[mittaustagi]
I, I will be king
And you, you will be queen
Though nothing will drive them away
We can beat them, just for one day
We can be Heroes, just for one day
Vuosi on lähtenyt lievästi sanottuna nihkeästi käyntiin. Toisaalta on kyllä ihan ihanaa, että tavallinen, rauhallinen arki on palannut. Rutiinit antavat illuusion turvallisuudesta ja jatkuvuudesta. Mälsää arjen paluussa on se, että Peetu matkasi jo viikonloppuna takaisin Uumajaan ja Karkkikin pakkasi joululomakimpsunsa ja painui omille kämpillensä. Kun kuusikin on jo viety pois, tuntuu, että koti on jotenkin erityisen tyhjä. Onneksi pihalla reuhuava räntäsade antaa mukavan tekosyyn hautautua heti työpäivän jälkeen Netflixin kanssa peiton alle.
Enkä aio ottaa minkäänlaista huonoa omatuntoa siitä, että jokaikinen valveilla vietetty sekunti ei olisikaan mitenkään supertuottava. Välillä pitää saada vain olla – ja vaikka aikaa filosofisessa mielessä ei oikeastaan olisikaan tuhlattavaksi asti, ei sitä kyllä juoksemallakaan ja taukoamattomalla stressaamisellakaan kiinni saa, vaikka miten yrittäisi.
Tämän aamun suru-uutinen oli tieto David Bowien kuolemasta. Jotenkin käsittämätöntä, että ihan muutama päivä sitten silmiin osui ilmoitus, että hän olisi tulossa Tukholmaan keikalle kevään/kesän aikana. Ilahduin tosi paljon ja päätin, että sitä konserttia en halua missata. David Bowie on yksi ensimmäisiä suuria suosikkejani sen jälkeen, kun selvisin esi-teinin ihastuksestani Elvikseen.
Työkaveri kysyi tänään aamulla, mikä on mielestäni paras Bowien biiseistä. En osannut valita vain yhtä, mutta ehkä juuri nyt tänään ja tässä hetkessä eniten voimaa ja lohtua antaa “Heroes”.
I, I wish you could swim
Like the dolphins, like dolphins can swim
Though nothing,
nothing will keep us together
We can beat them, for ever and ever
Oh we can be Heroes,
just for one day
Peetun asu on viime viikon lopulta, kun talvi oli jo tullut Tukholmaan. Kashmirneuletakki (kyllä, meillä on samanlaiset) lämmittää pikkupakkasella ja vuosi sitten joulualesta hankitut bootsit pitää kilometrikoivet lämpimänä.
- kauluspaita, Monki
- hame, Forever21
- neuletakki, Asos
- saappaat, Scorett
4 Comments
Kiva blogi! Pistäydyn jatkossa useamminkin!
Piti vaan pikaisesti mainita ennen uinahtamisaikomuksia, että mun suosikkini Bowielta on Wild is the Wind. Upea biisi.
Voi, miten kiva kuulla, että tykkäät blogistani!
David Bowiella on ihan mielettömästi upeita biisejä – ja moniin liittyy kaikenlaisia muistoja ainakin itselläni. Joidenkin biisien kuuntelu tekee melkein kipeää, kun aikamatkasta tulee niin voimakas.
Mä en niin nuorempana tykännyt DB:stä, ei kannata kysyä miksi, en tiedä itsekään. Mutta jostain 35:n jälkeen se iski. Tuota Wild is the wind -biisiä kuuntelin jokunen vuosi sitten elämäni surullisimpaan aikaan ja se on vähän sellainen “kipeä” biisi mulle nyt, mutta en siltikään voi lakata sitä kuuntelemasta, se on vaan niin hieno.
Muutenkin Bowien biiseistä monet on jonnekin kauas pois vieviä, vaikkei muistoja niistä olisikaan.
Mun David Bowie -fanitus alkoi lukioaikoina, silloin kun tuli se poppilevy, missä on Let’s Dance, China Girl etc. Samoihin aikoihin Bowie oli pääosassa jossain sittemmin unohtuneessa leffassa ja rakastuin päätäpahkaa (niinkuin teini vain voi… :D) sekä roolihahmoon että häneen itseensä. Siitä lähti innostus tutustua myös varhaisempaan tuotantoon ja rakkaus musiikkiin on säilynyt, vaikka fangirl-ihastus on vähän tässä vuosien myötä hellittänyt.