Kun on matkalla kulinaristi-ystävän kanssa, voi olla melko varma siitä, että päätyy syömään kohteen parhaimpiin ravintoloihin ja kokemaan ikimuistoisia makuelämyksiä. Jos samaisen ystävän lempipuuhaa on haravoida tripadvisorin, whiteguiden ja mitänäitä nyt on, vinkkejä, on todennäköistä, että muutkin ilahtuvat meidän diggaamista paikoista.
Eli tässä on meidän vajaan viikon Gotlannin reissun parhaimmat kulinaristiset elämykset. Tuttuun tapaan en täällä jakele risuja, enkä kerro pieleen menneistä elämyksistä. Kaikki me olemme erilaisia ja tykätään erilaisista asioista.
Sen verran pitää kyllä sanoa, että ihan älyttömän hip-hurraa emme olleet reissun ensimmäisen lounaan jälkeen, jonka nautimme kuuluisassa ja kehutussa Visby Crêperietissä. Paikka oli kyllä hirmu suloisesti sisustettu, mutta ahdettu niin täyteen pöytiä, että koko ajan sai pelätä, että naapuripöydän kullannuppu nappaa tahmasormillaan ponnarista kiinni. Samoin itse täytetyt lätyt olivat hieman pettymys… Vika oli ehkä täysin meidän oma – molemmat tilasimme “skagenröra” -version, joka oli periaatteessa oikein herkullinen, mutta raskas majoneesi alkoi tulla korvista jo kauan ennen annoksen puoliväliä.
Ensimmäisen illan illallinen nautittiin Surfers -nimisessä ravintolassa.
Vanhana surffarina olin tosi innoissani ravintolavalinnasta – ja kun kuulin, että tarjolla on edgyä itämaista, olin yhä enemmän onnessani. Paikka on tosi suosittu, pöytävaraus on melkein pakollinen. Meillä sitä ei ollut, joten reilu tunti meni terassipaikkaa odotellessa, vaikka kyseessä oli Gotlanti-lomailun hiljainen viikko.
Vihdoin paikka auringossa (kirjaimellisesti! Ihana ilta-aurinko!) vapautui ja pääsimme tilaamaan. Ruokalista koostuu keskisuurista pikkuaterioista. Reipas, joskin aavistuksen luen-ulkoa-käsikirjoitusta-tyylinen, tarjoilija selosti, että Surfersin ideana on, että tilataan monta pikkuannosta, jotka sitten syödään kimpassa. Kivaa, ajattelin. Ja tarjoilijan mukaan kahdelle sopiva määrä annoksia on kuusi.
Noh, jaksoimme hädin tuskin syödä tilaamastamme ruuasta yhden kolmasosan. Ihan kiva, että ollan tasa-arvoisia, eikä oleteta ilman muuta, että aikuiset rouvat syövät vähemmän kuin nuoret kollit. Hiukan teki kyllä huonoa jättää älytön määrä ruokaa, jota oli närppäisty vain vähäsen.
Itse annokset olivat ihan jees. Paljon erilaisia, ihan kivojakin makuja. Vähän häiritsi, että annoksia oli niin monta ja erilaisia voimakkaita (ei harmonisia) makuelämyksiä niin useita. Olisin ollut tyytyväisempi pariin eri annokseen ja rauhallisempaan meininkiin. Mikään ei kuitenkaan ollut sinänsä pettymys. Paitsi ehkä palvelu, joka oli puolityhjässä ravintolassa hidasta, hiukan menestyspaikkamaisen nirppanokkaista ja tosiaan aika ulkoa opetellun oloista.
Lupasin, että en listaa huonoja kokemuksia lainkaan. Miksi sitten Surfers kuitenkin keikkuu listan ensimmäisenä?
Siksi, että sieltä saa aivan törkeän hyviä, tuoreista marjoista tehtyjä drinkkejä. En muista tämän kaunokaisen nimeä, mutta tuoreiden mansikoiden, raparperin ja vaalean rommin liitto on aivan täydellinen!
Ennakkoluuloja parempi Kallis.
Taisin jo edellisessä Gotlanti-postauksessa vähän paljastaa ennakkoluulojani nuorison suosimaan Kallikseen.
Sen lisäksi, että tykästyimme mukaviin aurinkopeteihin ja mutkattoman ystävälliseen palveluun, söimme myös parit todella mukavat lounaat Kalliksen ravintolassa.
Katkarapuleipä de luxe on maineensa veroinen mieletön kasa tuoreita käsin kuorittuja katkarapuja, sitruunaa, majoneesia, salaattia, keitettyä kananmunaa ja avocadoa. Itse rakasta yli kaiken juuri tällaista ihanaa tuoretta rapuleipää, mutta tuo oli kyllä niin valtava, että hyvä kun jaksoin syödä puolet.
Toisena päivänä söimme Kalliksella Cesar-salaattia ja se oli myös oikein maukas ja kooltaan myös ruumiillista työtä tekevälle henkilölle sopiva. Ihana yllättyä joskus näinkin päin. Paikka, joka ei tosiaankaan vaikuta miltään kulinarismin kehdolta onnistuu täydellisesti niissä muutamissa perusjutuissa, jotka lyhyelle listalle on päätynyt.
Toinen illallinen: Bolaget.
Kiva, iloinen ja ystävällinen palvelu. Jaksoivat maistattaa meillä viinin toisensa jälkeen, kun olimme hiukan niuhoina siitä, miltä sen herkkulasillisen tulisi maistua. Pöytä järjestyi myös ihan lyhyen odottelun jälkeen ulos ilta-aurinkoon. Terassille ei oteta pöytävarauksia, mutta paikka on kyllä niin kiva Visbyn keskustorilla, että hetken kannattaa kyllä odotellakin.
Tähän mennessä oltiin jo opittu, että meidän on syytä vaihtaa strategiaa, jos emme halua joka aterialla jättää älytöntä vuorta ruokaa syömättä. Niinpä tilasimme yhden kasvisruuan ja yhden Gotlanti-pakollisuuden, lampaanliha-annoksen. Jaoimme lautaselliset tasan puoliksi ja saimme molemmat vatsamme täyteen ja melkein kaiken syötyä! Ja hyvää oli! Suosittelen siis lämpimästi Bolagetia sekä palvelun, sijainnin (illan viimeiset auringonsäteet!) ja erinomaisen ruuan vuoksi!
Vaivaamaan jäi: Saluhall.
Kaikkea ei ehdi, vaikka mikä olisi. Visbyn kauppahalli on kuulemma ihan ehdoton lounaspaikka, mutta se jäi ensi kertaan. Sellaista se joskus on.
Fårö ja odottamattomat helmet.
Kutens Bensin / Crêperie Tati olisi oikeastaan ihan oman postauksensa arvoinen. Aivan uskomaton paikka keskellä ei-mitään matkalla Fårön kirkolta kohti Sudersandin upeaa hiekkarantaa.
Ensimmäisenä törmää ruostuneeseen 50-lukuestetiikkaan, Elvis-neonvaloihin, ruostuneisiin amerikanrautoihin ja kaikenlaiseen epämääräiseen, romanttiseen rock’n’roll -krääsään. Seuraavaksi todennäköisesti pitkällä kahvilan ulkopuolella kiemurtelevaan jonoon. Uskomattoman monet tuntuvat löytäneen tämän oudon matkakohteen…
Ruokalistoja lukiessa tajuaa, että paikan suosio ei ole sattumaa. Omaa herkkulättyään särpiessä vannoo, että tänne on pakko päästä toistekin.
Toivon tosiaan, että päädyn vielä joskus toistekin Fårölle. Jos en muuta, niin ainakin haluan poiketa Kutens Bensinin Crêperiessä!
Fåröltä löytyi toinenkin helmi: “Sylvis Döttrar Hembakeri“.
Ehdottomasti pidemmänkin kiertotien väärti! Leipomo on aikoinaan kahden parikymppisen siskoksen perustama yritys. Yhäkin näytti siltä, että koko perhe häärii tiskin takana ja pöytiä siivoamassa. Sylvis Döttrar Hembakeri on äänestetty monet vuodet yhdeksi Ruotsin parhaimmista kahviloista.
Viimeisen illan illallinen nautittiin klassisessa Visby-ravintolassa Bakfikanissa.
Hyvä, ystävällisen mutkaton palvelu ja maukas ruoka tekivät viimeisestä Visby-illastamme ihan täydellisen. Pääruuan grillatut kasvikset olivat ehkä vähän turhankin “rapeita”, mutta tässä vaiheessa valittaminen tuntuu vähän siltä, kun kaikki on liian hyvin, sitä alkaa kaivella merkityksettömiä detaljeja. Ja aina mielummin kasvikset kuitenkin vähän rapeina kuin väsyneenä mauttomana löllönä.
Bakfikan on ehdottomasti ansainnut kaikki kehunsa. Ei kannata antaa karun ulkoterassin hämätä – ruoka on kyllä ihan tiptop. Tiettyyn kalakauppa-fiilikseen tosin on pyritty sisälläkin seinien puolikaakelin ja suuren vitriinin kanssa. Ei puuttunut kuin kalasatama ikkunoiden takana.
Lomamuisteluiden myötä tulee sekä ilo siitä, mitä on kokenut, mutta myös haikeus takaisin lomalle.
No, helteet kuulemma jatkuvat vielä ja kesää on jäljellä. Toivottavasti jollakulla teistä on vielä edessä matka Gotlantiin! Itse aion ehdottomasti palata sinne viimeistään ensi kesänä.
