Karkki on valitellut vilustumisen oireita muutaman päivän ajan. Eilen peruutettiin yhteiseksi suunniteltu jumppa, mutta täksi päiväksi halusin treenikaveria. Oli siis otettava tehokkaimmat mahdolliset keinot käyttöön. Varsinaisesti Karkki ei siis ole ollut kipeä, mutta on valitellut vähän kurkkukipua ja tuntenut olonsa väsyneeksi. Ketään oikeasti sairasta en toki kanssani Pumppiin pakottaisi.
Sain joululahjaksi aivan ihanan smoothie-kirjan, jossa on houkuttelevien reseptien lisäksi myös kerrottu monelaista kiinnostavaa faktaa eri ainesosista. Sen perusteella valkkasin meidän tämän päivän juomaan kaikkein tehokkaimmin flunssankarkoitukseen sopivat ainekset.

• Viherkaali sisältää runsaasti omega-3:sta, minkä ansiosta se auttaa taistelemaan kropan tulehduksia vastaan. Lisäksi viherkaali sisältää enemmän kalsiumia kuin maito, mikä sinänsä ei auta flunssaa vastaan, mutta on muuten hyvä asia!
• Persilja poistaa tehokkaasti epäpuhtauksia ja vahvistaa siten vastustuskykyä.
• Sitruuna sisältää C-vitamiinia – flunssankarkoitusvitamiinia numero yksi – ja lisäksi se antaa smoothielle kaivattua raikkautta.
• Avocado on ensisijaisesti hyvää ja tekee smoothiesta ihanan pehmoista. Lisäksi se sisältää paljon hyviä kasvirasvoja.
• Inkivääri on vanha tunnettu flunssalääke, jolla on tulehduksia tehokkaasti parantava ja vastustuskykyä tukeva vaikutus.

FLUNSSANKARKOITUS-SMOOTHIE
Ainekset (2 annosta):

• 1/2 pakastepussillinen viherkaalia
• 1 kypsä avocado
• 1 nippu lehtipersiljaa (tavallinenkin käy)
• 1 sitruuna
• peukalon kokoinen pätkä inkivääriä

Valmistus:
Laita viherkaalit jäisinä blenderiin (antaa ihanaa viileyttä smoothielle), revi mukaan persiljat ja lisää myös puristettu sitruunan mehu ja avocado. Kuori inkivääri ja pilko mukaan. Lisää haluamasi määrä vettä (itse laitoin n. 2 dl ja smoothiesta tuli aika paksua) ja huruttele tasaiseksi. Huom. viherkaali voi olla vähän tikkuista, joten anna smoothien pyöriä rauhassa tarpeeksi kauan.
Nauti!

 
Lopputulos on herkullisen kirkkaanvihreä ja niin hyvää, että Karkkikin äityi oikein erikseen kehumaan. Ohjeella tulee kaksi annosta, mutta jos kerralla menee vain yksi, toinen säilyy kyllä jääkaapissa 1 – 2 päivää.
Tuskin nyt ihan pelkästään smoothien ansiota, mutta pääsimme jumppaan, eikä tytär ole enää valitellut oloaan. Itse sain smoothien myötä pienen breikin Nutrilett-kuuriini, joka on kyllä sujunut ihan mukavasti, mutta pelkästään makeasta koostuva ruokavalio alkaa kieltämättä käydä pidemmän päälle hiukan yksitoikkoiseksi.

Nyt seuraa juttua aiheesta, josta en tietoisesti ole kirjoittanut milloinkaan blogin historian aikana, nimittäin painon pudottamisesta, laihduttamisesta. Olen mukana Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjassa – ja nyt aion kertoa miksi.
Olen aina ollut ns. pehmeä. Painoni on vaihdellut jonkin verran, mutta pääosan aikuisikääni se on pysytellyt siinä 60 molemmin puolin. Todella hoikka en ole ollut kuin kerran elämässäni. Avioeron jälkeen meni noin 9 kk, jolloin olo oli niin järkyttävä, että en kertakaikkiaan pystynyt nielemään mitään kiinteää, enkä kyllä kaikelta vatsakivultani tuntenut nälkääkään. Blogikuvissa näytin tosi hyvältä, mutta ikinä en ole voinut yhtä huonosti. Blogihistoriasta voi keväästä 2009 eteenpäin katsoa, jos kiinnostaa – itse en niitä kuvia halua tänne linkata.
Jossain vaiheessa ruoka alkoi taas maistua hyvältä ja painokin normalisoitua sen myötä. Ja sanon todella normalisoitua, sillä yhtä vähän kuin tunnen oloni kotoisaksi lyhyissä hiuksissa, olen oma itseni hyvin hoikkana. Minäkuvani on hiukan pehmeän pyöreä, naisellisen kurvikas, enkä missään tapauksessa halua palata kuikelomittoihini, vaikka siltä ajalta onkin muutama ihana vaate jäljellä vaatekaapissa.

Ongelma on se, että painoni noustua kymmenisen kiloa, jolloin olin mielestäni omassa ihannepainossani siinä 60 kg:n korvilla, nousu ei tasaantunutkaan. Hitaasti, mutta varmasti olen kerryttänyt elämäniloa ympärilleni niin paljon, että en voi enää sivuuttaa asiaa olankohautuksella.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kukin saa olla juuri niin pyöreä tai hoikka kuin itsestä tuntuu hyvältä. Yhteen – hoikkaan – muottiin sovittautuminen on mielestäni todella epäkiinnostavaa. Tiedän luonnostaan hyvin laihojen ihmisten kokevan kiusaamista, väheksymistä ja saavan ikäviä kommentteja lähes yhtä paljon kuin luonnostaan pyöreiden. Mielestäni se on todella väärin ja kaikkien tulisi saada olla ihan rauhassa juuri sen kokoisia ja muotoisia kuin ovat – ilman että ulkomaailmalla on mitään syytä olla siitä mitään mieltä.
Haluan sanoa tuon edellisen siksi, koska syy, miksi hain mukaan Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjaan ei todellakaan ollut se, että kokisin ulkonäössäni olevan jotain vikaa. Tai ainakaan se vika ei ole se, että olisin omasta mielestäni liian pyöreä. Kiloja on kertynyt, kyllä, mutta tykkään edelleenkin peilikuvastani, enkä ulkönäön vuoksi pidä tarpeellisena dietin aloittamista.

Isäni kuoli vain 61-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hän oli ylipainoinen ja kärsinyt noin kymmenen vuotta kakkostyypin diabeteksestä, mikä kaiketi oli yksi suuri syy sydänkohtaukseenkin.
Sanotaan, että omena-vartalonmuoto ja painon kertyminen vyötärölle ja keskivartaloon, on kaikkein vaarallisin lihavuuden muoto. Naisilla vyötärönympäryksen pitäisi mieluiten olla alle 80 cm ja yli 88 cm ympärysmitta on jo merkki terveydelle vaarallisesta pyöreydestä. Check, check ja check.
Olen nimenomaan sitä tyyppiä, jolle paino kertyy ensimmäisenä vatsaan ja vyötärölle. Vaikka miten olisin sitä mieltä, että en halua alistua mihinkään naisia kahlehtivaan ulkonäkökeskeiseen hoikkuuden ihannointiin ja ulkoa saneltuun malliin, en voi kuitenkaan sulkea silmiäni siltä tosiasialta, että ruumiinrakenteeni ja perintötekijät huomioon ottaen, nyt on todella korkea aika sulattaa muutama sentti vyötäröltä. Haluan pysyä terveenä ja juuri tällä hetkellä se vaatii hoikistumista.

En fanita mitään ihmedieettejä tai joitakin ruoka-aineita hyljeksiviä ruokavalioita. Terveellinen, hyvä, kasvispainotteinen, vähän käsitelty, lisäaineeton ja kuitupitoinen ruoka on mielestäni hyvinvoinnin kannalta paras. Ja laihdutusvinkeistä ainoa toimiva on: syö vähemmän kuin kulutat. Silloin paino putoaa, mutta joskus joutuu sietämään myös nälän tunnetta. Miksi sitten lähdin mukaan kampanjaan, jossa on tarkoitus syödä kahden viikon ajan Nutrilett-laihdutusvalmisteita?
Ongelmani on ollut se, että syön 80 % ajasta terveellisesti ja suhteellisen kevyesti – niin, että painoni pysyy tasaisena. Sitten tulee juhlaviikonloppu, lomamatka, joulu, pääsiäinen, juhannus, synttärit. Parin-kolmen päivän ajan, lomilla jopa viikon ja ylitsekin, saan energiaa enemmän kuin tarvitsen. Hurvittelun jälkeen palaan taas normaaliin ruokavaliooni, mutta painonnousu on jo tapahtunut, eikä paluu normaaliin riitä palauttamaan vyötäröä takaisin samoihin mittoihin. Pieni rappunen kerrallaan paino nousee, vaikka suurimman osan ajasta syönkin ns. hyvin.
Olen yrittänyt kevennyspäiviä ja pieniä nyt-kyllä-otan-itseäni-niskasta-kiinni-periodeja. Ainoa tulos on ollut, että painon nousu on pysähtynyt, mutta mitään mitattavissa olevaa pudotusta ei ole tapahtunut.

Nyt en voi enää siirtää dietin aloittamista pidemmälle. Ajattelin, että olisi mainio startti pidemmälle kevennysperiodille, kun heti alkuun saisi selkeitä – ja ainakin itselle näkyviä tuloksia. Siitä olisi sitten mukava jatkaa kohti terveempää olomuotoa omin konstein.
Nutrilett on testattu ja käsittääkseni myös monissa sairaaloissa käytetty valmiste, joten sen kanssa tiukan alkupuristuksen läpivieminen tuntuu turvalliselta. Ateriakorvikkeista saa kaikki tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet, mutta vain tosi vähän energiaa. Nälän tunteilta ei varmasti voi välttyä, mutta silloin voi ainakin rauhoitella itseään, että kroppa saa kaiken tarvitsemansa. Korvien välillä vain on hiukan hankalaa.
Tavoitteena on tosiaan kahden viikon tiukka puristus. Tosin ensi viikon alussa olen menossa kahden päivän koulutukseen Saksaan ja tiedän jo nyt, että siihen liittyy yhdessä valmistettuja ja nautittuja aterioita – eli silloin pidän pienen breikin kuuristani. Muuten aion olla varsin tiukkiksena.

Alkupaketissani on valmiita smoothieita, vaniljan makuisia jauhepusseja ja kolmea eri patukkaa. Tosi harmi, että en löytänyt mistään Tukholmasta suolaisia Nutrilett-keittoja. Voin kuvitella, että suolaisen himo käy aika rankaksi, jos tarjolla on vain makeita ateriankorvikkeita.
Melkein kaikkia Nutrilett-valmisteita olen maistanut aikaisemminkin. Patukat ja valmiit smoothiet ovat olleet pelastukseni, kun olen ollut menossa töiden jälkeen treenaamaan ja yleisesti nääntymässä nälkään. Smoothieita kiskoin myös eroni jälkeisessä nielemisongelmaisena kautena. Tajusin, että jotain sitä pitää saada sisuksiinsa – ja nesteen nieleminen oli jokseenkin helpompaa kuin kiinteän ruuan.
Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan ole käyttänyt mitään laihdutustuotteita näin oikein kuurina. Hiukan suoraan sanottuna jännittää miten onnistun pysymään ruodussa, mutta toisaalta tuntuu kyllä hauskalta testata tällaista pikastarttia!

 
Aion pitää teidät ajatasalla tapahtumien kulusta, onnistumisista, epäonnistumisista ja muista kokemuksistani. Mitään painokäyrää en aio julkaista – siitä yksinkertaisesta syystä, että en omista vaakaa. Joskus toki punnitsen itseni SATS:in pukuhuoneessa, että pysyn hiukan kartalla missä mennään. Koska ensisijainen tavoitteeni on saada vyötärön ympärysmittani takaisin turvallisen terveelliselle tasolle, aion käyttää mittanauhaa edistyksen mittarina. Ja tietenkin myös hameiden ja farkkujen vyötärönauhat paljastaa, onko mitään edistystä tapahtunut.
Tervetuloa seuraamaan kamppailuani ja kaikki neuvot sekä tsemppitoivotukset ovat erittäin tervetulleita!

Nyt ei olisi voinut yhteistyökampis tulla parempaan saumaan! Pääsin nimittäin mukaan Indiedaysin ja Swiss Clinicin Swiss Whitening -kampanjaan – eli testaamaan kotona tehtävää hampaiden valkaisua.
Olen tosi innoissani, sillä juuri tästä kotivalkaisumenetelmästä olen kuullut niin paljon hyvää: näkyviä tuloksia voi todistetusti saavuttaa jo kolmen-neljän päivän aikana, yksi valkaisukerta kestää vain 30 – 50 min (eikä esim. koko yötä) ja lisäksi menetelmä on hammaslääkäreiden kehittämä ja turvallisesti kotona toteutettavissa.
Lähtötilanne näyttää tältä:

Hampaani eivät ole luonnostaan mitenkään erityisen valkoiset. Alituinen kahvin kittaaminen ja punaviinifanius näkyy selvästi. Jotenkin tuntuu, että kun hampaat eivät ole valkoiset, koko olemus vaikuttaa nuhraantuneelta. Käytän koko ajan valkaisevaa hammastahnaa, mutta ei sen teho oikein tunnu riittävän. Haluan aloittaa uuden vuoden raikkaana ja freesinä – ja valkoiset hampaat ovat tärkeä osa kokonaisilmettä!
Swiss Whitening -valkaisumenetelmää on helppo käyttää.

Paketin mukana tulee kolme muottiaihiota, joista muokataan juuri omiin hampaisiin sopivat kastamalla ne 2 – 3 sekunniksi kiehuvaan veteen. Muotti istuu näin tosi hyvin ja valkaisuaineen käyttö on helppoa ja vaivatonta.
Valkaisuaine tulee valmiiksi kätevässä ruiskupullossa, josta sitä on helppo annostella pieni määrä muottiin. Yhdestä ruiskullisesta riittää 36 käyttökertaan – eli 18 valkaisua ylä- ja 18 valkaisua alahampaille. Olen tosiaan lukenut monia juttuja, missä Swiss Whiteningia on testattu käytännössä ja useimmat raportoivat selkeästi näkyviä tuloksia jo 3 – 4 päivän käytön jälkeen. Ei tarvita kummoistakaan laskutoimitusta toteamaan, että tuote on todella riittoisa!
Laitan ilman muuta tänne blogiin omat testikokemukseni, kunhan pääsen valkaisun kanssa kunnolla vauhtiin.

Miksi en sitten ole aikaisemmin hankkinut Swiss Whitening -hampaidenvalkaisupakettia, jos kerran olen ollut niin vakuuttunut sen voimivuudesta? Yksinkertaisesti siitä syystä, että 149 euron hinta on tuntunut kaikesta huolimatta hiukan korkealta.
Nyt Swiss Whiteningista on kuitenkin ihan mahtava kampanjatarjous: koodilla Go4itvol2 saa 10 euron lisäalen hampaidenvalkaisupaketista, jonka muutenkin saa nyt 59 euron erikoishintaan. 49 euroa Swiss Whitening -hampaidenvalkaisusta on ihan huippuhinta mielestäni!

Joulun viettäminen ilman stressiä on taitolaji. Kun minua pyydettiin mukaan Indiedaysin ja ASUSin yhteiseen kampanjaan kertomaan omat vinkkini stressittömän joulun viettoon, innostuin aivan samantien. Tästä asiasta minulla on nimittäin muutama tärkeä asia sanottavana!
Vaikuttaa siltä, että ihmiset jakaantuvat kahteen heimoon: niihin, jotka rrrrakastavat joulua ja jouluvalmisteluita ja niihin, jotka vihaavat kaikkea siihen liittyvääkin sydämensä pohjasta. Mitään laimeaa “ihan sama” -välimuotoa ei tunnu olevan. Itse kuulun ensimmäiseen, joulu-fanien joukkoon. Stressi ja liian suuret odotukset (mitkä johtavat helposti vielä suurempaan stressiin) pilaavat helposti kenen tahansa juhlatunnelman. Mutta ei hätää – muutaman ajatusharjoituksen kanssa ollaan jo paljon lähempänä leppoisaa adventti-aikaa.

1. Mieti, mikä on tärkeintä
Et voi viettää joulua muiden puolesta. Eli mikäli sinulle on tärkeitä tietyt perinteet – joulumarkkinoilla käynti, kynttilöiden valaminen, glögijuhlien järjestäminen koko suvulle tai mitä tahansa muuta, mutta tuntuu, että ne aiheuttavat vain stressiä ja pahaa mieltä, kannattaa todella miettiä, että miksi näitä kaikkia perinteitä haluaa toteuttaa. Etenkin, jos stressiä aiheuttaa se, että et saa perhettä ja sukua mukaan, vaikka kysymys on perinteestä.
Tee vain sellaisia asioita, mitkä itsestäsi tuntuu mukavalta ja joihin tuntuu riittävän aikaa. Joulukorttien ei tarvitse olla itse tehtyjä ja lanttulaatikkoa saa myös kaupasta. Valitse ne asiat, joiden tekemisestä itse nautit ja jätä pakot ja pakkopullalta tuntuvat perinteet sivuun. Joulufiilis tulee korvien välistä – ei siitä, että pakonomaisesti toistetaan niitäkin vanhoja rutiineja, joista kukaan ei oikeastaan enää välitä.


2. Suunnittele etukäteen
Aloita valmistelut ajoissa ja jaa hommia. Liittyy vähän edelliseen kohtaan, mutta tässäkään et voi vastata kuin itsestäsi. Eli ei kannata odottaa, että muut jakavat kunnianhimosi täydellisen joulun luomisesta. Parasta olisi, jos voisi hyvissä ajoin puhua odotukset ja toiveet erilaisten jouluvalmistelujen sujumisesta selväksi. Nyt ensi viikonloppuna, ensimmäisenä adventtina, on jo korkea aika.
Onko teitä isompi porukka, joka viettää joulua? Hyvä. Sopikaa joulusiivouspäivä ja työtehtävät kaikille. Mikäli innokkaita riittää yli tarpeen, voidaan ne vaatekaapitkin siivota, vaikka kuuluisasti kukaan ei siellä joulua vietäkään. Sama ruuanlaiton kanssa – vastuu kannattaa jakaa niin, että kukaan ei tunne kantavansa koko taakkaa itsekseen ja kaikki saavat olla osallisena.
Sekin on älyttömän tylsää, jos yksi riehuu stressikupla otsassa, mutta ei sitten kuitenkaan anna kenenkään muun tehdä mitään. Kun juuri se stressaaja haluaa, että kaikki on juuri niinkuin hän haluaa – pätee ihan kaikkiin jouluvalmisteluihin siivouksesta koristeluun ja ruuanlaittoon – ja muut jäävät sen vuoksi ihan ulkopuolisiksi. Jos tuo stressaaja olet sinä, niin relaa vähän ja anna muidenkin osallistua. Asiat eivät ehkä mene ihan niin justiinsa, mutta kaikilla on mukavampaa.
 

3. Jouluherkut ja ruokien laittaminen
Karsiminen ja joulun viettoon kokoontuvan porukan kuunteleminen on tässäkin avain stressittömyyteen. Jos tuntuu, että ruuanlaitto stressaa kohtuuttomasti – ja ennen joulua leipominen & karamellien, hillojen ja muiden herkkujen tekeminen samoin, on varmasti aika priorisoida.
Meillä on tehty niin, että ennen joulua kaikki tekee niitä valmisteluja, jotka on itselle tärkeimpiä. Karkki ja Peetu on leiponut (lussepullia, englantilaista hedelmäkakkua, pipareita) ja kokanneet karamelleja (vaihtelevia lajeja ja vaihtelevia määriä) ja pimeänpelkoinen Minttu ripustellut ylenpalttisen määrän erilaisia valolähteitä, kynttilöitä, lamppunauhoja, joulutähtiä ympäri kämppää, ikkunoita ja parveketta.
Joulupöytään emme hanki väkisin mitään erityistä jouluperinnettä. Koko historian aikana meidän joulupöydässä on ollut tasan yhden kerran kinkku. Rosollia sen sijaan on aina, samoin perunalaatikkoa, koska ne on kaikkien herkkua. Muuten ollaan improvisoitu välillä ihan radikaalistikin. Kerran meillä oli keko fried rice -thaikkuherkkua noutopöydässä, koska Peetu niin halusi (ja myös sen valmisti).

4. Muista pysähtyä ja hengittää
Valmisteluhässäkän keskellä pitää toisinaan rauhoittua ja miettiä jälleen kerran, mikä oikein on tärkeintä. Sekö, että valmistelut sujuvat joidenkin laatimiesi nuottien mukaan – vai se, että kaikilla on mukava, rauhallinen ja lämmin olo? Yritä katsoa asiaa kauempaa ja ottaa etäisyyttä stressiä aiheuttaviin asioihin. Mikä merkitys niillä on minulle viiden vuoden kuluttua? Yleensä ei juuri mikään. Karsi tekemisiä niin kauan, että jäljellä on vain ne jutut, jotka oikeasti antavat hyvää mieltä ja joiden tekeminen ei siksi tunnu ollenkaan stressaavalta.
Välillä tekee hyvää myös käpertyä sohvannurkkaan höyryävä teemuki kädessä lukemaan kirjaa tai vaikka katsomaan omassa rauhassa hyvää leffaa.

5. Joululahjat
Joululahjoille voisi oikeastaan omistaa ihan oman postauksensa mutta tässä nyt pähkinänkuoressa ja lyhyesti parhaat stressittömyysvinkkini lahjojen hankintaan.
Aloita miettimällä kenelle kaikille haluat lahjan antaa ja budjetti siihen. Päätä, että pysyt budjetissa. Lahjojen antamisessa ajatus on tärkeintä, mutta jos keksiminen stressaa, kysy lahjan saajalta, mitä hän toivoo. Jos toive on budjettiisi nähden liian kallis, sano se. Avoimuus vähentää huomattavasti myös aattoillan paineita.
Lähde joululahjaostoksille tietoisena siitä, että siellä tulee olemaan paljon väkeä ja mahdollisesti hitaasti eteneviä jonoja. Älä missään tapauksessa mene kauppoihin nälkäisenä! Varaa mukaan myös hyvää energiaa antavaa purtavaa, ettei sokea nälkäraivo iske kesken suorituksen. Mantelit ja pähkinät ovat oikein suositeltavia. Varaa ostoksille riittävästi aikaa ja merkkaa se kalenteriin. Jouluostoksia ei tehdä tuosta vaan ja nopsasti. Tilaa netistä kaikki minkä voit, mutta muista toimitusajat.
Lahjojen runsauden ei pitäisi olla se juttu. Vähemmällä stressillä ja pienemmällä shoppailuvaivalla pääsee, jos pakettiin kääritään jotain, josta on iloa koko perheelle!

Tässä siis Mintun viisi parasta vinkkiä stressittömään jouluun valmistautumiseen. Toivottavasti niistä on iloa ja hyötyä! Tärkeintä on muistaa pitää lippu korkealla ja olla hetsaamatta itseään tai muita suorittamaan joulua.
Täältä voi tsekata ASUSin parhaat joululahjaideat. Samalla sivulla voi omia suosikkejaan äänestämällä myös osallistua arvontaan, jossa palkintona on ASUS Transformer Book T200 (arvo 500 euroa!). Vähänkö joulustressi helpottaisi, jos voitto osuisi omalle kohdalle!

Mediaa ja kanssaihmisiä seuraamalla saa helposti sellaisen kuvan, että ruokavalion keventäminen ja “elämäntaparemontit” tarkoittavat väistämättä myös tyyriiden ravintolisien ja kaikenmaailman laihdutusvalmisteiden ostamista. Ymmärrän kyllä niiden motivaatiota lisäävän merkityksen; sen, että voi oikein konkreettisesti näyttää itselleen ja maailmalle sipsikauden olevan tosiaankin takana.
Pidemmän päälle se käy kuitenkin aika tavalla lompakon päälle, joten tässä muutama vinkki, joiden avulla kevennys sujuu edullisemmin. Oikeastaan tämä tyyppisiä kevennysjuttuja harrastetaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, mutta kyllähän se olisi kiva, jos se uuden vuoden juhliin tarkoitettu mekko ei kinnaisi – ja budjetti venyisi helpommin joulun juhlien viettämiseen!
Ensimmäinen, ja paras vinkkini on kaali. Tavallinen valkokaali on terveellistä, kuitupitoista, edullista ja kaiken lisäksi vielä suhteellisen hyvin säilyvää. Sitä voi laittaa wokkiin, keittoihin ja salaattiin – oikeastaan ihan mihin vain!

Kuidut pitävät nälän loitolla ja vatsan hyvässä kuosissa. Kaikenlaiset pavut ja linssit sisältävät paljon kuitua ja ovat lisäksi erinomaisia proteiinin lähteitä. Edullisimmaksi pavut tulee, kun ostaa kerralla isomman satsin kuivattuja papuja, liottaa ja keittää ne. Valmiit pavut voi laittaa sopiviin annospakkauksiin pakkaseen ja ottaa sieltä käyttöön aina tarvittaessa.
Pakastin on muutenkin edullisen keventelijän paras kaveri. Papujen lisäksi sinne kannattaa varastoida suurpakkauksia vihanneksista, pinaatista, broccolista ja persiljasta. Sieltä niitä on sitten kätevä ottaa ruuanlaittoon ja varsinkin smoothieihin on mukava laittaa ihan jäisiäkin vihanneksia, jotka viilentävät juoman mukavasti.

Leivänpäälliset, juusto ja leikkeleet, ovat kalliita – ja varsinkin Mintun kaltaisten juustohiirien tulee helposti kiskottua turhaa energiaa ihan huomaamatta.
Avocadosta saa aivan erinomaisen, hyviä rasvoja sisältävän levitteen, kun siihen sekoittaa tilkan puristettua sitruunan mehua, suolaa ja mustapippuria. Vaihtelun vuoksi sekaan voi lisätä myös raejuustoa. Levite ei säily kuin pari päivää, joten kannattaa miettiä etukäteen, missä välissä sen valmistaa.
Toinen mahtava, proteiini- ja kuitupitoinen leivänpäällinen, on hummus. Kun sen tekee itse liotetuista ja keitetyistä kik-herneistä, lopputuloksena on ihanan herkullinen – ja todella edullinen levite. Yritin etsiä Peetun vanhasta blogista neidon käyttämää huippuhyvää ohjetta, mutta näköjään sitä ei siellä ole. Täytyykin pyytää resepti ja laittaa tänne teillekin.

Lounaskäyttäytyminen vaihtelee monilla työpaikoilla, mutta jos tuntuu, että arkilounas ensinnäkin haukkaa ison loven budjettiin ja toisekseen tuo hankalasti arvioitavan määrän energiaa, kannattaa harkita lounaslaatikon mukaan ottamista. Tässäkin pakastin on ystävä. Viikonloppuna kun tehtailee jättikattilallisen hyvää keittoa ja toisen linssipataa ja laittaa ne sitten annospakkauksissa pakastimeen, niin arkielämä helpottuu kummasti!
Lihaa laitan itse todella harvoin (= en koskaan), mutta kanaa aina silloin tällöin. Kokonainen kana on poikkeuksetta paljon edullisempi kuin fileet. Plussana kokonaisena paistetussa kanassa on vielä se, että sen kun perkaa huolellisesti, saa vielä hyvät lisukkeet omelettiin tai salaattiin.

 
Aamiainen, välipalat ja iltapala ovat helposti varsinaisia sokeriansoja. Ja sokeriansaksi luen myös kaikki makeutusaineet, joita välttelen vielä tarmokkaammin kuin sitä varsinaista. Luonnonjugurtti, maustamaton rahka, sokeroimattomat marjat, kaurahiutaleet (tai sokeriton mysli), mantelit, jyvät ja pähkinät ovat hyviä ja varmoja valintoja. Niistä saa myös paljon hyviä kuituja, hivenaineita, hyviä rasvoja, antioksidantteja ja proteiinia.
Yksi suuri rahareikä ja salakavalien kalorien lähde on juomat. Itse en ole juuri limsoista tai mehuista niin kiinnostunut, mutta kivennäisvettä menisi kyllä litrakaupalla päivässä. Nyt yritän totutella siihen, että ihan kraanavesikin on hyvää ja kuplavesi vain harvoin herkkua. En myöskään osta kovinkaan usein take-away-kahvia, mutta olin aivan ällikällä päähän lyöty, kun työkaverini kertoi laskeneensa paljonko hänellä menee kuussa mukaan ostettuun kahviin – ja miten paljon energiaa yksi iso tavalliseen maitoon tehty latte sisältää.
Ja siis tarkoitushan ei ole elää mitään kaiken kieltävää ja kurinalaisuuteen keskittyvää elämää – ei ainakaan minulla. Tarkoitus on se, että kun hurvitellaan, se tehdään tietoisesti – syödään ravintolassa ja ostetaan herkkuja jonkin asian kunniaksi kotiin. Ei niin, että talousbudjetti häviää jonnekin keskinkertaisiin lounasruokalakäynteihin ja kiireessä Ärrältä ostettuihin välipaloihin.