Jotenkin vielä ymmärrän sukkia syövät pesukoneet, mutta meillä asuu joku musta-aukko, johon häviää mm. kameran USB-piuhoja. En voi käsittää, miten kykenen hävittämään kyseisen aika oleellisen tarpeellisen kapistuksen noin neljän metrin matkalla omasta huoneestani olohuoneen sohvalle. Musta-aukko tuntuu sijaitsevan korvien välissä, sillä normaali taktiikka (mieti askel askeleelta taaksepäin, mitä tapahtui…) ei toimi. Muistan aivan hyvin, miten irrotin laturin ympärille kieputetun USB-johdon ja olin siirtymässä olkkariin lataamaan kuvia kamerasta koneelle. Tuossa välissä tapahtui jotain sähläystä – ja sen lopputuloksena piuha on totaalisen hävöksissä. Kämppä on käännetty nurin moneen kertaan. Ja kyllä, olen katsonut myös jääkaapista ja pakastimesta…

Tämä pitkä johdanto siksi, että oli tarkoitus tehdä oikein video-tutoriaali, mutta piuhan hukkumisen vuoksi on nyt tyytyminen kuva-avusteiseen juttuun. Onneksi hienosta Olympuksesta voi siirtää kuvat langattomasti iPhonen kautta koneelle.

Elikkä onnistuin ensimmäisen kerran saamaan aikaiseksi kunnollisen liukulakkauksen kimalteilla ja ajattelin todistaa täälläkin, että ei se niin vaikeaa ole! Youtuben tutoriaaleissa käytetään usen meikkisieniä tms. häivytyksen tekemiseen. Periaatteessa ihan hyvä idea, mutta aina testatessani, olen kyllä saanut kaiken mahdollisen lakan tarttumaan sieneen – eikä häivytyksestä ole ollut tietoakaan.

Puhtaat lyhyeksi viilatut kynnet lakataan ensin aluslakalla ja sitten halutulla pohjavärillä. Mitä kirkkaampi tai tummempi sävy värilakassa on, sitä näyttävämpi tulee lopputuloksesta. Ensimmäisten kerrosten kannattaa antaa hiukan kuivahtaa, mutta ei niiden nyt ihan vimpan päälle kuivat tarvi kuitenkaan olla.

(Ja kas, niin hän on laittanut kuvat väärään järjestykseen! Oh well.) Olen ollut varsin laiska käyttämään aluslakkaa, enkä ole ehtinyt kokeilla kovinkaan monia merkkejä. Mavalan Super Base on ollut mieluinen kyllä. Olemukseltaan se on hyvin ohut ja kuivuu nopeasti sekä lisäksi täyttää tehtävänsä – eli suojaa kynttä. Ei kai sitä muuta tarvita?

Värilakaksi valitsin varsin hillityn vaaleanrusehtavan sävyn: Max Factor, Cappucino (saatu blogin kautta). Näin joulun jälkeen tuntui, että punaisen lakan kanssa yhdistelmästä olisi tullut liian jouluinen ja tummistakin tuli otettua pikku överit tuossa syksyllä. Lähes nude kimalluskombo toimii myös toimistolla.

Kimallusliukulakkaukset on olleet aivan hillittömän suosittuja ainakin niillä foorumeilla, joita itse seurailen. Yleensä pohjana on kilometrin mittaiset akryyli- tai geelikynnet. En ole oikein saanut makua rakennekynsiin ja juuri nyt en kestä edes sitä, että omat kynteni kasvavat onnetonta nysää pidemmäksi. Mutta hei, kimalteet sopii minikynsiin ihan yhtä hyvin!

Kevyesti kuivahtaneen pohjalakkauksen päälle vedetään ensin yksi kerros kimallusta kynnen puolivälistä kärkeen.

Ensimmäinen kimalluskerros saa olla melko ohut. Nopsalla, kevyellä kädellä vetäistään kiillelakkaa noin kynnen puolivälistä, tai vähän alempaa, kärkeen asti. Kandee kuitenkin jättää ainakin 1/3 kynnestä ilman kimalletta, muuten liukuefekti jää aika vaisuksi.

Parhaiten liukulakkaus onnistuu aika isohileisellä lakalla – silloin liu’usta tulee helpommin selkeä. Itse käytin tuota uutta raksuani – eli Ciaten multihilelakkaa.

Toinen kerros kimallusta töpsötellään kynnen kärkiin. Hilelakkaa voi tässä vaiheessa annostella suht reilulla kädellä – ei kuitenkaan ihan kökkeröksi asti. Lakkausalue on noin puolet edellisen kiiltoalueen pinnasta.

Ta-Daa! Hieno, diskreetti kimallusliukulakkaus on valmis! Bonuksena tulee lisäksi paremmin elämää kestävät kynnenkärjet. Paksuin lakkakerros on juuri siinä herkimmin kuluvassa kohdassa ja muutenkin hilelakka rapisee ja lohkeilee paljon vähemmän kuin tavallinen värilakka.

OMG – jeee!! Go 4 it vol. 2 -blogin historian ihka ensimmäinen OMA VIDEO on nyt julkaistu!!

Video on osa Olympuksen kampanjaa, jossa haastetaan bloggareita hyppäämään vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Monille bloggareille omien videoitten julkaisu on ihan arkipäivää – mutta täällä tosiaan uskaltauduttiin tuohon hommaan vasta ekan kerran. Jännää!!!

Indiedaysin Inspiration -juhlien goodie bagissä oli mm. Sally Hansenin Salon Effects -kynsitarroja. (Oi! Tuolla sivulla on kaikkia ihania… Pakko saada ainakin Kitty, Kitty ja Laced Up!!). Fanitan muutenkin eksperimentointia kynsikoristeluissa – niin kauan, kun se ei pidä sisällään mitään pysyvää geeli- tahi vastaavaa tekolisuketta. Siksi tuntui ihan luonnikkaalta valinnalta testailla kynsitarroja videolla.

Kysymyksessä on siis ensimmäinen tekemäni video evö, jotenka antakaa armoa. Lievää ankarampi editointi olisi kyllä tehnyt pätkälle hyvää (Karkki nauroi ihan kippurassa “äiti sä ET oo tosissas!!”), mutta valitettavasti editointitaitoni ovat yhtä kuin nolla.

Kameran video-toiminto on ihan tajuttoman helppo käyttää (käynnistys ja sammutus toimii yhdellä painalluksella erillisen napin avulla) mutta voipi olla, että standardiputkella olisi saanut tasaisempaa jälkeä aikaiseksi. Mutta nou hätä, sillä vaikka videon lopussa kyselenkin, haluatteko lisää filmejä vai ette, olen jo päättänyt, että ainakin yhden testin teen vielä, ennenkuin luovutan kokonaan.

Haha! Käsi ylös, kuinka moni jaksoi katsoa koko pätkän? Lisäpointsit sille, joka jaksoi myös kuunnella kaikki höpinät!

Tässä lopputulos vielä kuvamuodossa.

Kivan kuivat kynsinauhat…

Video on kuvattu sunnuntaina ja nyt on siis torstai. Voin todeta, että kyllä, tarrat ovat kieltämättä kestäneet paremmin kuin kynsilakka. Kynsien päissä on toki havaittavaa kulumaa ja kynsinauhan puoleinen reuna on alkanut hiukan irrota. Toisaalta viime päivien ohjelmaan on kuulunut sekä kylpyhuoneen joulusiivous että käsintiskaamista, joten antaisin kestävyydelle kuitenkin vähintään tyydyttävän arvosanan.

Sally Hansen Salon Effects Real Nail Polish Strips -kynsitarroja on saatavilla Anttiloista, Citymarketeista, Prismoista, Keskiseltä ja Helsingin Stockmannilta. Ovh on 11.20€, mikä tuntuu hiukan tyyriiltä, mutta toisaalta ei näitä nyt muutenkaan ihan jokapäiväiseen käyttöön varmaankaan tulisi ajateltua. Ja tuolla hinnalla tuskin mistään kynsisalongista saisi hienoja leopardi-kynsiä…

Mutta hei – DID U LIKE MY VIDEO? NO??

Muitatteko vielä, kun ostin muutama hetki sitten Ciatén kauniin glitterilakan? Oikeastaan olin ihan toisenlaista kynsien festivaalikoristusta hankkimassa, joten tavallisen oloiseen kimalluslakkaan päätyminen tuntui suorastaan vähän tylsältä. Tsuumailin muutamassakin putiikissa, että löytyiskö OPIn Christmas Glitter Collectionia mistään, mutta loppuunmyytyhän se on ihan joka paikassa.

Pullossa Ciatén kultaglitteri näyttää aika randomilta ja – jos nyt kimallekynsilakasta voi niin sanoa – jopa pikkuisen tylsältä. Siis itse pullo on kapeankorkeaksi muotoiltua korkkia ja pikkuista satiinirusettia myöten aivan mielettömän ihana, mutta kauniin pakkauksen sisällä näytti olevan varsin standardia kimalluslakkaa.

Kaunis pullo päätyi meikkihyllyn aitiopaikalle, mutta kesti aika kauan, ennenkuin päädyin oikeasti testailemaan uutuusglittereitä. Kertoo jokseenkin selkeästi mm. siitä, että ostopäätökseen vaikutti eniten pullon sievä ulkonäkö – eikä niinkään itse tuote.

Tässä on ensimmäisen väri + Ciatén kimallelakka -kombon tulos:

Käytetyt kynsilakat ovat: Mavala: Super Base,  OPI: Sapphire in the Snow / HL A 07 ja Ciaté: party shoes 109. Toivottavasti lopputulos välittyy tuosta kuvastakin, sillä olin aivan tohkeissani innosta itse. Kimallelakka ei ole todellakaan tylsää peruskultaista hilettä – vaan seassa on eri kokoisia ja monen sävyisiä hippusia. Ihanaa!

Kynnet on lakattu ja kuvat otettu viime lauantaina. Tänään keskiviikkona voin kertoa, että Ciatén glitterilakka on myös täydellistä päällyslakkaa. Toki pieniä säröjä ja lohkeamia on jo näkösällä, mutta ihan uskomattoman hyvin tuo on kestänyt käsin tiskaukset ja muut arjen riemut. Suosittelen lämpimästi, jos joku on hyvää ja hienoa kimallustehostetta vailla.

Milloin Halloweenia kuuluisi oikeasti juhlia?

Tosi monet vietti karmivia kurpitsajuhlia viime viikonloppuna. Ainakin facebookin uutisvirran perusteella huikeita zombie-/vampyyri-/noita-/kummitus-/mitänäitänytonkaan-asuja vilisi lukemattomissa teemabileissä. Itse olen jotenkin aina ajatellut, että Halloween on täällä meilläpäin vähän sama kuin pyhämiestenpäivä – ja sehän on ensi viikonloppuna. Olin suunnitellut varautuvani naapuruston pentulaumojen “karkki vai kepponen” -hyökkäyksiin lauantaina, mutta yllättäen ovikello soikin tiuhaan jo eilen illalla.

Pikkuisen siis ihmetyttää, että mikä mahtaa olla se oikea hetki viettää Halloweenia.

Veriset kynnet täältä.

Jenkki-Halloweenia taidetaan juhlia aina lokakuun viimeisenä iltana, ja sieltähän koko kurpitsaperinne on tänne adoptoitu. Sehän tietysti antaa kaikille tiukkapipoisille ilonpilaajille syyn niuhottaa, että voi kamalaa, kun taas yksi tuollainen kaupallinen muka-juhlapyhä on tänne ihmisten riesaksi Ameriikasta asti rantautunut. Johtuiskohan nillittäjien yllättävän suuri ja/tai äänekäs joukko siitä, että Halloween-perinne on täällä meilläpäin suhteellisen tuore ilmiö.

Luurankokynnet täältä.

Ei kovinkaan yllättäen satun olemaan sitä mieltä, että on aivan sama, mikä syy keksitään sille, että halutaan juhlia, järkätä hienoja bileitä, pukeutua hauskasti. Tärkeintä on, että aina silloin tällöin saa edes jollakin verukkeella käyttää mielikuvitustaan ja heittäytyä juhlimaan.

Kunnon karnevaalitunnelmaa ei näillä leveysasteilla ole todellakaan liikaa. Mitä meille jäisi ilman maailmalta tuotuja juhlia? Mitenkään väheksymättä esimerkiksi maatalousnäyttelyiden elvyttävää vaikutusta, tuntuu, että juhlan aiheet olisivat aika harvassa. Jääkiekon MM-kisojen voittojuhliakin on niin hankala merkata kalenteriin etukäteen.

Ensi viikonlopulle ei ainakaan toistaiseksi ole Mintulle tiedossa mitään veret seisauttavia Halloween-festivaaleja (OBS: vielä ehtii kutsua!). Ajattelin siitä huolimatta laittaa ainakin kynnet karmivaan kuntoon… Inspiroivista lakkauskuvista ei ainakaan ole puutetta.

En yleensä laittele kovasti biletyskuvia blogiin, mutta tänään tehdään Halloweenin kunniaksi pieni poikkeus. Käytiin nimittäin viime viikolla Karkin ja Ericin kanssa Monkin hostaamassa tapahtumassa, joka sopii teemaltaan tähän viikonloppuun aikas mainiosti. Juhlien tarjoilut oli sävytetty kurpitsajuhlaan sopivaksi, samoin “cocktail-palat”.  Kovin suurta suosiota tosin kurpitsapyreestä ja lakritsikastikkeesta tehdyt herkkupalat ei ainakaan meidän porukassa saavuttanut. Maistuu vauvanruualta -oli Karkin tuomio.

Freesinä suoraan jumpasta juhliin… No, olin sentään käynyt suihkussa välissä, mutta toi meikkaaminen taisi vähän niinkuin unohtua. Oh well.  

Shimmer Twins Treasure Lashes oli paikalla varmistamassa, että kenenkään juhla-lookista ei puuttunut glamouria ja sähinää.

Kaikki halukkaat saivat valita itselleen mitkä tahansa huikaisevista ripsivaihtoehdoista. Kuvassa näkyvien lisäksi oli ainakin punaisin sydämenmuotoisten paljettien koristamat ripset, tähtikuvioidut kimallusripset ja yksi vähän iisimpi musta ripsivaihtoehto.

Tsekkaa video, kun Karkille laitetaan ihanat huikentelevaiset Shimmer Twins -ripset: 

Ja tässä näkyy (ainakin suunnilleen…) lopputulos:

Arvatkaa kerran, tulinko heti kotimatkalla rankasti katumapäälle, että kerrankin päätin esittää hillittyä ja aikuista ja jättää kreisit ripset nuorison riemuksi!? No tietenkin. Höh, ikinä ei pitäisi kieltäytyä mistään hauskasta vain sen takia, että tuntee jotain ihme tarvetta käyttäytyä muka sivistyneesti…

Eipä sinänsä – saahan noita tismalleen samoja  kuulemma ainakin Urban Outfittersistä (tosin ei kyllä näköjään ainakaan UO:n nettikaupasta) ja lehdistötiedotteen mukaan Asokseltakin. Asos.comista en kyllä löytänyt. Toisaalta Make Up Storella on myös kaikkia huikeita fantasy-ripsiä, jos nyt siitä kohtaa ihan oikeasti alkaa pistää.

Lisää biletyskuvia voi katsella Rodeon jutusta. Hassu homma, että emme osuneet Karkin ja Ericin kanssa edes minkään kuvan taustalle… Tosin poistuttiin paikalta kylläkin aika aikaisin – kaikilla meillä kun oli työpäivä perjantaina.