Kävin tänään tsekkailemassa HM:n Versace-yhteistyön tuloksia. Tosi mahtava nähdä kamppeet livenä ennen varsinaista laseerauspäivää (17.11. jos joltain on mennyt sivu suun) ja oikeasti fiilistellä koko mallistoa kokonaisuudessaan. Putiikissa siihen tuskin tulee enää mahdollisuutta. Ei ainakaan “kaikessa rauhassa”.

Pikkuisen – tai en ehkä ihan pikkuisenkaan – oon kade Emmille, joka pääsi näkemään kaikki ihanuudet catwalkilla mallien päällä. Mitkään vaatteet ei koskaan näytä henkarilla yhtä hyvältä kuin oikeasti ihmisen päällä. Toisaalta showroomilla on se etu, että pääsee ihan häpeilemättä hiplailemaan materiaaleja ja kurkistelemaan työn jälkeä myös vaatteen sisäpuolelle. Materiaalinörtti ex-ompelija kiittää.. 🙂

Ihan ensimmäisenä silmiin iski tietty ikoniset nahkaniittivetimet. Itse Donatella on marssinut loppukiitoksissa niittinahkamekko yllään ja (yllättävän lämpimän oloisesti) topattu nahkatrenssi yllätti, koska sitä ei ole vilahdellut missään aikasemmissa kuvissa.

Mintun ostoslistalla on (ja tapaamisen jälkeen myös pysyy) silkkinen musta vekkihame, jonka helmaa terävöittää nasta niittirivistö. Kuvausavusta suurkiitos Lintulle, joka sattui showroomille samaan aikaan. Oli tosi kiva tavata!

Yksityiskohdat. Just got to love them! Hameen silkki on aika ohutta ja hennosti kiiltävää, mutta tuumasin, että sopivalla stailauksella tuo on justiinsa käypä toimistoasuste.

Tässä nyt on sitten oikein elävä esimerkki siitä, miten kauniskaan vaate ei näytä miltään henkarilla. Musta olkapääkurkistusreikäinen mekko on myös Mintun ostoslistalla.

Yhtään vaatetta en sovittanut, mutta showroomin ystävällisen Gabriellan mukaan koot ovat aika pieniä ja hän suositteli, että etenkin tyköistuvissa vaatteissa kannattaa ottaa yhtä kokoa normaalia H&M kokoa isompi.

Tämä kuva on omistettu Peetulle! Livenä huomattavasti kauniimpi mekko on erittäin hintansa väärti. Hyvälaatuista silkkiä ja todella hyvin työstettyjä yksityiskohtia. Erityiset laatupisteet satiinikanttauksista ja laadukkaista korsettihässäköistä mekon sisäpuolella.

Kolmas juttu Mintun ostoslistalla on aivan käsittämättömän kaunis silkkinen korsettitoppi. Tykkään ihan mielettömästi topin origamityyppisestä leikkauksesta ja sen vuoksi rikkoontuvasta kuosista.

Eikä selkäpuolen sensuelli leikkaus ollenkaan vähennä ostohaluja… Voisin kuvitella, että tuo selän keskeltä menevä nauha peittää just kivasti olkaimettomien rintsikoitten nauhan.

Vaikka toisaalta.. Kun kurkistaa korsetin sisälle ja näkee ihan omin silmin, millainen tukisysteemi alle on rakennettu, voipi olla aika varma, että rintsikat on tässä tapauksessa aivan tarpeettomat.

Yhteistyömalliston korut ovat ehkä vieläkin enemmän extra-allt kuin vaatteet. En kyllä helposti sävähdä kookkaitakaan koruja, mutta näistä oli kyllä vaikea valita lempparia. Herjalla sovittelin korviksia  ja mikäettei, johonkin kesäisentrooppiseen bileasuun ne voisivat kyllä istahtaakin.

Tässä vähän mittakaavaa. Mielestäni tuo punainen perintösormus on aika iso. Versace for H&M sormus on  – ööh – noin ziljoona kertaa isompi. 🙂

Mintun ihastukset on ehkä sieltä hillityimmästä ja mustimmasta päästä koko värikästä mallistoa. Ikiaikainen heikkouteni sporttihenkiseen muotiin on kai syynä siihen, että tämä paljetein kuorrutettu herkku päätyi suosikkilistalle. Vetoketju lisää tosi kivasti surffi-märkäpuku-fiiliksiä ja puhumattakaan nyt tuosta värityksestä!

Sama mekko takaa. Melkein tuntuu, että tuo olisi ihan pakko hankkia pelkästään takakappaleen krokotiili-printin takia! Ja mekko on siis 100 % silkkiä, paitsi paljetit on tietty muovia..

Kuten olen täällä jo moneen kertaan ehtinyt mainostaa, olen todella H&M-yhteistyömallistofani. Ihkaensimmäisestä mallistosta en onnistunut nappaamaan itselleni mitään, koska olin juuri silloin pidemmällä ulkomaanreissulla. Muuten en ole jättänyt yhtään mallistoa väliin.

Melkein joka kerta olen shoppaillut itselleni jotain kivaa myös miesten mallistosta (rrrakastan esmes Lanvinin miesten malliston tiikeriteepparia ja V&R malliston salmiakkikuvioista neulepaitaa!). Tällä kertaa miestenmallisto on sen verran medelhavsmacho, että enpä usko, että omaan garderobiin tulee tehtyä hankintoja siltä puolelta.

Bf sen sijaan saattasi hyvinkin innostua muutamastakin jutusta…. Itseasiassa olen aika varma, että siellä suunnalla innostus voisi hyvinkin suuntautua räväkämpiin väreihin, mutta Mintusta ainakin nämä niiteillä pimpatut perusjutut olisi tosi jees.

Showroomilla kuulin myös sellaisen uutisen, että tämä yhteistyö ei jäisi tähän, vaan että tammikuussa tulee toinen, kesäisempi mallisto. Siinä olisi enemmän kesäisiä kuoseja, hedelmiä ja kirkkaita värejä. Mukana olisi mm. bikineitä ja muita ranta-asuja ja kesäisempää bilevaatetusta.

Saa nähdä pitääkö huhut paikkansa!

Viime viikonlopun reissu Tampereelle oli enemmän kuin onnistunut! Yllättävän paljon sitä ehtii, vaikka oikeastaan en ollut perillä kuin puolitoista päivää. Välillä tuli kyllä vähän hiki, kun ravasin paikasta toiseeen tyypillisen ylioptimistisien aikataulujeni kanssa.

Tampereen reissusta vähän lisää myöhemmin, mutta nyt on ihan pakko kertoa kivasta putiikkitapahtumasta, jossa olin viime torstaina.

Tyypillisesti putiikkitapahtumat ainakin täällä ovat sellaisia, että saadaan kutsu, ilmoittaudutaan mukaan, mennään paikanpäälle, tavataan tuttuja ja nautitaan tarjolla olevaa ruokaa ja juomaa kunnes on aika lähteä pois. Jälkeenpäin ehkä 5 % vieraista muistaa, minkä putiikin vieraina olivat ja miksi.

Americana järkkäsi viime viikolla aivan toisenlaisen putiikkitapahtuman.

Tapahtuma oli suunnattu tiukasti farkkufaneille ja denim-hifistelijöille.  Kuvittelin itsekin tietäväni jotain aiheesta, mutta tässä porukassa ei paljoa yleispätevällä denimin historiatiedolla briljeerata.

Mats ja Johan Indigoferasta kertoilivat näkemyksiään laadusta, kestävyydestä ja perinteistä. Molemmilla on pitkä työura takana sekä Levi’s että JC -farkkujen tuotannossa ja markkinoinnissa. Eikä jäänyt kyllä hetkeäkään epäselväksi, että tyypit todella tiesivät, mistä puhuivat. Mintulle tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi varmaan vähän kerrata eri kudontatapoja ja muuta olennaista…

Näytillä oli myyntihinnaltaan yli 1000 euron farkut. Pääosin hinta muodostuu laadukkaasta, käsityönä 100 % kasveilla värjätystä denim-kankaasta ja työn laadusta. Muuten 1000 eurolla ei saa mitään erityistä, kuten Swarovski-kristalleja tai kullattuja niittejä. Farkkuja valmistettiin kuulemma alle 40 paria ja noin puolet on myyty. Tosin kuulemma pääasiassa Japanin markkinoille.

Peetu oli denim-iltana Americanan ovella pitämässä kirjaa vieraslistalaisista. Tosin tässä on kyllä menossa ihan jotain muuta säätöä. 🙂

No olihan siellä vähän tarjoiluakin aitoon American Vintage -tyyliin!

Tämä on ehkä vähän turhanaikainen postaus, mutta ei voi mitään. Ihan pakko hehkuttaa täälläkin, kun olen niin innoissani!!

Ensi viikonlopuksi on tiedossa kafferep äiskän kanssa, kevytkenkäilyä ja kikattelua ystävien kanssa ja bf:n kainalossa koisimista. Lisäksi ohjelmassa on hyvää ruokaa, saunomista ja nostalgiatrippi kasarille…

Kuka arvaa, mihin olen menossa??? Suomen ehdottomasti parhaimpaan kaupunkiin tietty – mutta mihin…. ;D

Ajattelin jopa, että voisin laittaa pitkästä aikaa vaikka arvonnan pystyyn. Mitä mieltä ollaan arvonta yes/no? (Kysymys tuskin on liian vaikea… haha!)

Säästä puhumisella on ihan suotta kuivanderi ja tanttamainen maine. Vai voiko joku rehellisesti sanoa, etteikö kelit vaikuttaisi aika oleellisesti mielialaan, aktiivisuustasoon, pukeutumiseen ja ylipäätään elämänmenoon?

Nyt kuluva syksy on ollut armollinen. Lämpötilat ovat pysytelleet sen verran korkealla, että aiheesta saa jo iltapäivälehtikelpoisia kohulööppejä : LÄMPIMIN LOKAKUU ZILJOONAAN VUOTEEN – maailmanloppu lähellä!

Jokatapauksessa pimenevä syksy laukaisee kai jonkin sisäisen mekanismin ja pakottaa haaveilemaan ihoa hivelevästä auringosta, turkoosina kimmeltävästä merestä, laiskasta loikoilusta hohtavan valkoisella hiekalla ja mikäettei muutamista säväyttävistä adrenaliinikickseistä surffilaudalla…

Viime vuonna tähän aikaan olin lähdössä seikkailureissulle Costa Ricaan. (BTW.. Varsinaista mitä/miten/milloin -matkapostausta en ole vieläkään ko. reissusta tehnyt. Sori! Se on kyllä tulossa, kunhan saan siirrettyä kuvat Macille vanhasta PC:stä…).

Tänä vuonna kutkuttelee ajatus Balista.

En varsinaisesti kaipaa paikkaan, jossa ei ole turisteja, mutta en kuitenkaan haluaisi tuntea olevani anonyymissä turistihelvetissä, johon on asennettu aurinko ja meri. Edes ripaus alkuperäisyyttä, kultturia ja fiilis siitä, että kaikkea ei ole viritetty vain ja ainoastaan turistien viihdyttämiseksi, on melkein ehdoton vaatimus.

Mutta eikös Balilla olekin vähän kaikkea? Siis jos välttelee ihan niitä eniten ylikansoitettuja biitsejä, on mahdollista löytää vaikka mitä ihanaa? Vai elänkö  “Eat, Pray, Love” -leffan aiheuttamassa romanttisessa harhakuvitelmassa?

Bali houkuttelee tällä hetkellä eniten. Tosin moni tuttu on käynyt myös Egyptissä, jossain sukellus- ja biitsikohteessa – ja ollut tosi tyytyväinen. Toisaalta bf hinkuaa Intiaan, Mintusta se tuntuu vähän liian haastavalta, kun ajatus suljetussa Intia-resortissa ei tosiaankaan tule kysymykseen… Muita vaihtoehtoja on Vietnam, Kuuba ja bf:n vanha kotimaa Brasilia.

Surffaus on yksi Balin ehdottomista plus-puolista. Ja se, että itse matkakohteessa on kuulemma edelleen vähintäänkin edullinen hintataso. Niin, kyllähän sitä voisi mennä – ja menisikin – surffaamaan vaikka Kaliforniaan tai Hawaijille, jos hintataso paikanpäällä ei olisi niin suolainen.

Olisi tosi kiva kuulla lukijoiden kokemuksia Balista – ja miksei muistakin lempparikohteista. Thaimaa on nyt tällä kertaa pois laskuista, mutta muuten vinkkejä ihanista matkakohteista otetaan mieluusti vastaan!

Näin on nyt käynyt vannoutuneelle minihameiden käyttäjälle – polvimittaiset, ja jopa sitäkin pidemmät hameet kutkuttavat mielihyvähermoja ja viehättävät silmää. Kynähamekuumeisena haravoin nettikauppojen tarjonnan kauneimmat yksilöt.

Ei mitenkään älyttömän yllättäen löytyi Net-a-Porterista parikin kuolattavaa kynähametta, joiden vuoksi olisin valmis syömään kuukausikaupalla kaurapuuroa. Vasemmalla By Malene Birgerin ja oikealla Maison Martin Margielan hame. Nahka tuo vähän särmää muuten kovin siveelliseen hamepituuteen. Voisin kuvitella, että tuon By Malene Birgerin hamosen leikkaus on erittäin pukeva myös vähän kurvikkaamman naisen päällä. Maison Martin Margielan kokonaan nahkainen on niin täydellisen puhdaslinjainen mittasuhteiltaan, että jo pelkän kuvan näkeminen aiheuttaa huimausta..

Roima harppaus kohti järkevämpää hintaluokkaa päästään, kun tsekataan, mitä kivaa TopShopin valikoimista löytyy. Mainio kukonaskel-kuosinen kynähame on helposti stailattavissa makeaan Mad Men -tyyliin. Oikeanpuoleinen TopShop-hame on ehkä hiukan köyhän miehen versio tuosta ylemmästä By Malene Birgerin hameesta.. Toisaalta tuo on tuoteselosteen mukaan konepestävä – ja sitä ei kyllä paraskaan nahkahame ole ikinä.

Henkkamaukalta löytyi yllättävän nihkeästi yhtään minkäänlaisia kynähameita. Vasemmanpuoleinen hame on puuvillastretsiä, mikä kuullostaa kyllä ihan miellyttävältä käytössä. Eikä tuo tyylitelty tummansininen eläintäpläpainatuskaan ole ollenkaan hullumpi. Tuohon kun yhdistäisi muhkean laatikkomallisen mustan patenttineuleen ja korkonilkkurit … Harmaa kynähame on ehkä pikkuisen tylsä, mutta etuosan napitus on oikeastaan aika hauska ja jos tuon yhdistäisi johonkin sähäkkään poltettuunoranssiin tms. voisi se olla oikein monikäyttöinen arkitoimistohamonen.

Näin se käy, jos joku olisi vielä vuosi sitten sanonut, että harkitsen vakavasti garderobin tukipilarihameiden helmojen pidentämistä, olisin nauranut puhujan pellolle. Mutta tässä sitä nyt ollaan… 😀

… meidän Marc by Marc Jacobs -tietsansuojapussukkaperheeseen!

Peetu totesi, että viime keväänä synttärilahjaksi saatu 13″ Mac Book Pro ei voi kovin hyvin, jos sitä kanniskelee sellaisenaan kassissa kaiken muun romun seassa. Kesätyörahoja lojui tilillä vielä sen verran, että pinkin M by MJ -sleeven houkutukselle oli varaa antaa periksi.

Ostos ei ollut mikään hetken päähänpistos. Tarkkoja hintavertailuja tehtiin lukuisten nettikauppojen ja Tukholman oman Marc Jacobs -putiikin välillä. Tavallaan ajatus marssia ihan oikeaan putiikkiin ja ostaa himoittu sleeve viehätti kyllä. Ainoa ongelma vain oli se, että Tukholman putiikista oli 13″ näytölle tarkoitetut sleevet ihan koko ajan loppu (aina niitä oli tulossa ensi tai seuraavalla viikolla kuitenkin…) ja NK:lla oli tarjolla vain niitä tikkikankaisia.

Lopulta Peetu päätti Mintun tavoin (tai tarkemmin sanottuna Mintun bf:n tavoin ;D) tilata sleeven Shopobista. Ja nyt kyllä tuntuu, että superlatiivit loppuvat… Siis Peetu näpytteli tilauksen Shopobiin sunnuntai-iltana (siis sunnuntai-iltana) ja DHL:n lähetti seisoi oven takana tiistaina puolilta päivin. Oikeesti! Ja koko lysti rahteineen, tulleineen etsetera tuli edullisemmaksi kuin saman sleeven hakeminen Norrmalmstorgetin putiikista. Jotenkin tuntuu, että se virhe, mikä universumissa joskus on, on tällä kertaa jotenkin ihan hassulla tavalla ostajan puolella. 🙂

Siis ymmärrän kyllä, että netistä voi tehdä löytöjä, jos jaksaa haravoida eBaytä etc. Mutta, että jenkkiläisestä nettikaupasta ostaminen on halvempaa, helpompaa ja miellyttävämpää kuin merkin omasta paikallisesta putiikista… Se kuullostaa vähintäänkin uskomattomalta. En missään tapauksessa halua, että kaikki pienet kivat putiikit kuolevat, mutta oikeesti, miten sitä viitsii näin positiivisen kokemuksen jälkeen shoppailla muualla?

No, kaikkialla ei tietenkään ole yhtä edullista. Ainakin net-a-porterin kamppeet on hinnoiteltu sen verran yläkanttiin, että täkäläisissä putiikeissa hinnat on poikkeuksetta halvempia. Siis jos ko. tuotetta sattuu täältä löytymään. Ja kun lisäksi tulee vielä aikas suolaiset postituskulut, pitää todella haluta sitä, minkä n-a-p:sta tilaa. Tosin palvelu on kyllä aivan totaalisen huippuluokkaa.

No mutta nyt meillä on uusi hieno pinkki sleeve perheessä. Ja kaikille huolestuneille voin kertoa, että Mintun pikkuisen vanhempi 17″ musta sleeve suhtautuu uuteen tulokkaaseen ihan mukavasti. Mitään pahempaa mustasukkaisuutta ei ole ollut havaittavissa (onhan molemilla kuitenkin omat maccinsä huolehdittavana), vaikka Mintun musta sleeve pyrkiikin aina välilä vähän päsmäröimään. Molemmat suojaavat tietokonetta kiitettävällä reippaudella, neopreenin toimiessa erinomaisena törmäyssuojana ja lyhytkarvainen sisus hivelee omistajan aistien lisäksi Mac Bookin pintoja.

🙂