Biletystä Café Operassa

Olin eilen kaverini Geraldinen luona tyttöjen illallisella (onko parempia ehdotuksia, miten “tjejmiddag” kääntyisi suomeksi??). Meitä oli yhteensä kymmenen, ikähaitari 23-41 (joo – olin vanhin…). G oli laittanut hyvää ruokaa: hunajassa marinoitua kanaa, joka oli maustettu chilillä ja valkosipulilla, cous-cous salaattia (rukolaa, fetajuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, rusinoita ja tietenkin cous-cousia) ja kreikkalaistyyppistä mintulla ja valkosipulilla maustettua jogurttikastiketta. Jälkkäriksi Tiramisua.

Illallisen jälkeen lähdettiin Café Operaan. G oli varannut meille drinkkipöydän, mikä tuntui vähintäänkin siistiltä. Pöydässä meitä odotti iso jäähdytin täynnä jääpaloja ja pullo vodkaa + miksereitä. Tarjoilija toi lisäksi limen paloja, pillejä, coctail-tikkuja ja muuta reksvisiittaa drinkkien rakentamista varten. Mielenkiintoinen elämys ja varsinkin visuaalisesti hauska yhdistelmä kotibilemäistä drinkkien sekoittelua ja toisaalta ympärillä Café Operan upeat puitteet. Noin periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että yksi yökerhon ideoista on se, että ammattitaitoinen baarimikko sekoittaa kauniita ja herkullisia drinkkejä ja käsivaralta sekoitetut vodka-russian paukut kuuluu, niinkuin sanottu, kotibileisiin. No, pöytää ei kuulemma voi varata, jos ei tilaa ns. drinkkipöytää ja toisaalta, kun on varannut pöydän saa marssia jonon ohi – mikä on tietysti aina itsetuntoa hivelevä kokemus.

Puolen yön aikaan paikka oli aivan iskettynä täynnä väkeä. Paikalla olevaa naisväkeä tarkastellessani tajusin, että dress code on lähes käsittämättömän yksiselitteinen. Noin 95 % naisista oli pukeutunut empire-linjaiseen/baby-doll -malliseen toppiin, pillifarkkuihin ja korkeisiin saapikkaisiin, jotka oli vedetty farkkujen päälle! Vaihtelua toi lähinnä topin väri (pääsääntöisesti kuitenkin musta), mahdollinen glitteri ja se oliko kantaja valinnut nirunaru-olkaimet vai peräti täysin olkaimettoman topin… Ehkä Café Operassa ei viihdy Tukholman trendi-eliitti, mutta eikö nyt edes joku olisi voinut laittaa päällensä metallinhohtoisen tunikan, säihkyvän superminin tai Balenciaga-henkiset hopea-legginsit??

Ehkä paikalliset Fashion Victimit saapuivat paikalle vasta meikäläisen muututtua kurpitsaksi vähän yhden jälkeen. Ainkin sisäänkäynnin ulkopuolella seisoi – ei enempää eikä vähempää kuin – peräti neljä kermavalkoista pitkää limousinea!

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *