Tiedetään, että CC-voiteet ovat tämän kesän uutuus. Joskus kuitenkin vanhassa on vara parempi ja hyväksi koettu konsepti toimii paremmin kuin meikkipussillinen uusia. Testasimme kahden hengen tehotestiryhmällä laajan valikoiman erilaisia BB-voiteita. Koko kevään kestäneen prosessin tuloksena seuloimme jyvät akanoista, toimivimmat voiteet keskinkertaisuuksista ja tässä on lopputulos. Kruunaamme parhaan BB-voiteen, mutta kerromme myös, että toisen suosikki voi olla toisen inhokki. Perusteellisten arvostelujen avulla on toivottavasti helpompi suunnistaa aakkosvoideviidakossa.

Vähemmän viimeisimmistä BB- ja CC-villityksistä perillä oleville tiedoksi, että BB-voiteet ovat olleet pitkään käytössä varsinkin Aasiassa. BB-lyhenne tulee sanoista Beauty Blemish tai Beauty Balm – vähän lähteestä riippuen. Idea on kuitenkin se, että päivävoiteeksi riittäisi vain yksi ainokainen voide, joka tasoittaa, siloittaa, kosteuttaa, kirkastaa, suojaa ja peittää juuri sopivasti. Useimmat BB-voiteet sisältävät aurinkosuojakertoimen ja markkinoilta löytyy monia anti-age versioita myös. CC-voiteet ovat seuraavaa sukupolvea ja kirjaimet taitavat tulla sanoista Corrector Cream.

Saimme testattavaksi seitsemän eri voidetta, joista muutamat parissa eri sävyssä. Yksi seitsemästä on L’Oréalin CC-voide (kaksi eri sävyä), jonka otimme mukaan ihan vertailun vuoksi. Periaatteessa BB-voiteita ei ole tarkoitus valita samalla tavalla ihon sävyn mukaan kuin tavallisia meikkivoiteita, vaan värin tulisi sulautua ihoon. Kaksi tarjolla olevaa vaihtoehtoa, tummempi ja vaaleampi, riittää ainakin tavalliselle pohjoismaalaiselle ihon sävyskaalalle ihan mainiosti.

Testiryhmäämme kuului kaksi henkilöä: 30++ vuotias Minttu (ehe, ehe) ja 23 vuotias Karkki. Mintun iho on varsin ohut, erittäin kuiva ja helposti kaikenlaisesta ärtsyyntyvä. Karkin iho on sekin atooppisuuteen taipuvaisen ohut, mutta muuten paremminkin normaali tai sekaiho.

Kaikki voiteet olivat käytössä ensin useamman päivän ajan, jolloin keräsimme käyttökokemuksia sekä pelkän BB-tuotteen kanssa että niin, että alle tuli normaali tai kevyt päivävoide. Testin lopuksi teimme vielä “pikakelauksen”, jolloin jokainen tuote pääsi uusintakierrokselle. Näin pyrimme takaamaan mahdollisimman tasapuolisen kohtelun kaikille voiteille sekä minimoimaan mahdollisten känkkäränkkäpäivien ja varsinkin testin alkuaikoina vaivanneen kevätflunssan tuloksia vääristävän vaikutuksen.

Lopuksi arvostelimme jokaisen voiteen erikseen laaditun superhienon ja tehokkaan testilomakkeen avulla.

Testilomakkeessa on neljä monivalintakysymystä, jotka kattavat kaikki käytön osa-alueet pakkauksesta fiilikseen. Monivalintakysymysten skaala on 1 – 5 (1=huonoin, 5=paras). Viimeisenä on vapaa tekstikenttä, jonne kirjoitimme kaikki mielestämme tärkeät asiat kustakin testivoiteesta.

Laskin pisteille keskiarvon – eli tässä esitetyt tulokset on keskiarvo kaikista neljästä kysymyksestä ja sekä Karkin että Mintun vastauksista. Tulokset on esitetty pistejärjestyksessä, mutta tekstistä selviää, että Karkin ja Mintun suosikeiksi päätyi aika eri tuotteet…

Vichy Idéalia BB Cream, 2 pistettä

Tartuimme molemmat suurin odotuksin Vichy Idéalia BB Cream -putkiloihin. Periaatteessa – ja paperilla – tuo on aivan täydellinen, ihoa monipuolisesti hoitava ja kauniisti tasoittava, sopivasti peittävä voide. Ihan kaikki odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet.

Minttu: Vähän pettymys, miten huonosti Idéalia sulautuu ihoon. Varsin meikkivoidemainen koostumus. Ei tosin vaadi alle kosteusvoidetta edes niinä päivinä, kun iho tuntuu erityisen kuivalta. Peittävyys meikkivoidetasoa ja ihan hyvä sinänsä. Tuntui kuitenkin enemmän perinteiseltä meikkivoiteelta kuin varsinaisesti BB-voiteelta. 

Karkki: BB-voide oli ihan ok, mutta lopputulos ei ollut tasainen vaan rakeinen. Tätä voidetta en pystynyt käyttämään ollenkaan.

Nivea BB Cream, 3 pistettä

Nivean BB-voide sai kautta linjan tasaiset keskitason pisteet. Oikeastaan siis ihan ookoo voide, joka ei niin loista tai pröystäile, mutta toimii kuitenkin ihan kivasti. Toisistamme tietämättä olemme tämän voiteen kohdalla yllättävän samoilla linjoilla Karkin kanssa. Tosin huomaa, että kuivaihoinen Minttu pitää voidetta kevyenä, kun taas normaali-ihoinen Karkki jopa vähän paksuna. Sisältää mineraaleja ja B5 vitamiinia.

Minttu: Koko testin kevyin BB-voide. Tuntui melkein kuin kevyesti sävyttävältä päivävoiteelta. Hyvin luonnollinen ja kosteuttava lopputulos, mutta ei todellakaan kovin peittävä. Alle voi hyvin laittaa haluamansa päivävoiteen ja kuivaihoiselle se on melkein must. Ei oikeastaan mitään huonoa sanottavaa, mutta ei myöskään mitään wau-elämystä.

Karkki: Nivean BB-voide muistuttaa saman merkin kasvovoidetta. Purkista tuli kerralla liikaa ja voide on myös koostumukseltaan kuin päivävoide. Lopputulos on vähän paksu ja rasvainen.

L’Oréal Nude Magique CC Cream, 3,5 pistettä

L’Oréalin CC -voiteet jakoivatkin sitten mielipiteet aivan totaalisesti! Voiteita on kaksi erilaista: punoittavaa ihoa tasoittava vihreä (!!) voide ja väsynyttä ihoa heleyttävä aprikoosin värinen voide. Molemmat muuttuvat iholla meikkivoiteen tapaiseksi sävyksi – eli mistään värivoiteesta ei ole kysymys. Päätimme, ettemme juttele mielipiteistämme etukäteen, mutta ei ollut kovin vaikea arvata Karkin suosikkia. Neito ei meinannut millään luovuttaa putkiloista ja siirtyä testailussa eteenpäin! Minttu sen sijaan ei ollut ihan yhtä myyty.

Minttu: Todella merkilliset tuotteet! Vihreä ja aprikoosi erittäin litku, melkein nestemäinen voide muuttuu iholla lämpimän ruskeaksi voiteeksi. Lopputuloksena helposti rajoja, kulmakarvoihin kasaantunutta voidetta ja kaikkia muita hämmentäviä meikkivoidekokemuksia. Tuntuu tosin hyvältä, mutta teknisesti en pärjännyt tuotteen kanssa mitenkään erityisen hyvin.

Karkki: Arkipäivä suosikkini! Lopputulos on matta ja kevyt. Käytin sekä “anti-redness” että “anti-dullness” CC-voidetta. Voidetta tarvitsee erittäin vähän ja se leviää hyvin kevyesti iholle. Lopputulos on tosi hyvä ja molempia voiteita voi myös käyttää samanaikaisesti. 

Kiehl’s Actively Correcting & Beautifying BB Cream, 3,7 pistettä

Varsin tasaisen hyvän pistesaaliin keräsi Kiehl’sin BB-voide. Oikeastaan keskiarvoa tiputti vain vähän klumpin oloinen tuubi, josta helposti tulee otettua liikaa ja Mintun mielestä pikkuisen outo tuoksu (johtuu varmasti siitä, että ominaistuoksua ei ole peitetty hajusteilla…). Koko testin kovin aurinkosuoja 50 SPF.

Minttu: Voide on aika paksua, joten pakkaus ei tunnu kovin riittoisalta. Tuoksu on pikkuisen outo (hajusteeton tuote), mutta häviää nopeasti iholta. Ei tarvitse allensa missään tapauksessa kosteusvoidetta. 50 suojakerroin tuntuu toisaalta hyvältä – toisaalta ehkä jopa vähän liioittelulta… Peittää ihan tarpeeksi, mutta tuntuu melko kevyeltä silti. Yksi suosikeistani tosin, joka jäi heti käyttöön.

Karkki: Tämä BB- voide on ehdottomasti yksi suosikeistani. Koostumus ja lopputulos on tosin hieman “rasvainen” minun iholleni. Tuoksuu hyvälle.

Vichy Neovadiol Lumiere BB Cream, 4 pistettä

Jaetulle kakkossijalle päätyi melkoisen yllättäen Vichyn yli viisikymppisen iholle kehittämä BB-voide! Haha! No, toisaalta meillä molemmilla on ollut aina melko ohut iho – varmaankin tietyn atooppisen taipumuksen vuoksi – ja ihohan nimenomaan ohenee iän myötä. Eli sinänsä ei ole niin kummallista, että tämä tuntui meistä molemmista oikein hyvältä. Yritän tässä samalla, kun kirjoitan, tavata tuota pakkausta, mutta näyttäisi ihan siltä, että Neovadiol Lumiere on ainoa voide täysin ilman aurinkosuojakerrointa.

Minttu: Todella “runsaan” oloinen voide, joka on varsinaisesti tarkoitettu yli 50 vuotiaalle iholle. Tykkäsin paksuudesta ja rasvaisuudesta. Ei tullut mieleenikään laittaa alle päivävoidetta. Ehkä jopa liiankin tuhti näin kesää kohti mentäessä, mutta sopii erinomaisesti kuivalle iholle ja lopputulos on kivan luonnollinen. 

Karkki: Kivan tuntuinen ja lopputulos oli ihan hyvä. Muistuttaa hieman Kiehlsin BB-voidetta. Lopputulos oli hieman rasvainen. 

Lumene Vitamin C+ BB, 4 pistettä

Lumenen Vitamin C+ BB -voide jakoi mielipiteitä melkein yhtä rankasti kuin L’Oréalin CC -voiteet. Nyt tosin toisin päin, sillä tämä oli Mintun ehdoton suosikki! Tosin ei Karkkikaan dissannut ihan täysin, mutta hänen suosikikseen Lumenet ei ihan yltäneet. Sisältää lakkauutetta ja C-vitamiinia.

Minttu: Ehdottomasti suosikkini! Helppo levittää peittää kivasti kaikki epätasaisuudet ja punotukset. Luonnollinen ja kevyt ilme säilyy, vaikka laittaisikin kaksi kerrosta ongelmakohtiin. 20 suojakerroin tuntuu just sopivalta. Voi käyttää sellaisenaan tai ohuen päivävoiteen kanssa – toimii päivästä riippuen ihan molemmilla tavoilla. Ihana luonnollinen lakkojen tuoksu.

Karkki: Pakkaus on miellyttävä. BB-voide on aika paksu ja rasvainen ja ei sen takia sovi nuorelle iholle yhtä hyvin. Lopputulos on tosin yllättävän tyydyttävä ja talvella, kun ihoni on kuiva saattaa tämä voide olla parempi.

YSL Top Secrets BB Créme, 5 pistettä, VOITTAJA!!

YSL päätyi yhteispisteissä voittajaksi! Mielipiteet erosivat vähäsen, mutta niin skaalan yläpäässä, että yhteiskeskiarvoksi muodostui täydet viisi pistettä. Ja mikä ettei – Top Secret -voiteella on kaikki hyvän BB-voiteen ominaisuudet: luonnollinen “meikkaamaton” lopputulos, kaunis, hehkuva tasainen iho ja hyvä mieli voiteen käyttäjälle!

Minttu: Testisävy tuntui aavistuksen tummalta, mutta voide sulautui kyllä mukavasti ihoon. Useampikin kehui spontaanisti, että näytän “freesiltä” YSL:n ollessa testausvuorossa! Levitysvaiheessa piti olla tarkkana, ettei jää rajoja, mutta muuten lopputulos oli ihan kiva. Toimi parhaiten, kun alla oli ohut päivävoide. Ei peitä kovinkaan paljoa, joten flunssa-aikaan oli pakko lisätä meikkivoidetta nenänpieliin ja silmänalusiin.

Karkki: Täydellinen “no make up” -make up pohja. Käytin tätä BB-voidetta niin koulussa kuin Åressa mäessä. Lopputulos on luonnolinen ja koostumus kevyt.

Lopuksi haluan vielä todeta, että tämän testikierroksen jälkeen ihmettelen, miksi joku oikeasti haluaisi vielä valita perinteisen meikkivoiteen? BB-voiteet toimivat niin paljon paremmin, pysyvät uskomattoman hyvän näköisenä koko päivän ja samalla vielä hoitavat ihoa. Suosittelen ehdottomasti testaamaan! Ehkä näiden meidän vinkkien avulla on pikkuisen helpompi suunnistaa aakkosvoideviidakossa.

Korni otsikko – tiedetään – mutta en voinut vastustaa kiusausta!

Vappukynnet saivat mehukkaan oranssin sävyn testaukseen saamastani luonnonmukaisesta Kure Bazaar -kynsilakasta.

En ole mikään luonnonmukaisen kosmetiikan spesialisti, mutta valitsen aina mieluiten vähäkemikaalisen tai ekologisen tuotteen, jos vain mahdollista. Ja mahdollista se on silloin, kun tuotteen toiminnallisuudesta tai toivottavista ominaisuuksista ei tarvitse tinkiä.

Ihan fiilispohjalta on tuntunut, että kynsilakan on aivan pakko olla todellinen pahis sekä ekologisuuden että kemikaalien suhteen. Eihän siitä ole kuin muutama vuosi, kun oli hirveät kohut kynsilakoista, jotka sisälsivät mm. geeniperimän muutoksia aiheuttavia kemikaaleja.

Tuntuu siis aivan mahtavalta, että markkinoilla on täydellisesti toimiva kynsilakka, jonka ainesosista jopa 85 % on täysin luonnonmukaisia. Perunaa, puuvillaa, maissia ja vehnää pääasiassa sisältävä kynsilakka kuullostaa oikeastaan aika uskomattomalta. Ihan kuin joku Peetun 4 v. kemiallisen laboratorion keitoksista olisi yhtäkkiä muuttunut oikeaksi tuotteeksi!

Testattavana on kevään uutuussävy Afrika (siitä otsikko… me so sorryy!). Se on aavistuksen lämpimämpi, mehukkaampi ja maanläheisemmällä tavalla kuumempi kuin vanha oranssi-lempparini Essien Fifth Avenue.

Teknisesti Kure Bazaar -lakka toimii ihan “normaalin” lakan tapaan. Suti on kivan pieni (ihan kuin Essieissä ennenvanhaan!) ja väri peittää varsin mainiosti jo ensimmäisellä kerralla. Tuoksu on ehkä aavistuksen normaalia miedompi, mutta mitään suurta eroa en huomaa.

Levittäminen on helppoa, lakka kuivuu todella nopeasti ja lopputulos on kovapintainen ja kiiltävä. Jos tämä vielä kestää kynsissä perinteisen lakan tapaan sanoisin, että en keksi yhtään mitään huonoa sanottavaa! Uskomaton juttu!

En voi väittää, että “koko viikonloppu on ollut yhtä haipakkaa” – ja siksi en ole ehtinyt tänne blogihommiin. Päinvastoin – on ollut aikasmoista laiskanpulskeaa auringossa köllöttelyä – ja muutenkin iisisti ottamista. Kaikkein suurin aktiviteeti on ollut Karkin tsemppaaminen, kun sillä on joku iso dead-line elikkäs esseen palautus ensi perjantaina. Muuten kaikki tärkeäksi priorisoidut jutut ovat nyt vaan kertakaikkiaan saaneet jäädä, koska – hei – meidän partsilla tarkeni tänään aivan mainiosti ottaa aurinkoa bikineissä! HAH!! Pyykkiä voi pestä huomennakin ja blogijuttuja kirjoitella pimeän tultua, koska voipi olla, että bikineitä ei tänäkään vuonna tarvita kovin montaa kertaa, joten jokaikisestä hetkestä on nautittava täysillä.

Nyt on kuitenkin aurinko painunut horisontin taakse, ensiviikon lounaskaalisopat keitetty ja pakastettu sopivan kokoisina annoksina sekä työvaatteet silitetty. Ennen kuin painun pehkuihin, ajattelin laittaa tänne kuvia Aussien viime viikolla täällä Tukholmassa järkkäämästä tosi mielettömän kivasta The Aussie Art Experience -tapahtumasta.

Aussie Miracle Shine @ Wetterling Galleria

Alunperin mentiin tapahtumaan vain Karkin kanssa, mutta sitten seurueeseen liittyi Karkin opiskelukaveri Linn ja Camilla.

Illan teemana oli taide. En nyt ihan tiedä, oliko näiden meille tarjottujen kynsilakkauksien tarkoitus olla osa teemaa vai mitä, mutta oli kuitenkin ihan hurjan mahtavaa saada kynnet duunattua ihan ex-tempore!

Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan ollut “oikeassa” manikyyrissä. Niitä vartissa tehtyjä kynsijuttuja Thaimaassa tuskin lasketaan. Siksi oli tosi hemmoteltu olo, kun joku vähän siisti kynsinauhoja ja laittoi kivan lakkauksen.

Tuossa käsieni välissä näkyy, mitkä olivat värivaihtoehdot. Kauhean vaikea tehdä aikuismaisia ja hillittyjä valintoja… Haha!

Linn kynsihuollossa. En kyllä mitenkään voi käsitää, miten tuo kosmetologi pystyy tekemään yhtään mitään noiden kaksimetristen kynsiensä kanssa…

Karkin vuoro!

Karkin hieno, elegantti ja hillitty lakkaus + valkoinen Aussie-kenguru.

Mintun vähän vähemmän hillitty pinkki nail do. iPhone-kuvasta ei oikein hyvin käy ilmi, mutta tuo glitteri on sellaista tosi hienoa, monivivahteista hologrammihilettä. Me likes! (tosi aikuismaiset myös!)

Camillan vihreät kynnet saivat päälle mustaa glitteriä ja violetin Aussie-kengurun.

Kuvittaja Lina Ekstrand  duunasi hienon street art -henkisen kuvan illan aikana.

Tässä vaiheessa kuva taisi olla about valmis.

Ihanat titiMadam-kisukorvikset pääsivät mukaan juhlimaan.

Pinssitehdas toiminnassa. (tai tarkemmin ajateltuna nuo on kylläkin badgeja eikä pinssejä…)

Minttu & Camilla -pinssi!

Ihana ilta – ja aika ex-tempore kaiken lisäksi. Oli todella hauskaa ja kiva tavata myös pitkästä aikaa tukholmalaisiakin bloggareita. Enää nykyään kun ei tule juurikaan käytyä missään tapahtumissa.

Muistatteko vielä, kun ennen joulua testailin Sally Hansenin kynsilakkatarroja ja julkaisin oikein mahottoman professionaalin videotutorialinkin? Tuntuu, että sen jälkeen kynsilakkatarramarkkinat ovat ihan villiintyneet ja aika moneltakin merkiltä löytyy omat versionsa. Sain vähän aikaa sitten testiin L’Oréalin kynsitarroja, jotka osoittautuivat yllättävänkin erilaisiksi kuin nuo Sally Hansenin.

Ajattelin, että tuollaiset raitaset olisivat oikein kunnolla keväisen sailor-henkiset. Suurin osa kynsitarroista – ihan merkistä riippumatta – ovat aika tummanpuhuvan glitterisiä tai muuten biletysfiilistä huokuvia kuosiltaan. Sinänsä kyllä ymmärrettävää, kun yhden pakkauksen hinta, josta riittää yksi kierros kaikkiin kynsiin ja pari ekstraa, liikkuu siinä 10 euron hujakoilla. Vaikka tarrat pysyisivätkin siisteinä jopa sen luvatut kymmenen päivää, tulisi melkoisen kalliiksi pitää aina tarralakkauksia kynsissä. Todennäköisimmin nuo valitaankin johonkin erityistilanteeseen, bileisiin tai kun ollaan lähdössä ulos.

Periaate kaikilla tarroilla on about sama. Kynnen pinta pitää olla puhdas ja kuiva. Alustava puhdistus öljyttömällä kynsilakanpoistoaineella on erittäin suositeltava ja kynsinauhojen olisi hyvä olla ainakin kutakuinkin siistit.

L’Oréalin pakkaus sisältää 18 tarraa, joista on helppo läpinäkyvän tarrapohjan läpi mallailemalla valita oman kynnen kokoiset tarrat. Harmittaa vähän, että jonkun aivomyrskyn kourissa heitin aikoinaan Sally Hansenin pakkauksesta ylijääneet tarrat roskiin. Sen jälkeen näin Pinterestissä vaikka miten monta kivaa manikyyriä, jossa vasemman nimettömän kynteen on taiteiltu jotain hienoa ja muut kynnet on ihan asiallisen yksiväriset. Nyt olin sen verran viisas, että laitoin yli jääneet tarrat talteen. Katsotaan nyt, mitä kivaa niiden kanssa vielä keksii…

L’Orealin kynsilakkatarrat ovat huomattavasti tarramaisemmat kuin Sally Hansenin (jotka ovat siis ainoat muut tätä lajia, mitä olen testannut). Se on oikeastaan sekä hyvä että huono. Hyvää siinä on se, että L’Oréalin tarrat on huomattavasti helppokäyttöisemmät. Sally Hansenin tarrat ovat lötköt, melko haastavat käsitellä ja helposti venyvät. L’Oréalin tarrat on pikkuisen vaikea saada irti alustasta ilman, että reunaan tulee ryppyjä, mutta sen jälkeen niitä on helppo käsitellä. Tarra kestää jopa pienen säätämisen ennenkuin sen on painanut kunnolla kiinni kynnen pintaan. Varsin hyödyllistä, kun yrittää saada esmes raitoja suoraan, huomasin.

Tarramaisuudessa on kuitenkin se huono puoli, että L’Oréalin kynsilakkatarrat eivät kiinnityksen jälkeen muotoudu ja sulaudu kynsilakan tavoin kynnen pintaan, kuten Sally Hansenin tarrat tekevät. Tästä syystä kynsinauhojen viereen ja etenkin, jos kynnet ovat kovin kaarevat, voi reunoihin tulla minipieniä vekkejä. Toisaalta niiden poistaminen on myös kätevämpää: tarrat vain irrotetaan kynsistä ja mahdollinen liima lähtee lämpimällä vedellä ja saippualla. Sally Hansenin tarrat piti puhdistaa kynsilakanpoistoaineella.

Kivat ja raikkaat raitakynnet! Vastaavia ei varmasti saisi vapaalla kädellä piirreltyä – en ainakaan minä.  Mintun käsienpesu- ja -rasvausfrekvenssillä kynnet tuskin pysyvät hyvässä kunnossa luvattua maksimiaikaa, kymmentä päivää. Toisaalta erityistilaisuuksiin tarrakynnet on hyvä vaihtoehto. Kiva lopputulos kestää taatusti ainakin sen yhden tärkeän illan – eikä valmistautumisvaiheessa tarvitse hermoilla puolikuivien kynsilakkojen ruttaantumisen pelossa.

Vastustin kiusausta laittaa pääsiäisenkeltaista lakkaa kynsiin. Eipä siinäkään nyt mitään vikaa oikeastaan olisi ollut – toisaalta – mutta nyt oli enemmän sellainen fiilis, että halusin matsata kesäaikaansiirtymiskynteni mielummin Eastern Bunny on Acid -teemaan kuin perinteiseen keltaiseen.

Löysin Peetun kynsilakkahyllystä vanhan Essien neonpinkin lakan, sävy Flirty Fuchsia – enkä voinut vastustaa.

Neon-värejä on tosi hankala saada näkymään luonnollisina (tai ehkä paremminkin “todellisuutta vastaavana” tässä tapauksessa) kuvissa. Flirty Fuchsia on oikeasti tosi puhdas, kirkas ja raikas neon-sävy, vaikka ainakin tässä kuvassa tuo näyttää enemmänkin siniseen taittavalta tavalliselta pinkiltä.

Neon-efektiä vahvistaa huomattavasti se, että kuivuttuaan lakka on täysin matta. Voisin kuvitella, että normi-kiiltävänä vaikutelma olisi vain ihan tavallinen pinkki, mutta mattapintaisena sävy näyttää heti jotenkin itsenäisemmältä ja haastavammalta.

Tsekkasin Essien verkkosivuilta, että juuri tuota “Flirty Fuchsia” -sävyä ei ole enää valikoimissa. Vastaavan sähäkän matta-neon-efektin saa kyllä ihan millä tahansa puhtaan neon-pinkillä kynsilakalla ja Matte Finish -päällyslakalla (löytyy ainakin Butterilta. Aikaisemmin tietääkseni myös Essiellä oli vastaava, mutta ainakaan nettisivuilta sitä ei enää löydy).

Jos ei oteta huomioon sitä, että kynsinauhani ovat (taas/edelleen) ihan järkyn kuivat, näyttävät kynnet sekä hauskan keväisiltä että sopivan diskreetisti pääsiäisteemaan matsaavilta! Nyt vaan on kysymys, että missä on mun Mignon-muna?

Ihanaa pääsiäistä ja pitkäperjantain iltaa kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!