Lempeästi kimaltaen uuteen vuoteen


Vuoden viimeinen päivä on kääntynyt jo alkuiltaan. Olen jo pitkään miettinyt millaista suursiivousta haluan tässä vuodenvaihteessa tehdä. Mitä olen oppinut, mitä haluan jättää taakse, mistä on syytä luopua, mitä haluan vahvistaa. Silti yllätyin aamulla – ai tänäänkö se päivä on?
Kuvaavaa kylläkin tälle vuodelle. Välillä on tuntunut kuin juoksisi upottavassa hiekassa ja tanakassa vastatuulessa; vaikka miten kuhkii, eteenpäin ei pääse.
Toisaalta aika on mennyt ihan hurjan nopeasti ja jälleen kerran ehkä 10 % kaikesta siitä, mitä olin ajatellut kuluneen vuoden aikana saavuttaa, on todella toteutunut.

Kaikkea kivaa olen onnistunut lisäämään elämääni. Erityisesti tulee mieleen kaikenlainen näpräys – kristallikorujen tekeminen, akvarellien maalaaminen ja bujo-hommien harjoittelu. Ja tietty kaikki tarot-jutut ja kristallit myös!
Loppuvuodesta sain itseni vihdosta viimein myös salille. Mistään rutiinista ei sen suhteen voi vielä puhua, mutta tahtotila on kova – ja muutaman kerran se on jo johtanut ihan oikeaan treenaamiseen. Hyvällä tsempillä ja positiivisella asenteella sen kanssa eteenpäin ja uuteen vuoteen. Ilman pakkoa tai “rangaistus”-ajattelua (= menin syömään pullan/pitsan, joten pitää mennä treenaamaan kalorit pois), terveys ja liikunnan ilo johtoajatuksena olkoon asenteeni.

Ihaniin elämänmuutoksiin voisi lisätä myös sen, että ihan vähän ennen joulua Karkki muutti vain vartin kävelymatkan päähän tästä mun luotani. Niin mahtavaa, kun voi vain käydä poikkeamassa toisen luona ihan tuosta vaan!

Kaikenlaista raskastakin vuoteen on sisältynyt. Jopa niin paljon, että jossain vaiheessa syksyn puolivälissä huolestuin jo omasta jaksamisestani.
Työ-töissä viihdyn edelleen aivan erinomaisesti – ja siitä olen tosi kiitollinen. Tiedän erittäin hyvin millaista on, kun ei viihdy. Toisaalta se, että on kivaa töissä, ei ole mikään rokotus loppuunpalamista vastaan. Liika on liikaa, vaikka siitä kuinka tykkäisi. Ja nyt en kuitenkaan vielä mennyt päin seinää – tajusinpahan vain, että tuossa se on.

En ole milloinkaan ollut se, joka stressaisi kovasti työasioista. Epäselvät asiat toki rassaavat ja hämärästi hahmotellut projektit, joista pitäisi tulla valmista eilen. Ja kovalevy tulee täyteen kuten kenellä tahansa.
Eniten kuitenkin yöuniini vaikuttaa, jos ihmissuhteissa on kitkaa tai joku perheestäni ei voi hyvin. Vuonna 2018 suurin murheen aiheeni oli äitini. Juuri ennen 2017 joulua hän sai toisen aivoverenvuodon ja alkuvuodesta kävi selväksi, että edellisen kerran kaltaista “ihmeparantumista” on aivan turha odottaa.
Henkinen sopeutuminen tapahtumien kulkuun on ollut raskasta, vaikka tosiaan jo silloin parisen vuotta sitten sain vähän harjoitella. Nyt on pitänyt hyväksyä se tosiasia, että äiti sellaisena kuin hänet tunsin, ei tule enää takaisin. Pysyvän hoitopaikan järjestyminen oli suuri helpotus, mutta huono omatunto siitä, että en pääse äitiä tapaamaan kuin harvakseltaan, ei jätä rauhaan.

Ensi vuodelle on tiedossa vanhan lapsuudenkotini tyhjentäminen ja laittaminen myyntiin. Ei ihan helppo homma sen paremmin henkisesti kuin teknisestikään. Onneksi Tampereella on rakkaat ystäväni, systerit, aina valmiina auttamaan tätä kaukana asuvaa ainoaa lasta. Ilman sitä en varmasti selviäisikään.
Hahmottelen tässä vielä, mitä kaikkea oikein aionkaan luvata itselleni ja universumille ensi vuodeksi. Sen ainakin tiedän, että haluan pitää ovet ja ikkunat selällään auki ilolle ja keveydelle, ystävyydelle, lempeydelle ja – uskallanko sanoa sitä edes ääneen – rakkaudelle.

Uusi vuosi on ansainnut pikkuisen lempeästi kimaltelevaa glitteriä kunniakseen.
Olen aivan hirmu tykästynyt tuohon vinoraitaiseen paljettihameeseen, joka on peräisin Heidi Klumin Lidl-mallistosta. Musta-kermanvalkoinen-tummansininen-viininpunainen pikkupaljeteilla tehty kuosi on helppo yhdistää monenlaisiin kokonaisuuksiin. Raidallisuus antaa hiukan sporttisen vivahteen ja pienet paljetit kiiltävät kaikkea muuta kuin agressiivisesti. Napakka stretch mahdollistaa santsikierroksen buffet-pöydässä. Täydellistä!
Paita on myös ihan lempparini. Klassinen navy-sininen ohut perusneule saa juhlavan vivahteen himmeästi kiiltävästä lurex-kuidusta. Neule on Lindexin Holly & Whyte -mallistosta. Samaiselta in-house -merkiltä on tullut tehtyä aika paljon löytöjä muutenkin.

  • neule, Lindex
  • hame, Heidi Klum – Lidl
  • kengät, Acne

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE SINNE RUUDUN TOISELLE PUOLELLE!

6 Comments

  1. Krista

    Minttu!! Toivon sinulle tulevaan vuoteen vain hyviä ja ihania asioita!
    Voimia sinulle rakkaan äitisi asioiden hoitoon!Hienoa että sait tyttäresi lähelle!Jaksamista ja rakkautta!

    Reply
    • Minttu

      Voi kiitos Krista ihanista sanoistasi! Paljon rakkautta ja valoa myös sinun tiellesi!

      Reply
  2. Lady of The Mess

    Täällä tunnetaan samaa syyllisyyttä siitä, että en pysty äitiäni niin usein tapaamaan kuin olisi tarve – onneksi minulla on veli, joka asuu lähellä äitiä ja katsoo vähän perään. Ja onhan minulla huomattavasti lyhyempi matka täältä Kaarinasta Hollolaan kuin sinulla äitiäsi katsomaan.
    Toivon sinulle hyvää ja valoisaa uutta vuotta – käykööt toiveesi, ne aratkin, toteen <3

    Reply
    • Minttu

      Oikein hyvää uutta vuotta myös sulle Lady! Kai siihen on totuttava, että pieni huonon omatunnon kolkuttelu on vakinainen vieras. Aurinkoa, lämpöä ja toteutuneita toiveita sinulle ja koko perheellesi! <3

      Reply
  3. Elmeri

    Hyvää uutta vuotta, Minttu. Toivon, että se sisältäisi kaikkea ihanaa, niin sinulle kuin minullekin. Olen viihtynyt seurassasi, pidän tyylistäsi ja tavastasi kirjoittaa, olet, älä käsitä väärin, ihanan tavallinen, ja asioihisi on helppo samaistua. Olen kanssasi saman ikäinen, joten se on hyvin luontevaakin.
    Minusta on kiva lukea ihan perusarjesta, elämähän ei aina ole lähellekän niin luksusta kuin monen muun blogin perusteella voisi luulla. Ja ainakin minulle ne luksukset ovat sitten monin verroin arvokkaampia, kun joukossa on sitä ihan oikeaa, tavallista, normaalia, mutta ah, niin mukavaa arkea.
    Ei väsytetä itseämme liikaa-tiedän sen tunteen. On ihan armollista ajatella välillä itseäkin, vaikka ainakin itselläni tahtoo se oma hyvin vointi jäädä sinne “sitten kun” aikaan. Siinähän olisi hyvä lupaus alkavalle vuodelle, eikö vain?
    Koska ilman omaa jaksamista emme jaksa auttaa muita.
    Kiitos Minttu, kun päästät meidät lukijat elämääsi.
    -elmeri

    Reply
    • Minttu

      Oikein hyvää uutta vuotta sinulle Elmeri!
      Olen itse vilpittömästi sitä mieltä, että mun “super power” on se, että olen todella tavallinen. Ihana kuulla, että arkiset juttuni kiinnostavat ja tosiaankin sitten, kun kohdalle tulee pikkuisen luksusta, sitä todella osaa arvostaa!
      Pidetään huolta itsestämme, ollaan armollisia ja muistetaan välillä myös hemmotella sekä itseämme että läheisimpiämme!
      Kiitos, että olet mukana! <3

      Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *