Tag: DIY

Muutaman katastrofaalisesti päättyneen ompeluprojektin jälkeen olen päättänyt, että en ikinä ompele mitään ilman kaavoja. Tiedättehän niitä hetkiä, kun on tulossa juhlat tai muuta menoa ja samana päivänä tajuaa, että kaapista ei löydy kertakaikkiaan mitään kivaa. Sitten mieleen pongahtaa jokin kiva kangas, joka lojuu kaapissa odottamassa ompeluinspiraation heräämistä. Jossain nerokkuuden puuskassa sitä sitten tuumaa, että äkkiäkös tuosta surautan jotain kivaa illaksi. Yleensä nuo projektit päättyvät pilalle silvotuksi kangaskasaksi ja hermojen menetykseen. Edelleenkään ei ole mitään päällepantavaa, mutta sen lisäksi on jo tajuton kiire.

Peetulla on yksi musta, jo pari vuotta sitten TopShopista hankittu, mekko, joka on ollut suunnattoman rakas ja paljon käytetty. Sisäiset varotuskellot olivat varmaan jo kesälomilla, kun havaitsin leppoisasti lupaavani, että kyllähän tuollaisen mekon voin ommella. no problemos

Pallomekko 6

TopShop-mekko on aika simppeli malliltaan. Yläosa on suora, vain laskokset vyötäröllä tuovat muotoa. Hihatkin ovat yksinkertaiset holkkihihat, joten varsinaisia mittaongelmia ei ollut odotettavissa. Kaikken helpointa “kopion” tekeminen olisi, jos mallin voisi ratkoa palasiksi ja käyttää kaavoina. Musta mekko on kuitenkin edelleen käytössä, joten palastelu ei tullut kysymykseen.

Pallomekko 5

Ihan yksyhteen esikuvansa kanssa uutukaismekko ei tietenkään ole. Pallokangas on paksumpaa ja jäykempää – jo se muuttaa yleisilmettä. Saattaa olla, että mittausvaiheessakin ompelija teki joitakin “omia ratkaisuja”. Lopputulos on kuitenkin raikas ja kiva, eikö vaan?

Pallomekko 4

Tavoitteena oli saada aikaiseksi helppo arkimekko, joka sopii monenlaiseen menoon. Helmaan oli tarkoitus tulla pieni valkoinen tyllireunus – vähän niinkuin alla olisi tyllialushame muhkeutta tuomassa. Helma näytti tyllin kanssa todella kivalta (harmi etten tajunnut napata kuvaa siinä vaiheessa!!), mutta lisäsi niin paljon juhlavuutta kokonaisuuteen, että se ratkottiin pois. Monet käyttävät tyllivirityksiä ihan arkisinkin eikä se sinänsä olisi ollut hassumpi, mutta Peetun mielestä mekko on parempi ilman. Itseasissa luulen, että olisin itse päätynyt samaan ratkaisuun, jos kysymyksessä olisi ollut oma mekkoni.

Pallomekko 3

Ilman kaavoja ompelu onnistuu siis aivan mainiosti! Nyt yritän pitää näppini kurissa, etten tästä innostuneena silvo koko kangasvarastoani piloille. Ha ha! Aika monta projektia on itsellekin edelleen jonossa ja täytyy sanoa, että homma sujuu kieltämättä tuhannesti noileemmin, kun skippaa kaavojen piirtämisen.

Pallomekko 2

Mitä mieltä olette – aikas kiva mekko vai kuinka?

Ottobre design

Ostin ensimmäistä kertaa Ottobre design -nimisen kaavalehden. Käsittääkseni tuo on suomalainen? Nyt kysymys kuuluu – onko kellään kokemuksia lehden kaavoista? Voiko mitoitukseen luottaa ja miten kaavat toimivat noin yleensä? Olen ollut aika säännöllisesti pettynyt Käsityökerho-lehden kaavoihin, mutta Burdan jutut toimivat yleensä hyvin. Kaikki kokemukset Ottobre designin kaavoista ja malleista otetaan kiitollisuudella vastaan!

Terveisin “laiskuriompelija, joka kyllä varmaan osaisi mittaamalla selvittää kaavojen sopivuuden, mutta haluaisi silti saada aitoja ompelijareferenssejä ennen puuhaan ryhtymistä” 🙂

Vastaus on “ei tietenkään”! Siinä missä jollekulle pukeutumisen peruskivi on tunikat ja legginsit ja jollekin toiselle farkut ja toppi, Mintun garderobiin kuuluu ehdottomasti pikkuiset simppelit hamoset. Paras käyttöhame on erittäin pelkistetty, ilman hörsöjä tai yksityiskohtia. Silloin sen kykenee vetämään päällensä niinäkin päivinä, kun vähän kaiken kanssa tekee tiukkaa eikä asukokonaisuuksien miettimiseen ole yhtä ainoata ylimääräistä energiahippusta.

Tuuletin talven tomut ompelimon puolelta ja aloittelin varovaisesti ompelukevään kahdella superperushameella.

Ompelu

Toiveissa olisi rakennella näistä selkeitä asukokonaisuuksia celinemäiseen henkeen. Voisko joku tulla silittämään mun puuvillaiset valkoiset kauluspaitani?

Ilmeisesti mustikkasato on ollut Suomessa ihan yhtä mahtava kuin täällä meilläkin. Muutamien puolivakavissaan tehtyjen metsäretkien sivutuotteena meidän pakastin suorastaan pursuilee ihania mustikoita.

Ex-naapurin, Anne-Marin, loistavia käytännönläheisiä ja helppotekoisia reseptejä täällä on ollut esittelyssä ennenkin. Nyt vuorossa on taivaallinen piirakkapohja, joka toimii loistavasti niin mustikoilla, omenoilla kuin raparpereillakin – tai ylipäätään täytteeksi voi iskeä melkeinpä mitä tahansa marjoja tai hedelmiä, joita sattuu olemaan käsillä.
Anne-Marin piirakkapohja

2 kuppia jauhoja
1 kuppi sokeria
3/4 kuppia voita/margariinia

Sekoitetaan

Ota sivuun yksi kupillinen murutaikinaa

Lisää loppuosaan:
1 tl leivinjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 kuppi maitoa
2 munaa

Levitä taikina voideltuun vuokaan ja asettele päälle raparperit/omenanlohkot/mustikat. Murustele päälle sivuun otettu kupillinen taikinaa. Paista 200 asteessa noin 45 min.

Meillä on kaksi eri kokoista piirakkavuokaa ja myös kaksi erikokoista “kuppia”, joilla teemme (lue: Peetu tekee) piirakkapohjan.

Lisukkeena kuuman piirakan kanssa on vaniljajäätelö ihan ehdoton! Nom nom nom nom!!

Suureksi yllätyksekseni köllötteli tänään postilaatikossa niiden tavallisien laskujen ja mainoslärppyjen keskellä pieni pullea kuori, jonka päällä luki Minttu! Tuskin maltoin harppoa kirpeässä pakkasessa ne muutamat askeleet postilaatikolta sisälle, ennenkuin raastoin kuoren auki. Ja mitä sieltä paljastuikaan… Kauniin kortin (Kuutti Lavonen: Regina celi) lisäksi upeat pehmoiset rannekkeet!
Lähettäjäksi paljastui eräs, jonka huikaisevia taidonnäytteitä olemme saaneet ihailla Tuhlauksen blogissa. Tuhlauksen taitava mamma oli päättänyt ilahduttaa Minttua kauniilla luksuslangasta neulotuilla rannekkeilla. Lämpimät suurkiitokset!!
Kaunis pitsikuvio tulee parhaiten esiin, kun rannekkeiden varsi on suorana. Tämähän on aivan selvästi riittävä syy hankkia 3/4 hihainen jakku – eikö vain!? Hieman kurtattuina pitsikuvio ei erotu aivan yhtä hyvin, mutta suloinen lämpö keräytyy juuri siihen, missä sitä eniten kaivataan, eli ranteisiin.
Tässä vielä tarkempaa lähikuvaa. Kylläpäs vain ovatkin kauniit! Valitettavasti kuvan välityksellä ei voi mitenkään saada käsitystä siitä, miten ihanan pehmoiset ja fantastisen lämpöiset kaunokaiseni ovat.

Olen todella kaivannutkin kunnon rannekkeita! Yleensä täällä on niin lämmintä, että hanskojen käyttö tuntuu vähän hätävarjelun liioittelulta. Kuitenkin näppini ovat palelevaista sorttia, joten ihan ilmankaan ei pärjää. Ja lisäksi tunnelbanassa pitää aina lukea päivän Metro ja Stockholm City, eikä sanomalehden selaaminen oikein luonnistu sormikkaat kädessä. Lahja tuli siis todella tarpeeseen!
Mikäli himoitset ekstra-hienosta merinovillasta, mikrokuitujen ja kashmirin ylellisestä sekoituksesta valmistettuja Sorelli-rannekkeitani, löytyy Tuhlauksen mamman tekemät ohjeet täältä.

Ja vielä kerran tuhannet kiitokset! Olen erittäin onnellinen uusista rannekkeistani!!

Old stuff