Surffailin vaihteeksi Ellien sivuilla ja löysin linkin hauskaan testiin “How fake you are”. Olin positiivisesti yllättynyt, että testi antoi tulokseksi vain 51% Fake… No, en käytä rakennekynsiä ja itseruskettavien voiteiden käytössä olen myös ihan alottelija. Testin antamat kommentit on onneksi tosi kannustavia: the real you still shines through!

You Are 51% Fake

You realize that beauty is sometimes an illusion, and you’re okay with that. And even though you’re a little fake, the real you still shines through.

Ihoni on kuivahko eikä enää ihan yhtä uusiutumiskykyinen kuin parikymppisenä. Kaikki vuodenajat asettavat omat haasteensa ja varsinkin keväällä tuntuu, että iho on harmaa, kuiva ja herkkä. Monet lehdet suosittelevat kaikenlaisia kuorintoja ja kuurauksia ihon virkistämiseen ja harmauden hälventämiseen, mutta oma ihoni tuntuu kyllä talven jäljiltä niin herkältä, että ajatus kuorinnasta hirvittää. Listasin omat voidesuosikkini – jotka ovat kyllä ihan ympärivuotisessa käytössä, mutta näin keväällä erityisen paikallaan:

5. Body Shopin Olive Body Butter. Oikeastaan kaikki eri versiot ovat ihania, mutta oliivi on suosikkini. Oliivi Body Butter käy käsivoiteeksi iltaisin ja kokovartalovoiteeksi milloin vain. Oliivin tuoksu on huomattavasti miedompi kuin monen muun saman sarjan voiteet. Esim. Mansikka Body Butter tuoksuu aivan irttareilta ja monissa muissakin (mm. Cocoa, Brazil Nut, Passion Fruit …) on sen verran tuhti tuoksu, että ne saattavat päiväkäytössä yhdessä hajuveden kanssa muodostaa vähän turhankin ikimuistoisen coctailin.

4. Lumene Vitamin+ Retinol Night. Ihanan täyteläinen yövoide, suloinen lakan tuoksu – voin tuntea, kuinka ihoni uudistuu ja elpyy yön aikana! Ehkä vähän turhankin täyteläinen kuumimman kesän aikana, mutta kaikkina muina aikoina ihan loistava. Iho on aamulla kimmoisa ja pehmeä. Sisältää retinolia, joka monessa, kalliissakin, voiteessa saa ihoni ärhentelemään, mutta ehkä Lumenen voide sisältää sitä sen verran vähän, että mitään oireita ei ole koskaan ollut.

3. Försvarets Hudsalva. Ruotsin armeijan ihovoide, joka on ollut käytössä jo 50-luvulta asti. Sopii huulirasvaksi, erinomainen kuiviin kyynärpäihin ja kantapäihin sekä pakkassuojaksi poskille. Estää rakkojen syntymistä – eli erinomainen myös shoppailumaratoneilla (ja ihan niillä tavallisillakin..) ja helpottaa tutustumista uusiin juhlakenkiin. Legenda kertoo, että hätätapauksessa rasvassa voi paistaa tai vaikka syödä sellaisenaan! Ruotsissa rasvaa myy Apoteket, mutta liekö karun trendikkäällä pakkauksella ollut osuutta asiaan, sillä se löytyy myös Pariisin trendimekan Coletten valikoimista.
HUOM! Sisältää pähkinäöljyä – eli ei sovi pähkinäallergikoille!

2. Clinique Superdefense. Antaa lähestulkoon täydellisen suojan iholle. Aurinkosuojakerroin on 25 ja voide neutralisoi kaiken lisäksi ilman epäpuhtauksista aiheutuvat ongelmat. Tuoksu on Cliniquelle tyypillisesti melko neutraali ja vähän yrttimäinen. Tuoksusta iso plussa, sillä olen joskus erehtynyt investoimaan sikakalliisiin voiteisiin, joiden voimakas tuoksu on vain aiheuttanut päänsärkyä. Voidetta saa sekä kuivalle että normaalille/sekaiholle sopivana. Itse käytän kuivan ihon voidetta, eikä se tunnu kesälläkään liian raskaalta. Sopii hyvin myös meikin alle.

And the Winner is….

1. Elisabeth Arden Eight Hour Cream. Kyllä, olen yksi heistä, jotka vannovat Eight Hour Creamin nimeen. Joskus joku on valittanut, että se on älyttömin luksushuulirasva, mitä on keksitty, mutta kuten kaikki fanit tietävät: Eight Hour Creamia voi käyttää ihan mihin tahansa! Huulirasvana se on tietty ihan ykkönen, mutta toimii myös lievissä auringonpolttamissa, lievittää hyttysenpuremien aiheuttamaa kutinaa ja rauhoittaa jopa allergisen tyttäreni ekseemasta kutisevat ranteet! Ekstremistit käyttävät kuulemma Eight Hour Creamia jopa hiusvahana. Voide on ollut markkinoilla jo 80 vuotta ja siitä on saatavilla myös keräilyversio.

Ihan mahtavaa, että ensimmänen vähän pidempi lenkki on nyt juostu. Meni kaiken lisäksi ihan hyvin. Juoksuvauhti oli todella rauhallinen ihan varmuuden vuoksi – parin viime lenkin jälkeen olo kun ei ole ollut kovin hyvä, on heikottanut ja vähän pyörryttänytkin. Nyt on siis ihan voittajan olo, vaikka jalat onkin sen verran tönkkönä, että ajatus vain muutamien viikkojen päässä olevasta maratonista tuntuu lähinnä koomiselta…

Tässä lisää hyviä juoksumuistoja… Aamulenkki viime joulun reissulla Ao Nangissa Thaimaassa:

opiskelupäivä tänään… Hahmottelin lopputyön rakennetta ja haastattelukysymyksiä, mutta eniten aikaa meni kyllä ruotsalaisilla ja kansainvälisillä muotisivustoilla surffatessa.

Yksi suhteellisen hauska sivusto on Outfits, jonne kuka tahansa voi ladata kuvia omista outfiteistään toisten arvosteltavaksi. Kuvia selatessa vierähtää helposti hetki jos toinenkin. Ainakin Stila kannattaa tsekata. Rekisteröin itsenikin sinne, mutta sisäänkirjautumisessa tuli koko ajan ongelmia, joten toistaiseksi siellä ei vielä ole näkyvissä meikäläisen outfittejä.

Tukholmassa on ollut aivan ihana kevätsää tänään. Juoksin reilun viiden kilometrin lenkin yhdessä miehen kanssa. Sunnuntaina on ohjelmassa ensimmäinen varsinainen pitkä lenkki – 15 km – mikä tässä vaiheessa tuntuu pitkältä, mutta ennen maratonia lähinnä pikkuisen lyhyttä lenkkiä pidemmältä. Lupaan, että tästä lähtien ainakin jokaisen pitkän lenkin jälkeen kertailen treenaukseen liittyviä fiiliksiä…

Käytiin tänään äänestämässä Suomen suurlähetystössä. Olen tietysti vähän pihalla suomalaisesta päivänpolitiikasta, mutta halusin kuitenkin sanoa mielipiteeni siitä, mihin suuntaan Suomea pitäisi kehittää. Kaikkein mieluiten olisin halunnut äänestää vihreää maahanmuuttajaa, mutta arvaa löytyikö sellainen Pirkanmaan vaalilistalta. Ylen vaalikone valitsi mulle sopivimmaksi ehdokkaaksi 28 -vuotiaan liberaalin Ozzi Järvisen (zetat nimessä on pakko olla vitsi! Tai ainakin ironiaa…). Tutuistuin Ozzin vaaliteeseihin blogissa ja jollain tavalla ajatus liberaalien äänetämisestä kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntui suorastaa kotoisalta. Nyt sitten vaan jännätään kovasti pääseekö Ozzi eduskuntaan rakentamaan liberaalimpaa Suomea!

Enemmän kuin Suomen eduskuntavaaleja olen tänään kuitenkin pohtinut maisterikurssin lopputyön rajausta. Aihealue, josta olen jo aloittanut kirjoittamisen, on laajasti “techno fashion and wearable computers”. Tavoitteena olisi tutkia käyttäjien kokemusta – miten ja miksi tekniikasta tulee muotia. Olen enemmän kiinnostunut aihealueesta käyttömuodin näkökulmasta, vaikka esim. Hussein Chalayan on tehnyt aika huikeita esityksiä catwalkille.

Kuvassa esimerkki Hussein Chalayanin luomuksen alle kätketystä tekniikasta.

Olin eilen kaverini Geraldinen luona tyttöjen illallisella (onko parempia ehdotuksia, miten “tjejmiddag” kääntyisi suomeksi??). Meitä oli yhteensä kymmenen, ikähaitari 23-41 (joo – olin vanhin…). G oli laittanut hyvää ruokaa: hunajassa marinoitua kanaa, joka oli maustettu chilillä ja valkosipulilla, cous-cous salaattia (rukolaa, fetajuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, rusinoita ja tietenkin cous-cousia) ja kreikkalaistyyppistä mintulla ja valkosipulilla maustettua jogurttikastiketta. Jälkkäriksi Tiramisua.

Illallisen jälkeen lähdettiin Café Operaan. G oli varannut meille drinkkipöydän, mikä tuntui vähintäänkin siistiltä. Pöydässä meitä odotti iso jäähdytin täynnä jääpaloja ja pullo vodkaa + miksereitä. Tarjoilija toi lisäksi limen paloja, pillejä, coctail-tikkuja ja muuta reksvisiittaa drinkkien rakentamista varten. Mielenkiintoinen elämys ja varsinkin visuaalisesti hauska yhdistelmä kotibilemäistä drinkkien sekoittelua ja toisaalta ympärillä Café Operan upeat puitteet. Noin periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että yksi yökerhon ideoista on se, että ammattitaitoinen baarimikko sekoittaa kauniita ja herkullisia drinkkejä ja käsivaralta sekoitetut vodka-russian paukut kuuluu, niinkuin sanottu, kotibileisiin. No, pöytää ei kuulemma voi varata, jos ei tilaa ns. drinkkipöytää ja toisaalta, kun on varannut pöydän saa marssia jonon ohi – mikä on tietysti aina itsetuntoa hivelevä kokemus.

Puolen yön aikaan paikka oli aivan iskettynä täynnä väkeä. Paikalla olevaa naisväkeä tarkastellessani tajusin, että dress code on lähes käsittämättömän yksiselitteinen. Noin 95 % naisista oli pukeutunut empire-linjaiseen/baby-doll -malliseen toppiin, pillifarkkuihin ja korkeisiin saapikkaisiin, jotka oli vedetty farkkujen päälle! Vaihtelua toi lähinnä topin väri (pääsääntöisesti kuitenkin musta), mahdollinen glitteri ja se oliko kantaja valinnut nirunaru-olkaimet vai peräti täysin olkaimettoman topin… Ehkä Café Operassa ei viihdy Tukholman trendi-eliitti, mutta eikö nyt edes joku olisi voinut laittaa päällensä metallinhohtoisen tunikan, säihkyvän superminin tai Balenciaga-henkiset hopea-legginsit??