Ihanan herkullinen sillivoileipäkakku yhdistää parhaat maut kahdesta suosikkiasiastani, sillivoileivästä ja voileipäkakusta. En ole ikinä aikaisemmin tehnyt itse voileipäkakkua – ja olihan se tuossa rapiat pari vuosikymmentä niin epätrendikästä tarjottavaa, että klassikkoherkkua ei saanut enää edes mummon 80-vuotisjuhlissa.
Ruokatrendit vaihtuvat hitaammin kuin vaatemuoti, mutta onneksi asiat palaavat takaisin muotiin syömistenkin suhteen samalla syklisellä varmuudella. Sille siis kiitos, että nyt muutaman vuoden ajan on taas saanut kunnon voileipäkakkua monissa juhlissa, joissa on buffet-tyylinen tarjoilu.

Sillivoileipäkakku on klassista isosiskoaan helpompi ja nopeampi valmistaa. Lisäksi se on syömiskunnossa heti valmistuttuaan, joten sen voi tehdä ihan viimetipassakin, jos muu hässäkkä pistää aikataulut sekaisin.
Toki sen voi myös valmistaa edellisenä päivänä – itse olen nyt syönyt jo kolmena päivänä sunnuntaina tekemääni kakkua, eikä sen paremmin koostumus, ulkonäkö kuin makukaan ole kärsinyt piiruakaan.

SILLIVOILEIPÄKAKKU
(n. 10 – 12 buffet-annosta)
Ainekset:

• 1 pkt Polarbröd Jubileum -leipää
• 400 g matjessilliä
• 6 kananmunaa
• 2 dl ranskankermaa
• 300 g tuorejuustoa (Philadelphia perhepakkaus)
• 1 punasipuli, isohko
• nippu tuoretta ruohosipulia
• mustapippuria myllystä

Valmistus:

• Laita sillit valumaan lävikköön ja keitä kananmunat koviksi. (9 min on hyvä)
• Vispaa ranskankerma sähkövispilällä kuohkeaksi. Sekoita tuorejuusto ranskankermavaahtoon.
• Pilko punasipuli tosi pieneksi silpuksi (voit jättää pari rinkulaa koristeeksi). Painele kevyesti ylimääräinen kosteus pois silleistä ja pilko nekin pieneksi. Sekoita pilkotut sipulit ja sillit kerma-tuorejuustotöhnän sekaan. Mausta mustapippurilla.
• Levitä Polarbrödin Jubileum -leipä tarjoiluvadille niin, että se muodostaa täyden ympyrän ja levitä päälle noin puolet täytteestä.
• Kuori jäähtyneet kovaksi keitetyt kananmunat ja siivuta ohuiksi siivuiksi mieluiten barbikanteleen avulla. Levitä siivut täytteen päälle. Muutaman sievän voi jättää koristeeksi.
• Laita päälle toinen kerros leipää ja loput täytteestä.
• Koristele runsaalla ruohosipulisilpulla, punasipulinrenkailla ja munansiivuilla.

Tuli kyllä niin älyttömän hyvää, että voin todella vilpittömästi suositella sillivoileipäkakkua kaikille!

Jos tiedossa ei ole buffet-tarjoiluja kaipaavia juhlia, kakku käy ihan piirakkamaisesta ateriasta pienemmälle porukalle. Uusien perunoiden kaverina tarjottuna tuosta ohjeesta tulee noin 5 – 6 annosta. Ja niinkuin tuossa alussa jo sanoinkin – sillivoileipäkakku toimii oikein hyvin myös lounaslaatikossa, jos sattuu jäämään tähteitä.
Tähän loppuun vielä pieni fun fact: on erittäin periruotsalainen tapa syödä silliä ranskankerman, punasipuli- ja ruohosipulisilpun kanssa. Kaikki tarjoillaan erikseen ja kukin tekee omat sekoituksensa lautasellaan. Sikäli sillivoileipäkakku on ehkä vielä enemmän svenne-makuun kuin perinteiseen suomalaiseen, mutta eihän makutottumukset Pohjanlahden eri puolilla enää niin kovin paljon eroa.

[mittaustagi]

Kesäjuhlien sesonki on nyt parhaimmillaan ja välillä saattaa tuntua hankalalta keksiä uusia herkullisia ja ihania tarjottavia. Ei niin, että klassisessa mansikkakakussa olisi mitään vikaa, mutta joskus tekee mieli jotain muuta. Tässä ohjeet näyttävään appelsiinisufleen ja raikkaaseen Rasberry Jamtini -drinkkiin. Molemmat saavat täyteläisen makunsa ihanista ja laadukkaista Mackays-hilloista. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Mackaysin kanssa.
Appelsiinimarmeladilla maustettu suflee on näyttävän näköinen jälkkäri hienommillekin illallisille. Vaikuttava ulkonäkö pettää siinä mielessä, että se valmistuu yllättävän helposti vähän isommallekin seurueelle, jos vain on käytettävissä ihan tavallinen uuni.

MARMELADILLA MAUSTETTU APPELSIINISUFLEE
(4 annosta)
Ainekset:

• 4 keskikokoista appelsiinia
• 1,5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 6 tl sokeria
• 2 tl vehnäjauhoja
• 2 tl laadukasta appelsiinimarmeladia

Valmistus:

1. Aseta uunin lämpötilaksi 180°C.
2. Leikkaa appelsiineista “hattu” pois ja kaiva sisus pois lusikalla. Laita hedelmäliha kulhon päälle asetettuun siivilään. Puristele mehu kulhoon. Asettele appelsiinit leivinpaperilla peitetylle pellille. Leikkaa ohut siivu pois pohjasta, jos tuntuu, että ne eivät halua pysyä pystyssä.
3. Sekoita maito ja puoli desiä appelsiinimehua. (tässä voi hyvin käyttää myös tuoremehua, jos appelsiinit on liian kuivia tai mauttomia niinkuin ne näin kesällä saattaa olla).
4. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Säästä molemmat.
5. Vatkaa munankeltuaiset ja 4 tl sokeria samettiseksi pienessä kattilassa. Vatkaa lopuksi sekaan myös vehnäjauhot.
6. Lämmitä seosta hellalla alhaisessa lämpötilassa. Lisää joukkoon maito-appelsiininmehuseos vähitellen, koko ajan vispaten. Lämmitä noin 1 – 2 minuuttia, kunnes seos alkaa saota. Anna jäähtyä. Vispaa marmeladi jäähtyneen seoksen sekaan.
7. Vatkaa munanvalkuaiset vaahdoksi, lisää loput sokerit (2 tl) ja jatka vatkaamista kunnes vaahto on aivan kovaa. Sekoita valkuaisvaahto maito-appelsiini-keltuainen -seokseen varovaisesti ja ilmavasti käännellen. Varo sekoittamasta liikaa.
8. Jaa vaahto appelsiineihin. Täytä koverrettu hedelmä kokonaan ja tasoita lastalla. Kypsennyksen voi tehdä myös uunin kestävissä pikkukulhoissa.
9. Kypsennä uunin keskiosassa noin 25 min. Valmis suflee on päältä kevyesti kullanruskea ja vain aavistuksen kiinteä, kun sitä painaa kevyesti päältä. Älä siis paista liian kauaa.
10. Tarjoile heti!

Kesäjuhlien raikas tervetulodrinkki saa makeutensa Mackaysin ihanasta vadelmatahnasta. Yleensä drinksuissa käytetään ihan sokerilientä, mutta mielestäni etenkin marjaisiin ja hedelmäisiin cocktaileihin hillo tai marmeladi sopii melkeinpä vielä paremmin! Vadelmatahna on koostumukseltaan kivetöntä ja sileää, joten se toimii juomissa aivan loistavasti.
RASBERRY JAMTINI
(1 drinksu)
Ainekset:

• 2 cl Cointreau-likööriä
• kuohuviiniä
• loraus tuorepuristettua appelsiinimehua
• 2 tl limetin mehua
• 5 – 6 mansikkaa
• 5 – 6 vadelmaa
• muutama mintunlehti
• 2 tl vadelmatahnaa
• jääpaloja

Valmistus:

1. Laita lasin pohjalle 3 – 4 mintun lehteä ja pari vadelmaa. Muusaa kapustalla, mieluiten puisella. (itse käytän tähän yleensä puisen paistinlastan vartta)
2. Mittaa päälle Cointreau, vadelmatahna, limetin mehu ja muutama rkl tuorepuristettua appelsiinimehua. Sekoita niin, että vadelmatahna sulaa nesteen sekaan.
3. Laita lasiin vuorotellen siivutettuja mansikoita, jäitä, loput vadelmat ja halutessasi koristetarkoituksessa vielä lehti tai kaksi minttua.
4. Täytä lasi kuohuviinillä!

Rasberry Jamtini taipuu helposti muunneltavaksi. Väkevän liköörin voi jättää pois tai sen tilalla voi käyttää esim. vodkaa (laita vadelmatahnaa aavistus enemmän molemmissa tapauksissa). Ihanan janojuoman saa, kun korvaa kaiken alkoholipitoisen kivennäisvedellä ja lapsillekin maistuvan käyttämällä laadukasta limonadia.
Mikäli kesävieraat jäävät yökylään, sopii ihanat Mackays-marmeladit ja hillot aivan loistavasti tarjoiluksi myös brunssipöytään. Paahtoleivän, marmeladin ja juuston taivaallinen liitto on ihan klassikko, grillaamalla siihen saa kuitenkin hiukan uutta ja kesäistä twistiä.

Voitele leivät ohuesti voilla, levitä toiselle leivälle lempparihilloasi ja höylää päälle hyvää juustoa. Kaiken päälle vielä toinen leipä ja koko komeuden voi helposti grillata molemmin puolin kullanruskeaksi. Toimii loistavasti myös piknikillä, kertakäyttögrillin loppulämmössä valmistettuna.
Grillin lisäksi herkkuleivät voi valmistaa voileipägrillissä, paistinpannulla ja miksei uunissa grillivastuksen allakin. Mikään ei toki pakota odottamaan siihen, kun on brunssivieraita. Grillattu marmeladi-juustoleipä maistuu taivaalliselta milloin vain – yksin tai seurassa – ja pieni herkuttelu tekee arjestakin juhlaa!

Yhteistyössä Mackays

Siis mikä upea kesäsää!! Ei harmita edes se, että edelliset illat on mennyt enemmän tai vähemmän kokonaan kiukuttelevan tietokoneen kanssa tapellessa – mikä siis syynä blogihiljaisuuteen. Sesonkiin ja fiilikseen sopiva ruokaohje toimii mainiosti myös näin viikonloppuna, joten vihdoinkin eetterissä ihanan keväinen ramen-keitto parsan shiitakesienien ja lohen kanssa.
Söin ensimmäisen kerran tietoisesti ramen-keittoa reilu vuosi sitten New Yorkin reissullamme. Silloin en oikein tietänyt, mitä odottaa – tajusin vain, että kaikilla NYC-foodie-sivustoilla puhutaan ramenista ja hehkutellaan parhaita ramen-ravintoloita.
Nyt olen viisastunut sen verran, että trendiruokalaji tarkoittaa japanilaista nuudelisoppaa, jonka tärkein osa on itse liemi. Liemen lisäksi ramen pitää sisällää nuudeleita ja erilaisia toppingeja, tofua, kanaa, kalaa, kesäsipulia, pilkottuja yrttejä, seesaminsiemeniä – ja vakkarina yleensä löysäksi keitetty kananmuna.
Ramen on hipstereitten herkkua – eikä ole mikään ihme, että varsinkin liemen ja nuudelien suhteen voi hifistellä niin paljon kuin sielu sietää. Kuulemma oikeaa ramen-lientä ei pysty valmistamaan ilman alle neljän tunnin aktiivista keittoprosessia ja nuudelien paksuus, muoto ja valmistusprovinssi määrää sen, millaista maustekoostumusta liemeltä tulisi odottaa.

Toisaalta – jos ollaan ihan tarkkoja – kaikilla meillä on varmasti enemmän tai vähemmän lukuisia kokemuksia ramen-nimellä kulkevasta trendikeitosta. Jo Mintun yliopistoaikoina opiskelijoiden ravintopyramidin ytimen muodosti kolme pakettia kympillä (markka-aikaa) -pikanuudelit. Pikakurssi ramenin saloihin on siis meillä kaikilla, jotka edes kerran käytimme myös sen annosnuudelipakkauksen mukana tulleen epämääräisen näköisen maustepussin.
Sain ystävältäni jokin aika sitten aivan älyttömän ihanan broileri-ramen -keiton ohjeen. Pitihän sitä loisto-ohjetta ryhtyä varioimaan ja päädyin keittelemään todella herkullisen liemen, jossa suolaisuus ja kevyt tulisuus on täydellisessä harmoniassa rapean parsan makeuden kanssa. Toppingina rapeaksi paistettua lohta, löysäksi keitetty kananmuna, runsaasti korianterisilppua ja kevyesti paahdettuja seesaminsiemeniä.
Ja piti vielä sanoa, että tällä ohjeella ramen valmistuu ihan normaaliin tahtiin, pilkkomisnopeudesta riippuen noin puolessa tunnissa.

KEVÄINEN PARSA-RAMEN RAPEAKSI PAISTETUN LOHEN KANSSA
(4 annosta, 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• n. 600 g lohifilettä
• nippu parsaa
• 200 g shiitakesieniä
• 6 kananmunaa
• 3 dl lehtikaalisilppua (käytin pakastettua, mutta tuorekin käy toki)
• 4 – 6 valkosipulinkynttä
• 2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 tl chilihiutaleita
• tilkka öljyä paistamiseen
• 2 l vettä
• 6 rkl kalafondia
• 3,5 rkl japanilaista soijaa
• 2 rkl seesamiöljyä
• 2 rkl kalakastiketta (fish sauce)
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 2 rkl Sriracha-kastiketta
• ruukku tuoretta korianteria
• 1 lime
• seesaminsiemeniä
• Suolaa maun mukaan

Valmistus:

• Kuori ja pilko valkosipulin kynnet. Paista hetki isossa kattilassa pienessä öljytilkassa yhdessä raastetun inkiväärin ja chilihiutaleiden kanssa.
• Lisää vesi, kalafondi, soija ja viinietikka – anna kiehua n. 20 min.
• Putsaa ja pilko sienet sekä parsa. Lisää yhdessä seesamiöljyn ja lehtikaalisilpun kanssa liemeen. Anna kiehua vielä viitisen minuuttia.
• Keitä munat löysäksi (n. 4 – 5 min) ja nuudelit paketin ohjeen mukaan. Paista lohet öljytilkassa pannulla rapeaksi. Mausta suolalla.
• Mausta liemi kalakastikkeella ja Sriracha-kastikkeella.
• Tee korianterista hakkelusta ja paahda seesaminsiemenet kevyesti kuivalla pannulla.
• Laita kulhoon ensin nuudelit, sitten liemi. Toppaa annos rapeilla lohipaloilla, runsaalla korianterisilpulla, kananmunalla ja seesaminsiemenillä. Purista päälle limen mehua.

Ramen-keitto on ehdottomasti parhaimmillaan heti valmistuttuaan. Liemessä lilluvat nuudelit kestävät säilytystä huonommin kuin pasta – ja kunnollisten ramen-nuudeleitten tulisi olla jänteviä ja reippaita. Olen lukenut, että monet japanilaiset tykkäävät, kun nuudelit on suorastaan vielä vähän kovahkoja sisältä. Tähän ajatteluun lounaslaatikko-konsepti istuu aika huonosti.
Halusin kuitenkin testata, miten ramen toimii odoteltuaan yön yli purkissa syödyksi tulemistaan. Yllätyksekseni huomasin, että erittäin hyvin! Maku on seuraavana päivänä intensiivisempi ja syvempi. Nuudelit imevät yllättävän runsaan määrän nestettä itseensä, mutta ainakaan nämä käyttämäni eivät menneet yhtään mössöksi. Lounaslaatikkokeitto oli muuttunut vähemmän keittomaiseksi ja enemmän muhennokseksi. Älyttömän hyvää oli siitä huolimatta! Kananmunan otin mukaan erikseen – ja kuorin sen vasta officella.

Päivän pakollinen säätilatiedotus: tänäänkin on satanut lunta ja räntää ainakin täällä meillä. Sikäli keitto tuntuu ihan sopivalta arkiruokavalinnalta. Aika hassua sinänsä, että kaikki pataruuat ja sopat tuntuvat yleensä syksyisiltä, kun taas keväällä ja kesällä himottaa erilaiset salaatit. Toisaalta onhan sitä olemassa kesäkeitot ja gazpachot, jotka ovat ihan “virallista” kesäruokaa.
Kermainen turska-persiljajuurikeitto on raikas ja maultaan keväinen – eli se sopii aivan täydellisesti sesonkiin. Kalana voi hyvin käyttää jotain muutakin valkoista kalaa kuin turskaa, mutta helppoon, vaivattomaan ja edulliseen arkiruokaan sopii hyvin pakastealtaasta löytyvä turska.

Persiljajuuri oli itselleni aivan uusi tuttavuus reseptiä testatessani. Erehdyttävästi palsternakalta näyttävä juuri on miedon makuinen, persiljamaisen raikas ja aavistuksen makea. En ole mikään juurispesialisti, mutta keitossa persiljajuuren voi varmastikin korvata palsternakalla, vaikka silloin makumaailma on vähemmän “vihreä”.
Nippu tuoretta persiljaa, rasia tuoretta krassia ja reilu loraus valkoviiniä täydentävät keväisen keiton.

KERMAINEN TURSKA-PERSILJAJUURIKEITTO
(2 annosta ja 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 400 g turskafilettä (pakaste)
• 5 persiljajuurta
• 1 sipuli
• 2 dl valkoviiniä
• 2 dl hapatettua kermaa
• 1 ruukku tuoretta persiljaa
• 2 rkl kalafondia
• 1 rasia tuoretta krassia
• 8 dl vettä
• voita
• suolaa

Valmistus:

• Kuori ja pilko sipuli sekä 3 persiljajuurta. Paista isohkossa kattilassa runsaassa voissa hetken aikaa.
• Lisää viini, kalafondi ja vesi. Anna kiehuskella miedolla lämmöllä noin 15 min. Lisää hapatettu kerma ja anna kiehua vielä vartin verran.
• Kuori loput persiljajuuret ja pilko sieviksi kuutioiksi (n. 1 cm). Paista pannulla runsaassa voissa kunnes ovat pehmenneet sopivasti.
• Saksi tuore persilja keiton sekaan ja sötkötä koko helahoito tasaiseksi sauvasekoittimella.
• Leikkaa turska pienemmiksi paloiksi ja lisää soppaan yhdessä paistettujen persiljajuurikuutoiden kanssa. Anna kiehua vielä noin 5 minuuttia.
• Maista lopuksi suola ja saksi krassit keittoon.

Kermainen turska-persiljajuurikeitto toimii täydellisesti arki-illan päivällisenä ja on aivan ihana ottaa mukaan lounaaksi toimistolle. Testasin myös pakastamista – ja voin sanoa, että se toimii myös, vaikka keiton koostumus kyllä kärsii hiukan.
Ja vaikka olenkin tässä mainostanut keiton olevan juuri arkiruokaa, antaa valkoviini mukavan ylellisen vivahteen makumaailmaan. Sikäli se sopii mainiosti myös vaikkapa äitienpäivän juhla-aterian alkuruuaksi.

Täällä aletaan jo palailla takaisin elävien kirjoihin varsin räyhäkkään kevätflunssan jäljiltä. Kokonainen päivä ilman kuumetta tarkoittaa, että huomenna on jo korkea aika suunnata officelle, vaikka kieltämättä olo on vielä varsin hutera.
Arkihommien kunniaksi pyöräytin elvyttävän ja energisoivan pastan, josta toivottavasti irtoaa tarpeeksi potkua huomennakin työpäivästä selviämiseen. On aivan päivänselvää, että lounaslaatikosta on löydyttävä jotain kasvissosekeittoa tymäkämpää.
Ricotta-kikhernepasta on alunperin klassinen italialainen arkiruokalaji – siksi piti vähän hienostella otsikon kanssa. Haha! Kikherneet on varsin tavallinen raaka-aine varsinkin Sisilian alueen ruuissa. Ricottalla pehmennetty pasta valmistuu supernopeasti, mikä on yleensä suuri plussa, kun puhutaan arkiruuista. Tänään en olisi kyllä muutenkaan jaksanut ährätä määräänsä enempää hellan ääressä..

RICOTTA-KIKHERNEPASTA
(2 annosta, 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 4 hlön annos spagettia
• 200 g tuoretta babypinaattia
• 3 dl keitettyjä kikherneitä (tai yksi purkki valmiiksi keitettyjä)
• 1 sitruuna
• 125 g ricotta-tuorejuustoa
• oliiviöljyä
• suolaa
• pippuria myllystä
• 1 ruukku tuoretta basilikaa

Valmistus:

• Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori (vain keltainen osa – valkoinen on kitkerää!). Huuhtele pinaatti ja hakkaa vähän pienemmäksi. Paista valutetut kikherneet, raastettu sitruunankuori ja pinaatti kevyesti pienessä määrässä öljyä. Pinaatin määrä tuntuu suurelta, mutta se menee paistaessa tosi paljon kokoon.
• Keitä pasta al dente runsaassa, hyvin suolatussa vedessä. Valuta valmis spagetti ja sekoita joukkoon ricotta sekä paistettu pinaatti-kikherneseos. Notkista lisäämällä pari rkl oliiviöljyä ja halutessasi 1 – 2 rkl puristettua sitruunan mehua.
• Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla.
• Hakkaa tuore basilika vähän pienemmäksi ja ripottele runsaasti hakkelusta annosten/tarjoilukulhon päälle.

Spaghetti ei ole maailman kiitollisimpia lounaslaatikkopastoja. Varmastikin huomenna pitää annokseen käydä käsiksi päiväkotityyliin – ja pilkkoa pitkät makaroonit haarukkaan sopiviksi pätkiksi. Se ei toisaalta vaikuta mitenkään hurjasti makuelämykseen, joten varmasti pystyn elämään sen kanssa. Pikkuruinen loraus oliiviöljyä pastan sekaan lisättynä juuri ennen lämmitystä tekee sekin yleensä ihmeitä.
Olin tässä jo ihan toivottelemassa teille mukavaa alkavaa viikkoa, kunnes tajusin, että a) huomenna ei ole maanantai ja b) kaikkien muiden viikko on jo alkanut pari päivää sitten. Haha! Taisi se kuume pehmentää pääni lopullisesti!