On viimeisen Nutrilett-kuurin väliaikatiedoituksen aika. Tai Nutrilettin kohdalla on kai kyse päätösraportista, mutta omenankarkoitusta olisi tarkoitus vielä jatkaa.
Muistatteko vielä, kun joulun jälkeen haaveilin megalomaanisesta pikastartista painonpudotukseen? Itselleni tyypilliseen tapaan läksin soitellen sotaan ja tuumasin, että ihan kohtahan tässä saa alkaa kaivella vanhoja, pienelle jäähylle laitettuja vaatteita takaisin käyttöön.
No, se e:llä alkava tuli tietenkin väliin eikä kaikki sujunutkaan ihan niin suoraviivaisesti kuin olin haaveillut. Jo ensimmäisessä väliaikaraportissani tilitin sitä, kuinka suunnitelmien tekeminen on helppoa, mutta toteuttaminen hyvistä päätöksistä huolimatta aika raskasta hommaa.

Toisen väliaikaraportin kohdalla olin jo huomattavasti realistisempi. Tavallista elämää ja nutrauspäiviä vuorottelemalla homma kuitenkin eteni. Päänuppikin pysyi paremmin kasassa, kun välillä sai osallistua yhteisiin illallisiin ja viettää laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa hyvästä ruuasta nauttien. Ja kuten yksi viisas blogin lukija kommentoikin, tällainen tiukempien ja normaalimpien päivien vuorottelu valmistaa huomattavasti paremmin Nutrilettin jälkeiseen elämään. Pitäähän sitä jatkossakin osata nauttia kohtuullisesti ja tarpeen vaatiessa pitää vähän kevyempiä jaksoja.
Nutrilett-kuurini ei siinä mielessä ollut mikään oikein kunnon yhtäjaksoinen kuuri, sillä en vetänyt varmasti ainuttakaan täyttä viikkoa pelkästään nutraamalla. Välillä oli reissuviikko, jolloin jätin pulverit kokonaan kotiin ja melkein kaikkina viikonloppuina tuli herkuteltua ainakin jonkin verran. Arkisin pyrin kuitenkin pitämään tiukkaa linjaa ja se on selvästi kannattanut.

Kaikesta silloin tällöin tapahtuneesta herkuttelusta huolimatta, voin ilokseni todeta, että SATS:in vaaka (en omista omaa…) näyttää melkolailla tasan kuusi kiloa vähemmän kuin aloittaessani. Vielä tärkeämpänä mittarina pidän sitä, että omenan ympärys on kaventunut peräti kymmenen senttiä!
Ensisijainen tavoitteeni siis oli sulatella vyötärölle kertyneitä ylimääräisiä. Suvussamme on paljon kakkostyypin diabetesta ja naisilla yli 80 cm vyötärönympärys kertoo kohonneesta riskistä sairastua. Tästä syystä hurraan erityisesti kadonneille kymmenelle sentille.

 
Vielä tosin on muutama sentti matkaa turvallisemmille lukemille, mutta uskoisin, että lopusta selviän perinteisemmillä kevennyskeinoilla. En usko, että tulen enää varsinaisesti puuttumaan tähän aiheeseen täällä blogissa, mielestäni laihduttaminen ei sitten lopulta ole niin kovin kiinnostavaa. Sen sijaan aion varmasti jakaa löytämiäni ja testaamiani keveitä reseptejä – niistähän on iloa useimmille!
Nutrilettia suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, jotka haluavat selkeän, hyvän ja testatun tavan päästä kevyemmän elämän makuun. Itseäni ainakin auttoi kovasti se, kun ei tarvinnut ollenkaan miettiä ja arpoa ja punnita, että onkohan tämä nyt liikaa ja mitähän sitä sitten söisi. Hankalien hetkien yli auttoi kummasti se, kun vain tiesi, että eikun ne on nyt nämä viisi jauhepussia tämän päivän ateriat ja siinä se.
Olo on ollut koko ajan tosi hyvä. En kiellä, etteikö välillä olisi ollut nälkä. Toisaalta sekin on ollut ihan hyvä opetus – aina ei ole ihan pakko välittömästi rynniä syömään jotain, kun ensimmäinen näläntunne ilmoittelee itsestään. Jumpassa olen jaksanut käydä ihan normaalisti, mutta painoja en kyllä ole tänä aikana lisännyt. En nyt tiedä olisinko lisännyt muutenkaan. Haha!
Seuraava haaste onkin sitten yrittää jatkaa “omin voimin”. Ihan luottavaisin mielin olen, kyllä tässä nutrailun aikana on tullut opittua monenlaista itsestään ja huonoista tavoistaan. Uskoisin, että ainakin pahimmat kurimukset osaan kiertää ja samalla nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta!

Nyt on neljä viikkoa siitä, kun aloitin Nutrilett-kuurini. Jo silloin oli tiedossa, että dietti tulee sisältämään breikkejä ja että kahden viikon yhtäjaksoinen täysnutraus ei ole realistinen. Tietty silti odotin huikeita tuloksia – mieluiten vain parin-kolmen päivän jälkeen – vaikka matka terveelliseen vyötärönympärykseen on huomattavasti muuttamaa senttiä pidempi.
Olen nyt vuorotellut “oikeaa elämää” ja Nutrilett-aterioita. Edellinen väliaikatsekkaus oli viikko sitten, jolloin tunnustin itsekin yllättyneeni saavuttamistani tuloksista. Väliin kun osui normaalin ruokailun lisäksi vielä jonkin verran herkutteluakin.
Mennyt viikko on sisältänyt ihan tyylipuhtaita täysnutrauspäiviä, myös muita Nutrilett-tuotteita kuin jauhepusseja sisältäviä osanutrauspäiviä ja lisäksi päiviä, jolloin olen syönyt pääosin vain Nutriletteja, mutta lisäksi myös yhden tai kahden aterian verran tavallista, ei mitenkään erityisesti vähäenergiseksi laitettua ruokaa. Muotiviikoilla tuli napsaistua jokunen herkullinen cocktail-pala ja nautittua hiukan samppanjaakin.

Tänään olen palannut takaisin ruotuun – eli täysnutrauksella ollaan menty tämä päivä. Ihan kuten yksi lukija aiempaan postaukseen kommentoikin: tunnen, että tällainen “vuorotahtia vetäminen” on ehkä pidemmällä aikavälillä parempikin keino pudottaa painoa kuin supertiukka kuuri, jonka jälkeen palataan entisiin ruokailutottumuksiin. Nyt saan hyvää harjoitusta siihen, miten pienen, harkitun repsahduksen jälkeen palataan takaisin kevyemmälle linjalle.
Myönnän auliisti, että en ole aikaisemmin ollut kovin hyvä katkaisemaan herkutteluani. “Menköön nyt samaan syssyyn” -ajattelun kanssa perjantai-pizza muuttui lasagne-lauantaiksi ja jatkui suklaa-sunnuntailla. Nyt olen opetellut siihen, että yksi ihana juustoinen croque monsieur on ihan ok, kun muistaa pitää mopon ohjaimet silti käsissä.
Kantsii muuten poiketa Nutrilettin kotisivuilla, vaikka olisi vain muuten keventelemässä. Sieltä löytyy nimittäin hyviä vinkkejä kevyemmän elämäntavan ylläpitämiseen ja mukavia helppoja treeniohjeita. Tarjolla on myös kuukauden ilmaiset joogat Nutrilettin käyttäjille.

 
Tämän hetkiset tulokseni ovat kannustavia:

• Vyötäröltä on kadonnut yhteensä 7 cm, mikä on siis kaksi senttiä enemmän kuin viikko sitten.
• Paino on pudonnut reilut 3 kg – eli melkein kilon viikossa.

Vielä tuo ei ole niin paljoa, että kukaan ulkopuolinen kiinnittäisi siihen huomiota, mutta oloni on kyllä selkeästi paljon parempi ja kevyempi. Vaatekaapissa lymyileviä pienempiä vaatteita ei myöskään ole vielä tarvinnut kaivaa esille, mutta jo se piristää kummasti, kun näissä nykyisissä sujuu hengittäminen ihan normaalisti.
Aion jatkaa samalla meiningillä – eli vuorottelen täysnutraus- ja osanutrauspäiviä. Vaikka kutistumistahti näin onkin hiukan hitaampi, olen huomannut, että se kuitenkin sopii itselleni parhaiten. Seuraava väliaikaraportti tulee noin parin viikon päästä.

Paperilla monet asiat ovat niin helppoja. Sitä katselee päiviä kalenterissa, selaa viikkoja ja merkkailee treenejä, suunnittelee ruokavalioita. Kunnianhimoisesti tuumaa, että eihän tuo ole temppu eikä mikään – viikot sujahtavat ohi muutenkin niin vauhdilla. Kohta on pääsiäinen, kesä ja aika ottaa ne kaikki ihanat pieneksi jääneet vaatteet takaisin käyttöön.
Käytännössä homma sujuu aika harvoin ihan niin. Etenkin, jos sattuu olemaan kaltaiseni – toisaalta malttamaton, toisaalta aivan onneton itsekurin pitäjä.
Tässä siis jatkokertomusta Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjan yhteydessä aloittamaani painonpudotuksen pikastarttiin.

Kuva: Nutrilett töissä, kotona ja reissussa. Aluksi tein pirtelöt toimistolla ikivanhassa Tupperi-sheikkerissä, mutta sitten sain Karkilta huomattavasti sporttisemman shokkipinkin version. Nyt hävettää huomattavasti vähemmän! Haha! Smoothiet on ihania ja täyttäviä illalla treenin jälkeen ja patukat älyttömän käteviä reissussa.
Aloitin todella kovalla tsempillä ja päättäväisin mielin. Ja kaikille, jotka suunnittelevat samantapaista pikastarttia suosittelen samaa. Kannattaa miettiä omia odotuksiaan – ja pyrkiä olemaan realistinen. Itse esimerkiksi tiesin jo aloittaessani, että kaksi Saksassa vietettyä koulutuspäivää tulevat olemaan paussi kuurista. Jos olisin yltiöpäisesti suunnitellut vetäväni Nutrilettia myös siellä, olisin todennäköisesti vain “sortunut” ja itseensä pettyneenä takaisin ruotuun palaaminen on aina hankalampaa kuin harkitun breikin jälkeen.
VLCD-dietillä tuloksia on realistisesti odotettavissa varsin nopeasti. Silti kannattaa muistaa, että kolmen päivän jälkeen ei varmastikaan vielä ole järkevää sovittaa sitä kaksi kokoa sitten pieneksi jäänyttä tavoitehametta. (Note to self). Itse pidin itseäni niin älyttömän reippaana neljän päivän nutrilettailun jälkeen, että olin aivan hämmästynyt, kun farkut eivät solahtaneetkaan päälle tuosta noin vain.
Ehdin olla kuusi päivää Nutrileteilla ennen Saksan reissuani. Koko alkuaika sujui varsin hyvin; kaikki erilaiset ateriankorvikkeet antavat yllättävänkin kylläisen olon. Toisen päivän iltana, kun kävin treenaamassa, tunsin pientä huimausta ja pyörryttävää oloa hetken, mutta se meni nopeasti ohi. Muina päivinä en huomannut vastaavaa, vaikka kävin jumpassa ihan normaaliin tahtiin. Vaikeinta taisi olla haistella työkavereiden lounasruokien tuoksuja.
Olin ajatellut, että Saksan poikkeuspäivien aikanakin koitan pitää jotain rotia sen kanssa, mitä laitan suuhuni. Voin kertoa, että se onnistui ns. aika hyvin. En syönyt kaikkia lautaselleni annosteltuja juustoperunagratiineja ja schnitzelistäkin vain puolet, mutta kun ohjelmassa oli yhteistä ruuanlaittoa pitkin päivää, en voi todellakaan väittää viettäneeni mitään keventelijän koulutuspäiviä. Saksalaiset kyllä osaavat leivonnaisensa! (Mistä tuli mieleen, että teimme aivan mielettömän ihanaa omenapaistos/-kakkua ja sain siihen ohjeenkin. Sitä on pakko testata – ja laittaa ohje teillekin – heti, kun se sinipallollinen jakkupuku mahtuu taas päälle).

Saksan reissun jälkeen tuntui täysin siltä, että olen taas takaisin lähtökuopassa – tai (rasva)kukkulalla ehkä paremminkin. Lisäksi havaitsin takaisin ruotuun palaamisen yllättävän hankalaksi. Ensin sitä oli matkustuksesta vähän rähjääntynyt ja väsynyt. Sitten töissä iski keskivaikea stressimomentti, jota kompensoi kyllä mukavasti se, että Peetu oli pikavisiitillä viikonloppuna, mutta kaikki tämä tuntui vaativan jotain Nutrilettia tukevampaa syötävää ja vähän viiniäkin. Useimmat ateriat onnistuin kuitenkin korvaamaan Nutrilettilla – eli mistään aivan totaalisesta täysrepsahduksesta ei voi puhua.
Nutrilett-kampiksessa mukana oleva kollega on toteuttanut “osanutrausta” (kantsii lukea muutenkin tuo postaus, huomaan olevani varsinainen aloittelija tällä alueella…). Silloin tarkoitus on korvata osa aterioista Nutrilettilla ja osan aikaa syödään normaalisti, mutta kevyesti. Tavoittelen periaatteessa kaikessa elämässäni kultaista keskitietä, ääripäitä karttava svenneläinen lagom-ajattelu on mielestäni just hyvä. Kuitenkin vain joidenkin aterioiden korvaaminen Nutrilettilla ja muuten ns. “normaalisti” syöminen kuullostaa tosi hankalalta. Sen toteuttaminen onnistuneesti vaatii selkeästi huomattavasti parempaa itsekuria kuin mitä itselläni on. Siksi viikonloppunakin, vaikka pääasiassa korvasin ateriat Nutrilettilla, ne toiset taisivat kyllä sitten kompensoida senkin edestä.
Maanantaina palasin kunnolla takaisin ruotuun – ja nyt on menossa kolmas täysnutrauspäivä.

Kuva: Tältä näyttää kaappini ylähylly toimistolla. Aamupala, lounas ja iltapäivän välipala käden ulottuvilla vähentää kiusauksiin sortumista. Kuten myös aavistuksen myöhässä saapuminen niihin aamupalavereihin, joissa on tarjolla aamiaisbuffet… 
Normaalistikin käytännössä aina arkiaamuisin syön aamiaisen vasta toimistolla. Nykyisin se on mansikan, vaniljan tai suklaan makuinen Nutrilett-pirtelö. Lounaaksi syön Nutrilett vihannes- tai kanakeiton ja juuri ennen töistä lähtöä vielä toisen makean pirtelön. Jos olen menossa treenaamaan, nappaan mukaani valmiin smoothien – joko tavallisen tai erityisen proteiinipitoisen. Sellaisina iltoina, kun en treenaa, syön heti kotiin tultuani toisen suolaisen keiton ja viimeisenä ennen nukkumaanmenoa yhden makean smoothien. Treeni-iltoina juon tosiaan hiukan enemmän energiaa sisältävän smoothien joko heti treenin jälkeen tai matkalla kotiin – joskus vasta kotona ja suolaisen keiton vasta sitten vähän myöhemmin illalla.
Erilaiset Nutrilett-patukat (niitä on kaikelaisia proteiinipatukoita ja tavallisia ateriankorvikkeita etc. Kaikki tuotteet voi tsekata täältä) on tosi käteviä ottaa mukaan ja niitä on helppo syödä diskreetisti. Toimistolla olen kertonut kaikille, joita yhtään kiinnostaa, että olen pulverikuurilla, mutta muuten en ehkä ole niin kiinnostunut keräämään huomiota ateriavalinnoillani. Lisäksi patukat on aivan älyttömän hyviä, joten niiden naposteleminen tuntuu melkein huijaukselta!
Se kyllä täytyy patukoista sanoa, että ne kannattaa pureskella tooodella hitaasti, sillä niistä tulee nopeammin täyteen kuin uskoisikaan. Patukat ovat niin täyttä tavaraa, että pitää myös muistaa juoda ihan tolkuton määrä vettä, ettei järjestelmä ala jumittaa. Ja tuosta edellä mainitusta syystä en suosittele kuin maksimissaan yhden aterian korvaamista patukalla/päivä. (Jos siis on yhtään taipumusta käyttöjärjestelmän hitauteen, kuten allekirjoittaneella. (Sorry, jos tämä oli too much information!))
Hyvältä maistuu kaikki muutkin Nutrilettit. Siis olosuhteet huomioiden tietenkin. Jos odottaa, että suklaan makuinen pirtelö maistuu samalta kuin Hesestä ostettu, pettyy varmasti. Mutta tosiaan, oletusarvon mukaisissa rajoissa kaikki Nutrilett-tuotteet ovat mielestäni yllättävänkin maukkaita, keitot suorastaan hyviä.

 
No mutta miten ne tulokset sitten?
Olin jo miettinyt etukäteen, että kirjoitan suunnilleen tämän, mitä tässä nyt olen kirjoittanut, ja sitten pahoittelen, että mitään varsinaisia tuloksia ei ole, mutta olo on mainio ja blaa, blaa. Niinkuin kerroin, meillä ei ole vaakaa, enkä ole (valitettavasti) kerinnyt tällä viikolla vielä jumppaankaan, että olisin voinut punnita itseni SATSissa. Päätin kuitenkin mitata vyötärön ympärykseni juuri ennenkuin aloin kirjoittamaan tätä juttua. Ja en TODELLA ollut uskoa silmiäni:
VYÖTÄRÖLTÄ ON KADONNUT 5 cm!!
Osa on nestettä – tietenkin – ja osa alkumittaustuloksesta vain joulun ja uuden vuoden jälkeistä turvotusta, mutta silti. 5 cm on mielestäni aika hemmetin paljon! Etenkin, kun olin varautunut, että kaiken tämän minttuilun jälkeen mitään erityisiä tuloksia ei olisi raportoitavissa.
Eli tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin!
Seuraava raportti tulee vähän reilun viikon päästä. Siihenkin liittyy tietty haaste: Tukholman muotiviikko alkaa ensi maanantaina. Muotiviikon aikaiset epäsäännölliset ja ei-ohjelmoidut ruoka-ajat johtaa helposti epäterveellisiin pikaruoka-aterioihin ja silloin tällöin kohdalle osuva kuohuvien tarjoilu asettaa omanlaisensa haasteet. Uskon kuitenkin, että tästäkin selvitään hienosti realistisen suunnittelun avulla.

Kaurapuuro on yksi niistä asioista, jotka jakaa ihmiset kahteen leiriin: toiset rakastaa vilpittömästi ja toiset eivät voi sietää. Itse kuulun puurofaneihin ja siksi onkin tosi hauskaa, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Elovenan kampanjaan, jossa on tarkoitus kertoa omista puurokokemuksista ja ennenkaikkea kehitellä uusia, herkullisia puuroreseptejä.

Olen aika varma, että ne, jotka eivät tykkää puurosta, ovat joutuneet – suorastaan ehkä jopa pakotettu – syömään sitä lapsena ja siitä sitten juontuu vastemielisyys. Itse en muista, että meillä olisi koskaan syöty kaurapuuroa, kun olin pieni. Varmasti sitä jossain tarjottiin, mutta varsinaisesti muistan, kun liityin partioon ja siellä oli aina reissuilla aamulla kunnon puuroa. Ai että se oli minusta hyvää – ja ai että monet pitivät minua omituisena mieltymykseni kanssa! Sama toistui myöhemmin riparilla, missä kaikki coolit söivät leipää aamiaiseksi, mutta minä olin tyytyväinen kaurapuuroni kanssa.
Siitä lähtien kaurapuuro on ollut olennainen osa ruokavaliotani. Eikä tosiaankaan pelkästään, koska se on terveellistä, ravitsevaa ja edullista – vaan siksi, että tykkään siitä niin paljon! Kyllä edelleenkin jotkut toimistolla katsovat hiukan ihmetellen, kun vedän tuhdin lautasellisen puuroa lounaaksi.
Ihan peruspuuron lisäksi käytän kaurahiutaleita paljon erilaisten aamiaisten, välipalojen ja smoothieiden valmistuksessa. Tässä herkkuaamiaiseni, maustamattomaan jogurttiin tehty tuorepuuro, joka on ollut nyt viimeaikojen lempparini.

RISE & SHINE
Ainekset:

• 1 ½ dl maustamatonta jogurttia
• 1 dl vadelmilla maustettuja Elovena pikapuurohiutaleita
• 1 dl pakastemustikoita
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 1 rkl chia-siemeniä

Valmistus:
Sekoita ainekset ja anna mehustua. Joskus teen tämän valmiiksi jo illalla jääkaappiin, mutta pikapuurohiutaleet on siitä hyviä, että ne turpoavat varsin nopeasti – eli aamullakin kyllä ehtii.

Oletko puurofani tai haluaisitko tulla sellaiseksi? Täältä löytyy lisää kivoja reseptejä ja samalla voit osallistua lukijakilpailuun, jossa omaa suosikkireseptiään kommentoimalla voi voittaa runsaan tuotepaketin sekä Iittalan Elovena-aiheisen mukin.
Lukijakilpailu ja lisää puuroreseptejä löytyy siis kampanjasivulta – eli täältä!

Muistatteko vielä, kun ennen joulua kerroin, että olin päässyt mukaan Indiedaysin ja Swiss Whiteningin kampanjaan ja sen myötä testailemaan kotona itse tehtävää hampaidenvalkaisua? No, tässä nyt joka tapauksessa omat käyttökokemukseni ja kuvatodisteet lopputuloksesta.
Täällä on ollut koko viikonlopun ihan älytön lumimyräkkä eikä päivä ole valjennut käytännössä ollenkaan. Siitä syystä kuvat eivät ehkä näytä niin luotettavilta kuin haluaisin, mutta ihan tähän alkuun voin sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Perhe kommentoi heti ensimmäisen valkaisukerran jälkeen, että tulos oli selkeästi silminnähtävissä.

Swiss Whitening -paketissa on kolme hammasmuottia (yksi varalle), joista muokataan kuumaan veteen kastamalla juuri tismalleen itselle sopivat. Muokkaaminen oli yllättävän helppoa ja muoteista tuli todella hyvät.
Valkaisuaine on pakattu kätevästi ruiskuun, josta sitä on helppo annostella muottiin. Ruiskussa on kaksi eri päätä: toisella nokka sulkeutuu tiiviisti ja toinen, pidempi, on annostelua varten. Päät kiinnittyvät nokkaan kiertämällä. On todella hyvä, että ruiskun saa suljettua tiukasti, sillä valkaisuaine säilyy vuoden käyttökelpoisena – eli ylläpitohoitoja voi tehdä halutessaan monta kertaa. Valkaisuainetta on niin runsaasti, että se varmasti riittää koko vuodeksi.

Se täytyy tunnustaa, että hiukan kyllä ennen ensimmäistä valkaisukertaa jännitti. Olin kyllä kuullut ja lukenut blogeista tyytyväisiä käyttökokemuksia juuri Swiss Whitening -valkaisusta, mutta olen onnistunut polttamaan hiukseni pilalle täysin turvallisella kotikäyttöön tarkoitetulla hiustenvaalennusaineellakin, joten lievä arkuus on ihan tervettä kai. Pari vuotta sitten kävin laservalkaisemassa hampaani ja se oli niin tuskallinen kokemus, että en kyllä ikinä halua kokea moista uudelleen. Silloin ikeneni olivat niin kipeät toista viikkoa valkaisun jälkeen, että tuskin sain hampaani pestyä.
Ensimmäisellä käyttökerralla annostelin valkaisuainetta muotteihin varsin säästeliäästi. Pelkoni oli kuitenkin täysin turhia. Swiss Whitening -valkaisuaine ei tunnu juuri miltään käytön aikana – ehkä ihan minipientä kuumotusta on havaittavissa, mutta ei muuta. Muotit istuvat napakasti paikallaan ja suurin haitta on se, että sen 50 minuutin aikana, minkä käsittely kestää, ei voi oikein puhua.
Ennen käsittelyä hampaat harjataan tavalliseen tapaan. 50 min jälkeen muotit otetaan pois ja itse olen vain purskutellut miedosti hammastahnalle maistuvan valkaisuaineen pois. Toimitus ei toisin sanoen ole millään lailla vaivalloinen tai vie älyttömästi aikaa.

Tässä on jo aikaisemmin julkaisemani “ennen” kuva lähtötilanteesta ja tänään otettu “jälkeen” kuva itseäni kovasti ilahduttavasta valkaisutuloksesta. Miten hurjasti paljon freesimmältä sitä näyttääkään, kun hampaat ovat valkoiset! “Jälkeen” kuvassa kasvoillani on meikkivoidetta – ja siksi ihokin näyttää vaaleammalta – mutta kaulan ihon sävyjä vertailemalla näkee selvästi, että molemmissa kuvissa on sama valoisuusaste ja suunnilleen sama sävy. Aika huikea ero vain muutaman päivän valkaisukäsittelyn jälkeen!
Kiinnostaisiko testata tehokasta, turvallista ja riittoisaa Swiss Whitening -hampaidenvalkaisua? Nyt on siihen aivan loistava tilaisuus, sillä koodilla Go4itvol2 saa 10 euroa alennusta valkaisupaketista täältä: Paras hamapidenvalkaisu – helppo käyttö kotona. Tuotteen normaalihinta on 149 euroa, mutta nyt se on huipputarjouksessa 59 euroa. Koodilla saa siis vielä 10 euroa hinnasta pois eli hintaa jää vain 49 euroa – todella huippuhyvä kokeilutarjous!