Kaikki varmaan siellä ruudun toisella puolella jo malttamattomana odottaa “Mintun flunssa” ja “Go 4 it vol. 2 goes sairastupa” -tyyppisiä tilannetiedotuksia. Tiivistetysti voin kertoa, että maanantai-aamu tuntui tavanomaisen nahkealta, mutta olin olevinani kuitenkin viikonloppuista paljon reippaampi, joten hoidin normaalit aamutoimet, kahvinkeitot, suihkut, meikkaukset etsetera ihan normi auto-pilotilla. Jossain vaiheessa heräsi Peetu, jonka kanssa nykyään kuljemme aina samaa matkaa töihin. Ensimmäisenä tyttö sai kähistyä, että äiti-mun-kurkkuni-on-niin-kipee-etten-mä-pysty-oleen. Koska olen karski finne-mutsi ilmoitin vain, että kyllä se siitä teen avulla tokenee.

Pääsimme matkaan, mutta kahden aseman jälkeen Peetu ilmoitti, että maailma pyörii ja häntä huippaa ja heikottaa niin pahasti, että on pakko kääntyä takas kotiin. Itse taistelin duunissa pari tuntia, mutta jokamaanantaisen aamupalaverin jälkeen nappasin tietokoneen kainaloon ja siirryin kotitoimistolle etähommiin. Varmaan olisin pysynyt jalkeilla koko päivän, jos olisin oikein tsempannut, mutta siinä sivussa olisin varmasti tartuttanut puoli markkinointi-osastoa pärskimiselläni. Ihanaa, että on sellainen duuni, että sitä voi tarvittaessa tehdä myös kotoa käsin!

Sain (tai saimme taitaa olla huomattavasti lähempänä totuutta…) Lumenelta testiin uusia Gloss & Care Artic Sand -kynsilakkoja. Eilen, kun vielä ajattelin, että tästä starttaa skarppi työviikko, päätin kokeilla, miltä uutukaiset näyttävät.

Artic Sand -kynsilakkojen ideana on, että ne kuivuttuaan muistuttavat hiukan hiekkaista pintaa, tavallisen kiiltolakan sijaan. Yhteensä markkinoille on tullut kahdeksan eri sävyä; meille testattavaksi saapui niistä kolme, Hiekkaa purossa, Rantahiekassa ja Hiekkamyrsky.

Kokeilin ensimmäisenä harmaan-hopeista -hiekkamyrsky -sävyä. Aluksi se vaikutti heti lakkaamisen jälkeen aika tavanomaiselta hilelakalta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen pinta muuttui jännän röpyliäiseksi ja himmeän kiiltäväksi.

Laitoin lakkaa kaksi kerrosta, mutta yksikin tuntui antavan ihan kivasti struktuuria. Kimalluslakkojen tapaan tuo tuntuu myös pysyvän todella napakasti kynnellä. Hopeahiekka selvisi jopa käsin tiskaamisesta!

Tässä vielä superlähikuva aiheesta. Täytyy sanoa, että hilelakkojen suurkuluttajana olen todella innoissani tästä uudesta tulokkaasta, joka on kimaltava, mutta jotenkin sofistikoituneemmin kuin perinteiset glitterilakat.

Terkkuja Viking Cinderellalta! En olisi ikinä uskonut, että minireissusta voisi tulla niin sellainen olo kuin olisi ollut ihan oikeasti matkoilla. Alunperin oli tarkoitus kuvata ahkerasti koko risteilyn ajan – ja tehdä sitten aiheesta ihan oma postaus. Ensimmäiset (ja ainoat) kuvat aivan mahtavan ihanasta merenelävävadista todistivat, että kuvausolosuhteet ja mukana oleva kalusto eivät todellakaan oleet suotuisat blogikuvien ottamiseen. Niinpä Instagramin skaldjursplateau-kuva on about ainoa, joka reissulta tuli otettua. (Mintun Instagram: minnapaakkulainen).

Mutta siis hauskaa oli! Vietimme vaatimattomat neljä tuntia merenelävistä nauttien. Haha! Sitten päätimme uhmata kohtaloa ja suuntasimme yökerhon tanssilattialle. Vanhat hitit Madonnasta ja Bon Jovista tuoreempiin Lady Gagaan ja Rihannaan pitivät meidät vauhdissa eikä ketään kännisiä urpoja onneksi jäänyt kimppuun ihan takkupalloksi asti. Ilta taittui yllättävän nopeasti aamuyöksi ja päädyimme nukkumaan vasta pikkutunneilla. Vaikka tosiaan piti siis vain käydä pikaisesti katsastamassa, mikä on meininki tanssilattialla.

Tänään aloitettiin aamu kiskomalla mahottomat aamiaisöverit buffeessa. En ole tainnut käydä laivan aamiaisella aikoihin. En nimittäin odottanut juuri bulkki-paahtoleipää, halpismuroja ja lauantaimakkaraa kummempaa, mutta siellähän oli tarjolla kaikkia fancyjä tuoreita leipiä ja maalaispatonkia, ihanaa munakokkelia ja freesejä vihanneksia. Valikoima ei ollut mikään mielettömän laaja, mutta hyvinkin keskivertohotellin aaminaisen veroinen kuitenkin.

Aamiaisen jälkeen chillattiin hetki hytissä ja hoidettiin pakolliset tax free -shoppailut. Loppupäivä lilluttiinkin Cinderellan SPA-osastolla saunassa, hierovissa poreammeissa ja avantoaltaassakin käytiin dippaamassa useamman kerran. Sisäänpääsymaksu SPA:han on aika korkea (about 25 euroa), mutta hintaan kuuluu ihana tuotepaketti, josta löytyy kaikkea kivaa kasvo- ja hiusnaamiosta vartalokuorintaan ja kuorintakintaaseen. Alunperin ajateltiin, että mitenkähän sunnuntain saa kulumaan, kun päivätanssit ei ehkä ole ihan meidän juttu, mutta SPA-osastolla olisi helposti viipynyt vieläkin pidempään.

Noniin – tulipas siinä varsinainen matkakertomus… Vähän kyllä harmi, että ei tullut otettua sitten yhtään kuvia, mutta joskus sitä kai on bloggarikin lomalla. Ja lomalta tuo reissu tosiaankin tuntui! Camillallakin on tapana olla enemmän tai vähemmän aina töissä, lukea työmeilejä ja olla tavoitettavissa. Kun oltiin kävelemässä ulos laivalta todettiin yhteen ääneen, miten yllättävän tehokkaalta tällainen miniloma tuntuu. Vapauttavaa, kun ei tosiaankaan voi tehdä töitä ja olla tehokas koko ajan.

Varsinaisesti oli kuitenkin tarkoitus puhua kuvattoman risteilyn sijaan Nivean uudesta, aikuiselle iholle tarkoitetusta Cellular Anti-Age -tuotesarjasta.

Sain jo jokin aika siten testattavakseni sarjan päivä- ja yövoiteet sekä ihoa elvyttävän seerumin ja silmänympärysvoiteen.

Ihan ensimmäiseksi pitää kertoa, että perinteisesti suosikkisarjani olivat Lumenen Vitamin C+ -ihonhoitotuotteet ja Nivea Q10 -sarja. Aikaisemmin testailin jo Lumenen uusia Time Freeze -tuotteita ja olin tosi innoissani, kun sain sitten testavaksi myös Nivean Cellular -sarjan voiteita.

Cellular yövoide on todella ihanan täyteläinen koostumukseltaan. Siihen nähden se imeytyy yllättävän nopeasti kuitenkin, eikä tarvitse olla huolissaan, että voide hyödyttäisi enemmän tyynyliinaa kuin omaa ihoa.. Ihosoluja uudistavan koostumuksen ansioista rypyt kuulemma madaltuvat ihan silminnähden. Noo, tuollaisen toteaminen on aina pikkuisen hankalaa, mutta todella hyvältä tuo kuitenkin tuntuu.

Cellular päivävoide edistää ihon uudistumista myös päiväsaikaan. Koostumus on jotenkin runsaan oloinen tässäkin, mutta fiilis iholla on melkeinpä kevyempi kuin Nivean Q10 -voiteen kanssa. Tuoksu on ihanan miellyttävän mieto (toisin kuin Q10:ssä, jonka tuoksu välillä oli ronkelille nenälleni liikaa).

Cellular-sarjan seerumi on yksi ihanimmista, joita olen ikinä testannut. Tuntuu, että väsymyksen merkit hälvenisivät ihan samantien – sen verran raikkaalta tuo tuntuu kasvojen iholla. Seerumin pitäisi myös tasoittaa merkittävästi ihoa ja pidämme peukkuja, että tuo pitää myös paikkansa! Ainakaan testiaika ei ole osoittanut mitään päinvastaista.

Cellular-sarjan silmänympärysvoide on ihan mainion oloinen tuote omassa hintaluokassaan. Samat vaikuttavat ainesosat kuin muissakin sarjan tuotteissa vähentävät juonteiden syntymistä ja siloittavat jo olemassaolevia. Tykkään silmänympärysvoiteesta myös – ja todennäköisesti tulen ostamaan sitä lisää, kun testiputeli on käytetty loppuun. Siitä huolimatta juuri ehkä tämä tuote ei ollut mitenkään mieleenjäävästi erityisesti parempi kuin jo monen monituista putkiloa käyttämäni Nivea Q10 -silmänympärysvoide.

Kokonaisuudessaan Nivea Cellular -tuotteet olivat kovasti mieleeni. Tykkään, kun konstailemattomasta päivittäiskosmetiikastakin tulee vähän edistyksellisempiä ja vaikuttavampia tuotteita. Ei ne ehkä ihan yhtä tehokkaita ole kuin ne yli sata euroa maksavat huipputuotteet, mutta ihan mainioita kuitenkin meille, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta kustantaa sitä sataa euroa yhdestä voidepurkista!

Meillä ramppasi jo eilen pikkuisia hirviöitä (ja jokunen prinsessa…) linkuttamassa ovikelloa ja mankumassa herkkupalleroita & uhkailemassa kiusanteolla.

Varsinainen Halloween taisi olla eilen, mutta juhlallisuudet jatkuvat varmasti koko viikonlopun. Niinpä ajattelin, että jollekulle voisi olla iloa tutoriaalista, jonka avulla tumpelo mämmikourakin loihtii hyytävän kamalat veriset vampyyrikynnet.

Jäljen ei tarvitse olla niin justiinsa – eihän sitä veriraapimat koskaan ihan tasaisesti asetu. Tietty epätasaisuus tuo vain lisää fiilistä, siksi tämä on oiva Halloween-versio niille, joiden taidot ja hermot eivät riitä pikkuisten kurpitsalyhtyjen tai monsterinaamojen maalaamiseen kynnen pinnalle.

Varusteiksi tarvitaan aluslakka, halutessa vaalea sävy verijälkien alle (myös pelkkä aluslakka, eli verijälkien maalaaminen naturellin kynnen kärkiin, toimii myös) ja sopivan tummanpunainen vereksi. Sävyillä voi hiukan vaikuttaa efektin asteeseen. Mitä aidomman sävyt sitä hyytävämpi lopputulos. Tärkein ylimääräinen apuväline on hammastikku!

Itse laitoin ensin alle puolipeittävää luonnonvaaleaa sävyä. Itseasiassa etsiskelin varastoistamme yhtä vanhaa Make Up Storen beige-harmaata nudelakkaa. Se olisi ollut mielestäni vähän tuota vaaleaa ärtsympi, mutta johonkin se oli nyt tehnyt katoamistempun eikä suostunut inkartoitumaan eteeni etsinnöistä huolimatta.

Vaalean lakan hiukan kuivahdettua vedetään punaisella rennot “ranskalaiset” kynsien kärkiin. Tosiaan ei ole mitään tarvetta yrittää olla liian siisti vetojen kanssa. Mikä helpotus kaikille meille, jotka olemme joskus epätoivoisesti yrittäneet saada oikeaa ranskalaista manikyyriä onnistumaan vapaalla kädellä!

Seuraavaksi pudotellaan kynnen puolivälin tietämille, vähän keskenään eri korkeuksille, kahdesta kolmeen pisaraa. Pisaroissa tulisi olla jonkun verran väriä – eli ihan pelkkä maalattu piste ei riitä.

Seuraavassa vaiheessa otetaan hammastikku apuvälineeksi ja vedetään pisara yhteen kynnen kärjen punaisen viirun kanssa. Suurin riski tässä vaiheessa on se, että pisara ehtii kuivahtaa ja verinoron vetäminen ei onnistu. Helpoiten tämän välttää sillä, että tekee aina yhden kynnen kerrallaan valmiiksi asti.

Toinen riski on, jos vaalea aluslakka ei ole ehtinyt kuivahtaa, värit saattaa sekoittua tässä vaiheessa. Suosittelen siis sekä kohtuullista malttia että kevyttä kättä.

Kuivattelu kestää aikansa, koska tuossa on melko monta kerrosta lakkaa, mutta siinä välissä ehtii hyvin vaikka lukemaan läpi kaikki lempibloginsa.

Voin kuvitella, että verinorot olisivat tosi makean näyttävät vähän pidemmissä kynsissä, mutta ihan hauskat nuo on näissä Mintun nysissäkin. Ei muuta kuin hyytävää Halloweenia kaikille!

Yhä vain pimeämpiä syysaamuja ei yhtään kevennä se, että kesäinen päivetys alkaa olla jo muisto vain. Aamulla peilistä katsoo takaisin sen verran haalistuneet kasvot, että lähestyvä Halloween tuntuu lähinnä huonolta pilalta.

Vaikkei olisikaan mikään himoauringonottaja kyllä se vaan niin on, että pieni kesäinen päivetys tekee ihmeitä. Sitä näyttää iloisemmalta, reippaammalta, raikkaammalta… niin, yksinkertaisesti paremmalta.

Onneksi ihana kosmetiikkateollisuus tarjoaa erilaisia pakoteitä haamunvalkoisesta ihosta. Monet vannovat itseruskettavien nimeen – meillä ei niitten makuun olla oikein koskaan päästy. Kasvoille tarkoitettua rusketusainetta ei tietääkseni ole kokeillut Peetu eikä Karkkikaan. Itse en ainakaan. Mielummin turvaudun pariin hyvään luottotuotteeseen, joiden avulla kesäisen hehkun saa viipymään kasvoilla pahimman kaamoksenkin aikana.

Hyväntuuliseen kesä-lookiin ei oikeastaan tarvitse kuin hyvän aurinkopuuterin. Ja hyvällä tarkoitan sellaista, joka on riittävän keveä koostumukseltaan, jolloin se on helppo levittää huomaamattomasti ja tasaisesti. Liian paljon pigmenttiä ja homma mene aivan nysväämiseksi. Aurinkopuuteri saisi mielellään olla myös täysin ilman mitään kimalletta ja kultahileitä. Oikea sävy löytyy parhaiten kokeilemalla. Itse tykkään lämpimän puhtaan ruskeista sävyistä, jotka eivät taita liikaa keltaiseen.

Lumenelta löytyy todella hyvät, pohjoismaiselle iholle ja täkäläiseen sävymaailmaan sopivat kesänpidennystuotteet.

Saimme Lumenen aurinkopuuterin ja hohtovoiteen testiin jo joskus kesällä. Peetu on käyttänyt molempia tuotteita ihan arkisinkin. Itse olen pitäytynyt pelkässä aurinkopuuterissa työpäivinä ja hohtovoide on päässyt käyttöön lähinnä iltamenoissa.

Aurinkopuuterin paikka on poskiluun alla “lommoposkien” kohdalla. Ihan liian tiukkaa aurinkopuuterikolmiota kannattaa vältellä, jos ei halua näyttää tukholmalais-fjortikselta. Pehmeät vedot ovat parhaat. Yleensä pyöräytän vielä paksun puuterisudin koko kasvojen ympäri hiusrajaa pitkin alas leukaluihin.

Ennenkuin saimme Lumenelta testiin heidän hohtovoiteensa, en ollut moisesta kuullutkaan. Toki käytin vaaleita luomivärejä ja valokynää tarpeen vaatiessa korostamaan silmänurkkia ja tuomaan valoa kulmiin.

Lumenen hohtovoide on ihanan ohutta ja luonnollisesti kuultavaa. Sen kanssa on vaikea saada liian räväkkää jälkeä aikaiseksi – siinä mielessä hyvin turvallinen korostustuote siis.

Hohtovoidetta voi laittaa kaikkiin kasvojen korkeisiin kohtiin ja paikkoihin, joita halaa korostaa. Itse sivelen sitä yleensä vain ohimoille ja silmien ulkonurkkien alle.

Jälki on tasaista ilman ylenpalttista työstämistäkin – mikä on aivan loistojuttu tällaisille kokeilunhaluisille, mutta vähän kärsimättömille meikkaajille. Kuvasta tuota ei edes mitenkää hurjan selkeästi erota, mutta Peetu on laittanut hohtovoidetta ohuelti koko poskipäälle tuomaan valoa.

Tervettä sävyä kevyesti aurinkopuuterilla ja häivähdys auringon hehkua hohtovoiteella. Parilla pienellä asialla saadaan kesä viipymään vielä hetken pidempään kasvoilla.

Vähän toisenlaista asukuvaa tänään. (Kuvissa ei tosin näy juuri lainkaan paljasta pintaa, joten sinä, joka tulit blogiin googlen ja lupaavan otsikon houkuttelemana, voit ihan rauhassa jatkaa eteenpäin muille sivustoille…).

Vietin eilen ihanan perjantai-illan täkäläisten Suomi-kavereitteni kanssa. Suuntasimme suoraan työpäivän jälkeen hiukan Tukholman pohjoispuolelle Vaxholmiin. Reippailimme hetken kauniissa, kirpeässä syysillassa ja sitten suuntasimme yhden ystävän luokse saunomaan ja illalliselle.

Omg. Olisi varmaan korkea aika päivittää ulkoiluasusteet… Haha! Vaikka ihan hyvinhän sitä hiukan ikääntyneissäkin releissä saa reippailtua. Ei kai sitä ihan aina tarvitse tyylipisteitä keräillä?

Suomitytöt hämärtyvässä syysillassa. Jännä juttu, miten tuntuu, että keltaiset lehdet melkein kuin valaisevat juuri ennen pimeyden laskeutumista.

Lenkin jälkeen odotti lämmin sauna. Aivan mielettömän ihanaa!

Suomessa asuessani en ollut mikään kovin ahkera saunoja – etenkään ystäväpiirin himosaunojiin verrattuna, jotka lämmittivät saunan monta kertaa viikossa. Nyt, kun saunaan pääseminen ei enää ole mikään itsestäänselvyys, olen oppinut todella arvostamaan niitä hetkiä, kun pääsen lämmittelemään kunnon löylyihin.

Välillä käytiin vilvoittelemassa ulkona. Yöllä taisi olla jo aste, pari pakkasta. Ja ihan mielettömän upea täysikuu.

Minttu ulvoo kuuta… 🙂

Saunomisen yhteydessä testailimme Lumenelta saamiani “Artic Spa” sarjan vartalonhoitotuotteita. Tuotteissa on käytetty tupasvillan kukinnosta saatavaa uutetta. Tiedotteen mukaan tupasvillan sokerit kosteuttavat ihoa ja antioksidantit suojaavat, mineraalit puolestaan ravitsevat ja edistävät ihon hyvinvointia.

Miedon tuoksuiset ja kermaisen täyteläiset tuotteet saivat osakseen hyväksyviä kommentteja. Itse tykästyin varsinkin kuivalle iholleni hyvin sopivaan, runsaaseen, mutta silti melko nopeasti imeytyvään vartalovoihin.

Saunan jälkeen nautimme herkullista, samana päivänä poimituista kanttarelleista tehtyä kanttarellilasagnea ja juoruilimme pitkälle yli puolenyön.

Ulkoilu, saunominen ja hyvien ystävien seura = parhautta parhaimmillaan!