Category: Vintage & second hand

Eilen illalla juhlittiin Beyond Retron Tukholmaan muuton 7 v. synttäreitä. Järkyttävästä räntä-/vesi-/jäähyhmäsateesta huolimatta paikalle oli saapunut kiitettävä määrä porukkaa. Bileitten kunniaksi putiikissa oli hyviä tarjouksia ja kaikille halukkaille tehtiin vintage-henkisiä meikkejä ja kampauksia.

Ulkoilutin uutta, fantastisen ihanaa Olympus PEN Lite E-PL 5 -kameraani (saatu blogin kautta) juhlissa – ja kuvasatoa tuli sen verran, että en oikein kyennyt karsimaan.  Aivan käsittämättömän paljon parempia kuvia saa otettua tuollaisella hyvällä kameralla tällainen manuaaleja ymmärtämätön kuvausjunttikin.

Piti lähteä synttäreille Karkin kanssa, mutta ärhäkkä syysflunssa kaatoi tytön sänkyyn. Ajattelin vain ihan nopsasti tsekata, josko synttärialea hyödyntämällä löytyisi jotain kivaa biletoppia/-mekkoa ylihuomisen juhliin. Vintage-kampausnurkkaus näytti kuitenkin niin houkuttelevalta, että en malttanut jättää väliin.

 

Aika harvoin sitä voi istahtaa spontaanisti kampaamon tuoliin ja ilmoittaa, että haluaisin näyttää Brigitte Bardotilta.

 

Meikkaupisteelle oli paljon pidempi jono kuin kammattavaksi, joten sen päätin jättää väliin. Hiukan kyllä houkutti hankkia myös Brigitte Bardotin meikki. No ehkä se olis ollut vähän too much, kun en kuitenkaan ollut menossa mihinkään.

En edelleenkään ole mikään pro peilin kautta kuvaamisessa, mutta hienosta Brigitte Bardot -hässäkästä ei nyt ole muita kuvia. Kyllähän näistäkin nyt vähän selkoa saa… Ja samalla vauhdilla kuvasin myös keskiviikkoisen toimistoasuni. Hunterit tosin kuuluu osastoon työmatka-asu.

 

 

 

 

  • neulepaita, Monki
  • kauluspaita, Viktor&Rolf for H&M
  • farkut, Acne
  • saappaat, Hunter
  • kaulakoru, H&M
  • kamera, Olympus

 

Mutta siis – pikkujouluasua olin synttäreillä metsästämässä. Kaoottinen mä-en-löydä-mitään -angsti ei sentään johtanut amerikkalais-kitchin joulunalleneuleen hankintaan. Paljetteja ja muuta kimallusta löytyi kuitenkin ihan kiitettävästi.

 

Monta kivaa toppia tuli kokeiltua – ja yhdet huikeat paljettiset bermuda-shortsitkin kannoin sovitukseen. (No luulin tietty, että kysymyksessä on puolihame – bermuda-shortsit on nyt vaan ihan liian too much, paljettisena tai ei…). Eli kauppoja ei nyt valitettavasti tällä kertaa tullut.

Lähteissäni bongasin vielä pari kaunista hymyä kameraani.

 

Tällaisia uskomattoman hurmaavia nuoria miehiä parveilee usein näissä täkäläisissä fäshion-tapahtumissa. Miksiköhän heitä tulee niin kovin harvoin ikuistettua kameran muistikortille?

Sekä pukeutumisessa että sisustamisessa pätee sama sääntö. Pelkistetty, puhdaslinjainen ja minimalistinen kokonaisuus voi olla kaunis, mutta äärimmäisen helposti myös mitäänsanomaton ja tylsä. Vasta yllättävä – ehkä jopa vähän ärsyttävä tai hätkähdyttäväkin yksityiskohta, kunnon riitasointu, antaa kiintopisteen ja herättää ympäristönsäkin eloon.

Poikkesin Kungsholmenin Grandpassa, joka on yksi Tukholman parhaita paikkoja bongailla särmikkäitä juttuja niin pukeutumiseen kuin sisustukseenkin. Kungsholmenilla kannattaa erityisesti metsästää mageita vintage-sisustusjuttuja, niitä kun ei Söderin Grandpasta löydy ainakaan yhtä runsaasti.

Vanhoja kansakoulun opetustauluja sopivasti nuhjaantuneena olen kaavaillut jo pidempään kotini seinille. Tuo saaliin saanut kettu olisi oikeastaan aika hieno, mutta en ole vielä menettänyt uskoani siihen, että löytäisin ihmisen lihaksia kuvaavan taulun vielä jostain. Sellainen oli tyrkyllä joskus, kun tytöt olivat pieniä, mutta kun Karkki näki painajaisia jo pelkästään siitä syystä, että oli sattunut näkemään taulun vaarinsa antikvariaatissa seinällä. En sitten voinut olla niin kamala äiti ja hankkia sitä meille. Onhan se aika roisin näköinen, kun ihmisellä ei ole nahkaa ollenkaan ja lihakset on piirretty selkeästi ja vielä uskottavan punaisella.

Tästä en oikein osaa sanoa mikä lienee, mutta suhteellisen valistunut arvaus olisi, että joku koti-insinööri (vrt. kotiompelija) on keksinyt rakentaa voiman talteen keräävän kuntopyörän. En tullut kysyneeksi, että mahtaako vekotin toimia, mutta saisihan tuosta ainakin hyvän conversation piecen kutsuille.

Ihanan taivaansininen kolikkopeliautomaatti on kuin suoraan jostain haikean romanttisesta tivoli-/sirkus-/poika-voittaa-tytölle-jättikokoisen-nallekarhun -elokuvasta. Ihan jo pelkästään siksi pitäisi keksiä, mihin voisin sen täällä meillä laittaa.

Tätä viritystä katselin hetken aika epäuskoisena, mutta kyllä se taitaa olla just sitä, miltä se näyttääkin. Eli poljettava versio hammasporakoneesta. AUTS! Joo… nyt saa alkaa ihan vapaasti assosioida, miten paljon kaivattua särmää poljettava hammasporakone lisäisi kodin sisustukseen. 🙂

Käytiin tänään illalla Karkin ja Peetun kanssa kääntymässä Beyond Retron Åsögatanin putiikissa järkkäämässä tatuointi-illassa.

En oikeastaan pidä itseäni kovin konservatiivisena tai vanhanaikaisena, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että olin aikasmoisen ihmeissäni, kun tajusin, että uutta tatskaa hinkuavia asiakkaita löytyi ihan jonoksi asti. Siis eikö tatuoinnin pitäisi olla jotain merkityksellistä ja spesiaalia? Jotenkin tuntuu tosi kummalliselta, että pärähdetään johonkin putiikkiin tyypillisiin ilmaista-kaljaa -bileisiin ja sitten puoliksi (toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan…) ex tempore päätetään käydä hakkauttamassa se ankkuri ranteen sisäpuolelle…

Osa tatuointiasiakkaista oli varmasti sellaisia, jotka olivat jo muutenkin päättäneet hankkia jonkun pienemmän kuvan. Mitään massiivisia virityksiä illan aikana ei toteutettu. Ja monet varmasti tunsivat entuudestaan Stockholm Classic Tattoo -firman, joka  oli illan yhteistyössä Beyond Retron kanssa järjestänyt.

 

 

 

Hengailin jonkin aikaa tatuointipisteellä kameran kanssa (kyllä, kysyin luvan!) ja samalla kuulin, miten illan varauslista täyttyi vauhdilla. Aika uskomatonta, että suosio oli niin hillitöntä. Vain puolisen tuntia ovien aukaisun jälkeen varauslista oli käytännöllisesti katsoen täynnä.

Eihän nyt nykyään pitäisi edes tatuointiliikkeessä vierailemisen olevan mitenkään erityistä. Siis ymmärtäisin tuon innostuksen vaatekaupassa kaiken kansan silmien alla tapahtuvaan tatuointiin siinä tapauksessa, jos kaikki tatuointimestat olisivat niin epämääräisiä, että niihin ei “tavallinen” kuvanhankkija kehtaisi mennä.

No, meidän porukka päätti jättää ottamatta ne otsaan suunnitellut ankkuritatuoinnit ja keskityimme vain nauttimaan fiiliksestä ja tsekkailemaan tarjontaa. Kovin usein ei enää nykyään tule Beyond Retrossa poikettua. Sen jälkeen kun Peetu aloitti duunit Americanassa, ei ole paljoa muihin vintage-putiikkeihin ollut tarvetta.

Sitten viime käynnin oli Beyond Retron re-make mallisto kehittynyt ihan mahtavasti. Dun bongasi re-make -tangosta ihanan hihattoman edestä solmittavan ruskean silkkitopin. Samalla periaatteella toteutettuja toinen toistaan hienompia silkkipaitoja oli pilvin pimein. Melkein päädyin hankkimaan yhden psykedeelisen pastelli-hattivatti-version aiheesta, mutta näin jälkeenpäin voin vain huokaista helpotuksesta, että se oli liian kapea.

Karkki ja Eric tsuumailivat lähinnä, josko tangoissa roikkuisi kivan näköisiä pikkutakkeja/jakkuja. Beyond Retron valikoima on aika mielettömän suuri, mikä johtaa helposti siihen, että lopulta sitä ei vaan jaksa alkaa käydä järjestelmällisesti kaikkia tankoja läpi. Seassa kun on kuitenkin niin uskomaton määrä kampetta, mistä kukaan ei maksaisi kirppiksellä senttiäkään. Esimerkiksi yhdet päältäpäin katsoen aivan totaalisen tavalliset, selkeästi hyvin kovassa käytössä olleet, perusteellisesti nyppyyntyneet tummansiniset college-housut maksoivat melkein 30 euroa. Merkki oli toki Levi’s – mutta silti…

Camo-kuosivillitys – tai ehkä paremminkin -himo, ei ota laantuakseen. Beyond Retrossa oli varsin säällinen valikoima riittävän autenttisen oloista maastokuosi-kampetta, jakkuja ja housuja nyt ainakin. Onnistuin jälleen kerran välttämään houkutuksen. En ole edelleenkään ollenkaan varma, että kykenisin näyttämään muuta kuin aika hassulta tai pahimmillaan tosi pateettiselta camo-vetimissä.

Kauniit, hyvät ja mielellään laadukkaat konjakin väriset bootsit ovat syksyn/talven hankintalistan kärjessä. Iskin silmäni Fryen klassisiin saappaisiin ja hetken jopa hiplailin niitä sillä silmällä. Onneksi koko oli kuitenkin ihan selkeästi liian pieni. En ole ihan vakuuttunut, kuinka järkevänä olisin pitänyt itseäni huomenna, jos olisin tuhlannut yli 100 euroa aika pahan näköiseksi potkittuihin saappaisiin – oli Fryet tai ei. Toisaalta paksu hyvä nahka on kyllä aika helppo restauroida siistin näköiseksi… No, mutta pienet ne olivat joka tapauksessa!

Peetu on lähdössä nyt ensi tiistaina melkein vuoden kestävälle Aasia-Australia -turneelle. Matkavarustukset ovat jo – jossei nyt sentään vielä pakattu – niin kuitenkin pitkälle funtsittu. Teoriassa reissulla voisi olla kovastikin käyttöä tosi siisteille pinkeille mokkanahkashortseille. Mutta reppumatkailijan kantokapasiteetin huomioon ottaen todellakin vain teoriassa – ja sen hoksasi Peetu ihan itsekin, ilman, että Dunin tai kenenkään muunkaan tarvitsi alkaa viritellä “järjen ääni” -puheitaan.

Kokonaisuudessaan siis oikein hauska ilta! Pelkkiä hyviä ostoksia, eikä yhtään harkitsematonta tatuointia. Karkki ja Peetu tosin tyrmäsivät yksiäänisesti Mintun suunnitteleman seuraavan tatuoinnin, joka käsittäisi tyttöjen nimet ja syntymäajat. Kun ei niitä hakattu silloin heti, niin miksi sitten nyt jälkeenpäin – väittivät. Voi olla, että olen eri mieltä ja vielä menen ja hankin sen tatuoinnin. Vaan voihan se olla, että tuo jää tekemättä. Vastahan sitä olen lähemmäs kymmenen vuotta suunnitellut..

Eilisillan ohjelmassa oli Beyond Retron ja Grolschin järkkäämä häppening BR:n Zinkensdammin putiikissa. Oltiin menossa Peetun kanssa, mutta sitten Karkkikin liittyi seuraan – kivaa! Tapahtuma järjestettiin Grolschin valokuva-automaattikampanjan ympärille, mutta vasta nyt tajusin, että mitään Photo Machinea en kyllä paikalta bongannut…

Kaikkea muuta kivaa sen sijaan bongailtiin vaikka kuinka. Karkki sanoi olevansa sadetakin tarpeessa ja soviteltiinkin aika monia kivoja vaihtoehtoja. Tuossa vihreässä sadetakissa oli suloinen sydänkuvioinen puuvillavuori, mutta 350,- kruunun hinta tuntui kuitenkin aika suolaiselta.. Peetu löysi ihanan olkihatun, mutta muisti sitten olevansa hypertiukassa ostolakossa ja niin jäi kaunokainen muiden saaliiksi. 

Suloinen sinipilkullinen sadetakki oli todella hyvässä kunnossa – vaikutti aivan käyttämättömältä. Se oli jo puolivälissä matkalla kassan kautta kotiin, kun tuli puheeksi, että Mintulla lojuu kaapissa klassinen keltainen Rukan sadetakki. Sitä ei juuri tule käytettyä, koska ulkoillessa kevyt Gore Tex -takki on kuitenkin paljon mukavampi ja kaupungilla Mintun vaihtoehto on yleensä sateenvarjo. Niinpä Karkki on tervetullut konfiskeeraamaan klassikkotakin omaan käyttöönsä.  

Kreisi paljettilippis taisi olla illan kuvatuin asuste. Näin ainakin neljä muuta (bloggaria?), jotka veikistelivät kameran edessä se päässään! Ihan hauska kapistus – ja Peetu saisi sen varmaan toimimaankin, mutta ei me oikeasti kyllä edes harkittu yli kolmensadan kruunun sijoittamista siihen… 

Herttainen Linnea Henriksson  vastasi illan ohjelmasta.

Innostuttiin kiskomaan kunnon glitterivetimet päälle (Karkin idea!). Haha! Todettiin, että kuvasta löytyy yksi transu (Minttu), yksi Sue Ellen (Peetu) ja yksi Miss Arizona (Karkki). Etenkin Karkin kengät matsasivat kokonaisuuteen aivan täydellisesti!! :DD

Illan päätteeksi Karkki ja Peetu suunnistivat vielä sushille, mutta Minttu painui kotiin pehkuihin. Sitä ennen kuvasin kuitenkin Peetun päivän asun.

 

Tässä lähikuvassa Peetun uudet aurinkolasit.  Neito on lähdössä lokakuussa vähintään puoleksi vuodeksi reissuun Aasiaan ja Australiaan. Aurinkolaseja niillä leveysasteilla tarvitsee varmasti päivittäin. Koska Peetu ei halua pitää ihan joka päivä piilareita, oli silmälasivahvuuksilla varustetut aurinkolasit järkevä hankinta. Hienot retrokeltaiset lasit on tilattu Favopticista ja hintaa niille tuli toimituskuluineen vain reilu 500,- kruunua.

 

Tämän kuvan piti esitellä Peetun superhienoa manikyyriä, mutta iltavalaistuksessa yksityiskohdat pehmenivät vähän liikaa. Kynnet on lakattu ensin Essien kauniilla korallin sävyllä ja kärjet niinikään Essien kullanvärisellä metallic-lakalla. Tosi kaunis yhdistelmä! Taidanpa kopioida idean ja askarrella itselleni samanlaiset. 🙂

  • farkkutakki, lainassa Tovelta
  • paita, TopShop
  • hame, Mintun ompelimosta
  • nahkatennarit, Vagabond
  • laukku, TopShop 

Vintage-fanien huippujuttu, ohjelmallinen myyntitapahtuma Helsinki Vintage pyörähtää käyntiin taas ensi sunnuntaina 1.4.

Luvassa on kivaa ohjelmaa ja mieletön valikoima vintagea laidasta laitaan vanhassa tutussa paikassa Helsingin Kaapelitehtaalla.

Yksi tapahtuman myyjistä on makeita amerikkalaisia vintage-vetimiä tarjoava Americana.  Jo pelkästään sen vuoksi kannattaa mennä paikalle – fiftarimuoti kun on hottiakin kuumempaa juuri tänä keväänä. Mutta ei siinä vielä kaikki – Americanan ständillä huseeraa Peetu. Eli kaikki kilvan nyt sanomaan Peetulle moi! 😀

Helsinki Vintage sunnuntaina 1.4.2012 klo 11-18 Kaapelitehtaalla. Liput ennakkoon Tiketistä 8 € ja ovelta (käteisellä) 10 €.

Joskus aikoinaan olin töissä Lelutavaratalo Ihme ja Kummassa. Inspiroiduin työpaikalla niin perusteellisesti, että kaapit alkoivat pikkuhiljaa pursuilla leluja, pelejä ja kaikenlaista muuta krääsää, mikä tuntui aivan tuikitarpeelliselta. Jossain vaiheessa sain kyllä kotiväeltä tiukan kehoituksen lopettaa lelujen hamstraamisen – tai odottaa ainakin siihen asti, että saan omia lapsia

Sittemmin niin Monopolit kuin Afrikan tähdetkin on ehditty pelata hiirenkorville ja sekä lempeän vaalean beige “vanha nalle” että pinkki karamellipurkan tuoksuinen “harjanalle” on rakastettu nukkavieruiksi. Ja ne kaikki muut myös.

Peetu on kokenut saman ilmiön Americana-urallaan. Vaikka vaatteet on kieltämättä pikkuisen järkevämpi investointikohde kuin kasapäin leluja… Tässä osa uusimmista löydöistä:

Wranglerin farkkupaita on juuri sopivasti ihanan pehmeäksi kulunut ja mittasuhteiltaan täydellinen. Pendletonin kauluspaita on ohutta hienoa villaa. Vilukissan mukavuusvaate talveksi – vaatii tosin pitkähihaisen aluspaidan allensa, villa kun saa herkän ihon helposti kutisemaan.

Kaunis musta villakankainen mekko oli ostohetkellä lähes käyttämätön. Valkoisen kauluspaidan kanssa siitä syntyy täydellinen fröken-look! Mustavalkoinen college-neulepaita on ollut tosi kovassa käytössä heti hankintahetkestä alkaen. Sporttinen punainen vekkihame on syyspukeutumisen hauska väripilkku.

Ehkä hienoin kaikista on kuitenkin tikkikankainen lentäjäpusakka.

Peetu kertoi, että yhtenä päivänä joku oli ostanut laivaston tummansinisen villakangastakin. Taskusta oli löytynyt amerikkalainen kuitti kehitykseen jätetyistä valokuvista. Vuodelta 1961!! Peetun takin taskuista ei löytynyt valitettavasti mitään jännää, mutta kävi kyllä mielessä, että minkäköhänlainen ihminen oli (on?)  Cris Spanbauer, jonka nimilappu koristaa takin rintamusta edelleen.

Työnteko inspiroivassa ympäristössä voi olla vaarallista – ainakin kukkarolle!

Old stuff