Taisin vähän innostua tuosta glitterilakasta… Hupsista! Sini-vihreiden merenneitokynsien jälkeen halusin jotain vähän – tai aika paljonkin – hillitympää. Kimalluksesta en vaan voinut luopua. 🙂 Tietääkseni glitterit ovat kaikkea muuta kuin trendikkäitä just nyt ja aivan vitivarmasti ne on todella uncool.

Nyt en kuitenkaan jaksa piitata trendikkyydestä tai muistakaan yliarvostetuista tyylikkyyskäsityksistä. Riittää, että tunnen kuinka ilo kuplii sisälläni, kun kesken työpäivän silmäni osuu sattumalta näppiksellä hyppiviin kivasti kimalteleviin kynsiin.

Itseasiassa suunnitelmissani on jo kokonainen glitterilakalla kuorrutettujen “lapsuuden sankarit” -kynsien sarja. Mereneito- ja keijukaiskynnet saavat seurakseen ainakin My Little Pony-, prinsessa- ja hää-Barbie-kynnet… Haha!

Keijukaiskynnet syntyivät Essien klassikkosävyllä 162 Ballet Slippers ja Lumenen Natural Code -sarjan sävyllä 16 Go Glittery. Tykkään kovasti siitä, että tuo Lumenen glitterilakka on hyvin hyvin hienojakoista, eli siitä ei tule ollenkaan mitään kiusallisia joulukorttiaskarteluviboja. Lisäksi se kimaltelee pikkuisen eri sävyissä niinkuin kunnon prinsessaglitterin kuuluukin!

Olen jo pidempään miettinyt, miten toteuttaisin kivat monivärikynnet vähän hillitympänä versiona. Peetun kynsissä on nähty karamellikynsiä vähän joka lähtöön, mutta itselleni oikeasti moniväriset lakkaukset tuntuisivat ehkä vähän turhan hurjilta. Halusin monivärilakkauksen kahdella tai korkeintaan kolmella, toisiaan lähellä olevalla värisävyllä. Tosin ihan liian lähellä toisiaan sävyt eivät saa olla, koska silloin tulee vain häiritsevä olo, että jokin ei nyt täsmää.

Tänään istuskelin pitkästyneenä T-banassa (kyllä, meillä on nyt lukemattomuusviikko ja siksi en ollut nenä kiinni Metro-lehdessä tai pokkarissa, kuten tavallista) matkalla töistä kotiin. En varsinaisesti pohdiskellut mitään asiaa, kunhan nyt ajatukset vaeltelivat kaikenlaisessa jonninjoutavassa. Jossain vaiheessa ja ilman erityistä syytä, päähäni pälkähti Ruotsin Ellen juttu kevään tärkeimmistä trendeistä. Yksi trendeistä oli nimetty tyyliin “meren aarteet” – tai jotain muuta kekseliästä. Kuva- ja värimaailma ihastutti kuitenkin tätä horoskooppimerkiltään kalat olevaa bloggaria kovasti ja jäi varmaan siksi erityisesti mieleen. Meren houkuttelevat turkoosit ja heleät vaaleansiniset yhdistyivät jutussa auringon kimalluksesta ja kalansuomuista muistuttavaan hopean ja glitterin välkkeeseen.

Kotiin päästyäni yhdistin nämä kaksi – eli monivärikynnet ja “meren aarteet” -trendijutun:

Vaaleansininen ja mintunvihreä olisivat voineet olla vielä vähän lähempänä toisiaan ja kenties aavistuksen enemmän pastelliin taittavia. Tällaista eksperimenttiä varten en kuitenkaan viitsinyt käydä shoppailemassa edes niitä halpislakkoja. Jotenkin kuvittelin tuon värillisen lakan päälle levitetyn glitterilakan jotenkin tasaavan sävyeroja ja tekevän väreistä enemmän yhtenäiset. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt ja siksi merenneitokynteni ei kai nyt sitten ole varsinaisesti hillityt. Jostain syystä sinisen kynsilakan päällä näyttäsi olevan sinisävyistä glitteriä ja vihreän päällä vihreää…

Tykkään kuitenkin lopputuloksesta ja aion pitää nämä kyllä kynsissä huomenna töissäkin. Pitää yrittää keksiä jotain nudea ja hillittyä päällepantavaa, ettei tule ihan liian villi yleisilme.

Merenneitokynsiin käytetyt lakat ovat: Depend sävy 054 (mintunvihreä), Lumene Natural Code sävy 16 Go Glittery ja Depend sävy 295 (vaaleansininen).

Vappuna saapui vihdoin kauan ja hartaasti odotetut kesälämpötilat Tukholmaan. Tuntuu kuin elintila olisi kymmenkertaistunut kertaheitolla.

Partsille muutetaan heti, kun vaan hiukankin tarkenee. Eihän tuo nyt mikään maailman suurin aurinkoterassi ole, mutta hyvin mahtuu pöydän ympärille viisikin henkeä syömään. Pienellä säädöllä onnistuu myös aurinkotuolissa loikoilu. Paljon muuta en oikeastaan kaipaakaan.

Kevätaurinko on iholle aika julma. Niin ihanalta kuin paiste tuntuukin ja hinku saada vähän väriä talven harmaannuttamille poskille, on ainakin itseni ihan pakko pitää huolta myös kunnollisesta aurinkosuojasta. Nivean anti ageing voidetta on tullut siveltyä ahkerasti kasvojen iholle. Tuntuu tosi hyvältä ja taidan kyllä olla pikkuisen koukussa kaikkiin anti ageing -tuotteisiin.. Garnierin voiteessa on tymäkät 50 suojakertoimet. Tuon pitäisi myös vähentää aurinkoihottumaa, mikä on ihan loistava juttu, sillä kärsin yleensä aina inhottavasti kutisevasta ihottumasta alkukesäisin. Vielä tosin en ole päässyt ulkoiluttamaan bikineitä, mutta eiköhän sekin aika pian koita!

Molemmat tuotteet saatu blogin kautta.

Kuumailmapallot sinisellä taivaalla – mikä voisi olla enemmän Tukholma!! <3

Reilu kuukausi sitten sain sähköpostiini kyselyn, haluaisinko testata kasvojen tehotippoja. Seerumi kuulemma perustuisi Nobelin palkintoon johtaneisiin tutkimuksiin ja biotekniikan uusimpiin edistysaskeleihin. Javisst – tuumasin – eihän tuo mitään ota, jos ei annakaan. Kaikenlaisia ihmeitä tekeviä tippoja ja megalomaanisen tehokkaaksi julistettuja seerumeita tässä on tullut testattua ja kieltämättä vähän vaihtelevalla menestyksellä. On tietty vaikea tehdä vertailevaa tutkimusta, koska ei ole käytössä toista Minttua, joka ei olisi näitä kauneudenhoitotekniikan ihmeitä testaillut…

Mutta jos nyt ihan totta puhutaan, olen ollut kyllä aika vaisusti vaikuttunut kaikista testaamistani tuotteista noin yleisesti ottaen. Jotkut ovat tuntuneet lähinnä ohuilta aluskasvovoiteilta, toiset kaunistaneet, tasoittaneet ja kirkastaneet kieltämättä ihoa ihan merkittävästikin, mutta vain sen ajan kuin tuote on ollut käytössä. Ja tässä välissä haluan huomauttaa, että vaikka olenkin saanut joitakin näistä ihmetuotteista testattavakseni blogin kautta, huomattavasti suuremman osan olen kiikuttanut kotiin ihan kassan kautta.

Testiin saamani tuote on BIOeffect EFG-seerumi ja nyt täytyy kyllä sanoa, että vaikka alunperin suhtauduinkin pikkuisen, että aijaa, vai on teilläkin taas jotain uusinta huipputiedeteknologiaa, niin tulokset ihollani vain kuukauden käytön jälkeen ovat olleet suorastaan hämmentävän selkeät!

Kasvojen iho on aivan päivänselkeästi pehmeämpi ja hei – kaikki yli kolmivitoset kuulolle nyt –  kimmoisampi! Siis tunnen ihan oikeasti, että ihoni on kasvoissa kimmoisampi (mikä kaunis sana!) ja kiinteämpi vain noin neljän viikon käytön jälkeen. Impressive!!

Lehtijutun mukaan yksi tippa ihmeseerumia kasvoille levitettynä aamuin illoin riittää. Omasta mielestäni yksi tippa riittää kasvoille, mutta ei kaulalle ja dekolteelle. Tämän neljän viikon testiperiodin aikana olen ollut johdonmukaisen epäjohdonmukainen. Tippoja olen käyttänyt 2 -3 riippuen vähän siitä, miten hövelillä tuulella satun olemaan. Yleensä olen levitellyt tippoja vain aamulla, koska tuntuu, että illalla aamun kasvojen pesu on niin lähellä, että on turha tuhlata kalliita tippoja. Paitsi silloin, kun olen sitä mieltä, että juuri unen aikanahan kaikki uudistuminen tapahtuu, joten parasta antaa myös iholle vähän boostia silloin. Mutta suorastaan hämmästyttävän hyvin tuo on toiminut tästä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta.

Sain testiin tuollaisen pikkuisen 5 ml pullon, jonka piti kestää kuukauden. Ihan riittoisalta vaikuttaa, koska pullossa on vielä melkein kolmasosa jäljellä, vaikka testailua on takana jo tosiaan nelisen viikkoa. Aikasemmin kokeilemistani seerumeista BIOeffect EFG-seerumi poikkeaa myös olomuotonsa ansiosta. En oikein keksi muuta kuvailua kuin, että se tuntuu vähän öljyiseltä ja leviää iholle juuri sillä tavalla riittoisasti kuin ohut liukas öljy, mutta ei tuossa silti mitään öljyä ole… Jokatapauksessa tuote on äärimmäisen miellyttävä käytössä ja tuntuu todella hyvältä, kevyeltä ja raikkaalta myös päivävoiteen alla.

Totuuden nimessä täytyy tunnustaa, että samaa silmin havaittavan selkeää muutosta en ole havainnut kaulan ja dekolteen iholla tämän lyhyen testiperiodin aikana. Ehkä tuollainen lähtökohtaisesti paksumpi iho tarvitsee vähän pidemmän ajan elpyäkseen?

Tällä hetkellä tuote on myynnissä Espoon Sellon, Vantaan Jumbon ja Helsingin Punavuoren apteekeissa. Pian avautuu myös verkkokauppa, josta tuotetta voi ostaa (osoitteesta ei valitettavasti ole tietoa). Seerumin kokovaihtoehdot ovat 15 ml, joka on n. 140 € ja 5 ml, joka maksaa n. 60 €. Ei ihan ilmaista lystiä todellakaan, mutta kyllä sitä on tullut heitettyä kymppi jos kolmaskin kaikenlaiseen turhaan, mistä ei ole mitään iloa.

Taidan kyllä silti käyttää tuon loppupullollisen ihan vain yksi tippa kerrallaan…

Viime perjantaina koitti jälleen yksi kuukausittaisista huippuhetkistäni, kun postiluukusta kolahti uusi Elle. Aikoinaan ennustettiin, että muotiblogien lisääntyminen vähentäisi muotilehtien lukemista. En ole oikein taipuvainen uskomaan tuohon, sillä vaikka blogeista saakin monenlaista tietoa nopeammin, persoonallisia analyysejä trendeistä ja usein myös todella laadukkaita kuvia, mikään ei voita tuoreen, painava, kiiltavälehtisen magazinen nautiskelevaa selailua. En usko, että muotilehtien tyylijutut olisivat vähemmän subjektiivisia tai kosmetiikkajutut vähemmän korruptuneita kuin blogeissa – melkeinpä päinvastoin. Siitä huolimatta nautin kovasti aina siitä hetkestä, kun ainoa kotiin tilaamani lehti ilmestyy.

Tiedän monien kritisoivan sitä, että mitä kalliimpi ja “hienompi” muotilehti, sitä suurempi sivumäärä sisällöstä on pelkkiä mainoksia. Olen tässä(kin) suhteessa vähän vastarannankiiski. Tykkään katsella monien luksus-brandien mainoskampanjoita, jotka ovat yleensä tehty kalliilla rahalla ja monesti myös kauniita ja inspiroivia. Tuntuu myös, että mainoksien yhteisvaikutelmana syntynyt fiilis takaraivossa kiteyttää usein sen kuuluisan “ajan hengen” paremmin kuin jonkun yksittäisen tiimin tekemä editoriaali.

Ja sitten täytyy tunnustaa, että olen niin hillittömän lapsellinen, että tykkään hurjasti, kun lehden välissä on voide-, shampoo- tai muita kosmetiikkanäytteitä! Kerään tyytyväisenä talteen  kaikki näytehommelit, vaikka aika harvoin niitä kyllä kieltämättä tulee käytettyä.

Jos lehdessä sattuu olemaan tuoksunäytteitä, aina parempi. Availen kaikki tuoksunäyteluukut ja -lipareet, koska on aivan ihanaa, kun hieno lehti myös tuoksuu hyvälle. Yleensä en testaa hajuvesinäytteitä ollenkaan, vaan annan niiden vain tuoksuttaa lehteä. Joskus käy sitten myös toisin…

Perjantaina ilmestyneessä Ellessä oli Chloén uuden, viime helmikuussa lanseeratun tuoksun, L’Eau de Chloén näyte. Olin aivan myyty heti ensimmäisellä nuuhkaisulla!! Uskomattoman raikas ja kesäisen iloinen tuoksu, jossa hallitsee sitrusmaiset elementit, kuitenkin niin, että mukana on tarpeeksi makeutta ja syvyyttä. Nuuhkin ranteitani tämän tästä koko perjantai-illan lehteä selaillessani.

Nyt vain jännittää se, että mitenköhän lähellä tuo näytetuoksu on oikeaa. Vielä en ole ehtinyt kauppaan asti testaamaan, mutta jos tuoksu on lähellekään, ei todellakaan tarvitse miettiä, mikä hajuvesi on seuraavana ostoslistalla!