Ou mai, mikä älytön lumikaaos täällä on ollut!
Eilen aamulla heräsin siihen, että makuuhuoneen ikkunasta näkyi suloisesti ja ihanan jouluisesti tuprutteleva lumisade. Oli mieletön satukirjamainen tunnelma – jopa sängystä nouseminen tuntui hiukan romanttiselta.
Siihen se romanttisuus sitten päättyikin. Tapani mukaan olin laukkaamassa marssihölkkää Tvärbanalle, kun ulko-ovea avatessani tajusin, että lunta on tullut yön aikana puoleen sääreen asti – eikä katua ole aurattu lainkaan. Juuri siinä kohtaa ei ollut kulkenutkaan kuin yksi tai kaksi ihmistä, joten mitään polkua ei ollut ehtinyt muodostua. Yritin siinä sitten parhaani mukaan loikahdella askeljäljestä toiseen, mutta armaat Dr. Martensin maihinnousukenkäni hörppivät kyllä aimo annoksen tuoretta lunta sisuksiinsa.
Varsinainen kiire loppuikin siihen, sillä Tvärbana oli ajautunut pois raiteilta lumimäärän vuoksi, eikä ollut mitään tietoa, milloin se saadaan takaisin liikenteeseen. Meiltä pääsee periaatteessa kaupunkiin raitiovaunun lisäksi parillakin eri bussilla, mutta myös autoliikenne seisoi lähikaduillamme molempiin suuntiin täysin pysähdyksissä. Päätin siis reippaana tyttönä taapertaa lumimöhjössä noin sadan muun ihmisen kanssa lähimmälle isolle tielle, josta menee paljon busseja.
Lämpötila nousi siinä peräkanaa taapertaessamme sen verran, että lumisade muuttui kämmenenkokoisiksi puolimäriksi räteiksi, jotka läiskähtelivät kiinni takkiin, huiviin, hiuksiin ja ihan joka paikkaan. Yhäkään missään ei näkynyt vilaustakaan aurauskalustosta. Normaalisti kymmenisen minuuttia kestävään kävelymatkaan meni nyt yli tuplasti kauemmin. Jalkakäytävälle suojalumeen muodostunut kapea polku tamppaantui superliukkaaksi ja sainkin pari kertaa kipeästi todeta, että Dr. Martensini ovat kaikkea muuta kuin pitävät kyseisellä alustalla.
Pääsin vihdoin lumiukoksi muuttuneena bussiin, joka mateli lumisohjossa kävelyvauhtia eteenpäin. Kertakaikkiaan posketon tungos ja julkisen liikenteen kaaos jatkui koko matkan ja normaalisti 50 minuutin työmatkani kesti kaksi tuntia.
Lumisade jatkui eilen koko päivän, lämpötilan heiluessa nollan molemmin puolin. Kotimatkaan meni melkein samat kaksi tuntia peruutettujen junien ja täysinä ohi kiitävien tunnelbana-vaunujen vuoksi. Jossain vaiheessa olin melkein paniikissa, kun tunnelbana-laiturille oli pakkautunut niin tiukkaan ihmisiä, että hädin tuskin henki kulki. Puhumattakaan siitä, että olisi ollut jotain kontrollia siitä, mihin jalkansa asetti.
Eihän sitä säille tosiaankaan mitään mahda ja välillä koko kaaos tuntui lähes huvittavalta. Kaikki oli kuitenkin samassa veneessä. Lunta tuli nyt puolentoista vuorokauden aikana enemmän kuin kahtena edellisenä talvena yhteensä. Sinänsä ei siis mikään valtava ihme, että koko kaupunki oli vielä tänäänkin sekaisin ja poikkeustilaa muistuttavassa kaaoksessa. (Olen kova liioittelemaan, mutta esmes täältä voi lukea, että aika extreme päivä oli kyseessä: Stockholm just set a new snow record).
Illalla olin kyllä aika pahalla päällä, kun tuntui, että koko päivä on mennyt täysin “hukkaan” julkisen liikenteen välineissä tungeksiessa. Kaikkialla oli niin paljon väkeä, ahdasta ja tunku, ettei edes puhelinta pystynyt pitämään esillä. Pokémon Go:n pelaaminen kun olisi varmasti tyynnyttänyt levottomia hermoja. Rannettakin särki.
Tänään aamulla päätin olla eilistä viisaampi. Pakkasin kamani Kånkeniin, jotta sain käteni vapaaksi, skippasin Dr. Martensit (miten ne voi olla niin liukkaat!?) ja – hör och häpna – nappasin mukaani kävelysauvat!!
Kävelysauvojen ansiosta pysyin aamulla pystyssä yhäkin auraamattomilla, pääosin hiekoittamattomilla ja yön aikana kivasti jäätyneillä kaduilla. Saattaa olla, että joku katsoi vähän pitkään, mutta olen aivan varma, että he olivat vain kateellisia. Haha!
Tänään on koko päivän ollut plussan puolella, mutta yhäkään aurattuna ei ole kuin kaikkein isoimmat tiet. Hiekoitustakaan en havainnut muuta kuin joidenkin kiinteistöjen ovien edessä. Työpäivän jälkeen kotiin palatessa saikin kahlata paikoin aikamoisessa sohjossa – ja kävelysauvat olivat todella tarpeen möhnän alle piiloutuneita jäätikköjä vältellessä. Julkinen liikenne kulki kuitenkin normaalisti (sen sijaan tieliikenne on kuulemma edelleen enemmän tai vähemmän tukossa..) ja pääsin kotiin sekä normaalissa aikataulussa että kaikki luut ehjänä. Voitto sekin sinänsä!
Arvaatte varmaan, että nämä kuvat eivät ole tältä päivältä. Vielä viime viikon lopulla täällä oli kauniin syksyistä, mutta sitten lävähti talvi niskaan kertarysäyksellä. Asu on kuitenkin sikäli ajankohtainen, että tuo on yksi lemppareistani toimistolla ja jonkinlainen sovellus siitä tulee laitettua päälle melkein viikottain.
- kauluspaita, Cheap Monday
- neulepaita, Acne
- housut, H&M
- tennarit, Adidas
- laukku, Mulberry
Kesäkelejä odotellessa. Tai edes auraus- ja hiekoitusautoja.
