Ruotsalaiset tuntuvat suhtautuvan pääsiäiseen ihan erilaisella pieteetillä kuin suomalaiset. Tai en tiedä, ovatko ajat muuttuneet Suomessakin, mutta ainakin ennen pääsiäinen merkitsi lähinnä paria ylimääräistä vapaapäivää ja miellyttäviä laskettelukelejä Lapissa… Ja silloin, kun tytöt olivat pienempiä, mahotonta karamellijahtia noidiksi pukeutuneena.

Hyvin vähän ruotsalaistenkaan pääsiäishössötyksellä on tekemistä sen ihan perimmäisen syyn kanssa, vaikka aika monet kyllä käyvät kuuntelemassa kirkoissa järjestettäviä pääsiäiskonsertteja. Ennemminkin pääsiäinen on täällä vähän kuin pienimuotoinen joulu lahjoineen ja suurisuuntaisine pääsiäispäivällisineen.

Lahjojen antaminen kuuluu tosiaan täällä pääsiäisperinteeseen. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa karkeilla täytettyjä pääsiäismunia. Tosi monet työpaikatkin jakaa työntekijöilleen irtokarkkimunia lahjaksi. Karamellien lisäksi pääsiäismunien sisään piilotetaan myös muita lahjoja – koruja, lahjakortteja, leffalippuja etc. Muistan hyvin, kun vietimme täällä ensimmäisiä pääsiäisiämme ja tytöt selostivat katkerana, miten kaikki koulukaverit olivat saaneet pääsiäislahjaksi hienoja juttuja rannekelloista kännyköihin…

No, me emme ole varsinaisesti omaksuneet tuota lahjojenjakamisperinnettä ihan kokonaan. Tänä pääsiäisenä tosin Karkki oli päättänyt yllättää äidin. Löysin nimittäin tyynyni viereen piilotetun lempparikarkeillani täytetyn munan! Aivan ihanaa!! Ja kuvanottohetkellä yli puolet karkeista on jo hävinnyt parempiin suihin. 🙂

Mintun pääsiäissuunnitelmat ovat vielä hiukan avoimet. Karkki ja Peetu ovat isänsä kanssa Åressa lumilautailemassa. Kelit ovat siellä kuulemma aivan mainiot – ja muutenkin heillä tuntuu olevan tosi kivaa. Lakkasin nyt jokatapauksessa kynteni pääsiäistipunkeltaisiksi. Kyllä noiden kanssa kelpaa napostella karamelleja!

Ihastuin tuohon Orlyn kauniin keltaiseen sävyyn jo edellisellä Tampereen reissullani Stockan kantis-kuvastoa selaillessani. En kuitenkaan ehtinyt poiketa Stockmannille, mutta ilokseni löysin samaa kynsilakkaa täältä Åhlénsilta. Sävyn nimi on Spark. Matsaa täydellisesti pääsiäiseen, mutta tuntuu, että tästä voi tulla kevään hitti muutenkin. Lakka vaatii vähintään kaksi kerrosta, että jäljestä tulee tarpeeksi peittävä, mutta yllättävän nopsasti tuo kuivuu (ja myös kovettuu – mikä ei todellakaan ole sama asia!), joten monta kerrosta ei haittaa.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!!

xoxo

Minttu

Tai no, ei nyt ihan oikea kettupuuhka kuitenkaan!

Tykkään ihan hulluna Weekdayn ihan ensimmäisiin yhteistyöjuttuihin kuuluneesta Carin Westerin suunnittelmasta helminappisesta luonnonvalkoisesta neuletakista, jonka olkapäillä retkottaa painettu kettupuuhka. Oikeastaan tuohon neuletakkiin kiteytyy kaikki se, mitä pidän kivana tyylinä. Se on malliltaan ja väritykseltään hyvin perinteinen, naisellinen ja kesy. Helminapit vielä oikein korostavat klassista hillittyä meininkiä. Mutta sitten siinä on tuo hassunärtsy kettupuuhkapainatus, joka tulee ja “pilaa” kaiken.. Ja on jopa statement turkiksia vastaan – jos asian haluaa niin tulkita. Klassista, simppeliä, naisellista – with a twist – just the way I like it!

• neuletakki, Carin Wester for Weekday
• prässihousut, frk
• nilkkurit, DonDonna

On suorastaan rikollista, että suosikkisarjat saavat olla tauolla ihan hävyttömän kauan! Kesää odotetaan täällä kuumeisesti muutenkin, mutta se, että True Blood palaa vihdoin 10. kesäkuuta ei suinkaan vähennä intoa.

Mutta hei, kertokaa mulle ketä Eric suutelee vitossesongin tiiserissä!?

http://youtu.be/2s-L2q4sWdk

Voiko se olla Jessica? OMG!

Nyt kaikki luulee, että olen vähintään saanut lahjaksi maailmanympärysmatkan tai voittanut lotossa tai että joku blogiyhteistyökampis olisi tuonut jotain vapaavalintaista mahtavaa kampetta luokseni… Ehei, nyt on kysymys ihan muusta!

Tänään, kun tulin kotiin minua odotti aivan ihana yllätys. Karkki oli tullut koti-kotiin pesemään ikkunoita (pientä korvausta vastaan – så klart!), kuten oltiin sovittu. Mutta arvatkaa mitä!? Kun tyttö oli saanut ikkunat pestyä, hän oli sen jälkeen alkanut siivota oikein isolla s:llä. Lattiat oli imuroitu ja mopattu, matto tuuletettu, pöydät ja tasot pyyhitty ja vaikka mitä! Tämä taitaa nyt olla sitä aikuisten iloa, mutta kyllä on vaan niin hieno päästä viettämään pääsiäisen vapaita, kun ei ensimmäisenä tarvitse hyökätä kiinni imurinvarteen. Ihanaa ja kiitos ihan älyttömän paljon Karkki!! <3

Kyllä siinä sitten kelpasi äiskän kuvailla päivän asukuvia vastamopatuilla lattioilla! 🙂

Tämän päivän toimistoasun virittelin tuon Henkkamaukan Marni-malliston jakun ympärille. Silloin lanseerauksen aikana oli tästä jakusta ja sen parista, pallollisesta hameesta, aika paljon kampanjakuvia. Niissä stailaukset olivat aina aikas paljon vauhdikkaampia kuin tämä Mintun versio.. Ihan tarkoituksella halusin kuitenkin vähän iisimpää kokonaisuutta toimistolle. Pallollinen jakku on mielestäni ihan tarpeeksi raisu tavalliseen työpäivään, enkä kaipaa siihen enää mitään sen kummempia härpäkkeitä huomiota keräämään.

• jakku, Marni for H&M
• hame, H&M
• t-paita, H&M
• nauhakengät, Pertti Palmroth

Netissä shoppailu on hauskaa – ja välillä suorastaan vaarallisen helppoa. Yksi hetki kuitenkin himmentää helposti fiiliksen mahtavista verkkokauppalöydöistä. Tuo hetki on se, kun kaikki ihanuudet ostoskoriin klikkailtuaan siirtyy kassalle ja juuri ennen maksua näkee tyhjänä ammottavan kentän “lisää alennuskoodi”. Siinä vaiheessa tulee aina sellainen olo, että nonni, jollakulla on sitten joku koodi, ei vaan mulla.

Mutta nyt tuohon tilanteeseen on tullut muutos! Indiedays on nimittäin koonnut kaikki parhaat alekoodit yhdelle sivulle!

 Indiedaysin koodilla saa jopa 50% alennusta suosituista nettikaupoista! Ihan mahtavaa! Ja kaupan päälle voi skipata ahdistuksen siitä, että joku muu tietää oikotien edullisempiin ostoksiin, mutta minä en.

Alennuskoodit päivittyvät säännöllisesti, mutta ei kannata stressaantua, sillä sivulta alennuskoodit.indiedays.com voi tilata päivitykset suoraan sähköpostiin.

Seuraavaksi pitääkin alkaa selvittää, mitkä kaikki puljut toimittavat myös Tukholmaan…

Viime syksynä mietin jälleen kerran, että mikähän minusta tulee isona. Paljon olen mielestäni saavuttanut – elänyt kivaa ja ainakin hyvin vaiherikasta elämää. Siitä huolimatta tuntuu aina välillä, että sitä hukkaa itsensä. Huomaa tekevänsä ziljoona asiaa, koska niin kuuluu tehdä – tai joku sisäinen ääni sanoo, että pitää tai on pakko. Kuitenkin meillä on vain tämä yksi elämä ja siitä pitäisi osata nauttia, eikä päivien pitäisi olla vain suorittamista ja selviämistä. Miten helppo sitä onkaan hukkua kaikkiin velvollisuuksiin ja unohtaa se, mikä oikeasti tuottaa itselle iloa.

Tällasia asioita mietiskelin, kun kaverini Camilla kysyi haluaisinko lähteä mukaan opintopiiriin, jonka tavoitteena on löytää sisäiset luovuuden voimavarat ja lisää iloa elämään. En usko sattumaan, joten tajusin heti, että niin epäilyttävältä kuin sana opintopiiri (no okei, se oli studie cirkel, koska ollaan täällä Stockholmissa, mutta same same..) kuullostaakin, tämä on juuri se juttu, mitä kaipasin. Ei, tarvitsin.

Opintopiiri perustui Julia Cameronin kirjoittamaan kirjaan The Artist Way. Julia Cameron on itse käsikirjoittaja, kirjailija ja elokuvaohjaaja ja lisäksi luovuuskouluttaja. Itseasiassa kirjan alkusanojen mukaan koko opus on koottu hänen kurssimateriaalinsa pohjalta. Kirja on jaettu kahteentoista eri kappaleeseen, joista jokainen on oma askelmansa sisäisen luovuuden ja itsensä löytämisen polulla.

Julia Cameron on amerikkalainen – ja selkeästi oman osansa self-help kirjoja kahlannut. Lievältä “noudata näitä viittä kohtaa ja taivas aukeaa” -keittokirjasoopafiilikseltä ei tämänkään kohdalla voi välttyä. Pikkuisen myös tökkii yltiö-amerikkalainen suhtautuminen jumaluuteen. Toki Cameron itsekin suosittelee korvaamaan käyttämänsä “God”-sanat millä tahansa ylempään voimaan liittyvällä käsitteellä, johon kukin lukija voi uskoa.

Syksyinen opintopiirimme kesti vähän reilut 12 viikkoa. Kirjassa on 12 lukua ja etenimme yhteisellä sopimuksella luvun viikossa – niitä paria viikkoa lukuunottamatta, jolloin yhdessä päätimme, että tapaamiskerta jätetään väliin. Tahti oli mielestäni oikein hyvä. Viikossa ehtii nippanappa lukea kappaleen ja tehdä siihen liittyvät tehtävät. The Artist Way on todella siis varsinainen työkirja. Vaikka tekstin ajoittainen amerikkalaisuus pistääkin huvittamaan (joitakin ryhmäläisiäni jopa ärsyttämään), ovat lukuisat tehtävät  kaikessa yksinkertaisuudessaan yllättävän tehokkaita.

Pidempi aikaväli tapaamisten välillä olisi todennäköisesti johtanut siihen tavalliseen: ns. “oikea elämä” tulee ja nielaisee kaiken niinkin höpsöön kuin itsensä löytämiseen varatun ajan.

No miksi sitten tilitän täällä jotain viime syksynä käymääni opintopiiriä? Yksinkertaisesti siksi, että koin heti kurssin loputtua hyvin voimakkaasti, että haluaisin käydä sen uudelleen. Tuntui, että pääsin vasta nippanappa alkuun… Sain ikäänkuin juonen päästä kiinni, mutta jatko on edelleen hämärän peitossa. Selvittelin aikani, löytyisikö uutta ryhmää jonkun järjellisen matkan päästä sellaiseen aikaan, että voisin edes kuvitella osallistuvani lähes joka kerta, mutta sellaista ei löytynyt.

Päätin sitten perustaa opintopiirin tänne blogiini!

Julia Cameron rohkaisee kirjansa loppusanoissa kaikkia halukkaita perustamaan oman opintopiirin tai creative cluster – niinkuin hän niitä kutsuu. Koska Mintulle ei sellaista löytynyt IRL, julistan sellaisen perustetuksi NYT tänne blogiin.

Eli suunnitelma on tämä:

• The Artist Way -opintopiiri kokoontuu täällä Go 4 it vol. 2 -blogissa  joka tiistai klo 18.00, tästä noin 12 viikkoa eteenpäin.
• Kirjaa ei ole pakko hankkia, käyn läpi keskeiset tehtävät ja ajatukset täällä blogissa. Siitä huolimatta suosittelen lämpimästi kirjan hankintaa!
• Osallistujien ei ole pakko ilmoittautua eikä muutenkaan “tehdä itseään näkyväksi”. Kuitenkin olisi mukavaa ja opintopiirimäistä, jos osallistujat osallistuisivat myös keskusteluun ja toistensa kannustamiseen.
• Vedän koko kurssin täällä alusta loppuun asti, koska itse haluan käydä läpi prosessin uudelleen – kaikki ovat tervetulleita mukaan!

Ensi viikon tiistaina esittelen The Artis Way -luovuuskurssin keskeiset työkalut: aamusivut ja taiteilijatreffit. Sen jälkeen – eli tiistaina 17.4. on ensimmäinen varsinainen kurssikerta. Eli tässä on nyt tasan kaksi viikkoa aikaa, jos haluaa ostaa/tilata itselleen tuon kirjan.

Lämpimästi tervetuloa mukaan löytöretkelle luovuuteen ja itsetuntemukseen!

xoxo

Minttu

PS. <3-kiitokset ystävälleni Tinnille, jolta olen saanut jutun kuvituksena käytetyt kortit!