joka aterialla jättää älytöntä vuorta ruokaa syömättä. Niinpä tilasimme yhden kasvisruuan ja yhden Gotlanti-pakollisuuden, lampaanliha-annoksen. Jaoimme lautaselliset tasan puoliksi ja saimme molemmat vatsamme täyteen ja melkein kaiken syötyä! Ja hyvää oli! Suosittelen siis lämpimästi Bolagetia sekä palvelun, sijainnin (illan viimeiset auringonsäteet!) ja erinomaisen ruuan vuoksi!
Vaivaamaan jäi: Saluhall.

Kaikkea ei ehdi, vaikka mikä olisi. Visbyn kauppahalli on kuulemma ihan ehdoton lounaspaikka, mutta se jäi ensi kertaan. Sellaista se joskus on.
Fårö ja odottamattomat helmet.

Kutens Bensin / Crêperie Tati olisi oikeastaan ihan oman postauksensa arvoinen. Aivan uskomaton paikka keskellä ei-mitään matkalla Fårön kirkolta kohti Sudersandin upeaa hiekkarantaa.
Ensimmäisenä törmää ruostuneeseen 50-lukuestetiikkaan, Elvis-neonvaloihin, ruostuneisiin amerikanrautoihin ja kaikenlaiseen epämääräiseen, romanttiseen rock’n’roll -krääsään. Seuraavaksi todennäköisesti pitkällä kahvilan ulkopuolella kiemurtelevaan jonoon. Uskomattoman monet tuntuvat löytäneen tämän oudon matkakohteen…

Ruokalistoja lukiessa tajuaa, että paikan suosio ei ole sattumaa. Omaa herkkulättyään särpiessä vannoo, että tänne on pakko päästä toistekin.

Toivon tosiaan, että päädyn vielä joskus toistekin Fårölle. Jos en muuta, niin ainakin haluan poiketa Kutens Bensinin Crêperiessä!
Fåröltä löytyi toinenkin helmi: “Sylvis Döttrar Hembakeri“.

Ehdottomasti pidemmänkin kiertotien väärti! Leipomo on aikoinaan kahden parikymppisen siskoksen perustama yritys. Yhäkin näytti siltä, että koko perhe häärii tiskin takana ja pöytiä siivoamassa. Sylvis Döttrar Hembakeri on äänestetty monet vuodet yhdeksi Ruotsin parhaimmista kahviloista.
Viimeisen illan illallinen nautittiin klassisessa Visby-ravintolassa Bakfikanissa.

Hyvä, ystävällisen mutkaton palvelu ja maukas ruoka tekivät viimeisestä Visby-illastamme ihan täydellisen. Pääruuan grillatut kasvikset olivat ehkä vähän turhankin “rapeita”, mutta tässä vaiheessa valittaminen tuntuu vähän siltä, kun kaikki on liian hyvin, sitä alkaa kaivella merkityksettömiä detaljeja. Ja aina mielummin kasvikset kuitenkin vähän rapeina kuin väsyneenä mauttomana löllönä.
Bakfikan on ehdottomasti ansainnut kaikki kehunsa. Ei kannata antaa karun ulkoterassin hämätä – ruoka on kyllä ihan tiptop. Tiettyyn kalakauppa-fiilikseen tosin on pyritty sisälläkin seinien puolikaakelin ja suuren vitriinin kanssa. Ei puuttunut kuin kalasatama ikkunoiden takana.
Lomamuisteluiden myötä tulee sekä ilo siitä, mitä on kokenut, mutta myös haikeus takaisin lomalle.

 
No, helteet kuulemma jatkuvat vielä ja kesää on jäljellä. Toivottavasti jollakulla teistä on vielä edessä matka Gotlantiin! Itse aion ehdottomasti palata sinne viimeistään ensi kesänä.

Toinen kesäloman jälkeinen toimistopäivä on takana. Oikeastaan ihan mukavaa ruksia asioita todo-listalta yksi toisensa jälkeen kaikessa rauhassa. Lähes autiolla officella ei hommat juurikaan keskeydy odottamattomasti eikä sähköpostiin tupsahtele kiireellisitä sammutusta vaativia tulipaloja.
Kesälomanpäättymisangstia lieventää kummasti myös se, että syyskuun alkuun suunnitelmissa ollut Berliinin reissu on nyt vahvistunut! Jeee!!

Berliini on ehdottomasti yksi lempparikaupungeistani. Energinen, suvaitsevainen, yllätyksellinen, tunnelmallinen, herkullinen, vaihteleva ja innostava. Vaikka en ole käynyt kaupungissa kuin kaksi kertaa aikaisemmin, tuntuu kuin jollain lailla tuntisin sen jo omakseni. (vanhoja Berliini-juttujani voi lukea täältä: Berliini).
Lennot on nyt varattuna syyskuun ensimmäiselle viikonlopulle. Torstaista sunnuntaihin vietän lomaa hyvän ystäväni ja todellisen Berliini-konkarin Camillan kanssa ja seuraavat ma-ti meneekin sitten töiden merkeissä. Löydettiin aivan mielettömän ihanan tuntuinen ja todella hyvät arvostelut saanut asunto Airbnb:n kautta Prenzlauer Bergin kulmilta. Nyt vain ainoa päänsärky on se, miten saada takaisin Booking.comin kautta varaamastani melkein kolme kertaa kalliimmasta asumuksesta veloitettu ennakkomaksu. No, tähän asti olen saanut ihan hyvää palvelua Booking.comilta, joten eiköhän tuokin järjesty. Airbnb:tä en ole aikaisemmin käyttänyt, mutta majoitusvalikoima ja hintojen edullisuus tekivät kyllä vaikutuksen.
Yksi ihana vaihe reissuun valmistautumisessa on matkasuunnitelmien teko. Itse olen enemmän sellainen “moodboard”-tyyppi – eli keräilen fiiliksiä, ajatuksia ja atmosfäärejä, joita haluan kokea ennemmin kuin aikatauluttaja, jonka päivät on suunniteltu täyteen pakollisia aktiviteetteja.

 
Siellä ruudun toisella puolella on varmasti muitakin Berliinin matkaa suunnittelevia. Heille vinkiksi Rantapallo.fi:stä bongaamani “Bloggareiden Berliini” -jutun. Ihan kaikkea en ole vielä ehtinyt lukea – onhan tässä aikaa – mutta vaikuttaa siltä, että tuolta jos mistä, löytää hyviä vinkkejä vähän epäperinteisempään Berliini-lomaan. Ainakin Tempelhofin puistoksi muutetun lentokentän haluan ehdottomasti kokea – siitä vinkkasi mm.  Laura S. Urbaani Viidakkoseikkalijatar -blogista. Onneksi tuo ei taida muodostua miksikään ongelmaksi, sillä Camillan suosikkiravintola, vietnamilainen from Hanoi with Love sijaitsee ihan Tempelhofin vieressä.
Varsinainen shoppailu on omien ajanviettotoiveideni alapäässä. Netistä kun nykyään löytää yleensä kaiken helpommin ja halvemmin. Pupulandian Jennin vinkkaama 2nd hand putiikki Made in Berlin vaikuttaisi kuitenkin vierailemisen arvoiselta paikalta. Camilla puhui myös jostain Zalandon outletista, jossa kuulemma kantsii käydä – onko kukaan muu kuullut tuosta aikaisemmin? Dahlian blogista bongasin myös tärkeän, ajankohtaisen vinkin: Berliinissä on edelleenkin käteinen valttia. Hyvä muistutus ihmiselle, joka elää täysin korttipakkansa varassa, eikä milloinkaan pidä edes muodollisia kolikoita lompakossaan.
Jonkin verran on siis matkasuunnitelmat alkanut hahmottua. Kaikenlaisia vinkkejä otetaan silti oikein mielellään vastaan. Erityisesti kaipaisin jotain vinkkiä kivoihin iltamenoihin. Berliinin klubiskene on kuuluisa ja legendaarinen, mutta mihin tällaisen myöhäisnuorenaikuisen kannattaisi mennä? Ehkä joku livemusiikkiklubi tms. missä voisi tavata vähän ihmisiä…