Suomen eduskuntavaalien tulosten jälkipuintia seuratessani huomaan, että olen vieraantunut aika kauas vanhan kotimaani arjesta. En oikein edes ymmärrä, minkälainen tilanne ja ilmapiiri on maassa, jonka yhteiskunnallinen kello näyttää pompahtaneen takaisin 70-luvulle. Ainakin näin kauempaa – ja rehellisesti sanottuna varsin pinnallisesti – vaalitulosta tarkastellessani, tuntuu siltä, että äijät, konservatiivit ja “vanhojen hyvien aikojen” puolestapuhujat pääsivät valtaan.
Toisaalta positiivista on se, että Vihreiden kannatus on selkeästi vakiintunutta ja vahvaa nykyään muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Omakin ehdokkaani Pirkanmaalta pääsi läpi. Äänestin tosin samaa henkilöä kuin parissa edellisissäkin vaaleissa – ja täysin tutustumatta muihin vaihtoehtoihin. Tuntui melkein epäreilulta, että saan äänestää Suomen eduskuntavaaleissa, koska en enää asu siellä, eikä ole myöskään minkäänlaisia aikomuksia palata. Miksi minulla on oikeus olla mukana päättämässä?
Demokratian hyvä puoli on se, että äärimmäisten mielipiteiden yleinen vaikutus pienenee. Päätöksentekosysteeminä se ei ole missään tapauksessa se tehokkain, mutta kun kukaan ei pääse yksinään määräilemään kaapin paikkaa, lopputulos on useimmiten hyvä tai ainakin kelvokas useimpien kannalta. Sikäli ihan hyvä, että Persujen junttilauma pääsee hallitsemaan maata. Hallituksesta on huonompi huudella populistisia kannanottoja. Miinuspuolena on tietty tunne, että mikään ei muutu.
Aikalailla paikallaan tarpoo Mintun maanantainen toimistoasukin. Vanhoja palasia, Henkan haalean roosan värisestä neuleliuhusta mustaan jersey-hameeseen ja Nellyn korutoppiin, yhdistellen mentiin tänäänkin. Jos nyt jotain uutta, niin ihan tismalleen näin en ole asun osasia vielä koskaan yhdistänyt.
- neule, H&M
- toppi, Nelly.com (oma mallisto)
- hame, H&M
- kengät, Vagabond
8 Comments
Mäkin kyllä kieltämättä kauhulla ja myötähäpeän tuntein katsoin erään PS:n kansanedustajan haastattelua vaalipäivän jälkeisenä aamuna…. Ajattelin, että mitä ihmettä?! Mutta kansa on puhunut ja sitä on kai turha syyttää kuitenkaan. Suomessa ei ole aikoihin osattu päättää asioista. Kuuntelin yhden haastattelun joskus Yle Puheelta ja siellä haastateltava (joku ekonomi tms) sanoi, että Suomessa ei osaa mikään puolue tehdä päätöksiä, että kellään ei ole varaa henkseleitä paukutella.. Tarvittaisiin joku muutos sinne arkadianmäellekin vissiin.
Arvostan kyllä persujen nousua tavallaan. He puhuvat kansankielellä eivätkä menneet viimeksi hallitukseen, KOSKA eivät halunneet hyväksyä sitä Kreikan pakettia. Kun taas SDP käänsi takkinsa ja meni…Ja Jutasta tuli vielä valtiovarainministeri.
Nyt tosiaan haluaisinkin PS:t hallitukseen, niin katsotaan mitä tapahtuu.. 😀 Ja samoin keskustahan sinne on menossa (ite äänestin tällä kertaa keskustalaista, koska haluan heidän näyttävän kuinka Suomi nousee, kun valittavat ja haukkuvat koko ajan kokoomusta ;)).
Ja on siellä persuilla jotain suht. järkeviäkin kansanedustajia varmasti. Ne vähemmän järkevät veltto v:t sun muut vaan hieman pilaa mainetta. Arvostan myös sitä, että haluaisivat pitää suomalaisista huolen (390 tuhatta työtöntä täällä), kun taas vasemmistolla olevat enemmän haluaisivat varmaan ulkomailta ihmisiä Suomeen. Toki se on ratkaisu, jos suomalaiset eivät halua/jaksa/pysty tehdä töitä! Mutta sitten päästäänkin asiaan ulkomaalaisten integroimiseen Suomeen (siihen pitää panostaa miljoona kertaa enemmän) ja siihen, että sosiaaliturva ei saa olla liian iso verrattuna työntekoon! Työnteko pitää tehdä kannattavaksi!! Jokaisessa tilanteessa. 😀 Eli täällä piilee myös pieni kokoomuslainen! ;)))
Kyllähän se vähän siltä vaikuttaa, että joka puolueessa on omat idioottinsa ja monet ovat taas toisaalta ihan järkeviä ja hyvällä asenteella liikkeellä. Helposti nämä ääri-ilmiöt vain saavat eniten julkisuutta. Onneksi demokraattinen päätöksenteko takaa, että kukaan ei pääse yksin sanelemaan asioiden suuntaa.
Me pohdittiin ystävän kanssa tuota samaa, että onko meillä “oikeutta” äänestää Suomen vaaleissa kun ollaan muutettu pois muutama vuosi sitten, eikä tarkoitus ole palata. Tultiin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että äänestämme ihan senkin takia että voimme osaltamme “turvata” (ei kahdella äänellä paljoa turvata, mutta kuitenkin..) maalle sellaisen tulevaisuuden, minkä koemme parhaaksi. Ja tällä kertaa ehdokkaan valintakin oli helppoa kun eräs lukioaikainen ystävä asettui ehdolle ja vielä puolueesta jota kannatan.
Oras Tynkkynen kirjoitti facessa eilen hyvin aiheesta, kopsaan tähän yhden kohdan josta olen täysin samaa mieltä:
“Merkitystä on puolueiden vaalimenestyksen lisäksi sillä, ketkä puolueiden sisällä pärjäsivät. Ilahduttavasti monet fiksut ihmiset näyttävät menestyneen monessa eri puolueessa.”
Jään mielenkiinnolla seuraamaan mihin tämä vielä johtaa, toivotaan että parempaan päin 🙂
Mulle vaalitulos oli ensin siis aikamoinen järkytys ja olin tyytyväinen siitä että olen laukkuni pakannut jo aikoja sitten. Alkushokin jälkeen päätin katsoa asiaa positiiviselta kannalta, ja mietin jopa että ei se meno voi ainakaan enää huonommaksi mennä… eihän?
Kyllähän siellä positiivisiakin liikahduksia tapahtui. Monta pätevän oloista nuorta naista pääsi mukaan – jo pelkästään se ilahduttaa. Vaikka tosiaan kokonaistulos ei juuri mitään hurraa-fiiliksiä aiheutakaan.
Olen kanssa miettinyt nyt vähän pidemmälle tuota äänestysoikeuttani Suomessa. Varsinaisesti naapurin asioihin ei pitäisi puuttua, mutta kyllähän me täällä kuitenkin sen verran vuorovaikutuksessa eletään, että en voisi kuvitellakaan jättäväni äänestämättä. Siis, kun nyt on se mahdollisuus, niin tottakai haluan vaikuttaa. Juuri niin paljon kuin yhdellä äänellä voi vaikuttaa.
Your hair is gorgeous ! 🙂
http://unasrandomfashion.com
Oh, thank you so much! 🙂