Pienoisen jankutuksen jälkeen meille hankittiin jäätelökone! (Peetu: kyllä, me tarvitaan jätskikone – ajattele, mitä kaikkea hyvää sillä vois tehdä! Minttu: meille ei mahdu enää yhtään vekotinta kaappiin käyttämättömänä pölyttymään…). Nyt parin viikon kokeilujen jälkeen täytyy sanoa, että hetkeäkään en ole ostosta katunut. Peetu on loihtinut toinen toistaan ihanampia jäätelöherkkuja ja kone on hurissut keittiön nurkassa melkein päivittäin.

Yksi mahtavimmista kokeiluista on ollut Peetun kinuskijäätelö. Tässä on resepti teillekin testattavaksi. Peetun mukaan sen pystyy valmistamaan myös ilman konetta, kunhan muistaa sekoittaa säännöllisesti pakkasessa tekeytyvää herkkua.

MAAILMAN PARAS KINUSKIJÄÄTELÖ

 Ainekset (perusohje vaniljajäätelölle)

2,5 dl kuohukermaa

2 dl sokeria

2 dl maitoa (Peetu käytti tuota purkkimaitoa, joka on itsessään hiukan makeaa, myös punainen täysmaito käy hyvin)

2 munankeltuaista

1 kokonainen vaniljatanko

 Valmistus

Erottele munankeltuaiset ja laita kulhoon. Vatkaa keltuaiset, kerma ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Halkaise vaniljatanko ja laita sisukset massan sekaan. Lisää maito ja vatkaa vielä pikkuisen niin, että kaikki ainekset on sekaisin. Kaada massa jäätelökoneeseen tai laakeaan astiaan ja aloita jäähdytys.

 Sillä aikaa, kun jäätelö tekeytyy, valmistetaan kinuskikastike.

Tuo meidän jätskikone on suunnilleen halvin, mitä nettikaupoista löydettiin, mutta se toimii silti aivan mainiosti!

 Kinuskikastike – ainekset ja valmistus

1 dl vettä

50 g voita

1,5 dl sokeria

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kunnes seos alkaa vähän sitkistyä ja väri muuttuu kullanruskeaksi. HUOM! Kinuski palaa todella helposti pohjaan, joten kattilaa ei tule päästää hetkeksikään silmistään. HUOM. 2: Seosta ei saa keittää liian kauaa, sillä silloin kinuski kovettuu liikaa, eikä enää sekoitu kivasti jäätelöön. Tavoitteena on saada mukavia pieniä kinuskikokkareita jätskin sekaan…

Kun jätski alkaa osoittaa selkeitä kohmettumisen merkkejä, kaadetaan kinuski jäätelön sekaan. Ei haittaa, vaikka kastike olisi pikkuisen lämmintä, jäätekone on muutenkin hyvä pitää käynnissä koko ajan. Kun kinuski on saatu onnellisesti jätskin sekaan, annetaan jäätelön kylmettyä kunnolla.

Tuo meidän kone on ainoa, mistä meillä on kokemusta, joten en tiedä, miten muut laitteet käyttäytyvät. Tuosta saatava jäätelö on kovuusasteeltaan sellaista pehmiksen luokkaa. Eli jos haluaa pyöritellä jäätelöstä kauniita palloja, se kannattaa siirtää johonkin hyvään astiaan ja laittaa vielä hetkeksi pakkaseen kovettumaan.

Ja sit ei muuta kuin herkuttelemaan!!

Tuolla vaniljajäätelön perusohjeella on tosi helppo valmistaa melkein minkä tahansa makuisia jätskejä. Meillä on kokeiltu jo ainakin suklaa-, kirsikka, rocky road -jäätelöitä ja turkkilaisesta jogurtista valmistettua vadelmaherkkua!

Viides The Artis Way -kurssiviikko on mielestäni yksi koko kirjan tärkeimpiä. Viime syksynä, kun osallistuin kurssille, oli juuri tämä viikko täysin käänteentekevä itselleni. Tajusin, että vaikka olenkin aina uskonut, että jokainen on “oman onnensa seppä”, suhtautumalla oikein, uskomalla omaan itseensä ja katsomalla avoimin silmin eteen tupsahtavia mahdollisuuksia, elämästä tulee paljon hauskempaa ja sen onnenkin takominen kaikkea muuta kuin lohdutonta puurtamista.

Viikon 5 tärkeimmät opetukset:

• Onni ja onnistuminen eivät ole mikään niukkuustavara – sitä riittää kaikille, eikä sinun onnesi ole keneltäkään muulta pois.
• Maailmankaikkeus/kohtalo/jumala kuuntelee ja vastaa toivomuksiin, yleensä “sitä saa mitä tilaa”. Paitsi, että “kun ravistaa omenapuuta, syli tupsahtaa täyteen appelsiineja” – eli vastaukset toivomuksiin ei aina tule ihan siinä muodossa, mitä haluamme tai toivomme.
• Ulkoisten vaatimusten ja sääntöjen mukaan eläminen voi johtaa todelliseen pahoinvointiin. Eli on täysin välttämätöntä antaa tilaa ja aikaa sisäiselle lapselleen säännöllisesti ihan oman hyvinvoinnin takia. Vaikka olisikin suurimman osan ajasta kunnollinen aikuinen, vastuuntuntoinen vanhempi, luotettava työntekijä ja vakava ystävä, on todella tärkeää säännöllisesti olla myös vähän itsekäs, varata omaa aikaa, hassutella ja leikkiä juuri siten kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Ennen tämän viikon tehtäviin siirtymistä tsekataan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Miltä tuntui? Alkaako puolentoistasivun “totuuspiste” löytyä? (Useimmat kirjoittavat ensimmäiset 1,5 sivua enemmän tai vähemmän “poliittisesti korrektia” tekstiä, mutta sitten alkaa jutunaiheet vähentyä ja “totuus” pyrkii esiin…)

Putosin jälleen kirjoittamisen “viikonloppukuoppaan”. Karkki oli kotona viikonlopun ja lauantaina Peetu laittoi meille ihanan aamiaisen. Istuimme pitkään keittiön pöydän ympärillä jutellen ja nautiskellen. Sen jälkeen ei aamusivujen kirjoittaminen tullut enää mieleen. Sunnuntaina olinkin sitten aamiaisella Grand Hotellissa. Treffasimme Camillan kanssa jo kasilta aamulla cityssä – jotenkin en raatsinut herätä aikaisemmin kirjoittamaan sivuja… oli sentään sunnuntai. Muina päivinä sivujen kirjoittaminen sujui jo ihan rutiinilla. Mitään truth point -ilmiötä en kyllä ole havainnut, vaan ihan samaa puppua tuntuvat sivut tulevan täyteen. 🙂

Taiteilijatreffit 

Kävitkö treffeillä? Mitä teit? Oliko kivaa? Oletko vielä kertaakaan pitänyt treffejä, joissa olisi vähän seikkailun maku?

Treffirintamalla oli aika laihaa tällä viikolla… Suunnittelin suuria, mutta sitten päätinkin lähteä pienelle lyhytlomalle. Olen jo jonkin aikaa unelmoinut pienestä lomasta Lapissa, Alpeilla, Himalajalla tai miksei vaikka Norjan vuonomaisemissa. Jossain kuitenkin, missä voisi trekkailla luonnossa, kiivetä korkeille paikoille ja ihailla maisemia. Päätin leikkiä keskenäni vuoren herraa ja kiipesin parinakin päivänä tuon meidän lähellä olevan laskettelurinteen päälle. Eihän tuo nyt ihan Alpeille vedä vertoja, mutta yllättävän upeat näköalat Tukholman yli kuitenkin.

Mediapaasto

Pystyitkö paastoamaan? Miltä se tuntui? Saitko ahaa-elämyksiä?

Mediapaaston kanssa oli vähän niin ja näin. Ei tietysti ole mikään kovin hedelmällinen lähtökohta, kun jo alunperin suhtauduin tähän hiukan vastahankaisesti. “Turhanaikaista” mediamässäilyä yritin kuitenkin välttää ja esim. haahuilu kaikenmaailman nettisivuilla ja facebookissa jäi kyllä vähäisemmälle. Sen sijaan en voinut luopua viikonloppuisesta leffaillastamme Karkin ja Peetun kanssa – ja taisi sitä tulla luettua lehtiäkin.

Tämän viikon tehtävien tavoitteena on luoda uskoa siihen, että sitä voi, pystyy ja kykenee toteuttamaan kaikki unelmansa! Ja mikä parasta – sitä ei tarvitse tehdä yksin. Ottamalla itse yhden askeleen oikeaan suuntaan antaa maailmankaikkeus/kohtalo/jumala vetoapua viiteen seuraavaan. Ensimmäinen tehtävä on oikeastaan harjoitus: Mieti joka ilta ennen nukkumaan menoa jokin toive, jonka haluaisit toteutuvan, elämänalue, jolle tarvitset opastusta tai kysymys, johon tarvitset vastauksen. Havainnoi seuraavana päivänä avoimin silmin vastausta. Mutta muista – toive/kysymys ei saa sisältää vastausta (“haluan rikastua” on toive, “haluan lottovoiton” on vastaus/ratkaisu – ei toive), koska sen verran täytyy olla höveli, että maailmankaikkeus saa itse valita, miten haluaa toiveeseesi vastata (“no mä laitan sit tän rahasäkin pois, kun toi toivookin vaan lottovoittoa…”). Ja koska vastaus saattaa tulla odottamattoman oloisessa paketissa, pitää olla silmät auki, ettei vaan lähetä saamaansa lahjaa takaisin.

 Tehtävä:

Oletko kiltin tytön/kunnon pojan ansassa? Jatka seuraavia lauseita:

1. Suurin puute elämässäni on….
2. Elämäni suurin ilonaihe on….
3. Käytän eniten aikaani…
4. Kun teen enemmän hauskoja asioita, työni…
5. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen…
6. Olen huolissani että…
7. Jos unelmani toteuttuvat, perheeni todennäköisesti…
8. Sabotoin omaa aikaani, koska ihmiset…
9. Jos oikein kuullostelen tunteitani, tunnustan, että olen vihainen, että…
10. Yksi syy, miksi olen silloin tällöin surullinen on…

Tehtäviä:

Kirjoita lista kymmenestä asiasta, joiden tekemistä rakastat, mutta jotka eivät syystä tai toisesta ole sinulle sallittuja juuri nyt. (Siis tyyliin: mennä tanssimaan, osallistua sukelluskurssille, värjätä hiukset punaisiksi, osallistua keramiikkakurssille…).

Kiinnitä lista jollekin paikalle, vaikka ilmoitustaululle, jossa voit nähdä sen kokoajan.

Toiveita tajunnanvirralla. Seuraava tehtävä on tarkoitus tehdä kirjoittamalla niin nopeasti kuin pystyt, mieluiten täysin ajattelematta. Kirjoita 20 lausetta, jotka jokainen, paitsi viimeinen, alkaa “Minä toivon…” Viimeinen lause alkaa “Ihan erityisen paljon toivon…”

Tehtäviä:

Miksi et luota siihen, että maailmankaikkeus/kohtalo/jumala haluaa auttaa sinua pyrkimyksissäsi? Kirjoita viisi surua tai pettymystä.

Ihan samoin kuin positiivisten asioiden ja haaveiden kirjoittaminen auttaa niitä saamaan muotoa ja sitä kautta toteutumaan, negatiivisten asioiden kirjoittaminen auttaa pääsemään niistä lopullisesti eroon.

Kirjoita lista kymmenestä asiasta tai tavasta, miten olet ilkeä itsellesi.

Tehtävä:

Aloitetaan hahmotella millaiselta se unelmien elämä voisikaan maistua…

Listaa viisi haavetta, jotka haluaisit toteuttaa, jos sinulla olisi tarpeeksi joko uskoa itseesi tai rahaa. Kerää koko ensi viikon ajan kuvia, juttuja, itse otettuja kuvia aiheista tai teemoista, jotka liittyvät niihin.

Jälleen kerran – kirjoita lista viidestä unelma-ammatista/vaihtoehtoisesta elämästä. Onko listassasi tapahtunut muutoksia ensimmäisen kurssikerran jälkeen? Teetkö jo jotain elementtejä listasi ammattikuvista?

Kirjoita kymmenen asiaa, jotka haluaisit omistaa. Kerää kuvia ja kiinnitä ne johonkin, missä voit ne nähdä.

Tehtäviä:

Aikamatkaillaanpas jälleen kerran..

Mitä tekisit, jos olisit nyt 20-vuotias ja voisit tehdä mitä vaan – jos raha tai talouskaan ei olisi rajoite? Seikkailua kenties?

Mitä tekisit, jos olisit nyt 65-vuotias ja voisit tehdä mitä vaan – tälläkään kertaa raha tai talous ei olisi rajoite? Unelmien talo Italiassa ehkä?

Ensi viikolle on siis aika paljon melko paljon työtäkin sisältäviä tehtäviä. Itse muistan testanneeni tuota, että esitin kysymyksen/toiveen aina ennen nukkumaanmenoa ja jotenkin käsittämättömällä tavalla monet asiat alkoivat ratketa “kuin itsestään”. Olisi hauska kuulla viikon päästä, miten tuo on toiminut muilla.

Jatketaan aamusivujen kirjoittamista ja taiteilijatreffien pitämistä. Olisi kyllä kiva saada vähän vinkkejä, mitä olette tehneet taiteilijatreffeilläni. Tuntuu, että olen aika surkea keksimään mitään kivaa sisäiselle lapselleni. (Tai että mun sisäinen lapseni on oikeasti ihan lapsi ja se haluaa aina karkkiostoksille…).

Muuten tsemppiä ensi viikolle ja tapaamisiin kommenttiboksissa! 🙂

Täältä löytyvät kaikki vanhemmat The Artist way -postaukset!

Mistä on Mintun maanantai tehty? No, aika monestakin asiasta tietty. Mutta jos unohdetaan ne tyypillisimmät maanantai-asiat, kuten väärän laukun sivutaskuun mystisesti kadonneet kotiavaimet, ulko-oven väliin jäänyt huivi (oli vähän kiire, kun piti juosta bussille) ja täysin väärään aikaan töissä iskenyt (pakollinen) tietokoneohjelmistopäivitys, on tämä päivä ollut täynnä kivoja asioita. Tänään minua on ilahduttanut mm. iloisen nonparellipilkullinen mekko, ensimmäistä kertaa tällä sesongilla jalassa olevat ballerinat ja huikea aluevaltaus kampausrintamalla: ikuinen nuttura vaihtui aivan ex temporé rennon söheröiseen palmikkoon!

• mekko, H&M (alunperin Peetun…)
• ballerinat, Rizzo

Ja seuraavaksi on ohjelmassa Peetun tekemää sipulikeittoa (se saa juuri juustokuorrutusta uunissa. Tuoksu on a-i-v-a-n mieletön!!) ja illemmalla lähdetään vielä yhdessä sauvakävelylenkille (Peetu tosin ilman sauvoja…). Oikeastaan aika mahtava maanantai toisin sanoen!

Jos tämän viikon liikuntahommat pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, se olisi “mummotreenausta”. Niinkuin viime viikon treeniraportissa kerroin, aloitin tämän viikon käymällä vihdosta viimein näyttämässä selkääni lääkärille. Ja lääkärin tuomio oli aikas yksiselitteinen: välilevypullistumahässäkkä on tulehtunut (siitä syystä se on ollut tässä viime viikkoina kipeämpi kuin aikaisemmin) ja minkäänlainen vähänkään rankempi liikunta ei tule missään tapauksessa kysymykseen. Niin, oikeastaan sain komennon pysyä poissa kokonaan ryhmäliikuntatunneilta, mutta varsinaisesti pannaan joutui “vain” hyppiminen ja juokseminen. Eli kaikki, mikä tärähdyttää selkää. Niinpä maanantaille varattu Sats CorePulse vaihtui sauvakävelylenkkiin. Vähän kyllä harmitti, koska on niin älyttömän hauska käydä jumpassa yhdessä Peetun kanssa, mutta kyllähän olen sen jo itsekin huomannut, ettei CorePulse taida olla ihan parasta mulle just nyt.

Keskiviikon Energystä en voinut luopua. Tuumasin, että mulla on sen verran pokkaa, että kehtaan hillua mukana niin, että jätän kaikki hypyt tekemättä. Kieltämättä välillä teki pahaa, kun näin mikä mummo sieltä peilistä katsoo takaisin, mutta koitin psyykata itseäni tajuamaan, että ilman tätä vaihetta, en pääse koskaan takaisin kunnon hyppykuntoon.

Torstaina pääsin jo tapaamaan ensimmäisen kerran fysioterapeuttiani. Mitään suurta ahaa-elämystä en siellä kokenut, enkä valitettavasti myöskään sitä ihmeparantumista, jota olin luonnollisesti salaa toivonut. Sain kuitenkin kotiin tuomisiksi pinon (tylsiä…) treeniohjeita ja komennuksen venytellä kunnolla joka päivä. Tähän asti olen ollut reipas ja tehnyt kiltisti sekä tunnollisesti kaikki harjoitteet. Uskon myös, että jaksan jatkaa, jos edes minipientä edistystä on havaittavissa – sen verran kypsä olen tappelemaan ikuisen kivun ja harmin kanssa!

TREENIT VKO 19

Maanantai, sauvakävely, 1 h 15 min

• Joopajoo – treeniviikon mummoversio lähti uskottavasti käyntiin räjähtävällä sauvakävelysessiolla. MBT-kengät jalassa ja (hiukan liian pitkät) sauvat kädessä sulauduin erinomaisesti kaikkien muiden rehab-tyyppisesti urheilevien eläkeläisten joukkoon. Sen verran oli pakko nokittaa, että kipusin sauvoineni (tai oikeastaan ne on Vesan – siksi ne on mulle vähän liian pitkät) tuohon meidän lähellä olevan laskettelurinteen huipulle. Sykemittarin lukemat kipusivat parhaimmillaan yli 155 – siinä olisi kyllä monella mummolla tekemistä!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Mummoversio energystä toimi oikeastaan ihan hyvin. Kyllähän siinä ihan treenatun olon saa aikaiseksi, kun keskittyy tekemään kaikki liikkeet huolellisesti, vaikka varsinaiset hypyt jäisivätkin väliin. Syke ei tietenkään noussut niin korkealle kuin normaalisti, mutta kyllä se siinä 130 hujakoilla kuitenkin pysyi aerobisten biisien aikana. Ja selkä kiitti mummoilusta. Ei tarvinnut yhtään irvistellä lopputunnista!

Sunnuntai, sauvakävely, 1 h 15 min

• Tein saman lenkin kuin maanantaina – nyt jo paljon leppoisammalla mielellä. Vain viikon jälkeen tuntuu, että selkä voi jo paremmin ja usko siihen, että jonkunnäköistä valoa tunnelin päässä voisi vaikka ollakin, alkaa pikkuhiljaa nostaa päätänsä. Sunnuntain sauvakävelylenkillä aloin jo ihan vakavissani miettiä, että pitäisköhn sitä sittenkin hankkia ihan omat, oikean mittaiset kepukat hommaa varten. Lisäksi mietin, että pitäiskö alkaa tervehtiä kaikkia vastaan tulevia sauvakävelijöitä. Vähän samaan tapaan kuin motoristit ennenvanhaan tai TKL:n bussikuskit moikkailivat toisiaan. Ollaan vähän niinkuin samaa porukkaa.

Ihan nasta Tukholma-maisema on palkinto siitä, että on jaksanut kiivetä Hammarbybackenin päälle. Mäki on aika suosittu intervalli-treenipaikka ja kaikenmaailman urheiluseurat etc. juoksuttavat jäseniään pitkin rinnettä. Tänään oli myös ankkurihissit pyörimässä ja lauma muovihaarniskoihin pukeutuneita DH-tyyppejä veti ensin itsensä hissillä ylös ja sitten kuolemaa ja luiden katkomista uhmaten laskivat tuhatta ja sataa hiekka ja nurmi pöllyten alas rinnettä. Oli siinä mummolla ihmettelemistä!

Noiden varsinaisten treenien lisäksi olen siis tehnyt vatsan, selän ja jalkojen lihasten tasapainoa vahvistavia lihaskuntoliikkeitä torstain fysioterapeuttikäynnin jälkeen. Ei nyt tosiaankaan varsinaista treenihommaa, mutta mainitaan nyt tässä “mummo edition” -postauksessa kuitenkin.

Ensi viikolle on varattuna energy keskiviikolle, mutta muuten ajattelin pysytellä dementia-hiihdon parissa. Paitsi, jos tänne tulee se luvattu lumisade (luvattiin tosin jo viime perjantaille, mutta onneksi ei ole näkynyt!), voin mennä hiihtelemään SATSin crosstrainereillä. Periaatteessahan crosstrainerissa on aika sama liikerata kuin sauvakävelyssä.

Vaikuttaa vähän siltä, että tästä, mitä alkuvuodesta ajattelin tsemppaavaksi treenijuttusarjaksi, tuleekin aika kuntoutuspainotteinen ainakin nyt hetkeksi, mutta aion silti jatkaa näitä viikottaisia raportteja siitä huolimatta. Fysioterapeutti ei luvannut, että kykenen vielä vuoden päästä juoksemaan maratonin… mutta kenties jo kahden vuoden päästä! 🙂

Suomessa monet äidit ovat tainneet saada tänäaamuna herkutella sänkyyn kannetulla aamiaisella, croissanteilla, kuohuviinillä, mansikoilla, tuoreella kahvilla ja muilla herkuilla. Ruotsissa äitienpäivää juhlitaan vasta kahden viikon päästä, mutta sain silti nauttia a-i-v-a-n uskomattoman herkullisesta aamiaisesta!

Sain hyvältä ystävältäni Camillalta synttärilahjaksi aamiaistreffit Grand Hotellissa. Kysymyksessä oli siis nimenomaan aamiaistreffit  – ei brunssi. Tämä tuntuu tärkeältä mainita, koska olen hämmentyneenä seurannut facebookissa raivoavaa tappelua siitä, että brunssi ei mitenkään voi alkaa ennen klo. 11.00. (Kyllä on ihmisellä asiat hyvin, jos tuollaisesta asiasta vouhkaaminen tuntuu tärkeältä…). Elikkä koska mitään ennen klo 11.00 tapahtuvaa aterointia ei voi eikä saa kutsua brunssiksi – niin houkuttelevan trendikkäältä kuin se kuullostaisikin – haluan erityisesti tähdentää, että tapasimme Camillan kanssa Grand Hotellin aurinkoisessa ikkunapöydässä jo klo 8.00 aamulla. Toisin sanoen aamiaisella. 🙂

Reilut kolme tuntia vierähti  herkutellessa tuoreilla hedelmillä, mansikoilla, croissanteilla, suolaisilla ja makeilla herkuilla sekä litrakaupalla kahvia litkiessä. Samalla tuli laitettua maailmaa järjestykseen, vaihdettua kuulumiset, laadittua urasuunnitelmia, suunniteltua lakkiaisia (Camillan tytär pääsee myös ylioppilaaksi tänä keväänä) ja höpöteltyä niitä näitä kesäsuunnitelmista, matkoista ja muusta ihanasta.

Grand Hotellin aamiaisveranta on parhaimmillaan tällaisena uskomattoman kauniina ja aurinkoisena aamuna. Valkoiset pöytäliinat, kauniit monogrammein koristellut GH-astiat, yltiökohtelias henkilökunta ja koko atmosfääri yhdessä sai aikaan sellaisen olon kuin olisi oikeasti käynyt lyhyellä matkalla! Tätä pitäisi  ihan oikeasti tehdä paljon useammin. Grand Hotellin Breakfast Buffet ei ehkä ole sieltä halvimmasta päästä, mutta kun noin 25 euron hinnalla saa upeaa palvelua, hyvää ruokaa ja henkisen minimatkan pois arjesta, ei kustannus kuitenkaan ole mielestäni kohtuuton.

Nyt täytyy vielä tunnustaa, että tässä ei todellakaan ole kuva kaikista syömistämme lautasellisista… Haha! Hotellin keittiön itse valmistamat appelsiini- ja aprikoosimarmeladit sekä mansikkahillo olivat nekin taivaallisen hyviä. Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että oikein harmitti, kun ei enää mitenkään kyennyt syömään enempää.

Grand Hotellilla on viisi tähteä, mikä tietysti edellyttää myös tasokasta aamiaista. Muutenkin hotelli on varsin kunnostautunut gourmet-rintamalla. Grand hotellissa pitää majaansa Mathias Dahlgren -ravintolat eli bistrotyyppinen Mathias Dahlgren Matbaren, jolla yksi Michelin tähti ja piirun verran fiksumpi Mathias Dahlgren Matsalen, joka on toinen Tukholman kahden Michelin tähden ravintoloista.

Jotain Grand Hotellin tyypillisestä asiakkaasta kertonee se, että myytävänä on mm. jotain pientä kivaa itselle vaikkapa Bottega Venetan valikoimista. Sen sijaan yhtään tre kronor -paitaa en myymälästä bongannut…

Aamiaisen jälkeen nautimme vielä hetken auringonpaisteesta Kungsanilla. Kyllä Tukholma vaan on niin ihana kaupunki!!

Tämän herkkuja tihkuvan postauksen myötä haluan toivottaa kaikille äideille – ja erityisesti omalleni – upeaa äitienpäivää!

xoxo

Minttu

Lakitieteitä opiskeleva Karkki sai suureksi ilokseen kesätöitä kovan etsimisen jälkeen. Pieni stressi meinasi kuitenkin iskeä, kun opiskelijan garderobista ei oikein löydy riittävästi siistiä toimistokampetta. Tämän päivän tärkein missio oli täsmäshoppailla työvaatteita. Karkki ja Peetu hyökkäsivät heti kauppojen auettua kaupungille ja joidenkin tuntien kuluttua saapui tyytyväisiä tyttöjä kotiin kassit pursuillen hyviä ostoksia.

Karkin saldo oli yhdet housut ja yksi hame sekä neljä paitaa. Kyllähän näillä kelpaa aloitella uudessa duunissa!

Tyylikäs musta peplum-paita Lindexiltä. Kuvassa on myös Cheap Mondayn Chinot, jotka on jo vanhat, mutta edelleen hyvä lisä toimistovaategarderobiin.

Hillityn nude pitsijersey-paita on myöskin Lindexiltä. Aivan mielettömän kaunis pääntie tässä ja tykkään myös kovasti juuri tuosta vähän hiekkaan taittavasta nude-sävystä.

Klassinen kapea hame ja stailit mustat housut ovat molemmat Vilan. Molemmissa on materiaalina loistava puuvillan ja lycran sekoitus, joka on kesällä ihanaa päällä. Tykkään ihan hurjasti myös tuosta kultaisesta vetoketjusta housujen takapuolella.

Supersöpö vaaleansininen puuvillapaita on H&M:ltä. Materiaali on ohuen ohutta ja siksi takuulla miellyttävää päällä kuuminakin kesäpäivinä.

Superkauniisti takaa pidemmäksi leikattu pyöreäkauluksinen viskoosipaita löytyi Vilalta. Hihaton paita on näppärä, koska viileinä päivinä se sopii huipusti neuletakin alle ilman, että hihat ruttaantuvat – ja toisaalta kuumina päivinä se on ihanan vilpoinen.

Ihan hyvä pohja toimistovaatevarastolle – eikö!