Kuvittelen olevani aika kouliintunut ja mediavalveutunut kuluttaja. Innostun kyllä asioista, mutta varsinkin ostopäätösten kohdalla haluan ajatella, että teen asiat oman pääni mukaan ja pahemmin piittaamatta, millaista mainontaa tajuntaani on syötetty. En vastusta mainoksia missään tapauksessa – päinvastoin – yleensä pidän niitä ihan hyvänä lähtökohtana saada ensimmäinen info esim. uusista tuotteista. Kuitenkin mainonta on vähän kuin deitti-ilmoitus. Jokainen yrittää esiintyä parhaimmassa mahdollisessa valossa ja ainoana oikeana valintana – joskus jopa totuuden rajoja taivutellen.

No, ehkä nyt sitten kohtasin juuri sen oikean “deitti-ilmoituksen”. Rakastuin nimittäin aivan ensi silmäyksellä Lindexin uuteen Modern Preppy -mallistoon, kun tänäaamuna avasin sähköpostiin tulleen tiedotteen. Olen ollut aivan tietoinen, että Lindexiltä saa kivoja ja raikkaita perusvaatteita, mutta kuitenkaan en ole koskaan oikein osannut ostaa sieltä muuta kuin sukkahousuja ja satunnaisia neulesormikkaita. Ja tunnustan ihan häpeilemättä, että iso osa ihastuksestani johtuu kampanjan tähdestä Gwyneth Paltrowsta. Niin raikas, luonollinen, rennosti tyylikäs ja aidonoloisesti iloinen hän on sekä mainoskuvissa että videossa, että vaatteetkin näyttävät häpeilemättömän hyviltä.

Ja siis olisihan siellä vaikka mitä kivaa, joka sopisi paremmin kuin hyvin myös Mintun garderobia piristämään..

Raidallista jakkua olen ihaillut jo pidempään yhden bloggarikollegan päällä. Raitakuosi tekee jakusta todella tyylikkäällä tavalla vähän vähemmän tärkeilevän ja monta astetta iloisemman kuin perinteisistä bleiserisisaruksistaan. Asustuksesta riippuen yleisilme voi olla myös sailor-henkinen tai sporttinen. En tiedä, olisiko minusta vihreiden housujen käyttäjäksi, mutta kuvassa ovat kyllä kivan näköiset!

Kyllä. Mainoskuvalla on väliä! Haluan halia onnellisena kivaa laukkua – ja yhdistää paljettitopin neuletakkiin ja valkoiseen hameeseen…

Ja vielä ihan täydellinen palmikkoneule sekä raikkaat palloshortsit! Me likes!!

Nyt vaan herää pari kysymystä, kun en niin Lindexin juttuja tunne. Ensinnäkin mikähän on tämän malliston hintataso? Pitääkö sitä taas varautua vararikkoon á la Marni @ H&M vai onko nämä normaalia Lindexiä? Ja toinen juttu, onkohan nämä samalla tavalla yhdessä päivässä loppuunmyytävää kampetta, vai kuuluvatko pysyvämpään mallistoon?

Kannattaa katsoa mainosvideo – se on ihana!

http://www.youtube.com/watch?v=sVTtobuZrA4&hd=1

Yksi juttu on ainakin varmaa. Lanseerauspäivänä 21.3. kolkuttelee Lindexin ovia ainakin eräs Minttu. 🙂

Ihan ensimmäisenä täytyy nyt ihmetellä, että miksi ihmeessä meidän Kissa syö kaikki tulppaanit?? Siis eikö niiden pitäisi olla pikkuisen epäterveellistä ravintoa? Ja eikö kissojen pitäisi noin niinkuin yleensä olla aika tarkkoja siitä, mitä ne pistää suuhunsa? Nyt puhutaan siis todella tulppaanien syömisestä – ei mistään leikkimielisestä raatelusta tai muusta luonteenomaisesta pahanteosta. Jostain syystä vain värikkäät terälehdet kelpaavat. Vihreät lehdet ja varret saavat olla aivan rauhassa. Mutta kuinka kaunis sellainen vihreä risukimppu maljakossa sitten on? Ihan hyvin tuo karvainen tuholainen näyttää kuitenkin voivan – oudosta ruokavaliostaan huolimatta…

Tänään oli taas sellainen tyypillinen kevyesti lorvihenkinen maanantaipukeutumispäivä. Oranssinruskeat farkut ovat mukavan leppoisat, mutta pikkuisen yritin hämätä perusmaanantaifiiliksiä särmällä kauluspaidalla. Poikkesin vähän asioille töitten jälkeen ja kriittinen valoisuusaste oli ehtinyt melkein ohittua. Nopsaan tulee pimeetä edelleen, vaikka ihanan valon määrä onkin lisääntynyt niin, että – ystäväni sanoin – tuntuu ihan mahanpohjassa asti!

Kyllä. Korvassani kasvaa termostaatti.

• farkut, Cheap Monday
• neuleliivi, JC
• kauluspaita, H&M

Eilinen meni aika kiitettävästi sohvan nurkassa löhöten… Ensin tiskattiin Peetun kanssa massiivinen cocktail party -tiski ja sitten parkkeerattiin olkkariin Spriten, pop cornien ja Greekin kolmossesongin kanssa. Jotenkin jopa treenaamisen ajatteleminen tuntui liian raskaalta. Haha! Tästä syystä viime viikon treeniraportti tulee vasta tänään…

Viikon suurin uutinen on se, että kävin pitkästä aikaa lenkillä! Juoksin – tai lähinnä hölkkäilin hyvin varovaisesti – noin 40 minuutin lenkin. Mittaan aina lenkkini ajassa enkä pituuden mukaan ihan laiskuuttani. En jaksa selvittää montako kilometriä lenkkini ovat ja koska en juokse valmiilla radoilla, ei tietoa myöskään tarjoilla valmiina.

Juokseminen sujui keskinkertaisesti. Pikkuisen paremmin kuin pelkäsin, mutta selkeästi huonommin kuin toivoin. Lenkin jälkeen päätin pyhästi ottaa vihdoinkin yhteyttä fysioterapeuttiin. Sitä suositeltiin työpaikan kuntokartoituksessakin. Olen vaan niin toivottoman huono käymään lääkärissä tai mihinkään siihen viittaavassa. Mutta kyllä nyt on otettava kaikki keinot käyttöön, että saadaan tuo selkä kuntoon.

TREENIT VKO 10

Maanantai, SATS Boxning 75 min

• Maanantai-illan huippukohta on ilman muuta boxning! Saatiin onneksi molemmat Peetun kanssa piletit tunnille, vaikka Peetu oli ensin jonotuslistalla. Tuntuu, että juuri tämän tapainen liikunta tekee erityisen hyvää tietokonehommissa jumittuneille hartioille.

Keskiviikko, SATS Balance 55 min

• Jostain syystä Balance tuntuu sopivan selälleni paremmin kuin jooga, vaikka aika paljon niissä on samanlaisia liikkeitä. Tällä kertaa balanseerausta haittasi oikean jalan hillitön suonenveto. Ihan älytöntä, millaiseen kramppiin pohje ja takareisi voi tietyissä liikkeissä mennä! Olen yrittänyt muistaa aina silloin tällöin napsia magnesiumia, jonka pitäisi auttaa suonenvetoon, mutta näköjään välillä ei auta yhtikäs mikään.

Lauantai, lenkki 40 min lihaskunto kotona 20 min + venytykset

• Lenkki tosiaan meni vähän sådär, mutta olen silti iloinen, että sain kuitenkin lähdettyä. Kaikkea takkuisuutta en tietenkään voi laittaa selän piikkiin – kyllähän pitkä tauko juoksemisessa tuntui myös. Tunsin oloni tosi reippaaksi, kun tein kotona vielä perusteellisen vatsa- ja selkälihastreenin osittain kahvakuulan avulla. Yleensä kotiin tullessa on vain kiire suihkuun. 🙂

Tykkään kovasti juosta täällä meidän kotikulmilla. Kanaalin rannalla riittää puulaitureita, joilla lenkkeily tuntuu miellyttävämmältä kuin asfaltilla, mutta kuitenkin saa olla “ihmisten ilmoilla”. Olen aika arka juoksemaan missään metiköissä yksinäni, vaikka miten olisi päivänvaloa ja muita lenkkeilijöitä.

Joskus aikoinaan, kun vielä asuimme Tampereella, sain yhden iltalenkin päätteeksi hullun äijän kimppuuni ja siitä on jäänyt vähän epärationaalinen pelko… Tuo episodi päättyi kyllä hyvin. Olin lenkillä alueella, jossa on pääasiassa omakotitaloja. Pinkaisin pakoon yhden talon luokse ja soitin ovikelloa, vaikka kello oli jo melkein 23.00 sunnuntai-iltana. Vanhempi rouva tuli aukaisemaan ja nappasi minut oven taakse turvaan, kun tajusi tilanteen. Ahdistelijani jäi huutelemaan ulkopuolelle hävyttömyyksiä niin pitkäksi aikaa, että rouvan soittamat poliisit saivat poimittua hänet rauhoittumaan. Itse sain loppumatkalle kyydin poliisiautolla kotiin.

Loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin tapauksessa, mutta tästä syystä lenkkeilen mieluiten asuinalueilla ja kaduilla, joilla on ihmisiä liikenteessä.

Me päätettiin järkätä kunnon cocktail-juhlat kaiken mukavan kunniaksi. Ihania elämänmuutoksia, erinäisiä synttäreitä ja vaikkapa nyt sitten ihan vaan kevään tuloa juhlistettiin eilen kuplivilla juomilla ja herkullisilla pikkupaloilla.

Bloggarin piti tietysti olla superreipas ja laittaa tänne blogiin kuvat sekä asusta että cocktail-paloista. Jälkimmäisistä ihan ohjeen kera. Mutta taas taisi käydä aika perinteisesti… Tämän kuvan napsaisin sillä hetkellä, kun ensimmäiset vieraat soitti ovisummeria.

Ehdin dumpata imurin siivouskaappiin ennenkuin vieraat ehtivät ylös asti. Mutta tämän parempaa kuvaa asusta ei taida löytyä. Haha! Pitää vielä tsekata millaisia kuvia Vesan ja Peetun kameroista löytyy. Mutta nyt ihan ensimmäisenä täytyy lähteä kävelylle tuonne ihanaan kevätaurinkoon. Jos vaikka tämä korvien välissä sijaitseva outo sumu samalla vähän hälvenisi. 🙂

Perjantaina oli taas mekkopäivä. En ole käyttänyt kovinkaan paljoa talvialesta ostamaani COSin mekkoa. Vajaamittaisine hihoineen se on tuntunut vähän vilpoisalta tähän asti. Pikkusen kaipailin lämmittävää neuletakkia päivän mittaan – välillä meidän toimistolla puhkii ac-sellaisella innolla, että vähemmästäkin jäätyy.

Tykkään hurjasti mekkokaunokaisesta pienestä vilpoisuudesta huolimatta. Siinä yhdistyy työvaatteen siisteys ja käyttömukavuus kivalla tavalla. Hameosa on jämäkkää jerseytä, eli suolakaivosistuskelu sujuu ilman turhaa kiristelyä. Hennosti persikanvärinen yläosa näyttää ihan paidalta. Lopputuloksena varsin huolitellun näköinen kokonaisuus yhden mekon avulla.

Ja hei – siinä on kaiken lisäksi taskut! Toimistolla on asussa melkein pakko olla taskut. Harva kuljeskelee ympäriinsä käsilaukun kanssa, etenkään, jos se on mallia “matkalaukku” kuten Mintulla. Johonkin pitää kuitenkin saada pois käsistä kaikki mukana kulkeva pieni sälä – kännykkä, avainkortti, kynä, maailman tärkein post-it lappu etc – ja siihen tarkoitukseen taskut ovat ihan ehdottomat!

• mekko, COS
• nilkkurit, DonDonna
• kello, Swatch

Joskus elämässä on sellaisia hetkiä, että sitä tietää samantien, että sen hetken jälkeen kaikki muuttuu. Aina siihen ei tarvita mitään mullistavaa tapahtumaa, vaan voi riittää, että jokin elämys on tarpeeksi voimakas. Itselleni näin on käynyt muutaman kerran – ja tapaukset on jääneet ikuisesti mieleen.

Yksi näistä hetkistä oli, kun joskus alakouluikäisenä näin elokuvissa Greasen. Ja voin kertoa, että en ollut yksin… Kaveripiirini alkoi yhtäkkiä pukeutua fiftarityylisiin kellohameisiin, satiinitakkeihin ja hiukset keikkuivat korkealla ponnarilla. Voi sitä iloa ja onnea, kun Tampereelle tuli ensimmäinen aito amerikkalaistyylinen hampurilaisbaari, josta sai oikeaoppisia milk shakeja!!

Ei siis ole mikään ihme, että Pradan SS 2012 -mallisto kolisee kuin metrinen chevyn etupelti. Koko siluetti liekkikuvioisine heiluhelmoineen ja piikkokorkoineen, jäätelövärit, kissa-aurikolasit, autolaukut ja pin up -leikatut uikkarit onnistuvat yhdistämään nostalgian ja ajankohtaisuuden sellaisella taidokkuudella, että tekijä ei voi olla kukaan muu kuin Miuccia Prada.

Nyt ei auta muu kuin toivoa, että normaalisti hyvin nopsaliikkeiset ketjuputiikit saisivat aikaiseksi kivoja tulkintoja modernista fiftarityylistä. Normibudjetilla kun ei paljoa Pradan putiikissa juhlita. 🙂

Vielä pieni nostalgiapläjäys: