Menin tänään suoraan töistä Peetun hyvän ystävän Dunin ylioppilasjuhliin. Dun on ollut Peetun parhaita kavereita jo ala-asteelta alkaen – ja siinä matkalla meistä vanhemmistakin on ehtinyt tulla oikeastaan oikein hyviä perhetuttuja. Yksi miinuspuoli lasten kasvamisessa on, että enää ei tule mitenkään mutkattomasti tutustuttua lasten kavereitten vanhempiin. Monta tosi mahtavaa tyyppiä on tullut tavattua sitä kautta! No, ehkä sitä sitten taas, kun alkavat tosissaan esitellä vävykokelaita äiskälle.. Haha!

Vaikka lakkiaisten dress code ei tyypillisesti ole niitä tiukimpia, piti asua kuitenkin funtsia hiukan tarkemmin tänäaamuna, koska ylppäreihin piti suunnistaa suoraan töistä. Henkkamaukan Marni-yhteistyön pallohame on ollut ihan loistava luotto-toimistovaate ja tuumasin sen sopivan hyvin vähän edustavampaakin pukeutumista vaativaan tilaisuuteen. Tykkään kovasti sen materiaalista, jäykästä jaquardista, joka antaa ryhdikkään ja reippaan olon, vaikka kantaja ei aina sellaiseksi itseään tuntisikaan. Sandin lyhythihainen neulepaita on 100 % merinovillaa. Aivan ihana vaate ja uskomatoman hyvän tuntuinen paljasta ihoa vasten, vaikka onkin villaa se ei kutita yhtään! Neule on parin vuoden takainen löytö Stockholm Quality Outletista, mutta jäänyt jostain syystä tosi vähälle käytölle…

Marnin H&M:lle suunnittelema näyttävä kaulakoru toi muuten aika arkitoimistomaiselle asulle juuri tarvittavan juhlavan säväyksen. Olin toki juhlaväestä kerrankin se, joka oli ehkä eniten alakanttiin pukeutunut, mutta toisaalta en olisi mitenkään ehtinyt käydä välillä kotona ja toisaalta vol. 2: juhlat pidettiin Dunin perheen puutarhassa. Eikös puutarhajuhlissa voi pukeutuminen olla aina vähän rennompaa? :))

 

  • hame, Marni for H&M
  • neulepaita, Sand
  • takki, Acne
  • kengät, Palmroth
  • kaulakoru, Marni for H&M

Hiustenhoitorintamalla on jo jonkin aikaa riehunut varsinainen öljykuume. Varsinkin Moroccan Oil on löytänyt tiensä celebrityjen monien bloggareitten lempparituotteeksi. Hiuslaatuni on muutenkin kuiva, eikä vaalentaminen ole todellakaan parantanut asiaa, joten kiinnostuin kovasti uusvanhasta villityksestä.

En kuitenkaan hankkinut hypetettyä Moroccan Oilia. Sain testata sitä kollegaltani ja ainakin tuolloin se tuntui vähän liiankin raskaalta ja öljyiseltä.

20120607-113812.jpg

Bonacuren Oil Miracle on mielestäni kevyempää ja se sopii kuulemma hyvin myös ohuille hiuksille ja hienolle hiuslaadulle.

Laitan öljyä pienen tilkan hiuksiini jokaisen pesun jälkeen. Tuotteen tuoksu on miellyttävän mieto ja hiuksista tulee huomattavasti terveemmän ja elinvoimaisemman näköiset. Vaalennuksen jälkeen varsinkin latvat muuttuvat helposti tosi hamppumaiseksi, mutta öljy antaa juuri sopivasti luonnollista himmeää kiiltoa.

20120607-114458.jpg

Ihan aluksi tuntui kyllä hullulta levittää öljyä puhtaisiin hiuksiin. Juurihan sitä on yrittänyt päästä “rasvaisesta” tukasta eroon! Ja kyllä kannattaakin varoa laittamasta öljyä liian lähelle hiuspohjaa, jos ei halua pestä hiuksia ihan joka päivä. Latvoihin levitettynä pesuväli ei lyhene yhtään.

Tiedän, että jotkut lisäävät öljyä myös kuiviin hiuksiin. Olen kokeillut sitäkin pari kertaa, mutta mielestäni lopputuloksesta tulee silloin helposti raskaan oloinen. Bonacuren puteli on ollut nyt käytössäni maaliskuusta asti ja olen ollut erittäin tyytyväinen! Hyvin riittoisaa tuon on, kaiken muun hyvä lisäksi. Hiustenpesutahtini on noin kaksi kertaa viikossa ja kuvasta näkee hyvin, että öljyä ei ole kulunut juuri nimeksikään.

Hiusöljyt ovat aika kalliita, mutta suosittelen silti lämpimästi varsinkin kaikille, joilla on vaalennetut tai raidoitetut hiukset!

Aina välillä saa asukriiseillä ihan perusteellisesti. Nyt, kun Peetun mekko on valmis, ehdin herätä huomaamaan, että itselläni ei ole mitään kivaa asua ylioppilasjuhliin. Yksi hieno mekko oli kyllä suunnitelmissa, mutta Beach 2012 -projekti muuttui jossain vaiheessa Beach 2013 -projektiksi ja salakavalasti talven aikana kaapissa kutistunut vaatekappaleenturjake saa odotella parempia päiviä.

Tälle viikolle osuvat kolmet ylioppilasjuhlat (Ruotsissa on tapana, että koulut päättävät itse, milloin on päättäjäispäivä) ja ensi viikonlopun Helsingin reissu nipistävät senkin vähäisen shoppailuajan, johon teoriassa muuten olisi voinut taipua. Onneksi valikoimia voi tutkailla netissä aika helposti – ja useimmat ehtisivät vielä toimittaa ostokset kotiinkin ennen varsinaista h-hetkeä.

En oikeastaan tiennyt tarkemmin, mitä etsin – lähinnä mitä en halua. Karsin pois/sivuutin cyber-salamannopeasti kaikki liian lyhyet, liian avonaiset, liian olkaimettomat, liian bile-, liian trashyt ja liian tylsät peruskotelomekko -versiot aiheesta “juhla-asu”. Voin kertoa, että koska budjettini ei salli ex tempore -shoppailua (eikä kyllä juuri muutenkaan…) net-a-porterissa, jäljelle ei jäänyt mitenkään liikaa valinnanvaraa.

Zarasta löytyi kuitenkin yksi mekko, joka jäi pahasti vaivaamaan. Tykkään ihan älyttömästi sinisen ja vihreän sävyisestä merenpohjakuvioisesta painatuksesta, joka haalenee liukuvärjäyksen tapaan hartioita kohti. Ja hei, miten hillittömän särmä olisikaan juhlamekko, jossa on kaloja!?

 

 

 Selänpuolen pääntie on lisäksi vielä ihan hurjan kaunis! Tiukka v-leikkaus näyttää elegantilla tavalla vähän paljasta pintaa, eikä tuo kultainen vetoketjukaan ole mielestäni yhtään hassumpi yksityiskohta, vaikka näyttävien metalliketjujen suuruusaika taisi kyllä mennä jo pari sesonkia sitten.

Nyt vain pitäisi keksiä, missä välissä ehtisin laukkaamaan Zaran liikkeissä etsimässä ja sovittamassa mekkokaunokaista…

Kahdeksannen The Artist Way -viikon teemoja ovat pettymykset, epäreilulta tuntuva kritiikki ja epäonnistumiset – sekä miten niistä voi selvitä. Lisäksi kohdataan ehkä vähän epämukavaltakin tuntuva ajatus: kaikki muutokset ja eteenpäinmeno vaatii toimintaa, voivottelemalla ja omaa kohtaloaan angstisesti pohtimalla ei pääse mihinkään.

Tarjolla on taas mahtava patteristo kivoja ja ihanan inspiroivia tehtäviä, joiden avulla voi selvitellä omia kipupisteitään ja saada tukea matkalla unelmien tulevaisuuteen. Ja ettei homma tuntuisi hankalalta tai raskaalta, rakennetaan unelmarappuset, joita pitkin kiipeämällä pääsee kohti tavoitettaan. Rappunen kerrallaan!

Mutta tsekataan ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Onko kirjoittamisen “unohtaminen” tuntunut houkuttelevalta?

Tällä viikolla olen kirjoittanut joka päivä. Täytyy kyllä tunnustaa, että useampana aamuna olen ollut aika haluton… Pieni vastahankainen laiskuri päässäni väittää, että riittää ihan hyvin, kun vain pohdin asioita, joita voisin kirjoittaa. Tosin tuntuu, että kun sitten kuitenkin olen tarttunut kynään, on loppupäivän ollut jotenkin vapaampi olo. Aivojen kovalevykapasiteettia on vapautunut johonkin hyödyllisempään kuin samojen omien asioiden märehtimiseen. 🙂

 Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko antanut periksi arjen kiireille ja unohtanut tämän tärkeän oman aikasi?

Suunnittelin, että pidän puutarhanhoitoaiheiset treffit viikonloppuna. Tarkoitus oli käydä hankkimassa kukkia parvekkeelle ja lisäksi jotain ihanaa kaunista turhaa. No, viikonlopun sää täällä oli mitä oli, joten puutarhahommiin ei paljoa ollut hinkua. Kävin sen sijaan kahdessa eri kukkakaupassa, jotka ovat tässä meidän lähellä, unelmoimassa toiveideni puutarhasta. Nuo kukkakaupat ovat juuri siis sellaisia yhdistettyjä kukka- ja puutarhakauppoja, mistä saa kaikkea fantastista isonkin huvilapuutarhan sisustukseksi. Ehkä vielä hankin jonkun koristeellisen yksityiskohdan parvekkeelleni iloa tuomaan. 🙂

Pettymyksistä selviäminen

Kukaan ei selviä elämästä ilman pettymyksiä ja epäonnistumisia. Aika harva selviää myöskään ilman, että saisi joskus epäoikeudenmukaisena kokemaansa kritiikkiä.  Jostain syystä “yleisesti hyväksytty” tapa suhtautua takaiskuihin on väittää, että eihän se tuntunut missään, ei tuo nyt ollut niin big deal ja sellaistahan tapahtuu kaikille. On toki ihan järkevää olla paisuttelematta vastoinkäymisiä, mutta riskinä on, että vähättelemällä ne jäävät vaivaamaan ja niistä ei oikein koskaan pääse kunnolla yli.

The Artist Way -kirjan ohje on surra pettymyksiä. Kun tunnustaa itselleen, että pieleen meni ja antaa itselleen aikaa nuolla haavat ja parantua, on suuremmat mahdollisuudet, että menetyksestä selviää ja pystyy ottamaan opikseen. Pettymys ei jää vaivaamaan ja estä tulevaa toimintaa. Aivan kuin hoitamaton polvivaiva johtaa siihen, että jalalla ei uskalla astua kunnolla, voi hoitamatta jäänyt pettymyksen tunne estää ottamasta tarvittavaa askelta omassa elämässä.

 Osa epäonnistumisen tunteista juontaa juurensa jo lapsuuteen. Tuo on tietty aika stereotyyppinen itsestäänselvyys, mutta sietää silti vähän miettiä asiaa. Ketään ei varmastikaan ihmetytä, että lapsi, jolle sanotaan, että hän ei osaa tai pysty tekemään jotain, voi saada ikuisen lommon itsetuntoonsa – ja todella uskoa, että asia on juuri näin.

Itselleni oli valtava ahaa-elämys kirjaa lukiessani, kun tajusin, että myös vanhempien/opettajien/valmentajien/ystävien välittämä viesti, että vain sellaisia asioita voi tehdä, jotka hoituvat helposti ja ilman vaivaa, aiheuttaa suuria pettymyksen (ja epäreilun kritiikin!) tuntemuksia. Eli koska piirtäminen ei ole sinulle helppoa – olet surkea piirtäjä. Tai että ei edes kannata haaveilla pianon soitosta, koska se ei suju kuin luonnostaan. Tai turha edes haaveilla balettitunneista, koska olet paksu lapsi. Ei ihme, että sitä aikuisenakin arastelee tarttua houkutteleviin juttuihin, jos niiden toteuttaminen vaatisi työtä ja – voi kauhistus – opettelua!

Ihana tulevaisuus

Monet meistä jumittaa epätyydyttävässä nykyisyydessä, koska helpon, onnellisen, tyydyttävän unelmatulevaisuuden saavuttaminen tuntuu aivan liian kaukaiselta haaveelta. Voi myös tuntua, että haluamiensa asioiden vuoksi joutuisi uhraamaan aivan liian paljon. Esimerkiksi ajatus siitä, että viettäisi loppuelämänsä seesteisen onnellisena jooga-opettajana Balilla vaikuttaa unelmien täyttymykseltä. Ihan äkkiseltään sitä ei kuitenkaan tule myyneeksi asuntoaan ja muuta omaisuuttaan, ja tokko se puolisokaan on kiinnostunut lähtemään mukaan, ja voisinko nyt oikeasti sanoa itseni irti hyvästä työpaikasta…

Kieltämättä – unelmien saavuttaminen ei ole helppoa. Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, kun hyppy tuntemattomaan tuntuu liian suurelta ja pelottavalta ja unelmien toteutuminen niin mahdottomalta, että se estää ottamasta edes pieniä baby steppejä oikeaan suuntaan. Ketään ei ole tarpeen rohkaista vasten tahtoaan jättämään kaikkea ja liittymään sirkukseen. Sen sijaan kannattaa miettiä, että josko sittenkin menisin sille Sorin Sirkuksen nuorallakävelykurssille. Mitä siitä, että on kurssin ainoa yli 11 vuotias osallistuja?

TEHTÄVÄ

Tämä voi tuntua aluksi vaikealta, mutta ei kannata antaa periksi. Anna itsellesi lupa unelmoida!  Mikäli mieleesi tulee useampia toiveskenaarioita, kirjoita niistä kaikista oma kuvaus.

Kirjoita mahdollisimman tarkka kuvaus unelmiesi tulevaisuudesta, elämästä, jota haluaisit elää. Missä ja miten asuisit, miltä kodissasi näyttää, ketä olisivat naapurisi? Mitä tekisit, mistä nauttisit, miten kuluttaisit aikasi? Lisää mahdollisuuksien mukaan paljon konkreettisia yksityiskohtia.

 UNELMARAPPUSET

Nyt lähdetään unelmarappusilla kohti toiveiden tulevaisuutta!

  1. Nimeä unelmasi. Kyllä vain. Kirjoita ylös: “Täydellisessä maailmassa haluaisin olla….”
  2. Kirjoita yksi konkreettinen tavoite, jonka saavuttaminen kertoo, että olet päässyt maaliin. Tämä toimii kompassina matkalla. (Huom! Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä samalta kuullostava unelma voi tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Esim. jos kaksi ihmistä haluaa vaikkapa keraamikoksi, voi toisen päätavoite olla saada tuotteitaan Stockalle myyntiin ja toisen pitää näyttely jossain arvostetussa taidegalleriassa. Näiden henkilöiden unelmarappuset näyttävät aivan erilaisilta, vaikka ensisilmäyksellä vaikuittaisi, että heillä on sama unelma).
  3. Missä haluaisit olla viiden vuoden päässä suhteessa unelmaasi? Olisitko jo saavuttanut tavoitteesi vai kenties jotain pienempiä osatavoitteita? Kirjoita mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
  4. Mieti nykyistä elämääsi sellaisena kuin se on juuri nyt. Mitä voisit tehdä tämän vuoden aikana, että pääsisit edes pienen askeleen lähemmäksi unelmaasi?
  5. Mitä konkreettista voit tehdä tämän kuukauden aikana?
  6. Mitä voit tehdä tällä viikolla? (kyllä, kesäkurssille ilmoittautuminen lasketaan!)
  7. Mitä voit tehdä tänään? Juuri nyt?
  8. Kirjoita edellisen pohjalta itsellesi toimintasuunnitelma. Aloita unelmastasi ja etene siitä viisivuotissuunnitelmaan, kolmivuotissuunnitelmaan, suunnittele tuleva vuosi, ensi syksy, kesä, nykyisyys. Valitse jotain konkreettista, mistä voit aloittaa heti. Tee se!
  9. Valitse itsellesi roolimalli tai esikuva, jonka elämästä ja työstä voit ammentaa inspiraatiota.

TEHTÄVÄ

Uusi lapsuus

Mieti (ja kirjoita ylös) millainen elämäsi olisi, jos lapsuutesi olisi ollut täydellinen. Unelmoi vapaasti, millaista tukea olisit saanut, minkälaisia mahdollisuuksia sinulle olisi annettu ja mitä olisit voinut tehdä. Miltä sinusta olisi tuntunut. Mieti seuraavaksi voisitko tehdä jotain nyt saavuttaaksesi sen, mistä jäit lapsena paitsi. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.

TEHTÄVÄ

Valitse väri, josta pidät ja kirjoita nopeasti muutama lause itsestäsi ensimmäisessä persoonassa. Tyyliin: “Olen punainen, intohimon ja rakkauden, punaviinin ja auringonlaskun väri.”

Mikä on lempivärisi? Mitä asioita sinulla on tuon värisenä? Voisitko lisätä lempiväriäsi kotiisi? Maalaa vaikka koko huone – tämä on sinun elämäsi!

TEHTÄVÄ

Listaa 20 asiaa, joiden tekemisestä pidät. Vastaa sen jälkeen jokaisen kohdalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Maksaako se, vai onko se kenties täysin ilmaista?
  • Kallista vai halpaa?
  • Yksin vai yhdessä jonkun kanssa?
  • Liittyykö se työhön?
  • Liittyykö siihen fyysistä riskiä?
  • Nopeatempoista vai hidasta?
  • Älyllistä, fyysistä vai henkistä?

 TEHTÄVÄ

Täydellinen päivä

Kuvaile millainen olisi täydellinen päivä elämässäsi juuri nyt. Voit käyttää edellisen tehtävän “tuloksia” hyväksesi suunnittelussa.

Kuvaile millainen olisi täydellinen päivä täydellisessä unelmien elämässäsi. Kirjoita vapaasti, mitään rajoitteita ei ole! Kuvaile mahdollisimman tarkasti kaikki ympäristöstä ihmissuhteisiin ja mitä tekisit.

Lopuksi valitse yksi kiva asia unelmiesi päivästä ja toteuta se! Tämä vaatii ehkä vähän joustoa, Roomaan muuttaminen ei taida käydä ihan käden käänteessä, mutta ihana vapaahetki cappuccinon ja suklaa-croissantin kanssa järjestynee vähän pienemmällä vaivalla. 🙂

Lopuksi vielä tärkeä haaste ensi viikolle. Toista joka päivä, aamuin illoin (ja miksei useamminkin), hyvää tekeviä affirmaatioita. Tavoite on, että ne alkaisivat pikkuhiljaa muuttua itsestäänselviksi ajatusmalleiksi. En kääntänyt affirmaatioita suomeksi, mutta ihan yhtä hyvin voi kirjoittaa omat lauseet, jos nuo alla olevat tuntuvat vierailta. 

Merkkasin highlightilla omat lemppari-affirmaationi. Tulevan viikon toistelen näitä niin paljon, että ne iskostuvat alitajuntaani ikuisiksi ajoiksi! Suosittelen samaa muille. 🙂

Oikein kivaa viikkoa kaikille!

Aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way 

Taisi tänään olla marginaalisesti lämpimämpää kuin viikonloppuna. Ainakaan ei satanut ja aurinkokin paistoi välillä. Silti ei ollut yhtään liioiteltua heittää päälle hemmottelevan pehmeää kashmir-neuletta. Maanantaikaan ei tuntunut ollenkaan niin takkuiselta, kun paita hyväili ihoa. Muutenkin päivän asu oli aika mukavuuspainotteinen, rennot ruutuhousut ja tennarit toimivat kyllä sellaisena toimistopäivänä, kun ohjelmassa ei ole mitään erityistä edustusta.

Pesin tänään aamulla ensimmäisen kerran hiukseni sitten perjantaisen kampaajakäynnin. Ja voi mieletön, miten ne tuntuvatkaan lyhyeltä! Nyt, kun hiukset ovat kuivuneet omaan luonnonkiharaansa, tuntuu, että niistä olisi kadonnut paljon enemmänkin kuin se kymmenen senttiä. No, latvat vaikuttavat terveemmiltä ja hyväkuntoisemmilta kuin aikoihin, joten kai se oli hyvä vähän pätkäistä niitä.

 

 

 

 

  • neulepaita, Arelalizza (saatu)
  • t-paita, H&M
  • housut, Forever21
  • tennarit, Converse

Joko alkaa kyllästyttää Mintun glitteri-eksperimentit? No, itseäni ei todellakaan – vastahan olen päässyt vauhtiin! Sen sijaan voisin ehkä lopettaa näiden prinsessanimien keksimisen. Haha!

Tällä kertaa halusin vähän rokumman kimalluskombon. Mietin ensin mustaa aluslakkaa, mutta sitten se alkoi tuntua vähän liiankin gootilta ajatukselta. Niinpä kaivelin Peetun kätköistä keskitumman puhtaan teräksen värisen sävyn. Kuvissa tuo näyttää vähän sinertävältä, mutta livenä lakka on kyllä ihan perusharmaa.

 
Harmaa lakka on H&M:n valikoimista – ja käytössä yllättävän laadukkaaksi todettu – sävy  Miss Stone Heart ja kimalluksen virkaa toimittaa jälleen kerran Lumenen Natural Code -sarjan sävy 16 Go Glittery.

Onhan näissä hiukan Tuhkimo-fiilistä? Harmaa viittaa siihen ilkeiden sisarpuolien kiusaamaan pikku-Tuhkimoon ja glitteri-lakka kimaltelee kuin lasikengät konsanaan. 😀

Old stuff