Röyhelöinen päällyshame, laskosteltu jakunhelma, ylimääräinen vyötärökaistale – tai miten tuota nyt kehtaisi kuvata – PEPLUM se on kuitenkin nimeltään ja vähintäänkin kuumintahottia tänä keväänä.

Niinkuin niin harvoin muodissa yleensäkään, tälläkään kertaa ei ole kysymys mistään uudesta keksinnöstä. Pukuhistoria tuntee peplum-tyylisen päällyshelman eikä  romaninaisen asun päällyspaitakaan kovin kauaksi tuosta siluetista mene. Historiallisissa puvuissa peplum oli useimmiten irrallinen koristeltu päällyshame.

Moderni peplum tuli muotiin 30-luvun loppupuolella, jolloin se tavallisimmin oli tiukan vartalomyötäisen jakun kevyesti hulmuileva helmaosa. Trendi kesti läpi koko 40-luvun peplumin muutellessa ajan kuluessa vähän muotoaan runsaammaksi ja minimalistisemmaksi.

Mistään ihan pikkuriikkisestä trendistä ei nyt taida olla kysymys. Sen verran yksimielisesti kaikki suuret muotitalot ovat marssittaneet omia peplum-tulkintojaan maailman catwalkeille. Tarjontaa on joka makuun ja vartalolle sopivaksi: lyhyempää ja pitempää irtohelmaa, epäsymmetristä, rehevän röyhelöistä, varsin minimalistista ja jopa topattuja versioita.

Ainoa pieni ongelma on siinä, että me 80-luvun eläneet saatetaan suhtautua ihan pikkiriikkisen ennakkoluuloisesti tuohon, nykyisin yleesä hameeseen tai mekkoon yhdistettyyn lisähörsellykseen…

Vai mitä tykkäätte tästä kauniin kukkaisesta 80-luvun vintage-peplum-virityksestä? SJP tietty pystyy kantamaan asun minkä hyvänsä, mutta you got the point?

Kasarilla peplum teki entracen trendipukeutumiseen siinä vaiheessa, kun väki alkoi kyllästyä laatikkomaiseen, ylisuurilla olkatoppauksilla varustettuun massiiviseen siluettiin. Elikkä ajankohta osuu johonkin 80-luvun  puolenvälin jälkeen, minkä jälkeen hörsöt häippäsivät kuvioista taas 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen. For good – luulimma, mutta eipäs niin käynyt tämänkään ilmiön kohdalla.

No, onneksi trendikierrätyksen tunnusmerkki on, että mikään jo kerran eletty muotihullutus ei re-inkarnoidu ihan tismalleen samanlaisena kuin edellisellä käyttökerralla. Jotenkin tämä 2012 vuoden siluetti on – tai ainakin vaikuttaa – vähän linjakkaammalta, vähemmän rönsyilevältä, kuin edellisen peplum-kuumeen aikana.

Oikein ja hyvällä maulla käytettynä vyötäröhörhelö tuo leikkisyyttä asuun, loihtii illuusion kurveista pötkylävartalolle, kätkee pikkuisen pömsyttävän vatsan, markkeeraa vyötärön, vaikka sellaista ei niin kovin olisikaan. Tärkeintä on vain valita oikean mallinen peplum kunkin tarpeisiin.

Maailman celebrityt ovat luonnollisesti hypänneet jo mukaan peplum-trendijunaan. Varsinkin punaisen maton gaala-luomuksissa erilaiset päällyshameet ovat olleet suosittuja. Onkohan nuo kaikki niin kovin laihoja, että niiden pitää fuskata itsellensä vähän naisellisen pyöreää lantion kaarta? (tuumaa hän, eikä yhtään kateellisena… ;D)

Ja tosiaan, peplum ei tarkoita vain yhteen muottiin ahdettua vyötäröhelmaa. Se voi olla minimaalisen pienikin, epäsymmetrinen tai miksei vaikka topattu… Tykkään muuten ihan hurjasti, miten sekä Emma Stone että Nicole Kidman yhdistävät huikean punaisiin asuihinsa nudet kengät.

Tämä oli paras esimerkki, jonka löysin vähän aikuisemmasta peplum-versiosta. Kovin röyhelöinen kun on helposti myös turhankin tyttömäinen. Victoria Beckham tosin esitteli tuon kuvan mekon mallistossaan jo muistaakseni syys/talvi 2009 -kaudelle. Ei siinä mitään, mielestäni mekko on linjakkaalla tavalla elegantti – ja toimisi aivan loistavasti vielä tänäänkin.

Varsinaisesti peplum ei herätä mitään sporttiviboja. Tämän kuvan löytäessäni ymmärsin, että ehkä voisin sittenkin antaa härpäkkeelle mahdollisuuden. Mutta silloin ilmeen pitäisi olla nimenomaan joko naisellinen tai sporttinen – eikä missään tapauksessa sokerisöötin tyttömäinen.

Pikaisella silmäyksellä ainakin nettikaupoissa tuntuu olevan peplum-tarjontaa tyrkyllä ihan pilvin pimein. Asokselta löytyi noin ziljoona mekkoa ja tuo söpö paita on H&M:ltä. Eli peplum-kuumeisella ei ole mitään syytä kärsiä.. Ja varmaan tähän trendiin on nyt syytä vähintään tottua – jos ei nyt sentään ihastua – sillä härpäkkeet taitavat olla keskuudessamme vielä monta sesonkia. Ainakin, jos syksyn näytöksiä on uskominen.

Niinhän nämä ihanaiset pyhät saavat sisäisen kalenterin ihan sekaisin. Eilen jäi postaamatta viikon treenit, kun jotenkin ei vaan tullut tajuttua, että on jo sunnuntai. Heh. No, suurta murhetta tuosta nyt tuskin kellekään tulee. Laitetaan viime viikon laihanläntä treenisaldo tänne nyt tämän extra-sunnuntain kunniaksi.

Alkuviikko meni taas ihan reippaasti ja hyvällä tsempillä. Sitten alkoi pääsiäisloma ja kaikenlainen muu häitsääminen. Karkki ja Peetu lähtivät tosiaan isänsä kanssa Åreen, joten Energy-tunnit, joilla tavallisesti käymme kimpassa, jäivät nekin väliin. Eilen sain raahattua kaikenlaisesta hurvittelusta ja herkuttelusta velttoutuneen alter egoni pienelle hölköttelylenkille. Ja voin ihan rehellisesti kertoa, että ei kyllä ollu kovin kivaa… Haha! Askel painoi aivan vietävästi ja tasamaakin tuntui hirmu ylämäeltä. No, sellaista se joskus on – ja parempi silti mennä vaan – kuin olla menemättä. Olo oli jälkeenpäin ihan tarpeeksi palkitseva. Ja palkitsinkin sitten itseni ihanalla kiinalaisella kanawokilla. 🙂

TREENIT VKO 14

Maanantai, SATS Zumba 55 min

• Peetu oli edelleen Helsingin reissullansa, joten perinteinen maanantai-treenimme Boxing jäi väliin. Eihän sinne voi yksin mennä – tiedä jos vaikka saisi jonkun kamalan kovaa lyövän äijän parikseen. Zumba oli taas tosi hauskaa ja ohjaaja ihanan energinen sellaisella ei-ärsyttävällä tavalla. Näillä tanssillisemmilla tunneilla on kyllä tosi tärkeää, että ohjaaja on hyvä. Törmäsin tunnin jälkeen pariin suomalaiseen, joiden vakitunti tuo on. He sanoivat, että ko. ohjaaja oli sijainen – ja että tunnin vakiohjaaja ei ole läheskään yhtä hyvä. No, saa nähdä – voi olla, että menen tuonne vielä silti uudelleen joskus, kun Boxing ei sovi aikatauluihin.

Tiistai, SATS Crosstrainer 20 min, Body Pump 55 min

• Ehdin vetää kunnon hikisen crosstrainer-session ennen pumppia – ja se tuntui kyllä todella hyvältä. Pumpissa on toki pieni alkulämmittely ja kyllähän ensimmäisessä jalkasarjassa pulssi kohoaa, mutta muuten tuntuu, että kroppa ei pääse kunnolla vaihtiin, jos ei ehdi vetää pientä aerobista alkuverryttelyä. Kaiholla muistelen aikoja GoGolla, kun ensin käytiin aerobic-tunnilla ja sitten perään pumpissa. Hyvä fiilis (ja karsee nälkä!) tunnin jälkeen. On tuo vaan tehokas ja hyvä tunti meille, jotka emme niin tuosta salilla tehtävästä punttitreenistä piittaa.

Sunnuntai, lenkki 45 min, lihaskunto 20 min

• Hölköttelin (ja välillä myös vähän kävelin…) hampaat irvessä tuon 45 min. Ei vaan kulkenut sitten millään. Keli oli kyllä aivan loistava, aurinkoinen ja kivan lämmin. Mutta kun ei vaan sujunut, niin ei sujunut. Kotona yritin paikkailla mälsän lenkin aiheuttamaa turhautumista tekemällä vatsoja, selkälihaksia ja tavallisia sekä ojentajapunnerruksia. Fiilis oli lopulta kuitenkin ihan ookoo ja onnittelin itseäni, että tulipahan tuokin nyt tehtyä.

Tuota juoksemista ja sen vaikeutta olen tässä nyt pohtinut paljonkin. Kyllä, kieltämättä selkä vaivaa edelleen, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ehkä sittenkään ole ainoa syy takkuiluun. Tai ei se selkä niin hurjasti vaivaa noilla ryhmäliikuntatunneilla. On totta, että mun välilevypullistumani onnistuu painamaan jotain hermoa. Lenkillä sen huomaa siitä, että oikea jalka alkaa pikkuhiljaa puutua – tai siitä ikäänkuin katoaa kaikki voima. Kuitenkin uskon, että jos saisin tämän satunnaisen lenkkihölköttelyn vähän säännöllisemmäksi, juoksu alkaisi myös pikkuhiljaa sujua paremmin. Ihanaa jossittelua, mutta yritän tällä vaan motivoida itseäni. 😀 Ja ei, en ole saanut vielä(kään) varattua aikaa fysioterapeutille.

Ai että olikin ihanat päivälliset eilen! Ja kävi niin hyvä tuuri, että Camilla oli kuin olikin tehnyt suussasulavaa limegraavattua lohtansa. Pienen kiemurtelun jälkeen (ei mulla oo mitään reseptiä…) sain puristettua myös ohjeet lohen valmistusta varten.

Pääsiäistunnelmaa! Camillan uudet upeat tapetit ovat kuin tehty pääsiäismäiseen fiilikseen.

Camillan hieno, mahtavan seurallinen kisuliini, Solbrit, ymmärsi arvostaa pääsiäiskoristeluja. 🙂

Camillan limegraavattu lohi

Ainekset:

noin 1,6 kg tuoretta lohta

1 dl suolaa

1 dl sokeria

1/2 dl vaaleaa rommia

1/2 dl vastapuristettua limen mehua

2 rkl valkopippuria (kokonaisena)

Taputtele suola sokeri ja valkopippuri lohen päälle. Laita lohipalat lihapuolet vastakkain tiiviiseen muovipussiin. Kaada nesteet mukaan pussiin ja laita käärö jääkaappiin valmistumaan. Graavaus on valmis noin kahdessa vuorokaudessa. Muista käännellä pussia noin 8 tunnin välein. EDIT: unohdin mainita, että ennenkuin lohi on valmista leikattavaksi tarjolle pitää palaset pyyhkiä huolellisesti. Eli kaikki pippurit, suolat ja sokerit pois ja vasta sitten herkullisia seitinohuita siivuja leikkaamaan!

Helppo kastike limegraavatulle lohelle

Ainekset:

Creme fraiche (sopivasti, riippuu syöjien määrästä…)

valkosipulia 1 – 2 kynttä

mustapippuria

suolaa maun mukaa

yhden limen mehu

Kaikki ainekset sekoitetaan ja maku tarkistetaan!

Omnomnomnomnom!! 🙂

Pidettiin yllä vähän pääsiäisperinteitä ja maalattiin oikein munia! En edes muista, milloin viimeksi. Hauskaa oli, mutta voin kertoa, että vesiliukoiset tussit ei ehkä sittenkään ole fiksuin väline tuohon puuhaan… Ehdin jo saada mekkoonikin vihertävänkukertavia sormenjälkiä, ennenkuin tajusin, miten tussit suttaa. Haha!

Kalapainotteinen pääsiäisbuffét. Nyt kyllä täytyy tästä lähteä pienelle juoksulenkille sulattelemaan illallista… 🙂

Limegraavattu lohi sopii myös erittäin hyvin uusien perunoitten kaveriksi – kannattaa testata!

Olen juuri lähdössä ystäväni Camillan luokse syömään pääsiäispävällistä. Oi että toivon, että hän olisi tehnyt taas limegraavattua lohta – se on ehkä maailman parasta! Jos käy hyvä tsägä, voisin varmaan saada ohjeen tänne blogiinkin laitettavaksi – eli kannattaa pitää peukkuja, että tuota herkkua on tänäiltana tarjolla..

Camillan päivällisille ei kannata laittaa mitään kireää tai mahasta puristavaa. Niinpä päätin kiskoa päälleni aikoinaan Indiedaysin Marimekko-kampanjasta saadun ihanan pehmoisen neulemekon. Tykkään hurjasti tuosta musta-valkoisesta painatuksesta ja herkullisesti lepattavista hihoista. Olenkin käyttänyt mekkoa ihan tuhottoman paljon sekä toimistolla että tällaisissa vähän vähemmän juhlavissa tapahtumissa, joihin kuitenkin haluaa laittaa jotain kivaa päällensä.

Mutta tästä mekosta huomaa selvästi, miten jännä asia muoti on – ja miten trendien vaihtelu vaikuttaa korvien välissä, vaikkei varsinaisesti seuraisi muotia – saatika tuntisi minkäänlaista tarvetta seurata kaikenlaisia trendivaihteluja. Kuitenkin itseäni hämää nyt hiukan tuo mekon pituus. Aikaisemmin se on ollut mielestäni juuri passeli – eikä ainakaan yhtään liian lyhyt. Nyt, kun silmä ja korvien väli on tottunut selkeästi lähemmäs polvia laskeutuneeseen helman pituuteen, tuo tuntuu olevan vähän sillä rajalla, ehkä jopa suoraan sanottuna pikkuisen lyhyen puoleinen…

• mekko, Marimekko (saatu)
• nilkkurit, DonDonna
• sukkikset, Lindex

Poikettiin eilen illalla Silverin kanssa aika uudessa, trendikkääksi hypetetyssä Miss Voon -ravintolassa. Paikka on tosi suosittu, eikä sinne yleensä mahdu ilman pöytävarausta. Näin pitkäperjantaina oli kuitenkin sen verran hiljaista (koko city vaikutti ihan poikkeuksellisen kuolleelta!), että saatiin pöytä ihan ilman odottelua.

Ruoka Miss Voonissa on kekseliästä ja niin – trendikästä kai sekin. Annokset ovat aasialaisvaikutteisia with a Nordic twist. Joku muukin on ilmeisesti tykännyt, sillä paikka on saanut suosituksen sekä arvostetuissa Michelin Guidessa että ruotsalaisessa White Guidessa.

Ravintolaa on myös ylistänyt järjestään  jokaikinen täkäläinen ravintolatoimittaja arvosteluissaan. Tuollainen aina kiinnostaa Minttua – pitäähän se nyt tsekata, mistä täällä kuhistaan. Niinpä ei ollut vaikea keksiä ehdotusta, missä tavattaisiin.

Palvelu oli erittäin ystävällistä ja kotoisen mutkatonta. Eli ei tullut yhtään sellainen olo, että henkilökunnalle olisi noussut kehut ja trendikkyys hattuun, niinkuin joskus valitettavasti käy. Ei ole ollenkaan ravintolalle eduksi, jos asiakas tuntee olonsa vaivautuneeksi ja epämukavaksi. Tarjoilijat suhtautuivat ihan ymmärtäväisesti siihenkin, että meillä meni varmaan 45 minuuttia ennenkuin ehdittiin edes vilkaista menua. Pitihän sitä nyt ensimmäisenä päivittää päällimmäiset kuulumiset! 🙂

Toisen bloggarin kanssa ravintolassa käymisessä on se(kin) hyvä puoli, ettei tosiaankaan tarvitse selitellä sitä, miksi jokaisesta annoksesta, sampanjalasillisesta, ruokalistasta etc. pitää napsia kuvia. Haha!

Yhteisistä puheenaiheistakaan ei ole pulaa. Meillä on jo Silverin kanssa molemmilla viisi (!!) vuotta bloggausta takana ja jaksettiin jauhaa siitä, miten älyttömästi koko muotiblogiskene on tänä aikana muuttunut. Kumpikaan ei todellakaan haikaile takaisin niihin alkuaikojen kotikutoisiin tunnelmiin, mutta kyllähän kehitys on tuonut mukanaan myös vähän vähemmän kivoja lieveilmiöitä. Kuitenkin esim. joidenkin blogien ammattimaistuminen ja bloggaamisen muuttuminen työksi on vain ja ainoastaan positiivista. Sama ilmiö kun on ihan tuttu minkä tahansa muunkin harrastuksen kohdalla. Jos jääkiekosta, muffinssien leipomisesta, runojen kirjoittamisesta tai koirien kasvattamisesta voi tulla harrastuksen kautta työ, miksei myös bloggaamisesta? Blogosfäärissä on kuitenkin aina tilaa ja tilausta myös harrastelijoille.

Kaikki Miss Voonin annokset ovat kokoa “keskisuuri” (tai pieni oikeastaan). Eli vähän suurempia kuin alkupalat, mutta kuitenkin selkeästi pienempiä kuin normaali pääruoka. Tarjoilija suositteli, että illallinen koostuu noin 2 – 4 annoksesta. Minttu tilasi kaksi annosta ja Silver kolme. Ihan ensimmäisenä pöytään tuli friteerattuja jättikatkarapuja ja kastiketta. Limeltä ja kevyesti chililtä maistuva kastike oli niin hyvää, että vähältä piti, etten ottanut ja nuollut tuota pientä kulhoa! Silver otti lisäksi pilgrimmusslor (auttakaa, mitä nämä on suomeksi!!).

Toiseksi annokseksi tilasin ruohovasikkaa. Ihan lempeänmaukas sekin, ehkä aavistuksen liiankin lempeä pikanttien rapujen jälkeen. Liha oli tosin taivaallisen pehmoista ja mureaa. Ohuksi siivuiksi leikattuna se suorastaan suli suussa.

Paikkaa on kehuttu niin new yorkilaiseksi kuin se ylipäätään Manhattanin ulkopuolella on mahdollista . En ole ikinä käynyt New Yorkissa (shame on me!), mutta tykkäsin oikein kovasti ravintolan tunnelmasta. Keittiö on auki poikkeuksellisen myöhään – peräti yhteen asti yöllä, joten myöhäisempikin illastaja saa kupunsa täyteen. Viikonloppuisin paikalla on myös dj. Tosin pitkäperjantai oli poikkeus, joten sen sopivuudesta tai sopimattomuudesta en osaa sanoa mitään.

Mikään ihan ilmainen paikka Miss Voon ei ole. Vaikka annokset sinänsä eivät ole kovinkaan kalliita, tulee illallisesta helposti hintava, kun annoksia tilaa useamman. Ruuan lisäksi kuulemma paikan drinkit ovat huolella tehtyjä ja maistamisen arvoisia. Me pysyttiin vain kuplivassa, joten tuohon en osaa sanoa mitään. Heti sisäänkäynnin  jälkeen on tosin ihan kivan oloinen pieni baari-alue ja ajattelin kyllä, että siellä voisi joskus toisella kertaa pistäytyä vaikka ihan pelkästään drinkillä.

 Miss Voon sijaitsee osoitteessa Sturegatan 22 – eli ihan lähellä cityn ja Östermalmin shoppailualueita. Voin kyllä suositella lämpimästi paikkaa ainakin kaikille niille, jotka tykkäävät aasialaisvaikutteisesta ruuasta. Mikään pihvimättömesta Miss Voon ei todellakaan ole, mutta tunnelmaltaan tosi kiva ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen!

Piti säästellä näitä kullankimalteisia Marni for H&M -pöksyjä kesän lämpimän iloisiin terassi-iltoihin. Mutta hei, Silver is in da hoods, joten mikäs sen parempi hetki vihkiä housut käyttöön. Oikeastaan olin ajatellut, että mustat ballerinat matsaa näiden kanssa kaikkein parhaiten. Tänään kuitenkin pääsiäissäiden haltijat ovat yllättäneet meidät vähemmän iloisesti messevällä vesi- ja räntäsateella, joten ballerinat ei nyt todellakaan tule kysymykseen. Ihan hyvin nuo jo melkein puhki käytetyt Palmrothin nauhakengätkin toimii. Ja tuo keltainen kynsilakka sopii kokonaisuuteen mielestäni paremmin kuin hyvin – vaikka tämä ei ollut edes suunniteltu juttu!

• housut, Marni for H&M
• jakku, H&M
• toppi, Forever21
• kengät, Pertti Palmroth

BTW. Gillette-arvonnan voittaja, nimimerkki lavvra ei ole vieläkään ilmoittautunut. Sovitaanko niin, että jos lavvrasta ei kuulu mitään ensi tiistaihin mennessä, arvon kolmannelle Gillette-paketille uuden voittajan?